Elikkästä tällaista meininkiä on pikkuruisessa Oulaisten kaupungissa.
Olen etähuoltaja, eronnut virallisesti syksyllä 2001 ja sitä ennen asunut erillään syksystä 2000.
Erilleenmuuton jälkeen alkoi tapahtua kummia, sosiaalitoimiston ja lastenvalvojan taholta erityisesti. Ensitöikseen lähivanhempi meni ja laittoi päivähoitosopparit uusiksi, siinä yhteydessä minulta poistui oikeus hoitaa lapseni päivähoitoon liittyviä asioita ja esimerkiksi noutaa lapsi päivähoidosta. Muutos tehtiin paikallisessa soskussa (jossa sijaitsee perhepäivähoitotoimisto), eikä kyseisestä muutoksesta edes ilmoitettu minulle. Asiaa kysellessä minulle ilmoitettiin lastenvalvojan toimesta, ettei päivähoitoasiat kuulu etävanhemmalle ja lähillä on tässä asiassa kaikki oikeudet.
Sama linja jatkui jokaisessa asiassa, ensinnäkään lastenvalvoja piti ainoana vyväksyttävänä tapaamismallina käytäntönä olevaa "jokatoinen viikonloppu ja kesällä kaksi viikkoa" -systeemiä. Muuhun hän ei suostunut. Hänen mielestään myös yhteishuoltajuutta ei tulisi edes harkita. Yhteishuoltajuus kuitenkin tuli voimaan, kumma kyllä.
Seuraavaksi vuorossa olivat elatusmaksut. Ellen saanut maksettua elareita lähille pennilleen juuri määräpäivänä, lähi ilmoitti tylysti "lastas et näe" ja tähän hänellä oli täysi oikeus. Yritin saada elarit juoksemaan soskun kautta (vapaaehtoisesti välttääkseni turhat riidat), lastenvalvojan mukaan tämä oli mahdollista ainoastaan jättämällä elarit maksamatta ja näin toimien "joutua" lastensuojelun toimesta elarien perimiseen & maksuun soskun kautta. Näin tein ja lähi sai täten rahansa soskusta pennilleen (ja saa yhä edelleen).
Seuraavaksi ongelmia alkoi tuottaa lapsen hyvinvointi lähin luona. Lapsi oli milloin missäkin tilassa etälle tullessa, mutta vaikka tähän yritti kuinka hakea apua esimerkiksi perheneuvolasta, ei lasta saanut sinne viedä. "Lähillä on oikeus päättää lapsen perheneuvolatarpeesta ja jos lähi vastustaa, ei lasta saa sinne viedä" - oli lastenvalvojan selkeä näkemys.
Seuraavaksi ongelmana alkoi olla oma taloudellinen tilanteeni. Elin pitkiä aikoja (muutaman vuoden) todella tiukassa tilanteessa, budjetissa jäi ruokaan, hygieniaan, vaatteisiin ja muuhun vain 85€/kk ja tuon summan piti riittää omiin & lapsen tarpeisiin. Lapsi oli tuolloin pitkiä aikoja luonani, parhaimmillaan 3 viikkoa kuukaudessa ja tietenkin kaikki lapsen kulut oli hoidettavanani tuona aikana. Samaan aikaan jouduin maksamaan myös elareita, eli Kelan päivärahan lapsikorotuksen verran kuukaudessa. Lastenvalvojan mukaan lapsikorotukset kuuluu elarien maksuun työttömyysaikana, loppuosasta voi yrittää hakea vapautusta jälkikäteen. Lapsen kuluja ei kuitenkaan lasketa toimeentulotukilaskelmaan, sillä lapsi on virallisesti lähillä VAIN 2 viikonloppua kuukaudessa. Näin ollen tuosta 85€:n budjetista piti kustantaa myös lapsen lääkekulut (usein korvatulehduksia jne), sekä kaikki muu aina silmälaseja myöten. Siis täsmennettynä: soskun mukaan lapsen kulut hoitaa aina se vanhempi, jonka luona lapsi kulujen syntyessä on, mutta niitä voidaan huomioida ainoastaan "viralliselta oleskeluajalta".
Seuraavaksi lapsi meni kouluun, alkoi ilmetä ongelmia koulussa, mutta koulusta ei uskallettu ottaa yhteyttä, sillä heidän oli annettu ymmärtää lähillä olevan yksinhuoltajuuden. Myöhemmin sain oikeistua asian ja kun yritin saada taas apua perheneuvolasta, ei minulla siihen ole edelleenkään oikeutta - "lähi päättää lapsen perheneuvolakäynneistä ja tarpeesta".
Kaikkien näiden vuosien aikana minua on syytetty "lapsen käyhyydessä pitämisestä, puutteellisesta ruasta, sen ja tämän ja tuon puutteesta jne". Lapsen kasvaessa alettiin olla sitä mieltä, että tuon ikäinen tyttö tarvitsee jo oman huoneen ja erityisesti uuden parisuhteeni myötä. Muutimme omaan taloon, lapsi sai oman huoneen, yms. Tuon muuton jälkeen lapsi yhtäkkiä ei enää "halunnutkaan" olla luonani. Lapsella ei saisi olla omaa huonetta myös etällä, etän kotia ei saisi kutsua "kakkoskodiksi" jne.
Parhaimpia väittämiä näiden viimevuosien aikana ovat kuitenkin seuraavat:
Lasta ei saa pakottaa syömään aamupuuroa - saa traumoja.
Lasta ei saa pakottaa nukkumaan iltaisin ja lasta ei saa pakottaa nukkumaan noin 10h/yössä.
Lasta ei saa herättää aamuisin yhteiselle aamupalalle.
Lapsen pitää saada valvoa illalla aina yökahteen saakka.
Lasta ei saa pakottaa syömään terveellistä kotiruokaa salaatteineen, kasviksineen ja ruisleipineen.
Lasta ei saa pakottaa ulkoilemaan.
Lapsen televisionkatselua ei saa rajoittaa.
Lapsen tietokoneenkäyttöä ei saa rajoittaa.
Lasta ei saa rangaista, eikä lapselle saa aiheuttaa "pahaa mieltä".
Näitä olisi vaikka ja kuinka... Kaiken huipuksi etä on ainut, jolla on velvollisuus noudattaa huolto- ja tapaamissopimusta, lähi saa tehdä "ohareita" lapsen tapaamisten suhteen miten huvittaa, eikä lastenvalvojan/sosiaalityöntekijoiden tehtävä ole valvoa niiden toteutumista. "Lasta on kuultava" ja jos lapsi kerrankaan vinkaisee "en halua/jaksa" ei tapaamista tule. Lapsi voi myös milloin hyvänsä poistua tapaamisviikonlopuiulta ja lomilta, eikä etällä ole siihen mitään sanomista.
Hassuinta juridiselta kannalta tässä on se, ettei AINUTTAKAAN näkemystä, määräystä, ohjetta, saati muutakaan vastaavaa ole kaikkien näiden vuosien aikana annettu KIRJALLISENA. Olen yrittänyt kirjallisia lausuntoja, ohjeita ja näkemyksiä saada, mutta turhaan. "Sosiaalitoimi antaa lausuntoja ainoastaan käräjäoikeudelle" on joka kerta vastauksena. Kuitenkin näitä suullisia määräyksiä on aina vaan pakko noudattaa...
Olen etähuoltaja, eronnut virallisesti syksyllä 2001 ja sitä ennen asunut erillään syksystä 2000.
Erilleenmuuton jälkeen alkoi tapahtua kummia, sosiaalitoimiston ja lastenvalvojan taholta erityisesti. Ensitöikseen lähivanhempi meni ja laittoi päivähoitosopparit uusiksi, siinä yhteydessä minulta poistui oikeus hoitaa lapseni päivähoitoon liittyviä asioita ja esimerkiksi noutaa lapsi päivähoidosta. Muutos tehtiin paikallisessa soskussa (jossa sijaitsee perhepäivähoitotoimisto), eikä kyseisestä muutoksesta edes ilmoitettu minulle. Asiaa kysellessä minulle ilmoitettiin lastenvalvojan toimesta, ettei päivähoitoasiat kuulu etävanhemmalle ja lähillä on tässä asiassa kaikki oikeudet.
Sama linja jatkui jokaisessa asiassa, ensinnäkään lastenvalvoja piti ainoana vyväksyttävänä tapaamismallina käytäntönä olevaa "jokatoinen viikonloppu ja kesällä kaksi viikkoa" -systeemiä. Muuhun hän ei suostunut. Hänen mielestään myös yhteishuoltajuutta ei tulisi edes harkita. Yhteishuoltajuus kuitenkin tuli voimaan, kumma kyllä.
Seuraavaksi vuorossa olivat elatusmaksut. Ellen saanut maksettua elareita lähille pennilleen juuri määräpäivänä, lähi ilmoitti tylysti "lastas et näe" ja tähän hänellä oli täysi oikeus. Yritin saada elarit juoksemaan soskun kautta (vapaaehtoisesti välttääkseni turhat riidat), lastenvalvojan mukaan tämä oli mahdollista ainoastaan jättämällä elarit maksamatta ja näin toimien "joutua" lastensuojelun toimesta elarien perimiseen & maksuun soskun kautta. Näin tein ja lähi sai täten rahansa soskusta pennilleen (ja saa yhä edelleen).
Seuraavaksi ongelmia alkoi tuottaa lapsen hyvinvointi lähin luona. Lapsi oli milloin missäkin tilassa etälle tullessa, mutta vaikka tähän yritti kuinka hakea apua esimerkiksi perheneuvolasta, ei lasta saanut sinne viedä. "Lähillä on oikeus päättää lapsen perheneuvolatarpeesta ja jos lähi vastustaa, ei lasta saa sinne viedä" - oli lastenvalvojan selkeä näkemys.
Seuraavaksi ongelmana alkoi olla oma taloudellinen tilanteeni. Elin pitkiä aikoja (muutaman vuoden) todella tiukassa tilanteessa, budjetissa jäi ruokaan, hygieniaan, vaatteisiin ja muuhun vain 85€/kk ja tuon summan piti riittää omiin & lapsen tarpeisiin. Lapsi oli tuolloin pitkiä aikoja luonani, parhaimmillaan 3 viikkoa kuukaudessa ja tietenkin kaikki lapsen kulut oli hoidettavanani tuona aikana. Samaan aikaan jouduin maksamaan myös elareita, eli Kelan päivärahan lapsikorotuksen verran kuukaudessa. Lastenvalvojan mukaan lapsikorotukset kuuluu elarien maksuun työttömyysaikana, loppuosasta voi yrittää hakea vapautusta jälkikäteen. Lapsen kuluja ei kuitenkaan lasketa toimeentulotukilaskelmaan, sillä lapsi on virallisesti lähillä VAIN 2 viikonloppua kuukaudessa. Näin ollen tuosta 85€:n budjetista piti kustantaa myös lapsen lääkekulut (usein korvatulehduksia jne), sekä kaikki muu aina silmälaseja myöten. Siis täsmennettynä: soskun mukaan lapsen kulut hoitaa aina se vanhempi, jonka luona lapsi kulujen syntyessä on, mutta niitä voidaan huomioida ainoastaan "viralliselta oleskeluajalta".
Seuraavaksi lapsi meni kouluun, alkoi ilmetä ongelmia koulussa, mutta koulusta ei uskallettu ottaa yhteyttä, sillä heidän oli annettu ymmärtää lähillä olevan yksinhuoltajuuden. Myöhemmin sain oikeistua asian ja kun yritin saada taas apua perheneuvolasta, ei minulla siihen ole edelleenkään oikeutta - "lähi päättää lapsen perheneuvolakäynneistä ja tarpeesta".
Kaikkien näiden vuosien aikana minua on syytetty "lapsen käyhyydessä pitämisestä, puutteellisesta ruasta, sen ja tämän ja tuon puutteesta jne". Lapsen kasvaessa alettiin olla sitä mieltä, että tuon ikäinen tyttö tarvitsee jo oman huoneen ja erityisesti uuden parisuhteeni myötä. Muutimme omaan taloon, lapsi sai oman huoneen, yms. Tuon muuton jälkeen lapsi yhtäkkiä ei enää "halunnutkaan" olla luonani. Lapsella ei saisi olla omaa huonetta myös etällä, etän kotia ei saisi kutsua "kakkoskodiksi" jne.
Parhaimpia väittämiä näiden viimevuosien aikana ovat kuitenkin seuraavat:
Lasta ei saa pakottaa syömään aamupuuroa - saa traumoja.
Lasta ei saa pakottaa nukkumaan iltaisin ja lasta ei saa pakottaa nukkumaan noin 10h/yössä.
Lasta ei saa herättää aamuisin yhteiselle aamupalalle.
Lapsen pitää saada valvoa illalla aina yökahteen saakka.
Lasta ei saa pakottaa syömään terveellistä kotiruokaa salaatteineen, kasviksineen ja ruisleipineen.
Lasta ei saa pakottaa ulkoilemaan.
Lapsen televisionkatselua ei saa rajoittaa.
Lapsen tietokoneenkäyttöä ei saa rajoittaa.
Lasta ei saa rangaista, eikä lapselle saa aiheuttaa "pahaa mieltä".
Näitä olisi vaikka ja kuinka... Kaiken huipuksi etä on ainut, jolla on velvollisuus noudattaa huolto- ja tapaamissopimusta, lähi saa tehdä "ohareita" lapsen tapaamisten suhteen miten huvittaa, eikä lastenvalvojan/sosiaalityöntekijoiden tehtävä ole valvoa niiden toteutumista. "Lasta on kuultava" ja jos lapsi kerrankaan vinkaisee "en halua/jaksa" ei tapaamista tule. Lapsi voi myös milloin hyvänsä poistua tapaamisviikonlopuiulta ja lomilta, eikä etällä ole siihen mitään sanomista.
Hassuinta juridiselta kannalta tässä on se, ettei AINUTTAKAAN näkemystä, määräystä, ohjetta, saati muutakaan vastaavaa ole kaikkien näiden vuosien aikana annettu KIRJALLISENA. Olen yrittänyt kirjallisia lausuntoja, ohjeita ja näkemyksiä saada, mutta turhaan. "Sosiaalitoimi antaa lausuntoja ainoastaan käräjäoikeudelle" on joka kerta vastauksena. Kuitenkin näitä suullisia määräyksiä on aina vaan pakko noudattaa...
Vastaukset 21
Vanhimmat
.. sulle elämäntehtävä!.. Hommasi on järjestää tuolaiset verotuloista palkkansa saavat rikolliset kaltereiden taakse..
ensin ei ole varaa oikeastaan mihinkään (85 e/kk) kun jää niin vähän rahaa elämiseen ja sitten ollaankin jo ostamasa omaa taloa...
Voi olla, että jossain asioissa onkin ehkä sut jätety huomioimatta, mutta että sinun mielestäsi lapsi tulisi pakottaa nukkumaan 10 tuntia yössä? Entä jos lapsi ei tarvitsekaan niin paljoa unta? Ja missä on oma maalaisjärkesi? Kyllä lapsenkasvatukseen kuuluu kiellot.
Koulussa annettu ymmärtää, että on yksinhuoltajuus? Niissä lomakkeissa on selkeä rasti ruutuun -systeemi, että millainen huoltajuusmuoto. Ja ihme kyllä, sinä itsekin olisit voinut ilmoittaa kouluun lapsen tietoihin omat tietosi ja sen, että olet huoltaja.
