Ah, onnea tapasin pienen lapsenlapseni toisen kerran, hän on nyt 1/2vuotias ja minä olen ihan "myyty". Olisi ihanaa seurata lapsen kehitystä tästä eteenpäin kun koko ajan tulee uutta asiaa mutta minullahan ei ole siihen mahdollisuutta. Seuraavan kerran tapaamme varmaankin joskus joulun aikaan, odotan sitä tapaamista taas malttamattomana,silloinhan hän on jo "iso tyttö".
onnellinen mummo
pohjoisen lintu
3287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Me isovanhemmat, mummot ja papat olemme varmaan kaikki samalla tavalla myytyjä. Huomenna papan pojat tulee käymään, konttaamme lattialla, leikimme autoilla, potkimme pihalla palloa. Onneksi minulla on mahdollisuus nähdä poikia useammin, välillä isompi poika soittaa ja kertoo touhukkaasti mitä kaikkea on tehnyt. Ollaan ylpeitä ja onnellisia isovanhempia, nautitaan, meillä on siihen oikeus.
suuntiin?
Minullakin eri maassa lapsenlapsia, ja kyllä me vaan tapaamme lähes kuukausittain, n 8 kertaa lomat vuodessa.
..eikä myöskään halusta. Isovanhemmuus on yksi lainsuojattomista sosiaalisista rooleista. Eron tultua isovanhempien oikeudet tavata läheiseksikin tullutta lastenlastaan ovat täysi nolla.
Oma "rakas" ex-miniä käyttää yhä vieläkin, useita vuosia eron jälkeen, lastaan lyömäaseena. Ennen eroa hän jo esti tapaamisemme uskomattoman runsaalla ja mielikuvitusta pursuavalla keinovalikoimalla. Mekin käytymme luvuutta ja järjestimme pikkupojan kanssa salatreffejä leikkipuistoon, etteivät kontaktit kokonaan katoaisi. Nyt eron jälkeen on helpompaa, mutta kun lapsella on oikeus tavata isäänsäkin vain joka toisena viikonloppuna, niin revi siitä sitten isovanhemmille yhteistä rauhallista aikaa.
Omalta osaltani olen varannut joka toisen perjantain poikaa varten. Hän viettää päiväkodin sijasta mummolapäivän.
Mutta kiitos lapsen etua ajattelevien sossutätien ja muiden päättävien tahojen. Erolapselta viedään mahdollisuus viettää koskaan kesäistä mummolaviikkoa tai yhteistä matkaa jonnekin. Ne kolme viikkoa, jotka lapsi saa viettää etävanhempansa kanssa, kuluu isä-lapsi-suhteen lujittamiseen. Uskon, että on monia eroperheitä, joissa asiat hoituva järkevästi, mutta nyt puhun "patologisesta" tapauksesta, jossa toinen ex-puoliso haluaa jatkaa avioliitossa alkanutta riitelyä ilmeisesti koko loppuikänsä ymmärtämättä hakeutua saamaan apua oman henkisen kuntonsa kohentamiseksi.
Mutta on hyvä, että sosiaaliviranomaiset ovat kehittäneet lasten edun mukaisia järjestelmiä. Täytyyhän pieniä lapsia suojella maailman pahuudelta.