Vuosia, itse asiassa vuosikymmeniä sitten työskentelimme ystäväporukassa työtilassamme erittäin intensiivisesti monta vuorokautta putkeen tuskin nukkumatta. Luovuus oli huipussaan ja koko jengillä päällä jonkinlainen flow, tekemisen meininki, kantava voima, joka pakotti jatkamaan jumalattomasta väsymyksestä huolimatta.
Kun projekti vihdoin valmistui, päätimme porukassa hieman rauhoittua, rentoutua ja juhlistaa saavutustamme pienellä määrällä päihteitä. Kaveri pisti hendrixit soimaan. Kuka ei enää edes jaksanut lausua sanaakaan, joten annoimme musiikin viedä mennessään.
Itselleni tuli hyvin vahva tunne, että roikuin kynsin hampain virtuaalitodellisuudessa, jonkinlaisessa kolmiulotteisessa elokuvassa, matrix-maailmassa. Että kaikki ympäröivä on vain opittua tulkintaa ja että kaiken voi tulkita myös toisin kunhan vain katsoo ja antaa visuaalisten elämysten viedä mennessään.
Tapahtui mielenkiintoinen ilmiö: ympäröivä todellisuus muuttui kuin läpinäkyväksi harsoksi ja avautui lopulta kuin valkokankaan peittänyt esirippu. Takaa paljastui jännittävä maailma. Se oli pimeä ja karu maisema, kuin lumilakeus kuutamolla. Unenomainen, mutta jotenkin äärettömän tarkka ja tosi. Myös huoneessa soinut hendrix oli kadonnut jonnekin kauaksi taustalle ja ympärilläni vallitsi nyt jotenkin odottava hiljaisuus. Maisemassa liikkui olentoja.
Olennot olivat harmaita, etäisesti ihmistä muistuttavia varjoja, jotka liikkuivat ihmeellisesti ameeban tapaan muotoaan muuttaen. Ne olivat välinpitämättömiä, mutta jostain syystä energiani veti niitä puoleensa. Paljon myöhemmin näin samanlaisen olennon - lastenohjelmassa esiintyneen Muumilaakson Mörön. Jopa kuvaukset Mörön ominaisuuksista vaikuttavat vaikutelmalta, joka olennoista välittyi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mörkö_(Muumit)
Lieneekö Tove Jansson harrastanut shamaanimatkoja?
Ne teistä, jotka olette harjoittaneet castanedalaista unennäköä tai shamaanimatkoja, millaisia ovat olleet kohtaamanne olennot? Ovatko ne olleet edellisen kaltaisia olmeja entiteettejä vai esiintyneet enemmän tai vähemmän tunnistettavina voimaeläiminä yms.? Tämä ihan vaan myös siksi off-topic ettei hirveästi enää jaksa kiinnostaa kuka mitäkin syö iltapalakseen ja kuin monta kertaa päivässä käy suihkussa...
Repeämä todellisuudessa
22
1065
Vastaukset
- Saag Paneer
- Filia Ferus
Söin tonnin kastematoja eilen ja kävin 50 kertaa suihkussa! Siihen päälle vielä kolme saunotuskertaa ja sitten putosin veneestä illalla mereen, mutta onneksi sattui olemaan pelastusliivit, vaikka ne olivatkin koiran pelastusliivit, mutta ei se mitään, niiden kantavuus oli 80kg, koska isompi koirani painaa melkein tuon, joten ne olivat turvalliset.
Sitten ufo-alus laskeutui yöllä pihalleni ja ne siirsivät minut alukseen koirani kanssa. Ensin ne luulivat, että koirani on se fiksumpi keskustelukumppani, kunnes asia pikkuhiljaa niille selveni. Sitten ne veivät minut pikku matkalle maailmanympäri pikavauhdilla ja näin erään talon ikkunasta kuinka eräs mies kokkasi Saag Paneer'ia keskellä yötä. Jossain Australian tienoilla poikkesimme eräällä strutsikasvattamolla ja minun toiveesta nappasimme mukaamme erään hyvännäköisen strutsitilallisen jota seurasimme, kun hän ajoi kotiinsa. Ne syöttivät sitten jotain ihme pilleriä meille molemmille ja meille tuli hirvee himo rakastella siellä ufossa. No, yksi paikka lisää rakastelupaikkalistaani. Hiton komea oli se mies, joo. Se oli vain häiritsevää kun ne katselivat koko ajan meidän toimitustamme mielenkiinnoilla ja välillä katselivat toisiinsa. Mitä lie ajattelivat. Sitten ne veivät miehen takaisin ja minä sain 10 strutsinmunaa mukaani mukavasta hetkestä ufossa. Niitä sitten yritin mahdutella nyt aamulla viiden aikaan kotiini tultuani jääkaappiin. Kuulemma yksi strutsinmuna vastaa 24 tavallista kananmunaa. Syön siis tulevina aikoina munakasta, lettuja ja muita munaruokia. Niin ja suihkuun pitää ehdottomasti mennä. Jäi sellainen strutsin tuoksu iholle, kun kävimme hakemassa niitä munia. Vaihdettiin siinä sitten samalla puhelinnumeroita. Kovasti pyyteli minua tilallensa vaimoksi, tykkäsi niin siellä ufossa. Lupasi ihan ihka oman kengurunkin häälahjaksi. Lupasi tulla ensiviikolla käymään jos veljensä suostuu tuuraamaan strutsifarmiaan. Apua, en tahdo naimisiin, enkä tahdo muuttaa Austraaliaan. Minne siis voin paeta? Taidan lähteä ensiviikolla sitten Norjaan!
Miten sinun viikonloppusi meni Saag Paneer-patee? - Filia Ferus
jo eläkkeellä? Meinaan kun kirjoitit;
"Vuosia, itse asiassa vuosikymmeniä sitten työskentelimme ystäväporukassa työtilassamme erittäin intensiivisesti monta vuorokautta putkeen tuskin nukkumatta."
Vuosikymmeniä... Kauheen pitkä aika.
Ps. Pääseekö UFO:lla kymppikerhoon? - Hexex
Otettuani yoghurttia aamupalaksi jaksan taas kirjoitella!
Itselläni shamaanimatkat ovat olleet hieman utuisia, eli en ole niissä kovin etevä kuten jotkut, mutta hahmot joita olen tavannut ´matkoillani´ovat olleet kyllä ihan tunnistettavia -ihmisiä ja muita eläinlajeja.
