Perhehoidon purkautumisen syitä
Opinnäytetyö Jyväskylän AMK, Lamminen ja Rantanen
Taas tutkimuksessa haastateltiin vain s-vanhempia ja sossuja, koska vanhempien mielipiteillä ei ole lastensa asioissa merkitystä. Tarkoitus oli selvittää Keski-Suomessa sijareiden kanssa tehtyjen sopimusten purkamista. Ei ole siis kyse huostaanoton purusta.
Vanhempien päihde- ja mt-ongelmat ja eri sairaudet on huostaanoton syinä lueteltu, mutta mainitaan myös, että kyse on sossun käsityksestä, EI diagnoosista, jollaisina sossujen kirjaukset yleensä ymmärretään. Tutkijat ovat myös rehellisiä: "Vastaajat olivat saattaneet kaunistella antamiaan vastauksia, sillä molemmille oli kyseessä oman työn kriittinen arviointi."
Silti joku sossu antoi tällaisen kuvauksen: "S-äiti vältteli sos.ttekijöitä, siirsi tapaamisia ym, mutta haki silti valtavasti taloudellista tukea. Hän ei pitänyt tärkeänä sos.ttyöntekijän kannustusta yhteydenpitoon biol. vanhempien kanssa." Eräässä tapauksessa sossu kertoi tunteneensa suoranaisia kauhun, vihan ja inhon tunteita sijaisperhettä kohtaan.
Keskeisinä purun syinä olivat sijareiden väsymys, kyvyttömyys vastata lapsen tarpeisiin, muutokset omassa elämässä, kuten avioero, opiskelu tai muutto, riidat sossujen kanssa ja vaikea suhde lapsen vanhempiin. Mutta viime mainittu ei ollut ollenkaan niin korostetussa asemassa kuin näillä palstoilla eräät ovat antaneet ymmärtää.
Yleensä purkua haki s-vanhempi, seuraavana oli lapsen oma halu pois s-perheestä. Vaikka väitetään lasten olevan vanhempiensa vaurioittamia, pahimmat ongelmat lapsen kanssa alkoivat usein sijoituksen kestettyä 3-5 vuotta. Myös s-perheen omien lasten ja s-lasten välillä oli lähes aina monenlaisia ongelmia.
Syynä purkuun oli s-perheessä tapahtunut kalltoinkohtelu 17,5 % tapauksista. Ja mitä hienotunteisuutta tutkijat osoittivatkaan kun "asian arkaluontoisuuden takia sossua ei pyydetty määrittelemään, millaisesta kaltoinkohtelusta oli kyse." Törkeää sen on täytynyt olla, että sossut on saatu uskomaan sitä edes tapahtuneen...
Ja lieneekö luvussa kaikki kaltoinkohtelut, koska monesti ilmeni vanhemman vastustus ko. s-perhettä kohtaan ja vastaavasti tyytyväisyys s-perheen vaihdon jälkeen. Joku sossu oli kirjannut näin: "Nykyisen perhekodin vanhemmat osaavat hoitaa yhteistyön äidin kanssa hyvin."
Miksi psykiatrisen hoidon tarpeessa olevia lapsia sijoitetaan perheisiin? Sitten sijarit väsyvät ja lapsen kierrättäminen voi alkaa. Ja minkä verran noista "psyykkisesti oireilevista" on neurologisten oireyhtymien lapsia, joille vanhemmat eivät ole ymmärtäneet hakea dg:a tai sen haku on psykiatrisen yksikön toimesta estetty?
Opinnäytetyö Jyväskylän AMK, Lamminen ja Rantanen
Taas tutkimuksessa haastateltiin vain s-vanhempia ja sossuja, koska vanhempien mielipiteillä ei ole lastensa asioissa merkitystä. Tarkoitus oli selvittää Keski-Suomessa sijareiden kanssa tehtyjen sopimusten purkamista. Ei ole siis kyse huostaanoton purusta.