Kun lapsi on riittävän vanha, niin lasta ei todellakaan voida pakottaa tapaamaan etävanhempaansa. Ja todellakin lapsi on myös ihminen, jolla on poistumisoikeus luotasi. Yllätyitkö?
Ja olet näköjään halunnut odottaa vuositolkulla, jota voit leikkiä todellista marttyyria kuinka sinua kohdellaan väärin.
Oletkohan koskaan kuullut talouden kohenemisesta esimerkiksi työllistymisen seurauksena? Kai etävanhemmallakin nyt on oikeus toteuttaa unelmiaan ja elää - oli se sitten talon osto, tai maailmanympärimatka.
"Oottaa vuositolkulla..." Hetkinen, mitä tässä voi muuta tehdä? On vaan ollut pakko elää tässä hullunmyllyssä, muuhun kun ei ole oikeuksia. Kuten sanoin, olen yrittänyt hakea apua perheneuvolasta ja muualta, joka kerta tuloksetta. "Etävanhemmalla ei ole oikeutta.."
Koulussa todellakin on ne kaavakkeet, kyllä vain, mut jos lähi täyttää ne, miten voin olla tietoinen niiden sisällöstä? Ei ihan heti tullut mieleeni, että sinne on han tarkoituksella annettu tällainen "virheolettamus"...
Tuo lapsen unentarve todellakin on ykislöllinen, mutta jos koulusta tulee jatkuvaa viestiä lapsen väsyneisyydestä, kouluterkkari ja -lääkäri luokitelleet lapsen unet täysin riittämättömiksi, niin eikös siinä ole vahvistusta "maalaisjärjelle". Kyse ei niinkään ole pakottamiseta, vaan siitä, että nukkumaanmenosta huolehditaan illalla aikanaan, jotta yössä jää aikaa nukkua se 10 tuntia ennen aamuherätystä... Oli sitten koukuaamu, tai pyhäpäivä.
Totta tuo "pakottamisen epäeettisyyskin", en kiistä. Kyse on tässä tilanteessa ihan puhtaasti siitä, että lähillä on todella hyvät mahdollisuuden kahden viikon aikana saada lapsi vastentahtoiseksi lähtemään etälle, ihan vaan vaikkapa kutsumalla vieraita juuri tuoksi viikonlopuksi, tai suunnittelemalla muiden lasten kanssa siksi aikaa jotain kivaa. Samaan kategoriaan kuuluu myös "yllärilahjat, jos et lähde iskälle".
Miten muuten on mahdollista se, että sosiaalitoimen mukaan heillä ei ole oikeutta/velvollisuutta valvoa lapsen tapaamisten toteutumista, mutta esim päivystävällä sosiaalityöntekijällä on oikeus määrätä lapsi menemään lähille (puhelimitse) ja pysymään siellä? Kuitenkaan kertaakaan vuosien aikana ei ainutkaan sosiaalityöntekijä ole käynyt tutustumassa etän asuin- ja elinolosuhteisiin, eikä muutoinkaan perehtynyt tilanteeseen. Kaikki tapaaimsia ja tapaamisten keskeytymisiä/peruuttamisia koskevat "neuvottelut" on vuosien ajan käyty vain lähin kanssa, etän ei siis tarvitse olla näissäkään paikalla...
Jotenkin arvasin vastausten linjan, täällä kun taitaa enimmäkseen liikkua lähiäitejä. Kumma kyllä samaiset lähiäidit valittaa yleisesti etäisien vastuuttomuudesta, välinpitämättömyydestä jne, mut sitten kun yksi etäisä yrittää oikeesti kantaa huolta lapsestaan, niin alkaa tuo "hohhoijjaa" -asenne.
oikeuteen asti?
Eli millä argumenteilla asiaa voisi oikeuteen viedä? Edes Lääniin ei sosiaalitoimen menettelystä (tai tässä tapauksessa menettelemättömyydestä) voi kannella, sillä ainuttakaan "määräystä ja näkemystä" ei ole annettu kirjallisena. Syy miksi annettuja määräyksiä sitten on ollut pakko noudattaa onkin ihan toinen juttu, lähivanhempi näet pitää kiinni kynsin hampain saamistaan "ohjeista ja näkemyksistä" - mitäpä minä etänä asioille siis mahtaisin.
Käräjille voisi lähteä ainoastaan haastamalla lähi huoltajuusoikeudenkäyntiin, joka ei todellakaan ollut viisasta lapsen ollessa pienempi. Käräjöinti on vuosien prosessi ja tuona aikana olisi ehtinyt aiheutua lapsen kannalta paljon pahaa. Käytetäänhän lasta lyömäaseena jo pienemmissäkin erimielisyyksissä, kuten elarien maksamisissa...
Mielenkiintoisia on myös ne näkemykset, joita olen vuosien aikana saanut moiden paikkakuntien sosiaalityöntekijöiltä. Ensinnäkään he eivät voi käsittää täkäläisen sosiaalitoimen "munattomuutta" lastensuojeluasioissa, esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen jälkeen sosiaalitoimi lähettää kirjeen lähille, jossa tiedustelee mahdollisuutta audienssiin muutaman viikon päästä. Täh!? Miten sosiaalityöntekijä voi tarkastaa tilannetta enää viikkojen päästä, jos kyseinen tilanne on ehtinyt hoitua jo omia aikojaan (esimerkiski viinan loppumisen myötä)? Käsittääkseni sosiaalityöntekijän kuuluisi tulla paikalle juuri tuolloin tilanteen ollessa akuutti.
