Mistä saa tietoa tulevista jurytetyistä näyttelyistä ja siitä, miten niihin voi tarjota teoksia? Kaikkiin taiteilijaseuroihin vaaditaan osallistuminen jurytettyyn näyttelyyn. Ilmeisesti seurojen jäsenlehdissä tiedotetaan näyttelyistä, mutta en saa lehteä ennen jäsenyyttä. Miten tämä noidankehä rikotaan?
Jurytetyt näyttelyt
Vervetti
372448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Esimerkiksi haku: Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto
Kaikille avoimen, jurytetyn, SKjL 08 vuosinäyttelyn haku on alkanut. Hakemukset liitteineen liiton toimistoon 15.8.2008 mennessä (oltava perillä).
Yritin tietysti jo hakea netistä ja tuo mainitsemasi oli ainoa, jonka löysin. Mutta onhan niitä enemmänkin varmasti. Lahden Miniprintin tiedän myös. Muita? Harmillisen kallista muuten osallistua SKjL:n karsintaan.
Ensimmäinen jyrytys vaatii ilmeisesti vain diat(diafilmin) ja postimaksun.
"Kustannukset Ilmoittautumismaksu on 35 €, joka maksetaan liiton tilille TSOP 571097-425235 viitenumeroa 1009 käyttäen. Viitenumero on merkittävä maksukuittiin. Maksukuitti ilmoittautumismaksusta liitetään ilmoittautumislomakkeen oheen. Ilman kuittia saapuneet hakemukset hylätään. Toiseen jurytykseen valitut maksavat liiton tilille 31.12.2008 mennessä käsittely- ja pakkausmaksuna 10 € (viitenumero 1009), mikäli eivät itse nouda teoksiaan näyttelypaikalta. "
Ilmoittautumislomake on sama kuin hakulomake, joten ensimmäinenkin jurytys maksaa.
Kyseessä on pelkkä rahastus. Mitä meikä on käynyt noissa virallisissa jyrytetyissä näyttelyissä, niin teosten taso on ollut todella surkea. Yhteisnäyttelyt antavat muutenkin kovin harrastelijamaisen kuvan.
Jotenkin sitä pitäisi silti päästä taiteilijaseuran jäseneksi. Esimerkki kriteereistä:
1. Osallistuminen jyrytettyyn aluenäyttelyyn
2. Osallistuminen valtakunnalliseen jyrytettyyn näyttelyyn
3. Osallistuminen kansainväliseen jyrytettyyn näyttelyyn
4. Menestynyt kilpailussa ja/tai saanut palkinnon
5. Ammatillinen kuvataiteilijan koulutus tai vastaavat tiedot
6. Yksityisnäyttelyn pitäminen galleriassa, museossa tai vastaavassa näyttelytilassa, joka toimii ammattimaisesti
7. Projektin, esityksen tai tapahtuman suunnittelu taiteellisin keinoin
8. Jäseneksi hakija on muuten ansioitunut kuvataiteilija (näytetyöt, teoksia julkisissa kokoelmissa tms.)
Ehkä pitäisi yrittää ensin kokelasjäseneksi (kahden kriteerin pitää täyttyä, muuten kolmen), jolloin saisi tietoa näyttelyistä ja kilpailuista. Mutta siinä on sitten vain vuosi aikaa täydentää puuttuva kriteeri. Vai ovatko taiteilijaseurat niin tarkkoja noissa?
Aika mielenkiintoista että taiteilijaseuraa kiinnostaa kaikki muu paitsi se kuinka hyviä työt ovat.
Kaiken näköisiä statuksia pitää olla, mutta itse taidolla ei ole mitään merkitystä.
Tääkin on just näitä epäkohtia mitä taidemaailmassa on. Ja kaikki on johdettavissa siihen että hyvä työ, eli taito on menettänyt merkityksensä ja jäljelle on jäänyt ihmisiä jotka eivät itsekkään enää tiedä mitä tekevät. Taide on enään joku vääristynyt seuraleikki jossa statukset ja se mitä hesari, taidelehti tai joku muu kirjottaa susta merkitsee.