Vanhempien päihde- ja mt-ongelmat ja eri sairaudet on huostaanoton syinä lueteltu, mutta mainitaan myös, että kyse on sossun käsityksestä, EI diagnoosista, jollaisina sossujen kirjaukset yleensä ymmärretään. Tutkijat ovat myös rehellisiä: "Vastaajat olivat saattaneet kaunistella antamiaan vastauksia, sillä molemmille oli kyseessä oman työn kriittinen arviointi."
Silti joku sossu antoi tällaisen kuvauksen: "S-äiti vältteli sos.ttekijöitä, siirsi tapaamisia ym, mutta haki silti valtavasti taloudellista tukea. Hän ei pitänyt tärkeänä sos.ttyöntekijän kannustusta yhteydenpitoon biol. vanhempien kanssa." Eräässä tapauksessa sossu kertoi tunteneensa suoranaisia kauhun, vihan ja inhon tunteita sijaisperhettä kohtaan.
Keskeisinä purun syinä olivat sijareiden väsymys, kyvyttömyys vastata lapsen tarpeisiin, muutokset omassa elämässä, kuten avioero, opiskelu tai muutto, riidat sossujen kanssa ja vaikea suhde lapsen vanhempiin. Mutta viime mainittu ei ollut ollenkaan niin korostetussa asemassa kuin näillä palstoilla eräät ovat antaneet ymmärtää.
Yleensä purkua haki s-vanhempi, seuraavana oli lapsen oma halu pois s-perheestä. Vaikka väitetään lasten olevan vanhempiensa vaurioittamia, pahimmat ongelmat lapsen kanssa alkoivat usein sijoituksen kestettyä 3-5 vuotta. Myös s-perheen omien lasten ja s-lasten välillä oli lähes aina monenlaisia ongelmia.
Syynä purkuun oli s-perheessä tapahtunut kalltoinkohtelu 17,5 % tapauksista. Ja mitä hienotunteisuutta tutkijat osoittivatkaan kun "asian arkaluontoisuuden takia sossua ei pyydetty määrittelemään, millaisesta kaltoinkohtelusta oli kyse." Törkeää sen on täytynyt olla, että sossut on saatu uskomaan sitä edes tapahtuneen...
Ja lieneekö luvussa kaikki kaltoinkohtelut, koska monesti ilmeni vanhemman vastustus ko. s-perhettä kohtaan ja vastaavasti tyytyväisyys s-perheen vaihdon jälkeen. Joku sossu oli kirjannut näin: "Nykyisen perhekodin vanhemmat osaavat hoitaa yhteistyön äidin kanssa hyvin."
Miksi psykiatrisen hoidon tarpeessa olevia lapsia sijoitetaan perheisiin? Sitten sijarit väsyvät ja lapsen kierrättäminen voi alkaa. Ja minkä verran noista "psyykkisesti oireilevista" on neurologisten oireyhtymien lapsia, joille vanhemmat eivät ole ymmärtäneet hakea dg:a tai sen haku on psykiatrisen yksikön toimesta estetty?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuten Lamminen & Rantanen tutkimuksessa perhehoito määritellään: "Perhehoito on tarkoitettu pääsääntöisesti pitkäaikaiseksi sijoitusmuodoksi. Tavoitteena on, että lapsi asuu perheessä itsenäistymiseensä asti."
Tämä perustuu mm. Goldsteinin oppiin, että jos sijoitukset ovat lyhyitä, jää psykologinen vanhemmuus syntymättä hoitajan ja lapsen välillä. Minkä hiton takia sen pitäisi syntyä lyhyessäkin sijoituksessa? Pysyvää sijoitusta pidetään erityisen tärkeänä silloin, kun vanhemman ja lapsen välinen suhde on vaurioitunut. Ja eihän sijaishuoltomme tunne muita kuin em. sijoituksia.
Kuitenkin mm. Vinterhead ja muut tarkastelevat sijoitusta lapsen indentiteettikehityksen kannalta. Siinä lapsi sisäistää vanhempansa ja pystyy tämän kanssa käymään sisäistä vuoropuhelua. Hyväkään s-vanhempi ei korvaa bio-vanhempaa, joka kulkee lapsen sisällä psykologisessa merkityksessä. Huostaanotossa lapsi menettä paitsi vanhempansa, myös yhteyden osaan itseään. Siksi kannatetaan tiivistä yhteydenpitoa alkuperäisiin vanhempiin. Tämä tarkoittaisi myös mahdollisimman lyhyiden sijoitusten suosimista.