Myöskään tuota sosiaalipuolen näkemystä etän oikeudettomuuteen hankkia apua lapselle ja itselleen en kykene ymmärtämään, mistä kohtaa on lapsen etu, jos avun hankkiminen estetään? Tässä on käytetty perusteluna sitä, että lapsi asuu toisella huoltajalla ja toinen huoltaja määrittelee ja hoitaa mahdollisen avuntarpeen. Asia siis ei kuulu etävanhemmalle, koska lapsi on etällä VAIN viikonloppuisin, jolloin puolestaan esimerksiksi perheneuvola ei ole auki.
Lisättäköön vielä, etten todellakaan ole ainut etähuoltaja tällä paikkakunnalla, joka vastaaviin asenteisiin ja kiemuroihin on törmännyt, meitä on täällä lukuisia, muut eivät vaan valitettavasti ole jaksaneet kovin kauaa taistella perusasioista, vaan luovuttaneet suosiolla... Sitten saamme katsoa taas näitä "Miksi isi ei tule?" -reportaaseja telkusta ja kauhistella isien moraalittomuutta. Uskoakseni vastaavan suuntaisia asenteita on monella muullakin pienellä paikkakunnalla, josta syystä kannustankin myös muita etävanhempia ottamaan omia kokemuksiaan esille.
Vai etkö lukenut kuin vakikoiden". Kyllä pahemmanlaatuinen esimerkki tuli siitä missä tilassa etävanhemmat nykyään on. Täydellisen rikollista toimintaa.
Minä ainakin tekisin lakimiehen avulla kunnon valitukset ja veisin asian vaikka mihin asti! ..Ja lapsi kuuluisi isälle (jos isä siis etä, oleksun!)..Kyllä on taas sukupuolen ja äitimyytin takia menty AIVAN liian pitkälle!
Tsemppiä AP:lle!! Taistellaan lait tasa-arvoisiksi!!
Tai kysy ainakin tilanteesta ilmaisista palvelunumeroista (mm. oikeus.fi löytyy..)..ja asianajajaliiton päivystykset (ks. asianajajaliitto..)...
Kyllä tuollaiselle mätäpaiseelle on saatava loppu! Nyt etäisät: aletaan näyttävään vastarintaan koska sillä ajetaan lasten parasta ja savustetaan tuollaiset työntekijät pois alalta ja..vaaditaan lakeja kuntoon!! Liittoudutaan yms.!!
Kyllä tehokkaita keinoja lasten hyvinvoinnin takaamiseksi löytyy. Tekstistäsi paistaa läpi että sinua viedään kuin pässiä narussa. Jos ja kun tilanne on akuutti silloin tulee tehdä lastensuojeluilmoitus. Sossun on tällöin toimittava välittömästi tai kyseesä on virkavirhe. Samoin voi toimia koulun terveydenhoitajan kanssa. Jos lapsi oireilee on syytä ohjeistaa häntä etenemään viranomaisten suuntaan jos muu ei auta.
Hyvä! Viimeinen kappale ainakin täyttä asiaa.
Teikäläiset kyllä tunnistetaan heti jotka tarkoitusperäisesti vääristelevät asioita ja toisten kirjoituksia pönkittääkseen omaa egoaan. Tuossa ei ensinnäkään puhuttu talon ostamisesta. Näyttäisi vahvasti siltä että sinulla on hallitsematon dysleksia joka ruokkiin mielivaltaista, tarkoitusperäistä vääristelyä. Olet naurettavan lapsellinen.
Muuta en sano kuin että AIKUISTU.
Sattumoisin TUNNEN tapauksen OIKEASTI,live elämässäkin. Joten jos kommentoijat ovat sitä mieltä ettei asioille ole tehty mitään ja etää aletaan syyllistämään esim. lapsen nukkumisen suhteen niin väärässä olette....
Kyllä ne viat tässä tapauksessa ovat siellä äidin luona,ei etävanhemmalla. Mutta eihän sossun puolesta äidin luona voi olla mitään vikaa kun hänellä on sentään suhteellisen hyvä virka ja onhan hän muutenkin äiti...
Herääkin kysymys,miksi ei isiä kuunnella OIKEASTI eteenkin silloin kun on näyttöä asioiden laiminlyönneistä.....
Omalta kohdalta voinen sanoa,että meillä taistelu lasten puolesta kesti 5-vuotta,kunnes lapset saatiin pois heidän äidiltään,sosiaalitoimen päätöksellä.
Terveisiä vain Oulaisiin ja tsemppiä edelleen.
Kuinka sattuikaan, että tällä palstalla törmättiin! Kiitoksia tsempistä ja jaksamisia myös sinne teille! Vaikka tilanne onkin teillä ratkennut noinkin onnekkaasti, riittää siinä poppoossa vielä paljon työtä :)
Tuo, jos aikuinen mies ei osaa talouttaan hoitaa, niin kuin ihmisen tulee. Elarit on NIIN pieni summa, ja on tarkoitettu lapsen ruokaan/syömiseen ja päivittäisiin kuluihin, että niiden vitkuttaminen ei kyllä myötätuntoja kohota.
Miten aikuinen mies pääsee siihen tilaan ettei ole 140, kuussa lapselleen maksaa ajoissa? Kuvitteleeko ehkä lapsen syövän vain joka toinen päivä? Enpä usko. Enkä usko etteikö aikuisella olisi sen verta omaisuutta kertynyt realisoitavaksi jotta moisen maksun (mutta lapselle niin merkittävän) olisi halutessaan kyennyt hoitamaan. Siksipä se onkin laskettava ilkeydeksi lapsen äitiä kohtaan, Ja tässäkohtaa myötätunto on taas nolla ja laskee.......
Tulee lopputekstin osaltakin mieleen väkisinkin että seli seli. Paskaa jauhat. Oikeesti. Meillä, teinixitkin pystyis tollasen summan ajoissa säännöllisesti maksamaan ilman viiveitä, ja ne sentäs vain opiskelee. Kaikki on kiinni vastuuntunnosta. Jos sitä ei ole, mitä siis lapsiakaan haikailet?
tässä ihan omaa tekstiäs, noin muistin piristykseksi.
Seuraavaksi vuorossa olivat elatusmaksut. Ellen saanut maksettua elareita lähille pennilleen juuri määräpäivänä, lähi ilmoitti tylysti "lastas et näe" ja tähän hänellä oli täysi oikeus. Yritin saada elarit juoksemaan soskun kautta (vapaaehtoisesti välttääkseni turhat riidat), lastenvalvojan mukaan tämä oli mahdollista ainoastaan jättämällä elarit maksamatta ja näin toimien "joutua" lastensuojelun toimesta elarien perimiseen & maksuun soskun kautta. Näin tein ja lähi sai täten rahansa soskusta pennilleen (ja saa yhä edelleen).
Seuraavaksi ongelmia alkoi tuottaa lapsen hyvinvointi lähin luona. Lapsi oli milloin missäkin tilassa etälle tullessa, mutta vaikka tähän yritti kuinka hakea apua esimerkiksi perheneuvolasta, ei lasta saanut sinne viedä. "Lähillä on oikeus päättää lapsen perheneuvolatarpeesta ja jos lähi vastustaa, ei lasta saa sinne viedä" - oli lastenvalvojan selkeä näkemys.
Seuraavaksi ongelmana alkoi olla oma taloudellinen tilanteeni. Elin pitkiä aikoja (muutaman vuoden) todella tiukassa tilanteessa, budjetissa jäi ruokaan, hygieniaan, vaatteisiin ja muuhun vain 85€/kk ja tuon summan piti riittää omiin & lapsen tarpeisiin. Lapsi oli tuolloin pitkiä aikoja luonani, parhaimmillaan 3 viikkoa kuukaudessa ja tietenkin kaikki lapsen kulut oli hoidettavanani tuona aikana. Samaan aikaan jouduin maksamaan myös elareita, eli Kelan päivärahan lapsikorotuksen verran kuukaudessa. Lastenvalvojan mukaan lapsikorotukset kuuluu elarien maksuun työttömyysaikana, loppuosasta voi yrittää hakea vapautusta jälkikäteen. Lapsen kuluja ei kuitenkaan lasketa toimeentulotukilaskelmaan, sillä lapsi on virallisesti lähillä VAIN 2 viikonloppua kuukaudessa. Näin ollen tuosta 85€:n budjetista piti kustantaa myös lapsen lääkekulut (usein korvatulehduksia jne), sekä kaikki muu aina silmälaseja myöten. Siis täsmennettynä: soskun mukaan lapsen kulut hoitaa aina se vanhempi, jonka luona lapsi kulujen syntyessä on, mutta niitä voidaan huomioida ainoastaan "viralliselta oleskeluajalta".
Mistä olet saanut päähäsi että sosiaaliviranomaisten/kunnan tehtävä olisi valvoa noita juttuja? Vanhemmat tekevät mitä huvittaa eikä sos.viranomaisilla ole valtuuksia noita juttuja valvoa. He voivat tarjota neuvotteluapua vanhemmille mutta siihen se jääkin. Näin ollen miksi otsikossa lukee että "Oulaisissa", yhtä hyvin tuo voi tapahtua Somerolla, Raumalla tai Limingassa. Eihän se ole paikkakunnasta riippuvaa onko exä kusipäinen.
Mene ja tiedä heidän "velvollisuudestaan", ainakin heillä on joka käänteessä täysi oikeus antaa jos minkälaisia määräyksiä, toimintaohjeita ja näkemyksiä esimerkiksi lapsen tapaamisten toteutumatta jättämisen suhteen. Samoin päivystävällä sos.työntekijällä oli täysi oikeus "määrätä" lapsi lähille kesken kesälomakuukauden (kun lapsi oli kyseisenä päivänä käimässä lähillä ja mitä lie sillä reissulla tapahtunut, jonka jläkeen lapsi halusikin yhtäkkiä jäädä sinne).