Pitääkö taiteesta nauttia jonain elitistisenä leikkinä? Mä tiedän että monet saa nautintoa sellasesta "mä tiedän jotain mitä sä et tiedä" ajatuksesta, tai vaikkapa jostain vippi oikeuksista kantaklubilleen. Onko tämä nykypäivän taidetta?
Tiedän että tollasta oli myös 1800-luvulla, mutta se systeemi ei kai kokonaan perustunut tollaselle. Nykyään on taas niin että kun ei esittävässä taiteessa ei ole mitään kriteerejä, niin kaikki karsinta paikkoihin tapahtuu mittaamalla sellasia asioita jotka ei liity mitenkään siihen kuinka taitava taiteilija oikeasti on.
...ikävä kyllä vieläkin pahempi kuin mitä Bare otit esille.
nykyään kahdenlaisia - niitä, jotka miellyttävät ostajia, ja niitä, jotka miellyttävät kriitikoita. Oman itsearvostuksen kannalta lienee aika sama kumman edessä on rähmällään.
Todellinen hieno taide on juuri siksi harvinaista, että se ei mitenkään sovi nykyaikaiseen ansainta-ajatteluun, vaan vaatii joko nälkätaiteilijan asennetta tai rikkaan ja pyyteettömän mesenaatin.
Valtaosa nykytaiteesta on sellaista, että oikein itkettää...
Luulisin, että taiteilijaseurat pääsevät tuossa systeemissä helpommalla, kun voivat sysätä taiteen arvioinnin toiselle taholle. Oletetaan, että näyttelyiden jurytyksessä osataan erotella jyvät akanoista. Kyse on siitä, kuka saa päättää mitä on hyvä taide ja kuka on taitava.
Taidekritiikkiä näkyy nykyisin minusta aika vähän. Yleensä kaikkea taidetta pyritään ymmärtämään ja ylistämään. Itselläni ei ole mitään ratkaisua tähän, koska "hyvä taide" on ihan mahdoton käsite. En haluaisi palata aikaa, jossa kaikkeen uuteen suhtauduttiin nihkeästi, mutta nykyinen kaikki käy -linja on myös ikävä.
On hyvä lähteä siitä että ei esittävä on ei esittävää, eli sitä voi tehdä kuka vaan.
Suurin osa ei esittävän kriitiikeistä on jotain tasoa "tätähän on nyt jo nähty" tai joku matkii jotain tiettyä taiteilijaa. Eli juttu on pelkkää muotia, pitää keksiä jotain uutta, että voi olla hyvä.
Sitten on tietysti jotain tyyppejä jotka on tehneet samaa soppaa 50 vuotta, mutta kukaan ei ota selvää että miksi juuri nämä ovat pysyneet sitten pinnalla?
Ja realistisessa taiteessa on aina jossain mielessä hyvää ja huonoa. Siinä todella näkee se onko taiteilija taitava vai ei. Se ei ole joko pelkkää "sä et tiedä mutta mä tiedän" asennetta, jossa pidetään jostain että saataisiin nostettua itseä esille.
Jotkut tietysti jossain mielessä pitävät jostain "aidosti", mutta se on vähän sama kun vertailisi jotain pikaruokaa ja oikeasti hyvää ravintolaruokaa. Toinen on vaan älyttömästi huonompi nautinto. Koska semmonen taide johon on jotenkin kryptattu jotain ajatusleikkejä, kuten vaikkapa esim. kissantappo video, on halpamaista sen takia, koska se sama sanoma on täysin roskaa jos se olisi kirjoitettu sanoiksi. Se että se on taiteen muodossa tekeekin siitä yllättäen hirveän merkityksellistä. Eikö kuullostakkin hullulta?
eli ongelma on juuri se että taide on lössähtänyt sille tasolle, että ei voida enää kunnolla puntaroida mitään. Kun mikään ei ole oikeastaan enää mitään. Taide pyörii enää jossain näsäviisaan pilailun tasolla. Jossa jotkut taidenuoret tekevät jollain vitisin tasolla olevia viritelmiä, joita sitten ostetaan heiltä hirveillä summilla ja esitellään kiasmassa. Tyyliin lapanen ja villasukka jossa oli punasta maalia liimattuna seinään. Ihan minkä korkealentoisen selityksen tohon voi keksiäkkin, niin toi on silti täysin halpamaista roskaa. Sama pätee taluihin, jotka on kokonaan saman värisiä, täynnä sotkua, viivoja, kolmioita, neliöitä jne.