Noista satukirjojen kirjoittajista on shamaanipiireissä ollut maailmalla keskustelua. On ennenkin epäilty, että jotkut satukirjailijat ovat tehneet ´matkoja´ rummun ja/tai aineiden voimalla, ja kirjoitelleet sitten omista kokemuksistaan. Liisa Ihmemaassa on yksi niistä.
PS
Miksi muuten mainostat aina samaa ruokalajia (=Saag Paneer) joka viestissäsi?- Filia Ferus
Älä kiusaa mua yogurtilla, kun en saanut kaupasta sitä Hedelmäpommiyogurttia.
Ei vain, kuhan laitoin tän viestin, jossa ei mitään niin "hirveen tärkeää" asiaa ole.
Mutta kun mä niin tykkään susta! - Hexex
Filia Ferus kirjoitti:
Älä kiusaa mua yogurtilla, kun en saanut kaupasta sitä Hedelmäpommiyogurttia.
Ei vain, kuhan laitoin tän viestin, jossa ei mitään niin "hirveen tärkeää" asiaa ole.
Mutta kun mä niin tykkään susta!Hauskaa että minusta tykätään! Olenkin kyllästynyt ainaisiin vihamiehiin :)
- Filia Ferus
Hexex kirjoitti:
Hauskaa että minusta tykätään! Olenkin kyllästynyt ainaisiin vihamiehiin :)
Eiks ookki?
http://www.youtube.com/watch?v=6_XmBRT_PDk
- Qad
Tsekkasin joitakin aikoja sitten vanhalta levykkeeltä koneelleni siirtämiä tietoisia uniani vuosien takaa. Tässä olen purossa retkottamassa:
"Vesi oli lämmintä kuin ammeessa. Näin taivaalla erikoisen ameebamaisen kuvion, jossa oli kauniita pastellivärejä."
Toiseen ketjuun mainitsinkin jo mustista säiliöistä:
"Todennäköisesti järven rannalla, harvahkon puuston (koivuja yms.) lomassa törrötti mustia pyöreitä säiliöitä. Ne olivat erikorkuisia, ja niiden päällinen tai huippu oli pallomaisen pyö-reä."
Lisäksi olen nähnyt megaliittimaisia kiviä:
"Edessäni aukeni satama, jonka reunoilla oli megaliittisia kivipaasia (samanlaisia kuin Englannissa). Jonkin-laisia isoja putkia vajosi satama-altaassa alas."
Yleensä tietoisessa unessani mikään ei muutu kosketuksesta miksikään, mutta tässä mikä oli koko tietoisen unennäön avaus 2001 niin tapahtui:
"Olin kerrostaloalueella, joka sijaitsi mukamas ***. Alueella oli kutsut, ja minun olisi pitänyt siirtyä alempaa talojen luota hyvin jyrkkää asfaltoitua tietä ylämäkeen. Ajattelin että tämä on unta, ja että minähän en tuota mäkeä ylös kävele. Joten kohosin ilmaan. Kohosin aina vain ylöspäin ja lensin hitaasti eteenpäin istuma-asennossa metsän yli. Maisema muuttui talviseksi (kutsuilla oli ollut kesä). Kohosin ylemmäs ja ylemmäs kohti sinistä taivasta hurmioituneena. – Mahdollisesti menetin tajuntani tässä. –
Nähdessäni tien laskeuduin ja päätin tehdä mitä lystäisin. Otin tienposkesta potkukelkan ja menin sillä eestaas, ja tien varrella leikkivät lapset olivat kauhuissaan, he kun näkivät pelkän kelkan liikkuvan itsekseen. Laitoin kelkan pois ja kosketin jotakuta lasta. Pikkuruinen poika tuli osoittelemaan minua heikkotekoisella jousipyssyllä, jonka otin häneltä pois neuvoen häntä lopettamaan moinen uhkailu. Tässä vaiheessa hän olikin elävä nukke.
Jatkoin matkaani tietä pitkin, kun aikuisia naisia oli tulossa kohti. Kaksi isompaa lasta tuli luokseni, heillä oli ollut näkymätön ystävä ennenkin, ja nyt he halusivat minut. Halasimme kaikki, ja heräsin halaten löyhästi itseäni."
Tietoisuutta lähentelevässä unessa jossa olin avaruusaluksessa jonkun naisen järjestämässä testissä jouduin katselemaan eläviä leluja jotka piipertelivät tasolla edessäni. Kaikista mahdollisista asioista unissa kaiketi tuollainen elämän suhteellisuus, tai ehkä paremminkin olomuodon vaihtuvuus tuntuu aina kovin oudolta - kaiketi siksi että tässä päiväelämässämme olemme jämähtäneet yhteen ainoaan muotoon ja tät's it.
Ja onhan sitä tullut jotain päivälläkin nähtyä. Kaikki olen tänne raportoinut jo aiemmin, joten ei jaksa toistella. - Mies taannoin mainitsi nähneensä tien pielessä mustan ihmishahmon joka imi kaiken valon (autojen lampuista) itseensä eli oli kuin musta aukko.- Saag Paneer
Itselläni tuo vuosien takainen avartava kokemus tapahtui täydessä päivätajunnassa, mutta jotenkin niin, että olin liian väsynyt enää pitämään kiinni opituista tulkinnoista.
Kokemuksiamme näyttää yhdistävän ameebamaiset olennot ja jonkinlainen surrealistinen lakeusmaisema. Mielenkiintoista.
Unennäön hurjimpia juttuja ovat olleet mielestäni tapaukset, joissa unennäkö on muuttunut enteeksi. Unessa tuntematon henkilö tuleekin myöhemmin vastaan reaalitodellisuudessa etc. Liekö sitten osaamattomuutta tai tulkintaongelma, mutta enneunistani ei ole ollut juurikaan hyötyä kenellekään. Näkemäni jutut ovat koskeneet yleensä sangen yhdentekeviä arkipäivän asioita.
Pari selkounta on kuitenkin jäänyt erityisesti vaivaamaan mieltäni. Ensimmäisessä kuljeskelen omakotitaloalueella, kun yhtäkkiä tuntuu että taivas repeää ylläni ja sieltä syöksyy yhtenä palavana tulimerenä KLF:n matkustajakone, joka syöksyy talojen päälle. Haiseva paksu savu, tulenlieskat ja hulluna edestakaisin juoksevat ihmiset täyttävät uneni. Uni oli äärimmäisen realistinen yksityiskohdiltaan.
Toisessa vanha mies hyppää kerrostalon katolta ja mätkähtää katuun aivan edessäni. Mies on noin 70-vuotiaan oloinen ja pukeutunut kuin mielenterveyspotilas: kumisaappaat, ruskea lippalakki, musta nahkapusero ja haalistuneet siniset verryttelyhousut.
Kolmannessa kuljen hiekkaista puistokäytävää kohti vanhaa punaista rakennuskompleksia. Paikka näyttää vanhalta maatilalta tai linnalta. Käytävän varrella oli pieniä ihmisrykelmiä, nuoria, selvästikin yliopisto-opiskelijoita. Jotkut lueskelevat puiden lomassa. Kysyn vastaan tulevalta nuorelta, mikä paikka tämä oikein on. Poika vastaa: "Greenwich". - Saag Paneer
Saag Paneer kirjoitti:
Itselläni tuo vuosien takainen avartava kokemus tapahtui täydessä päivätajunnassa, mutta jotenkin niin, että olin liian väsynyt enää pitämään kiinni opituista tulkinnoista.
Kokemuksiamme näyttää yhdistävän ameebamaiset olennot ja jonkinlainen surrealistinen lakeusmaisema. Mielenkiintoista.
Unennäön hurjimpia juttuja ovat olleet mielestäni tapaukset, joissa unennäkö on muuttunut enteeksi. Unessa tuntematon henkilö tuleekin myöhemmin vastaan reaalitodellisuudessa etc. Liekö sitten osaamattomuutta tai tulkintaongelma, mutta enneunistani ei ole ollut juurikaan hyötyä kenellekään. Näkemäni jutut ovat koskeneet yleensä sangen yhdentekeviä arkipäivän asioita.
Pari selkounta on kuitenkin jäänyt erityisesti vaivaamaan mieltäni. Ensimmäisessä kuljeskelen omakotitaloalueella, kun yhtäkkiä tuntuu että taivas repeää ylläni ja sieltä syöksyy yhtenä palavana tulimerenä KLF:n matkustajakone, joka syöksyy talojen päälle. Haiseva paksu savu, tulenlieskat ja hulluna edestakaisin juoksevat ihmiset täyttävät uneni. Uni oli äärimmäisen realistinen yksityiskohdiltaan.
Toisessa vanha mies hyppää kerrostalon katolta ja mätkähtää katuun aivan edessäni. Mies on noin 70-vuotiaan oloinen ja pukeutunut kuin mielenterveyspotilas: kumisaappaat, ruskea lippalakki, musta nahkapusero ja haalistuneet siniset verryttelyhousut.
Kolmannessa kuljen hiekkaista puistokäytävää kohti vanhaa punaista rakennuskompleksia. Paikka näyttää vanhalta maatilalta tai linnalta. Käytävän varrella oli pieniä ihmisrykelmiä, nuoria, selvästikin yliopisto-opiskelijoita. Jotkut lueskelevat puiden lomassa. Kysyn vastaan tulevalta nuorelta, mikä paikka tämä oikein on. Poika vastaa: "Greenwich".Intouduin googlaamaan Greenwichin ja unessa näkemäni rakennus löytyi tämän sivun ylälaidasta, tosin eri kuvakulmasta:
http://www.greenwich.gov.uk/Greenwich/YourEnvironment/GreenSpace/ParksGardens/GreenChainWalk.htm - Hexex
Saag Paneer kirjoitti:
Intouduin googlaamaan Greenwichin ja unessa näkemäni rakennus löytyi tämän sivun ylälaidasta, tosin eri kuvakulmasta:
http://www.greenwich.gov.uk/Greenwich/YourEnvironment/GreenSpace/ParksGardens/GreenChainWalk.htm1. Olet nähnyt joskus rakennuksen kuvana tai luonnossa, unohtanut sen, ja nyt se nousi unessa esiin.
2. Sinulla avautui "putki" tuohon paikkaan ja näit sen selvänäköisesti.
3. Olit astraalimatkalla oikeasti paikanpäällä.
Vaihtoehto 3. on tosin epätodennäköinen koska keskustelit siellä näkemäsi henkilön kanssa. - Filia Ferus
Hexex kirjoitti:
1. Olet nähnyt joskus rakennuksen kuvana tai luonnossa, unohtanut sen, ja nyt se nousi unessa esiin.
2. Sinulla avautui "putki" tuohon paikkaan ja näit sen selvänäköisesti.
3. Olit astraalimatkalla oikeasti paikanpäällä.
Vaihtoehto 3. on tosin epätodennäköinen koska keskustelit siellä näkemäsi henkilön kanssa.vielä yhden vaihtoehdon, eli sen, että uni voi olla paluu menneisyyteen, eli edelliseen elämään unen kautta. Unessa näytettiin entisen elämän päättyminen.
- Hexex
Filia Ferus kirjoitti:
vielä yhden vaihtoehdon, eli sen, että uni voi olla paluu menneisyyteen, eli edelliseen elämään unen kautta. Unessa näytettiin entisen elämän päättyminen.
Niin taisin unohtaa! Voihan se olla sekin.
- Saag Paneer
Hexex kirjoitti:
1. Olet nähnyt joskus rakennuksen kuvana tai luonnossa, unohtanut sen, ja nyt se nousi unessa esiin.
2. Sinulla avautui "putki" tuohon paikkaan ja näit sen selvänäköisesti.
3. Olit astraalimatkalla oikeasti paikanpäällä.
Vaihtoehto 3. on tosin epätodennäköinen koska keskustelit siellä näkemäsi henkilön kanssa....mutta ne ovat sellaisia, ettei niitä kykene loogisesti selittämään.
En ole koskaan ollut Greenwichissä (Greenwich Villagessa Nykissä kylläkin). Muistan uneni paikan kolmiulotteisena. Tuon rakennuksen pihaan kulki eräänlaisen jyhkeän porttirakennelman kautta kaksi tietä: pieni päällystetty autotie ja sen vieressä puiston keskellä hiekkatie pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Puut hiekkakäytävän molemmin puolin olivat ikivanhoja jalavia, lehmuksia ja hevoskastanjoita. Talon piha oli mukulakiveystä. Vuodenaika oli alkukesää, kesäkuuta.
Paikka oli Greenwich, mutta ei välttämättä tästä tuntemastamme todellisuudesta. Yhtälailla on mahdollista, että kyseessä oli vaihtoehtoinen skenaario. Esimerkiksi australian aboriginaalit elävät kahdessa eri todellisuudessa: tässä missä mekin ja uniajassa. Näistä uniaika on se "todellisempi". Olen kuullut ja lukenut roppakaupalla mitä ihmeellisimpiä tarinoita tavoista, joilla abot operoivat näillä todellisuuksillaan.
