Ajattelin että ehkä täällä pitäisi jakaa omiakin kokemuksia, meneekö tämä sitten enemmän magian vai telepatian puolelle, hällä väliä.
No niin, olen ollut pitkään naimisissa ja onnistunut pysymään "uskollisena" sillä tavalla, että tiettyä rajaa en ylitä, eli fyysistä seksiä en ole harjoittanut muiden kuin vaimoni kanssa sitten seurustelun aloittamisen. Ajatuksiin tämä ei ole tietenkään pätenyt eikä pikkuhyväilyihin joskus kännipäissäni. Tästä on tietenkin enemmän kiittäminen muita naisia kuin itseäni :D.
Yhden ystävän, ei niin vähän noitamaisen naisen kanssa säpinää oli ollut jo kauan, ja se, että tunsin vetoa, ei ollut mikään salaisuus. Päädyimme sitten kerran kohtuullisen kännäilyn jälkeen naisen kämpille polttelemaan paukut erinomaista hollantilaista, ja kun känni alkoi vaihtua pikkuhiljaa pilvisempään olotilaan, tajusin pitkällä sytytyksellä, että tuo nainenhan nyt oikeasti kierrellen kaarrellen ehdottelee ihan suoraan. Energiatasot olivat tuohon aikaan mukavasti koholla päättömyysharjoituksien seurauksena, ja ehkä tästä syystä osasin pysyä kuulina ja sanoin jonkun ajan päästä että nyt ramasee ja siirryn punkkaan, mutta mitään ei tule tapahtumaan. Kaveri seurasi perässä ja kävi kiehnäämään. Pysyin kovana (jep :D) eikä yllätyttäen ollut mikään ongelma olla antamatta periksi viettelyksellä, mutta mieleni ja mielikuvitukseni päästin valloilleen. Niiden fokusointi ei ollut lainkaan vaikeata :D, se kävi täysin itsestään ja mitä ilmeisimmin ne olivat jaettuja, koska nainen saavutti yön aikana näiden ajatusleikkien myötä huipun ainakin kolme kertaa (no en tosiaankaan laskenut ;)) ja joka kerran jälkeen kerjäsi aina lisää, vaikka itse olisin ollut jo valmis unten maille. Mielikuvat, joita lähetin, olivat tietenkin suureksi osaksi graafisia, mutta vahvimman orgastisen vastareaktion sai aina mentaalinen vaatimukseni että hän antautuu täydellisesti valtaani. Nämä ovat tietenkin omia muistikuviani, enkä tiedä millaisina mielikuvina kaveri asiat koki, mutta ajatusten lineaarisuus oli huomattava, koska hän vihdoin uuvuttuaan kyseli ehkä hieman kauhuissaan tapahtuiko tämä oikeasti ja että hän oli tuntenut rakastelevansa kanssani, minut sisällään, ihan fyysisellä tasolla. Häveliäisyys ja väsymys esti tarkempien yksityiskohtien kyselyn, eivätkä ne oikeesti kiinnostaneetkaan. Itse taas sain mielessäni kokea sen, miten nainen tuntee orgasmin, ja täytyy tunnustaa, että kateeksi käy :).
Vielä kauniimmaksi tämän kokemuksen tekee se, että ystäväni, pitkäaikainen sinkku pitkälle kolmissakymmenissä, alkoi tämän jälkeen saada asiansa kuntoon, löysi elämänkumppaninsa ja on nyt tuore äiti. Sanomattakin selvä, itselleni tämä oli hyvin vapauttava kokemus joka jälkeenpäin (erään "naguaalin" tai noidan avulla) johti uusiin mielenkiintoisiin oivalluksiin ja kypsymiseen.
Ehkä tämä stoori sisältää aineksia paitsi siitä, millä tasoilla telepatia toimii, myös pyydystämisen taidosta ja siitä, mistä tässä kaikessa on kyse. Te lukijat päätätte ja tuomitsette. Hähää!
Olen joskus jälkeenpäin ihan huvikseni kokeillut seksuaalisen energian fokusointia mielikuvien avulla täysin tuntemattomiin "uhreihin", ja buustannut egoani huomaavalla sen toimivan, esim. baaritiskillä viereeni sattuneeseen toisen miehen seurassa olevaan kyllästyneen näköiseen tosi kopean näköiseen dorikseen, joka välittömästi kääntyi katsomaan katsomaan minua hyvin yllättyneen näköisenä ja alkoi miekkosensa puoleen takaisin käännyttyä sitten heitellä pitkiä hiuksiaan kasvoilleni ja kiehnätä takapuolellaan etumustani (tämä tapahtui etelänmailla). Lopetin siihen ja doris jatkoi matkaansa miekkosensa kanssa.
No joo, on tietenkin myös ollut yrityksiä, joissa seksuaalista mentaalikontaktia ei saa, joko kohteen mieli on fokusoitunut muualle eikä vapaana liehumassa tai sitten muuten vaan ei jostain syystä toimi. Todennäköisesti useimmiten ei toimi? Itse olen käytännön tasolla jo menettänyt kiinnostukseni tähän urheilulajiin, nyt kun perusuteliaisuus ja kokeilunhalu on tältä osin tyydytetty. Pitäisi tietenkin löytää jokin muukin motivaatio kuin egobuustaus, että sitä jaksaisi kokeilla ja harrastaa.
No niin, olen ollut pitkään naimisissa ja onnistunut pysymään "uskollisena" sillä tavalla, että tiettyä rajaa en ylitä, eli fyysistä seksiä en ole harjoittanut muiden kuin vaimoni kanssa sitten seurustelun aloittamisen. Ajatuksiin tämä ei ole tietenkään pätenyt eikä pikkuhyväilyihin joskus kännipäissäni. Tästä on tietenkin enemmän kiittäminen muita naisia kuin itseäni :D.
Yhden ystävän, ei niin vähän noitamaisen naisen kanssa säpinää oli ollut jo kauan, ja se, että tunsin vetoa, ei ollut mikään salaisuus. Päädyimme sitten kerran kohtuullisen kännäilyn jälkeen naisen kämpille polttelemaan paukut erinomaista hollantilaista, ja kun känni alkoi vaihtua pikkuhiljaa pilvisempään olotilaan, tajusin pitkällä sytytyksellä, että tuo nainenhan nyt oikeasti kierrellen kaarrellen ehdottelee ihan suoraan. Energiatasot olivat tuohon aikaan mukavasti koholla päättömyysharjoituksien seurauksena, ja ehkä tästä syystä osasin pysyä kuulina ja sanoin jonkun ajan päästä että nyt ramasee ja siirryn punkkaan, mutta mitään ei tule tapahtumaan. Kaveri seurasi perässä ja kävi kiehnäämään. Pysyin kovana (jep :D) eikä yllätyttäen ollut mikään ongelma olla antamatta periksi viettelyksellä, mutta mieleni ja mielikuvitukseni päästin valloilleen. Niiden fokusointi ei ollut lainkaan vaikeata :D, se kävi täysin itsestään ja mitä ilmeisimmin ne olivat jaettuja, koska nainen saavutti yön aikana näiden ajatusleikkien myötä huipun ainakin kolme kertaa (no en tosiaankaan laskenut ;)) ja joka kerran jälkeen kerjäsi aina lisää, vaikka itse olisin ollut jo valmis unten maille. Mielikuvat, joita lähetin, olivat tietenkin suureksi osaksi graafisia, mutta vahvimman orgastisen vastareaktion sai aina mentaalinen vaatimukseni että hän antautuu täydellisesti valtaani. Nämä ovat tietenkin omia muistikuviani, enkä tiedä millaisina mielikuvina kaveri asiat koki, mutta ajatusten lineaarisuus oli huomattava, koska hän vihdoin uuvuttuaan kyseli ehkä hieman kauhuissaan tapahtuiko tämä oikeasti ja että hän oli tuntenut rakastelevansa kanssani, minut sisällään, ihan fyysisellä tasolla. Häveliäisyys ja väsymys esti tarkempien yksityiskohtien kyselyn, eivätkä ne oikeesti kiinnostaneetkaan. Itse taas sain mielessäni kokea sen, miten nainen tuntee orgasmin, ja täytyy tunnustaa, että kateeksi käy :).