Muitakin syitä löytyy, jotka puoltavat lyhyitä sijoituksia. Esim. Janhusen v. 2007 tutkimuksessa sijoitus purkautui s-perheessä tapahtuneen kaltoinkohtelun seurauksena 5:ssä tapauksessa, minkä lisäksi 4 lasta oli kertonut tulleensa kohdelluksi huonosti, mutta siitä ei ollut riittävää näyttöä. S-vanhempien sukulaisuus, PRIDE-koulutus, sekä oman isän aktiivisuus näyttävät suojelevan s-lasta pahoinpitelyltä - sekä se, että sijoitus on purettu tarpeeksi ajoissa eli ensimmäisen vuoden aikana.
Myös vanhempien mollaajana liitto on tehnyt kiitettävää työtä. Liiton tilaamilla tutkimuksilla huostien syistä valmistetaan s-vanhemmat ennakkoon kielteiseen asennoitumiseen vanhempiin. Tapaamisissa ovat paikalla vain sijais- ja bio-vanhemmat, jolloin s-vanhempien töykeälle ja ylimieliselle käytökselle on yhtä vaikea saada näyttöä kuin lapsen kaltoinkohtelullekin. Kun täysin ilman lain lupaamaa tukea jäänyt vanhempi väsyy lopullisesti ja katkaisee yhteyden lapseensa, tulkitaan tämä välinpitämättömyydeksi, jota se ei suinkaan aina ole. Jos vanhemmat jatkavat silti yhteydenpitoa, s-perhe kuvaa heidät sossuille ja tutkijoille röyhkeiksi häiriköiksi, jonka perusteella sijareiden korvauksia nostetaan, koska "he tekevät raskasta ja arvokasta työtään vaikeissa olosuhteissa".
järkevämmille kuulostavat lapsen kannalta.
Ei se ole ollut liioiteltua, mitä täällä on kirjoitettu, että lapsen etu on unohtunut kyllä nyt joidenkin muiden etujen jalkoihin. Ja miten täällä on haukuttu sukulaissijoituksiakin! Ainakin tutkimus osoitti, että nimenomaan ne olivat kestävämpiä kuin vierassijoitukset.
Tuntuu, että joillakin on erityinen tahto toimia lastensuojeluasioissa NIMENOMAAN LAPSEN EDUN VASTAISESTI. Ja kyllähän ne lakisääteiset tuet ja palvelut ovat VÄHINTÄ, mitä perheille on annettava, ei se ole liian vaatimista ollenkaan!
Ensin ne perheille, huosta-asiat käräjäoikeuksiin ja vasta sitten huostaanottoja tekemään. Siten karsittaisiin pois lastensuojelusta ne perheet, jotka eivät sinne olisi ikinä kuuluneetkaan.
Ja kai sitä nyt päihdeperheenkin huostaanotossa on lakia noudatettava! Voi herranen aika sentään, että senkin joutuu vielä erikseen sanomaan.
Yhteiskuntamme on ottanut siis oikeudekseen hankkia missä tahansa perheen ongelmatilanteessa "paremmat vanhemmat". Sijaisvanhempien kelvottomuudesta tarvitaan näyttöä, omien vanhempien ei, lopullisen siunauksen antaa hallinto-oikeus.
Sijais- ja omien vanhempien arvostuksen epätasa-arvo näkyy myös perheiden tuissa. S-vanhempaa suositellaan jäämään vähintään puoleksi vuodeksi kotiin s-lapsen tultua perheeseen ja esim. Helsingin sosiaalivirasto korvaa osittain tästä aiheutuneen ansiotulojen menetyksen. Mutta kun oma vanhempi jää kotiin hoitamaan erityislastaan, ei kukaan korvaa tulojen menetystä senttiäkään, vaikka omaishoitajan työ on iso säästö yhteiskunnalle. Sijarin kotiin jääntiä perustellaan sillä, että se tukee lapsen tervettä kasvua ja kehitystä. Oman vanhemman kohdalla ne eivät ole tuen arvoisia lapsen kehityksessä.