Mun mielestä siis galleriat, taidekoulut jne. nostavat esille tai ottavat sisään sellaisia taiteilijoita, joidenka idelogiat on sopivia tietylle eliitille, joka sitten voi nostaa mediassa esille näitä "lahjakuuksia" tai antaa heille palkintoja. Ja koska taiteessa ei ole enää päätä eikä häntää, niin nostetaan esille taiteilijoita muiden kuin taiteellisten saavutusten takia. Kuten juuri sopivan ideologian (post-modernismi, kommunismi, feminismi jne. ovat suosittuja atm.) ja myöskin koulutusten (taik ja kuvataideakatemia ovat kovia sanoja).
Ratkaisuna olisikin, että tonne toimitettaisiin portfoliot ilman nimeä, eikä mitään muuta, ja sitten taiteilija seurat valitsisivat sitä kautta jäsenensä. Siihen menee ehkä yks viikonloppu kun selaa ne muutama sata kansiota. Mutta niin se vaan menee, miksi muuten sitten heille pitää antaa joka ikinen kerta 35E jos siihen liittyvä työ olisi ainoastaan jotain tasoa "tää ei oo käyny akatemiaa, ei sisään... tällä ei oo jurytettyjä näyttelyitä, ei sisään...". Tälläisellä systeemillä voisi kuka vaan, kuka tekee älyttömästi töitä voisi olla taiteilija. Ja sitä kautta saisimme oikeasti tasokkaita taiteilijoita gallerioihin ja mediaan näkyväksi.
Samaa "pelkkä portfolio" systeemiä voisivat nouddattaa koulut ja apurahalautakunnat.
vain harva seura ei vaadi omien töiden kansiota, johon pannaan lisäksi tarpeellinen kirjallinen aineisto koulutuksineen, näyttelyineen yms. Esim. Taidemaalariliittoon voi hakea ilman "virallista" ammatillista koulutusta pelkällä kuva-aineistolla ja perusteellisella cv:llä. Kannatta kuitenkin muistaa, että kuvien on oltava hyviä, jos mahdollista, niin ammattilaisen ottamia.
hyvien kuvien pitäis olla ammattilaisen tekemiä, ei ottamia kuvia.
tutustuisit tuolla aiemmin aloitettuun ketjuun Taiteen wincapita.
Miksi siihen pitää laittaa se CV? Eikö hyvät työt ole tarpeeksi?
se ole yksi tapa saada selville kuinka tosissaan hakija taiteen ottaa. Toki sitä voi pakertaa yksikseen näyttämättä töitään missään ja kenellekään mutta kai nyt useimmat haluavat töitään esitelläkin.
Se cv kun alkaa olla vähän kaikkialla sellainen peruspaperi, jolla kertoo taustansa ja tekemisensä. Samalla se kertoo, mitä tietä ja millä ajalla hakija on töihinsä päätynyt. Kuvat töistä kaikkine tietoineen ovat kuitenkin se ratkaiseva tekijä ainakin taideoppilaitoksia käymättömille. Mutta voin vakuuttaa, että esim. Taidemaalariliittoon otetaan näitä muuten taitonsa ja osaamisensa hankkineita, minulla on useita tuttuja, jotka ovat sitä tietä 2000-luvulla liittoon päässeet.
liiaksi, mutta toisaalta siinä esitellyt "ansiot" myös todistavat, että taiteilija harjoittaa ammattiaan tosissaan, on aktiivinen, osallistuu näyttelyihin jne.
Onhan olemassa teknisesti lahjakkaista "harrastajiakin", jotka kuitenkin elättävät itsensä jollakin muulla allalla eivätkä siten tarvitse taiteilijoiden ammattiliiton "palveluita."