Vielä kauniimmaksi tämän kokemuksen tekee se, että ystäväni, pitkäaikainen sinkku pitkälle kolmissakymmenissä, alkoi tämän jälkeen saada asiansa kuntoon, löysi elämänkumppaninsa ja on nyt tuore äiti. Sanomattakin selvä, itselleni tämä oli hyvin vapauttava kokemus joka jälkeenpäin (erään "naguaalin" tai noidan avulla) johti uusiin mielenkiintoisiin oivalluksiin ja kypsymiseen.
Ehkä tämä stoori sisältää aineksia paitsi siitä, millä tasoilla telepatia toimii, myös pyydystämisen taidosta ja siitä, mistä tässä kaikessa on kyse. Te lukijat päätätte ja tuomitsette. Hähää!
Olen joskus jälkeenpäin ihan huvikseni kokeillut seksuaalisen energian fokusointia mielikuvien avulla täysin tuntemattomiin "uhreihin", ja buustannut egoani huomaavalla sen toimivan, esim. baaritiskillä viereeni sattuneeseen toisen miehen seurassa olevaan kyllästyneen näköiseen tosi kopean näköiseen dorikseen, joka välittömästi kääntyi katsomaan katsomaan minua hyvin yllättyneen näköisenä ja alkoi miekkosensa puoleen takaisin käännyttyä sitten heitellä pitkiä hiuksiaan kasvoilleni ja kiehnätä takapuolellaan etumustani (tämä tapahtui etelänmailla). Lopetin siihen ja doris jatkoi matkaansa miekkosensa kanssa.
No joo, on tietenkin myös ollut yrityksiä, joissa seksuaalista mentaalikontaktia ei saa, joko kohteen mieli on fokusoitunut muualle eikä vapaana liehumassa tai sitten muuten vaan ei jostain syystä toimi. Todennäköisesti useimmiten ei toimi? Itse olen käytännön tasolla jo menettänyt kiinnostukseni tähän urheilulajiin, nyt kun perusuteliaisuus ja kokeilunhalu on tältä osin tyydytetty. Pitäisi tietenkin löytää jokin muukin motivaatio kuin egobuustaus, että sitä jaksaisi kokeilla ja harrastaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En ymmärrä kun kerroit olleesi uskollinen vaimollesi. Minun mielestäni olet varsin konkreettisesti ollut toisen kanssa. No se siitä. Kaikilla on omat arvonsa.
Mitä tuohon leikkiin tulee, olen itsekkin sitä joskus nuorempana harjoittanut. Ja toiminut on. Mutta mielestäni se on erittäin turhaa ja itsekästä. Oman egon pönkittämistä- niinkuin olet itsekkin huomannut. Niin siis uskotko että ystäväsi elämä parani tuon kokemuksen myötä? Kuinka niin? No joo. Hauskaa syksyä :)
Tietenkin, enhän sitä millään lailla yrittänytkään kieltää, olisi pitänyt laittaa lainausmerkit, mutta ajattelin että asia oli muutenkin selvä. Olen täysin tietoinen siitä, kuinka "Clintonilainen" kyseinen rajanveto on :D.
Ajattelin vain, että tämä taustatieto (miksi en suostunut yhdyntään) olisi lukijalle hyödyksi, muulla tavoin perhe-elämäni ei liity tarinaan lainkaan.
Seuraava kysymyksesi on hieman mielenkiintoisempi. Uskonko? Kyllä, mutta se on oma ongelmani, muut uskokoot mitä tahtovat. Kuinka niin? Ei ainakaan Minun Egoiluni ansiosta :D. Yleisesti ottaen uudet kokemukset näyttävät avartavat maailmankuvaa ja vapauttavat joistain vanhoista painolasteista, jos niihin osaa suhtautua takertumatta. En sen hienompia syy- seuraussuhteita osaa ja halua lähteä sepittämään.
En tarkoittanut sen suureemmin arvostella. Kiitos kuitenkin kun vastailit kysymykseeni. Ilman sen suurempia tilityksiä. En vaan alunperin heti tajunnut, miten ko. tapahtuma muutti ystäväsi elon suuntaa. Että niin :)
Mikähän KUMMA mahtaa olla siinä, että tämä(kään) nainen täällä ei oikein innostunut tarinastasi... ;)
Olen aina inhonnut magiassa juuri eniten sitä että sitä käytetään muiden olentojen manipulointiin. On siinä ja siinä voinko hyväksyä sen että itsensä ehdointahdoin alttiiksi asettavat yksilöt ovat saaliskamaa Etevälle Pikku Maagille... Siis nimittäin että jos joku on kertakaikkiaan tomppeli, niin saako häntä pitää pilkkanaan? ja jos joku on luonnostaankin sellainen irtonainen ihminen, niin voiko hänet huijata sänkyyn?
Minä olen kokenut itse, miten energia voi vaikuttaa 2 ihmisen välillä siten että voidaan jakaa tietynlainen kokemus - eikä sen todellakaan tarvitse olla sitä iänikuista seksiä. Erään satunnaisen ystäväni nimittäin meditoidessa tunsin miten eräänlainen energiahyöky kävi minunkin ylitseni, ja koin spontaanin shamaanimatkan. Vaikka olin koko kesän yrittänyt narista kaveriani petileikkeihin, näin myöhemmin katson että suhteemme oli tarkoitettu ihan tasan muuhun. Tuohon "henkisempään" puoleen nääs.
En ole seksiä vastaan, ja aikuiset ihmiset saavat tehdä keskenään mitäs tykkäävät. Mutta sitä vastaan olen, että toiset tekevät toisista marionetteja.
No, ennenpitkää nämä marionettimestarit huomaavat olevansa itse sätkynukkena. Sikäli mikäli karman laki on totta, ja itse koen että se on.
Ainoa noituus, jota harjoitan ja itselleni hyväksyn, on:
Mistävitustamätiedänmitämäteen?
Tiedätköhän itse, mikä on sukupuolesi?
Sukupuolella on varsin vähän tekemistä sen kanssa, mitä jalkojen välistä sattuu löytymään.
Kun exäsi sanoi sinulle, ettet anna hänen olla mies, hän sanoi: "Et anna itsesi olla itsesi"
Taisinpa osua arkaan paikkaan.
Tottakai mies tekee aina "oikein" pyrkiessään selättämään jokaikisen naisen keinolla millä hyvänsä, sillä sitähän biologia vaatii.
Jokainen tapansa mukaan. Mies, joka sanoi etten anna hänen olla mies (lienen tästä maininnut chatissa kaiketi), haaveili siitä että pääsisi harrastamaan fellaatiota muiden miesten kanssa. Mutta hänkään ei antanut itsensä olla itsensä... Siispä hänelle oli tärkeää olla sellaisen ihmisen kanssa jota voi syyttää riemulla siitä ettei hän saa olla oma itsensä. Siinä suhteemme konkretisoitui mahtavasti: kumpikaan ei antanut kummankaan olla oma itsensä. Hän ei voinut (koskei halunnut) olla homo, enkä minä tiennyt mitä minun pitäisi olla.
Nykyisin olenkin suhteessa miehen kanssa joka on tietysti umpihullu niinkuin miehet ovat, mutta sentään edes hetero...
Ihmettelenpä mitä erinomaista ja kerskailun väärttiä on siinä että saa vastakkaisen tai saman sukupuolen genitaalit käyttöönsä jonkin maagisen voimansa avulla. Elukatkin paritella osaavat.
Vaikka hauskaahan se touhu on, toki.
- Alatko nyt kaikin tavoin täällä mäkättää ja jäkättää jokaiseen juttuuni sen takia että miehuuttasi on pyhästi loukattu sanomalla että toimintatapasi ovat vääriä?
Kärsit huomionkipeydestä, ja annan sinulle huomiota.
Koska huomiosi on kipeä, et ole tarkkaavainen, et ymmärrä edes lukemaasi.
Koska huomiosi on kipeä etkä ole tarkkaavainen, luulet vieläkin, että käytän jotain maagisia voimia. En käytä, en ole noita, enkä edes halua olla noita, koska olen mies. "Maagiset voimat" voivat kyllä käyttää minua.
Koska huomiosi on kipeä etkä ole tarkkaavainen, luulet olevasi nainen, vaikka oikeasti olet mies. Perusluonteesi on miehellisen kova ja tunkeutuva, ei naisellisen pehmeä ja myötäilevä. Tunnen sinut, koska tunnen itseni. Me olemme molemmat miehiä. Me osaamme hyökätä.
Koska huomiosi on kipeä etkä ole tarkkaavainen, luulet olevasi nainen vaikka oikeasti olet mies, ja tämän harhaluulon takia kadehdit naisia ja luulet löytäväsi naiseuden noituusta. Kadehdit noitia, koska olet mies, ja mies ei voi olla noita. Tiedän tämän, koska olen itsekin kadehtinut naisia ja noitia, ja tunnistan sinussa itseni.
Nyt tiedän, että voit tulla noidaksi - jos niin haluat - vain jos ensin löydät naisen itsessäsi, ja saat mieheytesi ja naiseutesi tasapainoon. Voit löytää naiseutesi vain, jos huomiosi paranee ja olet tarkkaavainen.
Maailma opettaa meitä joka hetki, mutta opimme vain kuuntelemalla tarkasti. Se on meille miehille vaikeaa, sillä huudamme mieluummin kuin kuuntelemme. Kuuntelu alkaa hiljaisuudesta.
Huomionkipeydestä: sosiaalinen elämäni on kyllä varsin köyhää. Huonosti sopii sellainen ihmiselle jolla on paljon asiaa - vaikkapa vain paskanjauhamista. Huomionkipeys kuulostaa toki kovin lapselliselta... hm. Liekö sekin miehinen piirre?
Mieheydestä: tämä on ollut ongelmani siitä saakka kun tulin sukukypsäksi. Juuri siksi että minä tunnen olevani osittain sama kuin miehet, en osaa sietää heidän suunnaltaan mitään sellaista jöötiä mihin naiset tavallisesti vain vienosti hymyävät. Ajatellaan nyt vaikka kaveruksia tai veljeksiä: he tuntevat toisensa eikä toinen heistä todellakaan kiinnostu toisesta vaikka tämä esittäisi kaikki kikka kuutosensa. Sehän olisi perverssiä...
Kiva, jos voin mielestäsi tulla noidaksi - jos sinun mielipiteelläsi on varsinaisesti merkitystä. Luulen että sitten kun löydän viimein sen jujun mikä tarvitaan jotta voin tunkea tietyt energiani fiktion kirjoittamiseen, löydän paremman tasapainon.
Se myötäileminen mahtaa olla varsin viisasta... Oveluus ja kieroushan ne maailmaa pyörittävät, eivät ylä- tai alapäällään pullistelevat öykkärit.
Hihi.
Vietin juuri taannoin kuukauden tekemällä retken pimeyden ytimeen kisailemalla uskovaisen kanssa, joten voi vain ihmetellä miksen viisastunut yhtään. Olen hidasjärkinen, naivi ja sokea kuin lepakko, ja minua voi uunottaa loppumattomiin:
Tajusin nyt vasta että vastavetosi antamaani kritiikkiin oli nimenomaan kääntää "keskustelu" koskemaan minun persoonaani, koska ilmiselvästi tykkään lässyttää siitä aiheesta loppumattomiin. Itse tietysti koen että se on minun rehellisyyttäni ja avoimuuttani, mutta eihän se ole mitään muuta kuin HILLITTÖMYYTTÄ.
Joten helvettiin dear old me. Tarkoitushan oli ihmetellä mitä kummaa siitä saa, että pyörittää ihmisiä oman mielensä mukaan. Tämä kiinnostaa nyt entistäkin enemmän. (Castanedan kirjoissa uunottavat noidat TOISIAAN - hehän eivät osaa enää olla vallanhimoisia tai ilkeitä pyörittääkseen "tavallisia" ihmisiä.) Eikä yksikään pelleile seksin kanssa. No, et toki sanonutkaan menneesi sänkyyn asti...