Tai miten selittäisit tämän. Olen kertonut tämän joskus aiemminkin:
Pari vuotta sitten samoilin selkounessa jossain Espanjan vuorilla. Tulin vuoristotielle, paikkaan jossa joidenkin paikallisten auto oli sammunut tienposkeen. Tilannetta ihmetellessäni, tietä pitkin lähestyi lenkkeilijä, vaalea skandinaavisen näköinen tuntematon nainen. Tervehdin naista suomeksi, jolloin nainen huusi juoksunsa lomasta takaisin: "Sorry, nyt mulla on hieman kiire, mutta mä tulen pian käymään luonasi!"
Kului pari päivää ja aloitin työssäni uuden projektin. Projektin aloituspalaveri päätettiin pitää työhuoneessani, meillä kotona. Uusi asiakas tuli paikalle ja esitteli minut yhteistyökumppanille, jota en ollut aiemmin tavannut: kotiovellani seisoi tuo aiemmin unessa tapaamani naishenkilö! Meillä synkkasi heti. Käyttäydyimme molemmat kuin vanhat tuttavat. Hämmästyttävintä oli, että tuo nainen luki täsmälleen samoja kirjoja, kuunteli samanlaista musaa ja oli kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin.
Vastaavanlaisia tapauksia, joissa uni ja valvetodellisuus kohtaavat kummallisella tavalla on sattunut minulle useita. Osa niistä harjoittaessani castanedalaista "unennäköä". - Qad
Saag Paneer kirjoitti:
...mutta ne ovat sellaisia, ettei niitä kykene loogisesti selittämään.
En ole koskaan ollut Greenwichissä (Greenwich Villagessa Nykissä kylläkin). Muistan uneni paikan kolmiulotteisena. Tuon rakennuksen pihaan kulki eräänlaisen jyhkeän porttirakennelman kautta kaksi tietä: pieni päällystetty autotie ja sen vieressä puiston keskellä hiekkatie pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Puut hiekkakäytävän molemmin puolin olivat ikivanhoja jalavia, lehmuksia ja hevoskastanjoita. Talon piha oli mukulakiveystä. Vuodenaika oli alkukesää, kesäkuuta.
Paikka oli Greenwich, mutta ei välttämättä tästä tuntemastamme todellisuudesta. Yhtälailla on mahdollista, että kyseessä oli vaihtoehtoinen skenaario. Esimerkiksi australian aboriginaalit elävät kahdessa eri todellisuudessa: tässä missä mekin ja uniajassa. Näistä uniaika on se "todellisempi". Olen kuullut ja lukenut roppakaupalla mitä ihmeellisimpiä tarinoita tavoista, joilla abot operoivat näillä todellisuuksillaan.
Tai miten selittäisit tämän. Olen kertonut tämän joskus aiemminkin:
Pari vuotta sitten samoilin selkounessa jossain Espanjan vuorilla. Tulin vuoristotielle, paikkaan jossa joidenkin paikallisten auto oli sammunut tienposkeen. Tilannetta ihmetellessäni, tietä pitkin lähestyi lenkkeilijä, vaalea skandinaavisen näköinen tuntematon nainen. Tervehdin naista suomeksi, jolloin nainen huusi juoksunsa lomasta takaisin: "Sorry, nyt mulla on hieman kiire, mutta mä tulen pian käymään luonasi!"
Kului pari päivää ja aloitin työssäni uuden projektin. Projektin aloituspalaveri päätettiin pitää työhuoneessani, meillä kotona. Uusi asiakas tuli paikalle ja esitteli minut yhteistyökumppanille, jota en ollut aiemmin tavannut: kotiovellani seisoi tuo aiemmin unessa tapaamani naishenkilö! Meillä synkkasi heti. Käyttäydyimme molemmat kuin vanhat tuttavat. Hämmästyttävintä oli, että tuo nainen luki täsmälleen samoja kirjoja, kuunteli samanlaista musaa ja oli kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin.
Vastaavanlaisia tapauksia, joissa uni ja valvetodellisuus kohtaavat kummallisella tavalla on sattunut minulle useita. Osa niistä harjoittaessani castanedalaista "unennäköä".Johtuneeko kyvyttömyydestäni päästä omasta navasta tarpeeksi loitolle, mutta useimmat tietoisiin uniini liittyneistä "tosielämää" liippaavista tapahtumista liittyvät lähes järjestään edellisiin elämiini. Poislukien se kun kun kohtasin kuolleen entisen kumppanini - se olikin merkillinen kohtaaminen sillä hän oli sairaalarakennuksessa ja yritti kovasti puhua jotain, mutta hänen suustaan ei tullut ääntä. Hän havaitsi sen ja tyytyi sitten vain hymyilemään. (Sairaalan arvelen olevan ympäristönä sen vuoksi että hän mahdollisesti tappoi itsensä (viina pillerit?) ja ehkä siellä tuonpuoleisessa halusi nyt parantua.)
Mutta kun ajattelen romaaniani jonka kirjoitin varsinaisesti vuosina 1993 - 1994, niin kirjassa on aivan älyttömästi viitteitä niin menneisiin _kuin_ tuleviinkin. Esim. kirjoitettuani miten päähenkilö on hautajaisissa, ei kulunut kauaakaan kun oma isäni kuoli. Lisäksi yksi päähenkilön rakastetuista muistuttaa hivenen nykyistä kumppaniani, nimeä myöten... Kirjassa näille ihmisille tulee niin paha välirikko että nirrikin lähtee, mutta siitä taas koen että se liittyy kumppanini ja minun yhteiseen menneisyyteen (olen iät ajat tuntenut että olemme entisiä vihollisia joiden suunnitelma on kääntää viha päälaelleen rakkaudeksi ja sanoisin että hyvin on sujunut suunnitelma, vaikka välillä kiukku nouseekin toisinaan).