Ammattiliittoina nämä tosin ovat minusta aika heppoisia ja pikemminkin sellaisia "herrainklubeja" (tai rouvien) mutta ammattiliittoja ne ovat yhtäkaikki ja ammattiliittoon kuuluakseen täytyy toimia ammatissa. Muilla aloilla työsopimus todistaa työnteosta, taidelalla vastaava paperi on cv, koska virallisia työnantajia ei yleensä ole.
Nuorelle taiteilijalle tilanne on ymmärrettävästi turhauttava ja nuorien kohdalla minusta pitäisikin tuijottaa vähemmän cv:tä ja enemmän töitä ja niistä välittyvää paneutumista asiaan.
Se cv on sitä varten että sinne otetaan taik/akatemia, stipendi ja paljon näyttelyitä pitäneitä ihmisiä.
CV ei vaan kerro yhtään mitään siitä kuinka tosissaan kukakin on. Esim. taideteollisesta valmistuu aivan käsittämättömän huonoja oppilaita ja heillä on hienot paperit koulusta.
En sano kuitenkaan että juuri tässä taidemaalariliitto sisäänpääsy jutussa on vikaa älyttömästi. Haluan enemmänkin tuoda sen yleisen epäkohdan esille, että ketään ei kiinostaa missään se osaako kukaan yhtään mitään. Voi olla että noi mun epäilyt taidemaalariliitosta on vääriä, en osaa sanoa... Yleisesti vaan jäänyt esim. taideteollisesta sellanen maku että sielä ei kukaan tajua mistään mitään. Ja samoin jäi tollanen maku jurytetyistä näyttelyistä ja taidemaalariliitosta kun kaverit juttelivat mulle siitä.
Hmm totta varmaankin. Taidemaalariliiton tulisi olla ensisijaisesti ammattiliitto, eikä sinänsä harrastelijoita saisi päästää sisään.
Toisaalta mietityttää miksi joku jota ei kiinostaa tehdä hommaa tosissaan hakisi koko liittoon :D... no joo...
sun aloittama ketju?? Kun kerran pyydät siihen tutustumaan.
osa liittoonkin kuuluvista elätä itsensä ihan muulla kuin taiteen tekemisellä. Eihän liiton mukaan taiteilija edes saisi myydä tai markkinoida teoksiaan.
Mistään ammattiliitosta ei voida puhua edes taidemaalariliiton kohdalla, pikemminkin "herra tai rouva kerho", aivan niin kuin mainitsit.
ihan pelkästä rahastuksesta. Suuren yhteisnäyttelyn kustannukset ovat melkoisen isot, jurytusmaksut kattavat osin näitä kustannuksia. Lisäksi jurytusmaksuilla hyvin usein lähetetään työt takaisin tekijöilleen, eli maksussa on mukana pakkaus- ja postituskulut jne.
Muutaman kympin jurytusmaksun tarkoituksena on tietysti myös varmasti karsia jo ensimmäisestä jurytuksesta "epatoivoisimmat" yrittäjät ja huvikseen lähettelijät, jottei hakemusten läpikahlaaminen olisi neulan seulomista heinäsuovasta.
Taiteellisesta tasosta voi olla montaa mieltä ja siitä vastaavat tietysti paitsi taiteilijat, myös ennen kaikkea näyttelyn juryttaja. Hän myös joko pyrkii tekemään näyttelystä joko mahdollisimman yhtenäisen kokonaisuuden tai mahdollisimman monipuolisen katselmuksen.
Toki yhteisnäyttelyt ovat yleensä sekavampia ja vaihtelevampia kuin taiteilijoiden yksityisnäyttelyt tai pienten ryhmien yhteiset näyttelyt. Ne ovat kuitenkin myös mukavia läpileikkauksia ajankohtaiseen taiteeseen. Useita, jopa useita kymmeniä töitä käsittävät taiteilijoiden yksityisnäyttelyt ovat muuten melko nuori ilmiö. Perinteinen taidenäyttelyn ja -katselmuksen muoto oli juuri yhteisnäyttely, jossa samalta tekijältä oli usein mukana vain yksi tai korkeintaan muutama työ. Tallaisissa katselmuksissa mm. monien ihailemat vuosisadan takaiset realistit ovat tehneet uransa ja tulleet tunnetuiksi ja suosituiksi. Sillisalaattitaiteilijoita siis kaikki. :D
tällä: "Eihän liiton mukaan taiteilija edes saisi myydä tai markkinoida teoksiaan."?