Herää vain kysymys MIKSI alunperin lähdit kirjoittamaan siitä että sinulla on kyky saada ihmiset oman tahtosi alle. Onko SE huomionkipeyttä? Haluatko toisten oppivan sen kyvyn, vai tarvitsetko vain foorumin leuhkia sillä?
Ei millään ilkeydellä, ihan mielenkiinnolla vain!
(Minkähän takia näyttää siltä että kaikki mitä täällä sanotaan minusta, on jotain mitä olen ITSE joskus itsestäni sanonut? Kierrätys on tylsää. Puhunkohan liikaa. Wanna-be-kirjailijan itsekeskeisyys... Pläh.)
"Huomionkipeydestä: sosiaalinen elämäni on kyllä varsin köyhää. Huonosti sopii sellainen ihmiselle jolla on paljon asiaa - vaikkapa vain paskanjauhamista. Huomionkipeys kuulostaa toki kovin lapselliselta... hm. Liekö sekin miehinen piirre?"
No jaa, sanoisin että huomionkipeys on varsin inhimillinen piirre. Siitä kärsimme me kaikki, miehet ja naiset ja muut. Se on sitä, että huomio on kiinnittynyt vain omaan egoon ja sen suojelemiseen, eikä silloin huomaa sitä, miten itse toimii suhteessa ympäristöön, vaan jatkaa pinttyneitä tapojaan, mekaanisia toimintamalleja, riippumatta siitä, ovatko nämä mallit miehen vai naisen malleja.
>>> Mieheydestä: tämä on ollut ongelmani siitä saakka kun tulin sukukypsäksi. Juuri siksi että minä tunnen olevani osittain sama kuin miehet, en osaa sietää heidän suunnaltaan mitään sellaista jöötiä mihin naiset tavallisesti vain vienosti hymyävät. >>>
Mieheys kovuutta ja typerää ylpeyttä, kapinointia ja uhoa, ja totisesti metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Olen tämän oppinyt kivulla ja tuskalla, että taistelua ei voita kuin myöntämällä tappionsa. Vain tunnistamalla typeryytemme ja oppimalla nauramaan sille me miehet voimme löytää sen voiman, joka mieheydessä on: sisäisen soturin, pyhän kilvoittelijan, maailmojen valloittajan, reilun jätkän - kutsu sitä millä nimellä tahdot ;).
>>> Kiva, jos voin mielestäsi tulla noidaksi - jos sinun mielipiteelläsi on varsinaisesti merkitystä >>>
Ei Minun mielipiteilläni todellakaan ole merkitystä. Eihän Minulla edes ole Sinusta mielipiteitä! Toistan vain sitä, mitä olet itse itsestäsi sanonut, omia mielipiteitäsi itsestäsi. Minkä merkityksen annat omille mielipiteillesi, se pitää sinun itsesi päättää.
Myötäilystä:
Osaat jo paljastaa itseäsi, osoittaa mihin kohtaan haluat iskettävän - tai näin tekee ainakin nettipersoona Tellu/Ereshkigal. Siitä on hyvä jatkaa siihen, että antaa iskujen tulla perille yrittämättä väistää tai torjua.
Myötäilyä oppii vain myötäilemällä - ei puhumalla siitä. Unohda oveluus ja kierous, nekin ovat vain suojakeinoja, torjuntaa. Myötäily ei ole viisautta, vaan suurinta typeryyttä. Myötäily on sen myöntämistä, että olet itse kaikista typerin, ja vain omaa typeryyttäsi joudut tilanteisiin, joissa iskuja alkaa satamaan. Myötäilyä on se, että ottaa kaikki maailman antamat iskut kiitollisena vastaan ja suostuu ottamaan niistä opikseen. Myötäily on siis tarkkaavaisuutta: huomiota, joka ei kohdistu itseensä vaan suostuu myöntämään, että itse on huomio.
PS: Mikä on se juju, mitä tarvitaan hyvän fiktion kirjoittamiseen? Siinähän se sanotaan, jokaisessa aloittelijan kirjoittajaoppaassa: valppautta ja huomiokykyä. Ei tarvitse aina mennä merta edemmäs kalaan...
