Autokolarin "uhri"

Perjantaina iltapäivällä jouduin kolariin ystäväni ja lapseni kanssa. 80km/h vauhdilla auto tuli suoraan kylkeen sille puolelle missä ystäväni ja poikani oli. kaikki olemme kunnossa onneksi vaikka meidät kiidätettiinkin sairaalaan ja olimme siellä tunteja. Kaikki vain hokevat että nopeasti pitäisi päästä taas ajamaan ja tiedän että niin se on. mua kalvaa kamalasti kun en tiedä mitä tapahtui. tressi kai pyyhki muistikuvat mielestä. muistanvain noin 5min enen ja jälkeen kolarin mitä tapahtui. nyt en saa unta kun suljen silmäni tuntuu että kumminkin lapseni tai ystäväni kuolee sinä aikana jos nukun. tuntuu kuin joku istuisi keuhkojen päällä enkä saa henkeä.

onko kenelläkään tietoa onko olemassa jotain kriisi apua tällaiseen asiaan?

en varsinaisesti pelkää ajamista mutta pelkään itse elämää.
viime vuonna juuri samaan aikaan ajoin päin hirveä. jos ensi vuonna lähden ajamaan heinäkuussa onko vastassa rekka?...
92567
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Olin juuri itsekkin kolarissa ja välillä tosiaan tulee tunne, että pelkään kaikki mahdollisia onnettomuuksia. Meni siis jalka poikki ja varsinkin pelkään, juuri, että katkon kaikki mahdolliset luuni. Kuvittelen koko ajan joutuvani kaikkiin onnettomuuksiin ja se on todella vaikuttanut elämääni tässä lähiviikkoina. Autossa pelottaa, että joku ajaa päälle, varsinkin joku rekka, ratikka yms.

Terveyskeskukseen voi ottaa yhteyttä ja pyytää apua tuollaisessa asiassa. Varmasti ohjaavat eteenpäin jos siihen on tarvetta. Jaksamisia sinulle! =)

Äänestä

että tapauksessasi on kysymys voimakkaiden pelonsekaisten mielikuvien synnyttämä tilanne, joka toimii itsesuggestion tavoin. Eli ruokkii itse itseään. Samoin kuvauksestasi päätellen tilanne on sinä määrin vakava, että tarviit asiantuntevaa apua pelkojesi purkamiseksi. Mikäli pelkotilasi jää hoitamatta, tästä voi jäädä alitajuntaasi hyvinkin voimakas ja hallitseva tekijä, joka voi jopa johtaa uusiin onnettomuuksiin. "Sen, mitä sinä pelkäät, sen sinä kohtaat", on tunnettu lause hypnoosiasiantuntijoiden piirissä.

Mainittakoon vielä, että olen itse käynyt läpi lähes kuolemankolarin juhannusaattona 1983. Kaularangan murtuminen ja sijoiltaanmeno, jonka seurauksena oli kaulan alapuolinen täydellinen halvautuminen, josta kuitenkin kuntoutunut siinä määrin, että olen jo 22 vuotta sompaillut automaattivaihteisella autollani liikenteessä eikä minkänlaisia pelkoja ole koko aikana ollut.

http://www.aretalogia.fi/aretalogia.37/sivut.10-11.html

Äänestä

muita puoskareita. Ne haluaa vaan viedä sulta rahat ja pätee täällä. Humpuukiporukkaa, joiden lotkautuksille ei paljoa kannata korvaansa kallistaa.

Äänestä
  • riittävän asiantuntemuksen ihmisen tiedostaattoman sielunelämän toiminnoista niin sinustakin tulisi asiantuntija eikä tarvitsisi täällä jaastaa tyhjää.

    Äänestä

Tarvitset seXiä.

Äänestä

olin autokolarissa -07 ja mahassa vielä pieni poikani. Samanlaisia pelkokuvia ollut, ei varsinaisesti pelkästään ajamiseen tai autoiluun vaa kaikkeen mitä ympärillä liikkuu.. pelkään varsinkin että jotakin sattuu pojalleni. joku ajaa meitä päin, joku ihminen tekee pahaa, lapseni ollessa pieni pelkäsin kätkyt kuolemaa jne jne.. Nyt käyn terapiassa ja jonkin verran on helpottanut. Itse luulen että aika auttaa ja täytyy vaan kohdata niitä pelkoja. Oma itsetunto täytyy saada kohoamaan ja silloin "parannut". näin mulla ja nyt päivä kerrallaan eteenpäin.. voimia sulle!