Erit.lapsen hoidosta s-vanhemman korvaukset ovat kaikkineen jopa yli 2000 e/kk, vaikka oman lapsensa omaishoitaja saa vain 500-600 e. Omalle vanhemmalle myös verotuslainsäädäntö on sudenkuoppia täynnä. Jos hän saa eläkkeensä lisäksi omaishoidon tukea, katsoo verottaja viime mainitun ylimääräiseksi ansioksi, josta verotuksella ankarasti rangaistaan. S-vanhemman kohdalla ei rangaistusverotusta tunneta. Vain hoitokorvauksesta menee minimaalinen vero, kaikki muut lapsesta saadut korvaukset ovat verottomia.
Enemmistö vanhemmista maksaa myös päivähoitomaksuja, mutta s-vanhemmat eivät. Yleensäkin on ristiriitaista, että sijari saa lapsen hoidosta palkkaa ja ilmaisen päivähoidon, vaikka hänen hoidettavansa on tarhassa ja sijari saamassa lisää palkkaa kodin ulkopuolella. Nyt noin puolet s-vanhemmista on kodin ulkopuolisessa työssä.
Minkä takia muuten sukulaissijaisperheet saavat vähemmän tukea kuin vieraat sijaisperheet? Kuitenkin kaikista kesken kauden puretuista hoitosuhteista vain viidesosa purettiin sukulaissijoituksessa olleiden lasten kohdalla, joten sukulaissijoitus auttaa ilmeisesti viihtymään ja jaksamaan.
Kulukorvausta korottavana tekijänä ovat esim. lapsen harrastemenot, vammasta tai sairaudesta johtuva normaalia suurempi kulutus, normaalia suuremmat matkakulut tai yhteydenpitokulut. Olen vuosia protestoinut juuri tuota, että "lapsen normaalia suurempaa kulutusta" ei oman vanhemman kohdalla huomioida missään tapauksissa, vaikka kyse voi olla elintärkeistä euroista minimituloilla lapsensa kanssa elävälle vanhemmalle.
kuullaankin poliisissa, lääkäreissä ja ties missä muualla tässä yhteiskunnassa
niin jokainen näistä edellä mainituista viranomaistahoista - ei joko tiedä sitä totuutta
(tai ei haluta ymmärtää vaikka tiedettäisiinkin)
tästä järjettömän suuresta määrästä, mitä näissä lastensuojeluviranomaisissa
on EPÄPÄTEVIÄ.
Eli kun liikutaan noin 75-80 % luvuissa
epäpäteviä lastensuojelusossuja viroissaan
ja nämä epäpätevät ovat antamassa
asiantuntija lausuntojaan,
tekemässä asiakapapereihin merkintöjään
(ja osa näistä ls.sossujen tekemistä ja kirjaamista merkinnöistä pohjautuu vielä epäpätevän ja kouluttamattoman perhetyöntekijän puheisiin, merkintöihin)
antamassa tietoja ja vakuuttelemassa
lapsen tai nuoren perheen
vanhempien kyvyttömyydestä tai kyvykkyydestä vanhemman rooliinsa ja ihan huostaanottoon asti
niin kyllä tekisi mieli sanoa että p..kele.
Eli kun on tekemässä valituksia tai vastaavia tai rikosilmoitusta tai mitä tahansa lastensuojelusossujen toimista laittaa jostain sellaisen tilaston (tai vaikka ihan Hesarin lehtijutun näistä epäpätevien määristä)
mikä vahvistaa näiden epäpätevien kouluja käymättömien viroissa olemisen todeksi.
Ja vielä jos saa jostain faktatiedon oman perheen asioista päättävän lastensuojelusossun pätevyydestä niin aina tietenkin parempi.
Siis todistaa todeksi sen
että siellä näitä (kaikenlaisia hihhulihuuhaa) lausuntoja antavana ja jakelevana lastensuojeluviranomaisena
voi olla mikä tahansa elli tai siiri
jolla on laivastaisesti virka hoidossa
eli ei ole sitä lain vaatimaa yliopistotason koulusta.