Alkuperäinen asia on nyt unohtunut tässä keskustelussa. Kaipaan edelleen vinkkejä jurytetyistä näyttelyistä.
En minäkään arvosta eläinrääkkäystä, sensaatiohakuisuutta, tai taidetta josta tulee taidetta vasta teennäisen selittelyn jälkeen. Minusta tilanne ei kuitenkaan ole oikeasti niin toivoton, että lähes kaikkea nykytaidetta voitaisiin pitää surkeana. Suomalaiset haluavat nähdä pääosin sellaista taidetta, jota voi laittaa omalle seinälle ja jonka teknistä taituruutta voi ihailla. Fotorealismia ja realistisia öljyvärein maalattuja maisemia. Minusta taide on kuitenkin enemmän kuin sisustuselementti. Jokin hyvä teos voi olla niin vastenmielinen, ettei sitä haluaisi katsoa useampaan kertaan ollenkaan, mutta silti se voi herättää tärkeitä ajatuksia.
On muuten tajuntaa laajentava kokemus huomata, miten monenlainen taide voi olla omasta mielestä hyvää. Elämä on paljon kiinnostavampaa, kun suhtautuu avoimesti uusiin asioihin.
Jooh no se jää aika epämääräiseksi, mitä se tajunnanlaajentaminen oikeastaan on... Mun mielestä taiteen ei missään nimessä pitäisi olla jotain "viestittämistä" se voi vaivihkaa ehkä viestittää jotain hyvinkin epämääräistä, mutta jos sen tavoite on pelkästään "vähän herättää ajatuksia" niin se on mun mielestä enemmän yleisönosaston kirjoitus eikä taideteos. Kuvataiteessa pitäisi juuri koittaa esittää sellaisia asioita joita ei voida sanoin kuvata, ja myös sellaisia asioita jotka ovat hyvin aitoja tai ihmisille tyypillisiä.
Nykyäänhän on joitakin taiteilijoita jotka tekevät jonkun naurettavan installaation tai muun pläjäyksen, ja sitten kertovat (tai joku muu kertoo) jossain myöhemmin että miten ko. juttu esittää jotain yhteiskunnallista ilimiötä pla pla... IMO juuri tälläinen ei ole taidetta, vaan lähinnä jotain politikointia tai yhteiskunta-analyysiä.
Toinen tapa on taas tehdä kokonaan selittämättömiä asioita, kuten pelkkää sotkua koko taulu täyteen, tai neliötä, viivoja ja kolmioita sikin sokin. Nämä taiteilijat eivät edes selitä töitään. Korkeintaan korkeintaan ehkä vähän lokeroivat sitä johonkin suuntaan "tämä on nyt tälläistä 60-luvun uusfiguratiivis abstraktista amerikkalais tyylistä taidetta". Sitten sitä pläjäyksestä pitäisi vaan saada jotain irti.
Suomessa ei ole kuin muutamia oikeasti taitavia realistista maalaavia artisteja. Joten luulen että sotket nyt "toritaiteen" oikeasti hyvään realistiseen taiteeseen.
Realistisesta taiteesta voi nauttia ainoastaan visuaalisesti kauniina kokonaisuutena. Sen pitäisi olla ikäänkuin pala luontoa kaapattuna tai pala jotain aitoa. Sen ei tarvitse olla yhteiskuntakritiikkiä tai mitään muutakaan ajatusleikkiä, vaan se voi vaan olla simppelisti kaunista.