"Tajusin nyt vasta että vastavetosi antamaani kritiikkiin oli nimenomaan kääntää "keskustelu" koskemaan minun persoonaani, koska ilmiselvästi tykkään lässyttää siitä aiheesta loppumattomiin. Itse tietysti koen että se on minun rehellisyyttäni ja avoimuuttani, mutta eihän se ole mitään muuta kuin HILLITTÖMYYTTÄ."
Heh, et vieläkään tajunnut! ;)
>>> Herää vain kysymys MIKSI alunperin lähdit kirjoittamaan siitä että sinulla on kyky saada ihmiset oman tahtosi alle. Onko SE huomionkipeyttä? Haluatko toisten oppivan sen kyvyn, vai tarvitsetko vain foorumin leuhkia sillä? >>>
Et vieläkään ymmärrä. Ei minulla, enempää kuin sinullakaan, ole kykyä saada ihmisiä OMAN tahtoni alle. Teen vain sen mitä osaan, kulloisellakin hetkellä parhaani mukaan, ja sepitän siitä mitä tapahtui jälkeenpäin tarinan itselleni ja toisille, tarinan joka ei ole sen todempi tai valheempi kuin mikään muukaan tarina. Ja mitä kaikki tarinat sisältävät, tavalla tai toisella? Opetuksen. MIKSI siis kirjoitin? Sekös SINUA nyt kutkuttaa! :D
Mitä taas MINUUN tulee, tottakai olen huomionkipeä ja leuhka. Kaikki me narsistit, jotka tarinoita itsestämme sepitämme, kirjoitamme niitä itseämme varten, saadaksemme itsellemme jotain, ja olemme taivaallisen kiitollisia kaikesta kirjoittamalla saamastamme huomiosta :D.
PS: Sinulle tekisi hyvää unohtaa koko Castaneda - ainakin vähäksi aikaa. Ne ovat vain tarinoita, jotka koukuttavat ja sekottavat päätä - niin kuin kaikki hyvät tarinat ;).
>Teen vain sen mitä osaan, kulloisellakin hetkellä parhaani mukaan, ja sepitän siitä mitä tapahtui jälkeenpäin tarinan itselleni ja toisille, tarinan joka ei ole sen todempi tai valheempi kuin mikään muukaan tarina. Ja mitä kaikki tarinat sisältävät, tavalla tai toisella? Opetuksen. MIKSI siis kirjoitin? Sekös SINUA nyt kutkuttaa! :D
Sittenhän sinä teet aivan kuten minäkin... Pohdin näet päivät pääksytysten selityksiä omiin edesottamuksiini, ja joskus jopa alan uskoakin niihin selityksiin. How sick!
Minulle tulee ihan oikeasti oudon hyvä mieli näistä ajatustenvaihdoistamme, vaikka toivon tietysti että ei vain sen takia että taas kerran aiheena olin minä. Olenhan toki itseriittoinen, mutta herrrrran tähären... Jokin roti sentään.
Kaippa sitä vaan kutkuttaa kummasti kun kohtaa jonkun joka todella vaikuttaa tajuavan jostain jotakin. Vaikka en olisi sitä arvannut ensikritiikkiäni laatiessani. :)
(Jääköön nyt sitten tajuamatta... Olen tajutonna.)
Kun olin pieni, opin kävelemään aika myöhään. Ensin yritin ponnistaa ylös ja lähteä juoksemaan, enkä tietenkään pysynyt pystyssä kuin muutaman hätäisen askelen, ja arvattavana seurauksena oli kuhmuja otsaluussa.
Piti siis ensin oppia pysymään tasapainossa ilman tukea. Ja ennen kuin pystyin ottamaan vakaan askeleen, minun piti oppia ennakoimaan myös seuraava askel. Tällä tavoin opin pikkuhiljaa kävelemään.
Kun käsittääkseni molemmat olemme lukeneet Castanedaa, niin täytynee tehdä johtopäätös että olemme päätyneet arvostamaan täysin eri asioita?
Sori kun minua ovat valtaa hinkuavat tyypit alkaneet niin todella ottaa päähän... Missä ne jotka kaipaavat VAPAUTEEN???