Kummallista, yhtäällä näillä sosiaalityöntekijöillä on oikeus määrätä lapsen menemiset ja tulemiset, toisaalta heillä ei ole mitään velvollisuutta valvoa esimerkiksi olemassaolevan sopparin noudattamista (lähillä on oikeus tehdä ohareita säännöllisesti vedoten "lapsen haluttomuuteen", tai vaikka vierasiin). Itseasiassa lähi on saanut kerta toisensa jälkeen kyseisiltä sosiaalityöntekijöiltä täyden tuen näihin ohareihin! Samaiset viranhaltijat myös kieltävät etältä lapsen viemisen perheneuvolaan.
Perheneuvola onkin ainut paikka, jossa tuo yksi kielto on ihan kirjallisena, kaikki muu on joka käänteessä annettu suullisesti, joten niistä ei todellakaan pysty edes kantelemaan mihinkään.
..ja pidä sanelin auki tms. ja todistaja mukana..jatkon varalta.
kirjallisena kun vaan pysyy tiukkana!! ne luulee sos.toimistossa että ihmisiä saa pomputtaa miten vaan mutta minä ainakin olen lähes kaiken saanut kirjallisena mitä olen pyytänyt! tuntuu kyllä että paikkakunnilla on eroja, ei ole mitään yhtenäistä sääntöä vaan vedetään lonkalta ja fiiliksen mukaan, tai sit tosissas otat vaan nauhurin mukaan ja asetat sen pöydälle pokkana ja sanot että aletaas keskustelemaan kun teiltä ei lappuja saa niin tehdään tämä sitten näin!! tarvitsen todistusaineistoa tulevaa oikeudenkäyntiä varten. ja sitten hyvä on vielä kun kysyy sos.tädiltä että mikä sun lähimmän esimiehen nimi on ja onko sulla sitä suoraa numeroa? alkaa ämmien mekko tutisemaan, testattu on meinaan!!
miehelleni sossutädin katsomaan paikan päälle että lapset lähtee mieheni mukaan. miehelläni ja hänen ex on yhteishuoltajuus mutta ex houkutteli lapsia myös lahjoilla ja mennään sinne ja sinne vai menettekö ennemmin iskälle, noh, sen tietää voiko lapsi vastustaa uimareissua tai ruokailua mäkkärissä..
mieheni ilmoitti sossuun ja sieltä määrättiin sostäti valvomaan että tapaamiset ja isälle lähtemiset sujuisivat hyvin, koska lapset todella pitävät isästään mutta ex oli lapsille isäänsä mustamaalannut ja jankuttanut pienemmille, että osaavat isälleen sanoa, ei voi pakottaa!
ja ne päivät olivat vielä silloin la klo12-18, ja sossutäti oli paikalla kun lapset haettiin ja he tuotiin pois, eikä ikinä mitään ongelmaa! tätä jatkui ehkä muutaman kk.
siitä eteenpäin tapaamiset ovat sujuneet kiitettävästi!
ja törkein juttu oli kun mieheni tyttö soitti yöllä että äiti löi (niitä kertoja oli muutamia) ja mieheni teki sossuun ilmoituksen, siellä kävi neljän kk ajan kerran viikossa sossutäti ja niistä tuli lappu miehelleni että perusasiat ovat kunnossa, eikä lastensuojelullisia toimenpiteitä enää tarvita ja miehelleni aika sostoimistoon.
tämä samainen lappu tuli myös miehen ex, perjantaina. siis haloo, lyömisestä ei ollut sanallakaan vaikka siitä ilmoitus oli tehty!! lasten piti tulla seuraavana päivänä isälleen mutta yllätys yllätys! yksikään ei lähtenyt, niin oli mieheni ex lapset itkettäny ja huudattanu, kaksi oli omissa huoneissaan lukkojen takana, isompi kylppärissä, samoin ovi lukossa.. samana yönä puolen yön aikaan isompi tyttö soittaa taas että äiti löi, rauhoittui onneksi puhelimessa kun sai isänsä kanssa puhuttua.
maanantaina oli miehelläni aika sinne sossuun, aikansa kuunneltuaan niiden lässyttämistä ja kuinka lapsilla on asiat hyvin mieheni kysyi miksei tässä saatanan lapussa ole mitään siitä pahoinpitelystä!? ne akat meni ihan vaikeiks ja alkoi änkyttää, mieheni antoi tulla tuutin täydeltä mitä vkl oli tapahtunu, että kun lappuja tulee kotiin ex että perusasiat kunnossa niin yksikään lapsista ei lähde, ja isompi saa vielä illalla turpaan!! se asia olis jääny siihen jollei mieheni olis pysyny tiukkana, sen jälkeen mieheni ja hänen ex ovat kolme kertaa käyneet sos keskustelemassa näistä asioista ja mieheni saa nykyään jopa tiedot lasten sairauksista ja koulumenestyksistä, kun ennen ex vastaus niihin kyselyihin oli että "mitä vittua ne sulle kuuluu", että jotain hyötyä sostoimistostakin on, lasten isä on saanut oikeuksiaan takaisin, ja lapset ovat nyt "isoja" tyttöjä, ei pysty enään äiti pahemmin tapaamisiin vaikuttamaan vaikka kuinka houkuttelis..