Suomen kuvataidejärjestöjen liiton kotisisvuilla ja ota yhteys liittoon kysymyksesi osalta. Uskoisin, että liitolla on tietoa jäsenjärjestöjensä tulevista näyttelyistä ja joka tapauksessa heillä on kaikkien jäsenjärjestöjensä yhteystiedot. Niiltä saat suoraan tietoja näyttelyistä ja niihin pääsyn ehdoista.
on usein helpompi liittyä kuin kansallisiin. Yleensä taiteilijaseurat lähettelevät jäsenkirjeitä ja kutsuja näyttelyihin vähän tämän tästä. Kattavaa tietoa tulevista suomalaisista näyttelyistä ei ole oikein missään. Omaa aktiivisuutta pitää harjoittaa. Järjestöillä, kuten nyt skjl:lla, taiteilijaseuralla jne on vuosinäyttelynsä, samoin kaikille avoimia yhteisnäyttelyitä on myös paikallisilla taiteilijaseuroilla. Lahden Miniprint on pienoisgrafiikan triennaali eli se järjestetään joka kolmas vuosi. Miniprint-näyttelyjä, vuosittaisia, biennaaleja ja triennaaleja on maailmalla enemmänkin, jos grafiikka on lajisi. Myös kilpailuja järjestetään suomessa ja ulkomailla paljon.
Ei olisi ollenkaan huono idea perustaa esim. sivusto, jolle voisi linkittää kootusti tietoa näyttelyistä, gallerioista jne. Jokin taiteilijaseura tai yhdistys voisi tällaiseen ryhtyä, mutta yleensä ne keskittyvät vain palvelemaan omien jäseniensä tarpeita -huonommin tai paremmin. Oikeastaan meininki onkin vähän se, että näyttelyistä ym. tilaisuuksista ollaan vähän hys-hys ja kertoillaan vaan oman porukan kesken. Minusta se on ihan tyhmää, mutta tällainen tämä maailma on. :)
Minusta on hienoa, että taiteella voida "viestittää" asioita ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin tapahtumiin tms. Jos mietit vaikka suomalaisia Kulta-ajan realisteja, niin useissa heidän maalauksissaan oli taustalla Suomen itsenäisyyden tai isänmaallisuuden pönkittäminen. Politiikkaa siis, kauniissa muodossa toki. Siinäkään ei ole minusta mitään huonoa, että taideteoksen sisältöön tuodaan sanallisesti jotakin lisää. Kunhan asia ei mene niin, että sotketaan jotakin ja keksitään selitys jälkikäteen. Toisaalta, jos joku saa jotakin irti mistä tahansa taiteesta, niin en tiedä voiko asiaa paheksua, kunhan taiteen tekeminen ei vahingoita ketään (kissojakaan).
En tiedä, mitä ajattelit minun sotkeneen toritaiteeseen. Kirjoitin, että suomalaiset (=kansa) haluavat yleensä nähdä realismia. En maininnut mitään nykyajan realistisia töitä tekevistä taiteilijoista. Perinteisesti suomalaiset kyllä arvostavat enemmän realistisia torimaalauksia tekeviä "taiteilijoita" kuin vaikeaselkoisempaa nykytaidetta, joka ei välttämättä näytä niin kivalta. Itse saan enemmän irti taiteesta, joka herättää voimakkaita tunteita tai ajatuksia, kuin pelkistä kauniista maisemista. Tietysti myös kaunis taide voi olla arvokasta ja mielelläni näkisin monenlaisia teoksia.
Ehkäpä yritän sitten kokelasjäseneksi pidettyäni yhden oman näyttelyn. Enhän kyllä ole ainakaan vielä ammattitaiteilija, vaikka kuvataide on suurin tulonlähteeni (opintotuen lisäksi...). Minun pitäisi valmistua ihan muuhun ammattiin, mutta kuvataide vain vetää puoleensa. Ennen kuin teen mitään ammatinvalintaa, haluaisin enemmän tietoa taiteilijan ammatista. Ajattelin, että siinä taiteilijaseuraan kuuluminen voisi auttaa.
on tarkoitettu nimenomaan AMMATTItaiteilijoille eli koulutuksen saaneille ja niille jotka (tosin yleensä enemmän tai vähemmän) harjoittavat taidetta pääasiallisena elinkeinonaan. Näin on varsinkin kansallisten taiteilijaseurojen laita, jotka itse asiassa ovat taitelijoiden ammattiliittoja. Nämä seurat ovat tarkkoja siitä, että "ammattilaisuuden" kriteerit täyttyvät, siksi juuri pääsyvaatimuksetkin ovat niin kovat.