Ei kai sitten liene ihme etten saa oikein mitään oikein aikaiseksi kirjoittamisen saralla, kun olen kirjoittanut itse itselleni sellaisen "raamatun" että siinä on jo kaikki minusta minulle minua varten; menneisyys ja tuleva. Oikeastaan: huh ja hui. - Saag Paneer
Qad kirjoitti:
Johtuneeko kyvyttömyydestäni päästä omasta navasta tarpeeksi loitolle, mutta useimmat tietoisiin uniini liittyneistä "tosielämää" liippaavista tapahtumista liittyvät lähes järjestään edellisiin elämiini. Poislukien se kun kun kohtasin kuolleen entisen kumppanini - se olikin merkillinen kohtaaminen sillä hän oli sairaalarakennuksessa ja yritti kovasti puhua jotain, mutta hänen suustaan ei tullut ääntä. Hän havaitsi sen ja tyytyi sitten vain hymyilemään. (Sairaalan arvelen olevan ympäristönä sen vuoksi että hän mahdollisesti tappoi itsensä (viina pillerit?) ja ehkä siellä tuonpuoleisessa halusi nyt parantua.)
Mutta kun ajattelen romaaniani jonka kirjoitin varsinaisesti vuosina 1993 - 1994, niin kirjassa on aivan älyttömästi viitteitä niin menneisiin _kuin_ tuleviinkin. Esim. kirjoitettuani miten päähenkilö on hautajaisissa, ei kulunut kauaakaan kun oma isäni kuoli. Lisäksi yksi päähenkilön rakastetuista muistuttaa hivenen nykyistä kumppaniani, nimeä myöten... Kirjassa näille ihmisille tulee niin paha välirikko että nirrikin lähtee, mutta siitä taas koen että se liittyy kumppanini ja minun yhteiseen menneisyyteen (olen iät ajat tuntenut että olemme entisiä vihollisia joiden suunnitelma on kääntää viha päälaelleen rakkaudeksi ja sanoisin että hyvin on sujunut suunnitelma, vaikka välillä kiukku nouseekin toisinaan).
Ei kai sitten liene ihme etten saa oikein mitään oikein aikaiseksi kirjoittamisen saralla, kun olen kirjoittanut itse itselleni sellaisen "raamatun" että siinä on jo kaikki minusta minulle minua varten; menneisyys ja tuleva. Oikeastaan: huh ja hui.Entisiä elämiä tarjosi joku muukin ehdotukseksi unilleni. Tosin niissä kyllä elettiin ihan nykyaikaa, joten ei oikein tämmää tuo selitys. Ystäväni tuossa selitti juuri irrationaalisten pelkojen taustaksi entisiä elämiä ja eritoten kuolintapaa; muuten ei olisi selitettävissä, että saman perheen lapset, joilla on sama geeniperimä ja samanlainen kasvatus omaksuisivat erilaisia irrationaalisia pelkoja. Joku pelkää hämähäkkejä, toinen korkeita paikkoja, kolmas rakastaa käärmeitä...
Vanhat itsekasvatusoppaat selittävät, että omat tavoitteet kannattaa kirjata muistiin, jolloin ne alkavat alitajuisesti toteuttaa itseään. Mielestäni tähän riittää myös asioiden visualisointi mielessä. Aikoinaan teininä ihastuin dokumenttiin Mike Oldfieldistä ja hänen silloisesta elämäntavastaan. Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin se oli todellisuutta myös omassa elämässäni...
http://www.youtube.com/watch?v=AcsGrtaMp_E
Fiktion kirjoittaminen saattaa olla maaginen rituaali, joka alkaa toteuttaa itseään. Tulee mieleeni Roman Polanski, kauhuelokuvaohjaaja, jonka raskaana olevan vaimon Sharon Taten Mansonin perhe uhrasi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sharon_Tate
Kantsii olla siis varovainen, mitä kirjoittaa...
Tutkailin lisää noita googlaamiani sivuja ja selvisi, että uneni talo on nimeltään Charlton House. Aihe alkaa kiinnostaa yhä enemmän. Miksi talo ympäistöineen esiintyy unissani ja mikä merkitys sillä on minulle? Saattaa olla, että käyn itse paikan päällä tai lähetän Briteissä asuvan tuttuni siellä käymään.
http://www.greenwich.gov.uk/Greenwich/LeisureCulture/ImagesOfAttractions/CharltonHouse.htm - Filia Ferus
Saag Paneer kirjoitti:
Entisiä elämiä tarjosi joku muukin ehdotukseksi unilleni. Tosin niissä kyllä elettiin ihan nykyaikaa, joten ei oikein tämmää tuo selitys. Ystäväni tuossa selitti juuri irrationaalisten pelkojen taustaksi entisiä elämiä ja eritoten kuolintapaa; muuten ei olisi selitettävissä, että saman perheen lapset, joilla on sama geeniperimä ja samanlainen kasvatus omaksuisivat erilaisia irrationaalisia pelkoja. Joku pelkää hämähäkkejä, toinen korkeita paikkoja, kolmas rakastaa käärmeitä...
Vanhat itsekasvatusoppaat selittävät, että omat tavoitteet kannattaa kirjata muistiin, jolloin ne alkavat alitajuisesti toteuttaa itseään. Mielestäni tähän riittää myös asioiden visualisointi mielessä. Aikoinaan teininä ihastuin dokumenttiin Mike Oldfieldistä ja hänen silloisesta elämäntavastaan. Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin se oli todellisuutta myös omassa elämässäni...
http://www.youtube.com/watch?v=AcsGrtaMp_E
Fiktion kirjoittaminen saattaa olla maaginen rituaali, joka alkaa toteuttaa itseään. Tulee mieleeni Roman Polanski, kauhuelokuvaohjaaja, jonka raskaana olevan vaimon Sharon Taten Mansonin perhe uhrasi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sharon_Tate
Kantsii olla siis varovainen, mitä kirjoittaa...
Tutkailin lisää noita googlaamiani sivuja ja selvisi, että uneni talo on nimeltään Charlton House. Aihe alkaa kiinnostaa yhä enemmän. Miksi talo ympäistöineen esiintyy unissani ja mikä merkitys sillä on minulle? Saattaa olla, että käyn itse paikan päällä tai lähetän Briteissä asuvan tuttuni siellä käymään.
http://www.greenwich.gov.uk/Greenwich/LeisureCulture/ImagesOfAttractions/CharltonHouse.htmmennyt ja nykyaika voi sekoittua. Se voi myös viestittää, että sinun pitäisi hakea menneisyydestä jotain nykyhetkeen, ennen kuin voit nykyhetkessä mennä "eteenpäin".
- Qad
Saag Paneer kirjoitti:
Entisiä elämiä tarjosi joku muukin ehdotukseksi unilleni. Tosin niissä kyllä elettiin ihan nykyaikaa, joten ei oikein tämmää tuo selitys. Ystäväni tuossa selitti juuri irrationaalisten pelkojen taustaksi entisiä elämiä ja eritoten kuolintapaa; muuten ei olisi selitettävissä, että saman perheen lapset, joilla on sama geeniperimä ja samanlainen kasvatus omaksuisivat erilaisia irrationaalisia pelkoja. Joku pelkää hämähäkkejä, toinen korkeita paikkoja, kolmas rakastaa käärmeitä...
Vanhat itsekasvatusoppaat selittävät, että omat tavoitteet kannattaa kirjata muistiin, jolloin ne alkavat alitajuisesti toteuttaa itseään. Mielestäni tähän riittää myös asioiden visualisointi mielessä. Aikoinaan teininä ihastuin dokumenttiin Mike Oldfieldistä ja hänen silloisesta elämäntavastaan. Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin se oli todellisuutta myös omassa elämässäni...
http://www.youtube.com/watch?v=AcsGrtaMp_E
Fiktion kirjoittaminen saattaa olla maaginen rituaali, joka alkaa toteuttaa itseään. Tulee mieleeni Roman Polanski, kauhuelokuvaohjaaja, jonka raskaana olevan vaimon Sharon Taten Mansonin perhe uhrasi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sharon_Tate
Kantsii olla siis varovainen, mitä kirjoittaa...
Tutkailin lisää noita googlaamiani sivuja ja selvisi, että uneni talo on nimeltään Charlton House. Aihe alkaa kiinnostaa yhä enemmän. Miksi talo ympäistöineen esiintyy unissani ja mikä merkitys sillä on minulle? Saattaa olla, että käyn itse paikan päällä tai lähetän Briteissä asuvan tuttuni siellä käymään.
http://www.greenwich.gov.uk/Greenwich/LeisureCulture/ImagesOfAttractions/CharltonHouse.htmEn tarjonnut niitä selitykseksi _sinulle_, vaan mainitsin vain että ne turhankin usein osuvat omalle kohdalleni.
Kaikenlaista voi sattua ja kuka tahansa kura-aivo voi känkkäränkkäpäälle sattuessaan napata minkä tahansa syyn eli tekosyyn itselleen mistä hyvänsä. Tästä tuleekin mieleen nämä iänikuiset tappelut siitä että tappoiko joku itsensä tai muita kuunneltuaan sen ja sen bändin biisejä vähän turhankin tarkkaan. - Saag Paneer
Qad kirjoitti:
En tarjonnut niitä selitykseksi _sinulle_, vaan mainitsin vain että ne turhankin usein osuvat omalle kohdalleni.
Kaikenlaista voi sattua ja kuka tahansa kura-aivo voi känkkäränkkäpäälle sattuessaan napata minkä tahansa syyn eli tekosyyn itselleen mistä hyvänsä. Tästä tuleekin mieleen nämä iänikuiset tappelut siitä että tappoiko joku itsensä tai muita kuunneltuaan sen ja sen bändin biisejä vähän turhankin tarkkaan.Krisseleille on ominaista tyrkätä syy aina muiden niskoille ja ellei muita ole näkyvissä, niin sitten ainakin Jumalalle. Krisselithän ne ovat innokkaimpina olleet aina kuuntelemassa heavylevyjen takaperoisia viestejäkin. Kuitenkin jo hypnoosioppaista tiedämme, ettei ihminen edes suggeroituna toimi vastoin omaa moraaliaan.
Anyway, traumoista voi päästä eroon siedätysterapioilla ja jos entiset elämät on noin helposti pois hoideltavissa, niin eiväthän ne silloin ole ongelma eikä mikään. Itse en usko entisiin elämiin - tai ainakaan niiden vaikutukseen nykymenossa. Jossain määrin kiinnostaa ajatus tietoisuudesta fyysisestä kehosta irrallisena ja täten kuolemattomana, mutta mutta...
Minusta suuret kirjauskonnot tarjoavat yksinkertaistettuja selityksiä inkarnaatioineen, synteineen, karmoineen ja paratiiseineen. Ne perustuvat lähes kaikki lineaariseen ajatteluun, kronologiaan, kausaliteettiin. Shamanismissa minua taas kiehtoo erityisesti erilaisten maailmojen ja todellisuustasojen olemassaolo, jonkinlainen multilineaarinen - ellei peräti nonlineaarinen - rakenne. Mikään ei siis estä noitaa poimimasta välähdyksen sieltä toisen täältä ja kyhäämästä niistä itselleen merkityksiä.
Jotenkin ilmiöitten selittely vain vie huomion itse asiasta. Ei ole väliä, miten asiat toimivat, vaan MIKSI ne toimivat? Mikä ihmeen tarkoitus niillä on?
Don Juan Matus juotti Castanedalle hullujuurella terästettyä kaljaa saadakseen hemmon maailmankuvan järkkymään. Toisaalta krisselit selittävät, että yksinkertaistettuna synti tarkoittaa kaikkea sitä, joka vie ihmisen eroon jumalastaan. Viesti on siis se, että ihmisellä on taipumus takertua ja kiintyä epäolennaisuuksiin ja nämä ovat aina henkisen kehityksen este. Ihminen ei elä tasapainoisesti mikäli on liian intohimoisesti jonkin ilmiön perään. Yleensä intohimo kostautuu. Eli takaisin: mielestäni lineaarista ajattelutapaani järkyttäneet unet ovat viestejä tai varoituksia liialliseen turvallisuudentunnetta pönkittävään maailmankuvaan tukeutumisesta. Kun kovasti tukeuduin tieteeseen, unet palauttivat minua takaisin ruotuun. - Qad
Saag Paneer kirjoitti:
Krisseleille on ominaista tyrkätä syy aina muiden niskoille ja ellei muita ole näkyvissä, niin sitten ainakin Jumalalle. Krisselithän ne ovat innokkaimpina olleet aina kuuntelemassa heavylevyjen takaperoisia viestejäkin. Kuitenkin jo hypnoosioppaista tiedämme, ettei ihminen edes suggeroituna toimi vastoin omaa moraaliaan.
Anyway, traumoista voi päästä eroon siedätysterapioilla ja jos entiset elämät on noin helposti pois hoideltavissa, niin eiväthän ne silloin ole ongelma eikä mikään. Itse en usko entisiin elämiin - tai ainakaan niiden vaikutukseen nykymenossa. Jossain määrin kiinnostaa ajatus tietoisuudesta fyysisestä kehosta irrallisena ja täten kuolemattomana, mutta mutta...
Minusta suuret kirjauskonnot tarjoavat yksinkertaistettuja selityksiä inkarnaatioineen, synteineen, karmoineen ja paratiiseineen. Ne perustuvat lähes kaikki lineaariseen ajatteluun, kronologiaan, kausaliteettiin. Shamanismissa minua taas kiehtoo erityisesti erilaisten maailmojen ja todellisuustasojen olemassaolo, jonkinlainen multilineaarinen - ellei peräti nonlineaarinen - rakenne. Mikään ei siis estä noitaa poimimasta välähdyksen sieltä toisen täältä ja kyhäämästä niistä itselleen merkityksiä.
Jotenkin ilmiöitten selittely vain vie huomion itse asiasta. Ei ole väliä, miten asiat toimivat, vaan MIKSI ne toimivat? Mikä ihmeen tarkoitus niillä on?
Don Juan Matus juotti Castanedalle hullujuurella terästettyä kaljaa saadakseen hemmon maailmankuvan järkkymään. Toisaalta krisselit selittävät, että yksinkertaistettuna synti tarkoittaa kaikkea sitä, joka vie ihmisen eroon jumalastaan. Viesti on siis se, että ihmisellä on taipumus takertua ja kiintyä epäolennaisuuksiin ja nämä ovat aina henkisen kehityksen este. Ihminen ei elä tasapainoisesti mikäli on liian intohimoisesti jonkin ilmiön perään. Yleensä intohimo kostautuu. Eli takaisin: mielestäni lineaarista ajattelutapaani järkyttäneet unet ovat viestejä tai varoituksia liialliseen turvallisuudentunnetta pönkittävään maailmankuvaan tukeutumisesta. Kun kovasti tukeuduin tieteeseen, unet palauttivat minua takaisin ruotuun.Oikeastaan olen itse tahollani erittäin kyllästynyt siihen että jokainen katsomus lähtee pykäämään kankeata oppirakennelmaa johon liittyy aina
- jonkinlainen historiikki jossa ollaan tietävinään tasan tarkkaan miten ihminen on tullut olemassaoloon
- joukko varsin naurettavia ei-eitä joita ei saa tehdä koska jokin tietty asia mukamas pilaa koko ihmisen jos hän vähäsenkin sekaantuu siihen (alkoholi, seksi (joskus nimenomaan homoseksi), kahvi, väärät vaatteet, oma tahto...)
- tarkkaan tiedetty tulevaisuuden kuvio joka toteutuu kunhan tarpeeksi jaksat kieli pitkällään odottaa ja taho X tulee ja vie sinut pois tai tulee ja tappaa kaikki väärinuskoneet
Se että moisia juttuja lopotetaan sitten keskenään hymyssä suin kunnes ollaan sekopäisessä tunnehumalassa ei tee niitä horinoita sen todellisemmiksi. Oli sitten kyseessä k-usko, Urantia, New Agen viimeisin kotkotus tms.
Tottahan toki edellisillä elämilläkin saa sellaiset ajatusmuurit aikaiseksi ettei pahemmasta väliä. Tavallaan omista näyistäni on muodostunut minulle ikoneita joita yritän tarkastella etsien vielä vähän lisämatskua jota liittää elämäini saagaan. Tällainen ahneus, tai varsinkaan omassa navassa roikkuminen, ei ehkä ole järin viisasta. Suotavampaa lienee pysytellä avoimempana kaikelle sellaiselle(kin) mikä ei liity omaan itseen pätkän vertaa, siis ylipäätään huomata että hiihtelee täällä muitakin ihmisiä omine energiakokonaisuuksineen.
CC:llahan on omat järjestelmänsä ja oppinsa ja niihinkin voi takertua kuin kärpänen hämähäkinverkkoon. Kaikkein eniten itseäni lienee koukuttanut (itsekasvatussysteemin ohella) juuri juttu että mennään niiden iänikuisten enkelien ja paholaisten ohi tuikituntemattomaan tai selittämättömäksikin jäävään olemiseen, on ne liittolaiset sun muut hättiäiset. Mutta parempi olisi tietenkin jäädä matkan varrelle ja neutraaliksi, eikä innostua "luomaan" uutta olentokuntaa joka vain hetken on jotain erilaista ja sitten se kohta onkin jo osa ihmismielen tylsää tuherrusta. Kuten oikeastaan on jo. Luulin pitkään että siinä on "oma juttu" kun lukee höyrypäisenä Castanedaa, mutta mitäs omaa se sellainen on jota fanittaa ihmisten sankka lauma...
***
Yksi suurimpia riesoja (ei-tietoisten) unieni joukossa on sellainen että ala-asteen koulurakennuksen ohessa on jonkinlainen kirjojen säilytystila jonne olen jostain syystä tullut vieneeksi omia kirjojani sekaan. Koulu on jo loppu ja minulla on avain siihen tilaan, ja menen aina etsimään niitä omia kirjojani, tai paremminkin niistä niitä jotka haluan viedä pois. Lisäksi katselen niistä kirjoista, joita en omista, mieleisiäni ja mielenkiintoisia opuksia. Mikäs tuossa sitten on niin kamalaa? No se että siitä tonkimisesta ja etsimisestä ei meinaa tulla loppua, ja se miten kuljetan läjäpäin kirjoja muassani on aina mahdoton tehtävä. Joskus etsin läheisiäni apuun, joskus minulla ei ole ketään tiedossa avuksi. (Itseasiassa tämä kirjojen katselmus on vain tavanomaisin versio aiheesta, sillä joskus olen jossakin lapsuuden tai nuoruuden asunnossani jossa minun pitää valita kaikenlaisista esineistä omani ja haluamani pois, ja tutkimus jatkuu aina ad infinitum.)
Viime yönä probleemi meni askelta pahemmaksi, kun siinä vaiheessa kun vasta harkitsin sitä iänikuiseen tonkimiseen lähtöä minut otettiin kiinni ja vietiin väkisin siihen tilaan. Siellä jo muurailtiin tiiliä oviaukkoihin, ja tarkoitus oli että minut vangittaisiin sinne elävältä ja ovi muurattaisiin umpeen. Laukussani oli pullo vettä ja suunnittelin että kun jään yksin, valutan sitä laastiin ja sulatan tiilet paikoiltaan. Mutta jotenkin koko touhu tyssähti puolin ja toisin, ja taas tongittiin kirjoja ja tällä kertaa mukanani oli useampia ihmisiä asialla.