Todella törkeältä kuulosti juttusi. Jos miehesi, lasten isä olisikin tehnyt saman jonka äiti..Mitähän olisi seurannut!!!..
Kyllä tuossa tapauksessa taas silti nähtiin että sosiaaliviranomaiset usein aktiivisesti vetkuttelevat asioissa ettei vaan "äidin etu" kärsi. Jos isä käyttäytyisi kuin esim. tapauksessa äiti, niin kummasti olisi vauhtia vosiaalitanttojen töppösissä...On tämä maan tapa niin suolesta!
Nyt on pakko kommentoida! Itse kävin jokunen aika sitten kyseisessä sossussa juttelemassa lastemme huoltajuudesta. Isä ei työkiireiltään päässyt mukaan. Olimme kuitenkin jo sopineet asioista yhdessä.
Sossun lastenvalvoja ei missään vaiheessa kysynyt mitään isästä. Ei kysynyt mitään lapsista, vaikka se kai hänen tärkein tehtävänsä olisi.
Hän vain täytti paperit ja kiirehti minua viemään ne KELAlle korotetun lapsilisän saamiseksi. Se nyt ei todellakaan ollut ensimmäisenä mielessäni.
Jotenkin tutui niin pahalta, välinpitämättömyys. Työ on varmaan sellainen, ettei sitä pysty tunteella edes hoitamaan, pakko ottaa etäisyyttä.
Mutta jotakin inhimillisyyttä olisin odottanut. Siitä ovesta sisään käveleminen ei ollut helppoa, ei todellakaan. On kuin olisin ollut keskustelemassa vaikkapa lainasta. Tai itseasiassa pankkineitiäkin taitaa ihmisen tilanne kiinnostaa enemmän.
Voimia matkallasi, kyllä me Oulaisissakin pärjäämme, kun niin päätämme!
Joka kunnassa on myös sosiaaliasiamies, joka on ensimmäinen viranomainen johon pitää olla yhteydessä, jos viranomaispäätökset eivät pyynnöstä huolimatta tule kirjallisesti. Ja aina kannattaa oman edun nimissä kieltäytyä puhelinkeskustelusta ja varata asian tiimoilta aika lastenvalvojalle, laittaa sanelulaite pöydälle huonoon muistiin vedoten ja toinen todistava korvapari mukaan kuulemaan "herran" sanaa.
Lastenvalvojasta seuraava on sosiaalijohtaja. Hän on jo niin suuri viskaali, ettei uskalla olla antamatta päätöstä tai noottia sossulleen tai alkaa palli tutista pyllyn alla. Kaikki asioinnit pitää tehdä kirjallisesti, postin kautta ja saantitodistuksin, ettei käy niin että posti "häviää" matkalla. Oikeusaputoimistosta saa myös asianajajan mukaan lastenvalvojalle, mutta asia on ensin laitettava vireille ao. puljussa.
Kopio yhteishuoltajuuspäätöksestä on hyvä lähettää kouluun ja päivähoitopaikkaan ja liittää siihen mukaan vaatimus tiedonvälittämisestä suoraan etähuoltajalle. Kyseisiin paikkoihin voi toimittaa kirjekuoret joissa on etävanhemman osoitetiedot ja postarit valmiina. Silloin etävanhempi saa jopa koulutodistusten kopiot kotiinsa (vaikkei lasta tapaisi ikinä). Koulun kanssa kommunikointia helpottaa "sähköiset reissuvihot", joihin molemmat vanhemmat saavat salasanansa henkilökohtaisesti ne koululta hakemalla. Sanoisin, että päivähoitohenkilökunta on äidillisesti ja puolueettomasti sen vanhemman puolella joka jaksaa istua kaikissa kissanristiäisissä joita he järjestävät eikä ole huono idea olla mukana päiväkodin ja koulun vanhempaintyöryhmissäkään. Säännöllinen yhteydenpito opettajaan, kouluterveydenhoitajaan, -psykologiin ja -kuraattoriin on myös erinomainen tapa edistää lapsen hyvinvointia. rehtori on aina ylen onnelinen kun saa käyttää näennäistä esimiesvaltaa, joten hyvät suhteet rehtoriin tai johtavaan opettajaan on aina plussapallon arvoista. Pinnat kotiin vaikka väkisin. (Sarkasmia, junou).
Jos mikään näistä ei auta - mikä olisi outoa koska asianajaja vie jutun TODISTEIDEN kera käräjille ja siellä viimeistään kuullaan ainakin osatotuuksia lasten elämästä, jutun voi julkaista blogina, nimien kera tai yrittää vyöryttää se tv:n ajankohtaisohjelman kautta jokaiseen olohuoneeseen. Viimeinen oljenkorsi taitaa olla valtakunnan oikeusasimies. http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/index.htx
Asia ei jää puolitiehen, mikäli asiaa ajava vanhempi on ollut rehellinen, todisteet ovat pitävät ja lasten puheet sossun ulkopuolisella psykologilla tukevat asiaa ajavan vanhemman kertomusta.
Kaiken A&O on pitävät kirjalliset todisteet. Siksi pitää kaikki pyytää ja saada kirjallisena. Jos aloittajalla olisi kirjallisina kaikki puhelimitse pyytämänsä sossun päätökset ja ohjeistukset, hän olisi jo jutun voittaja.