Paikallisissa taiteilijaseuroissa on käsittääkseni hajontaa enemmän, osa haluaa profiloitua nimenomaan ammattitaiteilijoiden yhdistyksinä, suurimmassa osassa on kuitenkin mukana myös harrastajapohjaisempia taiteilijoita. Näihinkään ei kuitenkaan pääse ilmoitusluontoisesti, näyttöjä toiminnasta pitää olla ja kaikkein mieluiten se ammatillinen koulutuskin eli yliopisto, amk tai ammatillinen opisto.
Voithan pitää esim. välivuoden ja viettää sen hyvässä taideopistossa, esim. Limingan Taidekoulu on mielestäni aivan parhaimmistoa. Vuoden aikana varmasti selviäisi, haluatko taiteesta ammatin vaiko vain rakkaan harrastuksen. Taiteen opiskelu ei ole pelkkää tekniikan tai sisällön opiskelua vaan myös sen "makustelua", viihtyykö taideyhteisössä, löytyykö sieltä vastakaikua ajatuksille, jaksaako olla päivittäin aamusta iltaan kiinnostunut taiteesta vai alkaako kyllästyttää jne.
Taide on kyinen ala harjoittaa ammattina, todellinen kutsumus pitää olla jotta siihen pystyy. Tiedän tämän kokemuksesta ja vaikka minulla ammattikoulutus alalle onkin niin kyllä tämä varsinaista piinaa on. Taiteilijaseuran jäsenyyskään ei ole tuonut juuri mitään helpotusta, lähinnä vaan lisää v*tutusta. :) Monet hankkivatkin jonkin toisenkin ammatin, josta voi ainakin repiä sen leivän, jos taide takkuaa. Kahden ammatin harjoittaminen yhtä aikaa on kuitenkin sekin raskasta.
Mieti asiaa rauhassa ja voithan vaikka lähetellä töitäsi näihin kaikille avoimiin näyttelyihin ja kuulostella, milta homma tuntuu. Enemmänhän niitä lähetetään bumerangina takaisin kuin hyväksytään näyttelyihin, näin käy myös useimmille aloitteleville ammattilaisille. Älä masennu, ei se välttämättä kerro töiden laadusta mitään. Yleensä näyttelyyn pääseminen tai pääsemättömyys on melko mystistä hommaa ja niin sanotusti korkeemmas' käres'. :)
Entäpä jos niissä kultakauden teoksissa olisi ollut pelkkää politiikkaa? Niinkuin konseptuaalisessa nykytaiteeessa. Jopa taiteilijat itsekkin sanovat että teoksen toteutus ei ole pääasia, vaan se "sanoma".
Olet oikeassa siinä että 1800-l kultakauden taiteilijat olivat poliittisesti valveutuneita ja liittivät poliittiisia ajatuksiaan töihinsä. Mutta se taide olisi täyttä roskaa, jos siinä ei olisi minkään tasoista toteutusta.
Toisaalta on toive ajattelua, unelmoida siitä että taide voisi elää yksin ilman minkään näköistä politiikkaa, statuksia jne.
Koska taidetarvitsee tuekseen erilaisia systeemejä, kuten liittoja, kouluja jne. joita hoidetaan politiikalla. Siinä on se vaarana aina että se taiteen perimmäinen idea hautautuu johonkin kun sen politiikan kautta voidaan mutoilla uudestaan niitä kriteerejä mikä on hyvää ja huonoa jne.
Ja koska loppupeleissä suurin osa ihmisistä haluaa ostaa "nimeä seinälle" tai taidetta sijoituksena jne. Ehkäpä ihan hyväkin siinä mielessä että sijoittavat ylipäätänsä taiteeseen.Mutta tämän hetkinen tilanne on vaan niin naurettava että ei mitään rajaa, koulutuksessa, liitossa, gallerioissa jne. ei ole päätä eikä häntää.