"Kodinhoitoapu voisi pelastaa monen perheen. Keskisuomalainen 18.2.2008
Monelta huostaanotolta saatettaisiin välttyä, mikäli perheet saavat ajoissa kodinhoitoapua. Hallitussihteeri Pia-Liisa Heiliö sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula ovat sitä mieltä, että uupuneiden perheiden tulisi saada ajoissa apua arjesta selviytymiseen. Huostaanottojen määrän kasvu johtuu monesta eri tekijästä.
Yksi syistä on resurssipula.
Erikoistutkija Tarja Heino Stakesista kertoo, että väkeä on liian vähän töissä.
Tällöin vakansseja ei saada täytettyä ja koulutettujen sosiaalityöntekijöiden puutteessa joudutaan palkkaamaan epäpäteviä.
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Keski-Suomessa viime vuoden keväällä tehty selvitys sosiaalityöntekijöiden kelpoisuudesta paljasti,
että muutamissa kunnissa toimittiin jopa laittomasti."
Keski-Suomen alueella - vanhempien puheet tosiksi, mitä huonojen paikkojen olemassa oloon tulee, niin oli kamalaa käydä lukemassa pari vuotta vanhoja kirjoituksia tältä palstalta, mitä sijaishuollon edustajat ovat siellä julistaneet.
Siis he itsehän haluavat sijoituksen jälkeen lapselle kaikki mahdolliset hoidot ja terapiat tuplakorvausten toivossa, ja heidän on myös helpompi saada ne kuin lapsen omien vanhempien. Eräskin ketju oli oikein aloitettu tyyliin: "Bio-vanhemmille tiedoksi: Kun lapsenne joutuu sijaispaikasta hoitoon, on se vain teidän aiheuttamienne traumojen takia."
Röyhkeää ja järkyttävää! Jos lapsi on tullut TODISTETUSTI huonoista oloista, voi se toki pitää paikkansa. Mutta miten usein vanhemmat ovat epätoivoisesti hakeneet lapselle apua monta vuotta ja ainoa tarjottu apu on huostaanotto. Tästä on niin paljon ollut puhetta viimeisen viikon aikana, että kyllä ei epäilynsijaa jää kenellekään. Voi seurata Helsingin Sanomia, uutisia, keskustelupalstoja jne.
Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon laiminlyönti valtion taholta on edesvastuutonta toisten elämän tuhoamista! Ja samoin se, että vasta huostaanoton jälkeen moni lapsi saa tarvitsemaansa apua. Ja entä ne traumat, joita pelkkä huostaanotto aiheuttaa, puhumattakaan huonoista sijaishuollon paikoista, joissa lasta vammautetaan lisää.
Valtion tehtävä on taata kunnille mahdollisuus riittävän terveydenhoidon järjestämiseen KAIKILLE tämän maan kansalaisille - myös lapsille ja nuorille.
Minun lastani hoidettiin ensin väkisin psykiatrisena potilaana, tehtiin hoidollinen huostaanotto sellaiseen laitokseen, jossa lapsi joutui ensimmäisen kerran pahoinpidellyksi elämänsä aikana. Laitoksen lääkäri myönsi hoitovirheen tapahtuneen; hänet erotettiin ilmeisesti myöhemmin moisen törkeyden takia... Mutta niin sain lapsen kotiin ja oikean kuntoutuksen piiriin.
Tämä viranomaisten ja valtion taholta tapahtuva lasten ja nuorten kaltoinkohtelu on saatava tässä maassa loppumaan! Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin, että perustuslailliset oikeudet on tarjottava kaikille kansalaisille.
hallitus suostu korjausta tarjoamaan, niin sitten noustamaan barrikaadeille!
Ei täällä kukaan lasten oikeuksia puolusta, jos vanhemmat eivät sitä tee!
Sijaishuoltoa nyt ainakaan, ei kiinnosta pätkän vertaa, noudatetaanko lakeja lasten asioissa vai ei. Pääasia, että huostaanottoja riittää, sama millä syin tai laittomasti tehtynä... Niin että se niistä lasten oikeuksista heidänkin silmin nähtynä.