Voi lääh sentään. Kyllähän tuo jonkinlaista anaalifiksaatiota varmaan on, yrittää ahneena etsiä "omaansa" ja takertua johonkin jota sitten pitää varjella ja varoa ja menettämistään pelätä. - Saag Paneer
Qad kirjoitti:
Oikeastaan olen itse tahollani erittäin kyllästynyt siihen että jokainen katsomus lähtee pykäämään kankeata oppirakennelmaa johon liittyy aina
- jonkinlainen historiikki jossa ollaan tietävinään tasan tarkkaan miten ihminen on tullut olemassaoloon
- joukko varsin naurettavia ei-eitä joita ei saa tehdä koska jokin tietty asia mukamas pilaa koko ihmisen jos hän vähäsenkin sekaantuu siihen (alkoholi, seksi (joskus nimenomaan homoseksi), kahvi, väärät vaatteet, oma tahto...)
- tarkkaan tiedetty tulevaisuuden kuvio joka toteutuu kunhan tarpeeksi jaksat kieli pitkällään odottaa ja taho X tulee ja vie sinut pois tai tulee ja tappaa kaikki väärinuskoneet
Se että moisia juttuja lopotetaan sitten keskenään hymyssä suin kunnes ollaan sekopäisessä tunnehumalassa ei tee niitä horinoita sen todellisemmiksi. Oli sitten kyseessä k-usko, Urantia, New Agen viimeisin kotkotus tms.
Tottahan toki edellisillä elämilläkin saa sellaiset ajatusmuurit aikaiseksi ettei pahemmasta väliä. Tavallaan omista näyistäni on muodostunut minulle ikoneita joita yritän tarkastella etsien vielä vähän lisämatskua jota liittää elämäini saagaan. Tällainen ahneus, tai varsinkaan omassa navassa roikkuminen, ei ehkä ole järin viisasta. Suotavampaa lienee pysytellä avoimempana kaikelle sellaiselle(kin) mikä ei liity omaan itseen pätkän vertaa, siis ylipäätään huomata että hiihtelee täällä muitakin ihmisiä omine energiakokonaisuuksineen.
CC:llahan on omat järjestelmänsä ja oppinsa ja niihinkin voi takertua kuin kärpänen hämähäkinverkkoon. Kaikkein eniten itseäni lienee koukuttanut (itsekasvatussysteemin ohella) juuri juttu että mennään niiden iänikuisten enkelien ja paholaisten ohi tuikituntemattomaan tai selittämättömäksikin jäävään olemiseen, on ne liittolaiset sun muut hättiäiset. Mutta parempi olisi tietenkin jäädä matkan varrelle ja neutraaliksi, eikä innostua "luomaan" uutta olentokuntaa joka vain hetken on jotain erilaista ja sitten se kohta onkin jo osa ihmismielen tylsää tuherrusta. Kuten oikeastaan on jo. Luulin pitkään että siinä on "oma juttu" kun lukee höyrypäisenä Castanedaa, mutta mitäs omaa se sellainen on jota fanittaa ihmisten sankka lauma...
***
Yksi suurimpia riesoja (ei-tietoisten) unieni joukossa on sellainen että ala-asteen koulurakennuksen ohessa on jonkinlainen kirjojen säilytystila jonne olen jostain syystä tullut vieneeksi omia kirjojani sekaan. Koulu on jo loppu ja minulla on avain siihen tilaan, ja menen aina etsimään niitä omia kirjojani, tai paremminkin niistä niitä jotka haluan viedä pois. Lisäksi katselen niistä kirjoista, joita en omista, mieleisiäni ja mielenkiintoisia opuksia. Mikäs tuossa sitten on niin kamalaa? No se että siitä tonkimisesta ja etsimisestä ei meinaa tulla loppua, ja se miten kuljetan läjäpäin kirjoja muassani on aina mahdoton tehtävä. Joskus etsin läheisiäni apuun, joskus minulla ei ole ketään tiedossa avuksi. (Itseasiassa tämä kirjojen katselmus on vain tavanomaisin versio aiheesta, sillä joskus olen jossakin lapsuuden tai nuoruuden asunnossani jossa minun pitää valita kaikenlaisista esineistä omani ja haluamani pois, ja tutkimus jatkuu aina ad infinitum.)
Viime yönä probleemi meni askelta pahemmaksi, kun siinä vaiheessa kun vasta harkitsin sitä iänikuiseen tonkimiseen lähtöä minut otettiin kiinni ja vietiin väkisin siihen tilaan. Siellä jo muurailtiin tiiliä oviaukkoihin, ja tarkoitus oli että minut vangittaisiin sinne elävältä ja ovi muurattaisiin umpeen. Laukussani oli pullo vettä ja suunnittelin että kun jään yksin, valutan sitä laastiin ja sulatan tiilet paikoiltaan. Mutta jotenkin koko touhu tyssähti puolin ja toisin, ja taas tongittiin kirjoja ja tällä kertaa mukanani oli useampia ihmisiä asialla.
Voi lääh sentään. Kyllähän tuo jonkinlaista anaalifiksaatiota varmaan on, yrittää ahneena etsiä "omaansa" ja takertua johonkin jota sitten pitää varjella ja varoa ja menettämistään pelätä.>>Siellä jo muurailtiin tiiliä oviaukkoihin, ja tarkoitus oli että minut vangittaisiin sinne elävältä ja ovi muurattaisiin umpeen. Laukussani oli pullo vettä ja suunnittelin että kun jään yksin, valutan sitä laastiin ja sulatan tiilet paikoiltaan. Mutta jotenkin koko touhu tyssähti puolin ja toisin, ja taas tongittiin kirjoja ja tällä kertaa mukanani oli useampia ihmisiä asialla.
- Qad
Saag Paneer kirjoitti:
>>Siellä jo muurailtiin tiiliä oviaukkoihin, ja tarkoitus oli että minut vangittaisiin sinne elävältä ja ovi muurattaisiin umpeen. Laukussani oli pullo vettä ja suunnittelin että kun jään yksin, valutan sitä laastiin ja sulatan tiilet paikoiltaan. Mutta jotenkin koko touhu tyssähti puolin ja toisin, ja taas tongittiin kirjoja ja tällä kertaa mukanani oli useampia ihmisiä asialla.
Sillä pikku nyanssilla vain että viimeaikoina en ole enää ollut kauhean varma ihmisten vihamielisyydestä. Ovat peijoonit osoittautuneet kovin inhimillisiksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123650MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar711928Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421588Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811214Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja651035Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33978Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60853- 171844
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3778