Miten seurat sitten katsovat, että ammattilaisuuden kriteerit täyttyvät? Eihän esim. yksi jurytettyyn näyttelyyn hyväksytty teos, yksi oma näyttely ja hyvät näyteteokset sinänsä kerro vielä mitään. Eikö se ole enemmin ongelma verotuksessa, että pitää todistaa toimivansa ammattimaisesti?
kriteerit täyttyvät, jos heidän jäsenkriteerinsä täyttyvät.
Kokelasjäsenenksi pääsee sillä perusteella, että on kouluttautunut alan ammattiin.
Kriteerithän ovat aika tiukatkin, vain tietyt jurytetut näyttelyt kerryttävät pisteitä, samoin tietyt arvostetut kilpailut jne.
Toisaalta näiden kriteereidenkin ohi pääsevät yleensä jäseniksi ne, joilla on ollut paljon toimintaa, yksityisnäyttelyitä arvostetuissa gallerioissa jne. Taidepiirithän ovat aika pienet eli jos olet aktiivinen ja pidät näyttelyitä, sinut kyllä tunnetaan tai ainakin tiedetään.
Kokonaisuuden siis muodostavat cv, se kenet tunnet ja se, kuinka hyvinä töitäsi pidetään. Kaiken kaikkiaan tämä on tietysti melko hämärän oloista mutta toisaalta aktiivisuus kyllä palkitsee ennemmin tai myöhemmin, harvaa taiteilijaa "pidetään" väkisin taiteilijaseurojen ulkopuolella vaikka tällaista usein huhutaankin. Näissä tapauksissa lienee useimmiten takana henkilökohtaisia kaunoja ja sanomisia ja vastasanomisia.
Taiteessahan ammatin harjoittamista ei todisteta sillä, tuleeko siitä rahaa vai ei. Suurin osa nimekkäimmistä taiteilijoista toimii apurahalla ja suuri osa tekee sellaisia projekteja, jotka eivät edes tuota myytäviä artikkeleita kuten maalauksia tai veistoksia. Tällaisia projekteja voivat olla esim. yhteisötaide, ympäristötaide jne.
Siitä voi sitten muodostaa oman mielipiteensä, pitäisikö taiteilijuus määritellä nimenomaan rahan vai juuri muiden arvojen kautta.
Verotuksessahan ongelma on juuri se, että verottajalle pitää nimen omaan todistaa olevansa ammattitaiteilija. Verottajallekin pitää viedä cv, tutkintotodistukset, taiteilijaseurojen jäsenkortit, lehtileikkeet näyttelyarvosteluista jne. Jos sinua ei verottajan mielestä voi pitää ammattitaiteilijana näiden perusteella, sinua kohdellaan harrastelijana vaikka tienaisit hommallasi kuinka paljon. Tässä on ongelma myös se, että verottajan edustaja ei välttämättä ole mikään taiteen tai taide-elämän suuri tuntija.
Lähinnähän ammattilaisuuden todistaminen on tärkeää siinä tapauksessa, että haluat verovähennyksiä taiteellisesta toiminnasta aiheutuneista kuluistasi. Harrastelija voi vähentää taiteellisesta toiminnasta tulleista tuloista, ammattilainen myös muista palkka- yms. tuloista.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta näin meille käytiin koulussa kertomassa. :)
hei lukekaa tuota alla olevaa palstaa ja keskustelua taiteen wincapitasta. Eikös näistä ammattaimaisista kirjoittajista joku osaisi kertoa, mitä täytyy tehdä päästäkseen matrikkeliin. Eihän Waulakorpi ole suomalaisenkaan matrikkelin listoilla. Voiko joku ladata faktat keskustelun jatkeeksi. Kiitos!!!
...Waulakorvesta tehtyjä taidekirjoja, eiköhän ne tiedot sieltä selviä. Helsingin kauppatorilla niitä myydään.
sitten on kai taidekin toritasoa. Ei ole oikea taiteilija jos vähänkin keskustelu pitää paikkaansa. Kirjoja on huutonetissä mutta edes ne ei mene kaupaksi tauluista puhumattakaan...
halpamainen hyypiö.