Äänestä

Liiankin tutlta.Olen itse ajanut kolarin,jossa kuoli ihminen."syy"ei ollut minun mutta toipuminen henkisesti on vienut aikaa,ja vie edelleen.
Minäkin pelkäsin elämää,takerruin mieheeni iltaisin kun nukkumaan menitiin,silloin ajatukset ja pelot tulivat voimakkaasti mieleeni.Pelkäsin että joudun luopumaan hänestä,lapsistani,rakkaistani.
Pelkäsin koko ajan,vaikka en lapsilleni halunut pelkoani näyttää.Voin fyysisesti pahoin kun lapseni lähtivät pois kotoa,luontani.
Mutta ymmärsin että on annattava muiden elää-jotta voin itsekin oppia taas nauttimaan elämästä.Nyt on kulunut 2vuotta ja pelkään välillä (usein iltaisin,kun kaikki hiljaista ja on aikaa miettiä)vieläkin.Mutta aika auttaa,ja se että puhuu peloistaan,ystävälle tai ammattiauttajalle?univaikeuksiin hain lääke apua,ja alussa nukuin niiden turvin.Sain myös rauhoittavia jota otin ennenkuin menin maate,jotta pystyin rauhoittumaan-ja nukkumaan.Ajatuksia palloili muuten päässä ja elin vain kolaria uudestaan ja uudestaan läpi.
Toivon että olet jo saanut apua,kerrjos haluat miten olet jaksanut,palaan lukemaan viestisi?
kaikkea hyvää toivon elämääsi ja ole itsellesi armollinen,anna itsellesi aikaa eheytyä.

Äänestä

hei. Huomaa kuitenkin, että mikään pakko sinulla ei ole ajaa autoa. Tottakai heti rattiin -ohjeet ovat oikein jos haluat ajaa, mutta on paljon ihmisiä joilla ei ole korttia tai vaikka heillä onkin, he eivät koe ajamista mielekkääksi. Kyse on omasta valinnastasi.Täyttä elämää voi elää ilman ajamatta autoakin :-)

Äänestä

tuon kaiken kokenut. Eipä ne toisten kommentit ajamattomuudestani ole asiaa parastaneet päinvastoin. En voi enää ikinä rattiin mennä enkä mene. En pelkää oman henkeni puolesta, vaan lasteni ja muiden tiellä liikkujien. Itse en ole kolareita,joissa olen ollut aiheuttanut, kuitenkin ne ovat olleet niin traumaattisia että ovat jättäneet ikuisen jäljen ja sitä ei mitkän kallonkutistajat huonon itsetunnon jankkauksen avulla pysty poistamaan. Onko se huonoa itsetuntoa, jos menettää kolarissa lähimmäisiään...??? Joo On varmaan olemassa kriisiapua. Tosin itse en sitä ikinä saanut, kun kriisityöntekijä oli itse samaan aikaan hoidossa kun oli yrittänyt tehdä itsaria... että tämmästä. Mutta hei hyvin elämä on silti sujunut ajamattomanakin, vaikka olen kuuden lapsen äiti.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


pelottaa kirjoitti:

Perjantaina iltapäivällä jouduin kolariin ystäväni ja lapseni kanssa. 80km/h vauhdilla auto tuli suoraan kylkeen sille puolelle missä ystäväni ja poikani oli. kaikki olemme kunnossa onneksi vaikka meidät kiidätettiinkin sairaalaan ja olimme siellä tunteja. Kaikki vain hokevat että nopeasti pitäisi päästä taas ajamaan ja tiedän että niin se on. mua kalvaa kamalasti kun en tiedä mitä tapahtui. tressi kai pyyhki muistikuvat mielestä. muistanvain noin 5min enen ja jälkeen kolarin mitä tapahtui. nyt en saa unta kun suljen silmäni tuntuu että kumminkin lapseni tai ystäväni kuolee sinä aikana jos nukun. tuntuu kuin joku istuisi keuhkojen päällä enkä saa henkeä.

onko kenelläkään tietoa onko olemassa jotain kriisi apua tällaiseen asiaan?

en varsinaisesti pelkää ajamista mutta pelkään itse elämää.
viime vuonna juuri samaan aikaan ajoin päin hirveä. jos ensi vuonna lähden ajamaan heinäkuussa onko vastassa rekka?...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu