Joskus
Elämä sykki rinnassain
Uskalsin heittäytyä,
tuntemattomuuden vesiin
Tunteillani avautua,
pelkojen varjoihin
Luulin kokeneeni jotain,
kauneuden loistokkuutta
Joka kerta
Säröt pinnalleen ilmeistyivät
Kerta toisensa jälkeen
Mut enää väre ainutkaan,
rinnastain ulos soljunut
Ei enää säröjä löytynyt,
ei pienintäkään sirua irronnut
Etkä katseestani voi löytää,
pilkahdusta sydämeni sisimmästä
Sanoistain saat rikin tuoksumaan,
ne pintaani tikulla raapaisee
Syttyen
Muttei sytyttäen
Haluaisin edes kerran tuntea,
antautua rakkauden tuuliin
Ottakaa tuo syliinne,
sulattaakaa rakkaudella,
taltalla halkaiskaa,
riistäkää se rinnastain
Antakaa edes kerran vielä,
tunteiden valtaa koskettaa
Sillä rinnassani sykkii
Kivisydämeni
Elämä sykki rinnassain
Uskalsin heittäytyä,
tuntemattomuuden vesiin
Tunteillani avautua,
pelkojen varjoihin
Luulin kokeneeni jotain,
kauneuden loistokkuutta
Joka kerta
Säröt pinnalleen ilmeistyivät
Kerta toisensa jälkeen
Mut enää väre ainutkaan,
rinnastain ulos soljunut
Ei enää säröjä löytynyt,
ei pienintäkään sirua irronnut
Etkä katseestani voi löytää,
pilkahdusta sydämeni sisimmästä
Sanoistain saat rikin tuoksumaan,
ne pintaani tikulla raapaisee
Syttyen
Muttei sytyttäen
Haluaisin edes kerran tuntea,
antautua rakkauden tuuliin
Ottakaa tuo syliinne,
sulattaakaa rakkaudella,
taltalla halkaiskaa,
riistäkää se rinnastain
Antakaa edes kerran vielä,
tunteiden valtaa koskettaa
Sillä rinnassani sykkii
Kivisydämeni
Vastaukset 15
Vanhimmat
kun sydän pettyy
ja sitä petetään.
Kivisydän.
Kova, jos mahdoton enää murtaa.
Se on reaaliteetti.
Sydämenmurtajat murtaa sydämet,
koviksi jäävät, pikarakastajat.
Kylmiä sydämeltään.
Itselleen vain omivat.
Rakkautta ei nimeksikään.
Harlekiinitarinoiden sankarit.
sydän voltin
Rakastuessaan
Niin sitä sanotaan
Mut ei sydän tää,
kiveä ympäriltään,
ymmärrä edes liikahtaa
Olisiko paksuus kiven,
heikkoa kohtaa hakien,
helppona murtaa
Mut ei saa hetkin pienin
Vaan ajan kanssa säröilemään
Ja sisältönsä paljastamaan
Eivät pikaisena rakkaat löydä,
enkä pikaisena rakastakaan,
kivisydämein sen huolehtii
Mut toivoahan aina saa,
joku ajan jaksaa jakaa
Ja sydämein taas löytää
hellään lämpimään
syliin
joka vaalii sitä
ja
vain sitä
kuin
kallisarvoisinta
eli
enemmän
kuin
omaa sydäntään
...
valaen siihen
rakkautta
joka
sulattaa
kivettyneimmänkin sydämen
:)
on annettu sydän lämpimään,
ehkä sitä paijattu on hellästi
Mut kiveä ei pieni hetki,
rakkautta saa murtumaan
Ehkä joku jossain saa,
tuon sydämein esiin piilostaan
Mut aika tuo ei pieni ole,
eikä kivipeite ohuen ohut
Se kuitenkin halajaa,
edes jotain tuntea
Joka sulattaa,
joka ammentaa
Tunteiden paljaan kukoistamaan :)
sitten
nyt sen nään
mä kiviä kerään
jo lapsena aivan
Taloni täynnä
sieltä ja tuolta
vaan se suurin
on vielä pois
täältä
pinta vain,
saa talon ovelle
Kokoelmaa katkeraa,
tunteetta tuijottaa
Pieniä siruja,
suuria järkäleitä,
niitä hyllyt notkuvat
Mut yksi ainoa jäätää,
tuo katseensa kohde,
joka joskus tunsi,
eikä hyllyä koristanut
Oma kivensä
onkin mittaamaton määrä aikaa.
elämän pituinen matka
toisen sielun syvyyksiin.
vähempään ei kannata tyytyä.
sillä rippeistä ei tule koskaan
oikeasti onnelliseksi.
ei aikaa katso,
ei ymmärrä sen määrää
Mut sydän tietää aikansa,
sen sykkeiden summan,
joka joskus hiljenee
Mut osaa siteen silmilleen,
tuo rakkaus asettaa
Ja kuumuuden sieluun henkiä
Kun vain osaisi pieni sydän,
erottaa sirun kalliosta,
hiljaisena odottaa jaksaisi
Ja sen syvyyden mittaisi
Kiitos, Jääneito sanoistasi.
niin vaikeaa.
odottaminen ja
oikean erottaminen väärästä.
sitä ehtii erehtyä monta kertaa
ennen kuin viimein
on oikeassa sylissä.
siinä,jossa lepää,
syvästi ja kokonaan.
siinä,jossa on
sama tunne,
kuin pitkältä matkalta
kotiin palanneella...
raapaisun itsestään,
näyttelijää esittää,
sydän kivestä veistetty
Se ei muuhun kykene
Ehkä on pienen reiän saanut,
pintansa kovuuteen,
haluten, toivoen, uskoen,
pintansa herkistyvän
Silloin satamaansa purjehtii,
hukkumatta, uppoamatta,
suurin purjein seilaa
Ja matkansa poluilla kivisillä,
jättää taaksensa, unohdukseen
Sinne asti pakottaa,
tuo sydän rinnassain
Kivinen
Oletko ajatellut, että hän tai he jotka ovat sinua noin pahasti satuttaneet ovat sinun niskasi päällä ja hallitsevat elämääsi niinkauan kunnes voit antaa tuon menneen olla,rakastaa jälleen ja olla onnellinen toisen ihmisen kanssa?
Jos siellä jossain on joku, joka sinua rakastaa, niin etkö sinä anna menneisyyden pilata nyt onnesi, toisen onnen ja teidän onnenne? Kovaa itsensä piinaamista ja rankaisemista omista virhevalinnoistaan. Ole armollisempi itsellesi.
Kaikkien kohdalla et voi kai tehdä virhearviota. Saatat antaa onnesi mennä käsistäsi, kun mennyttä katkerana selässäsi kannat ja toisesta odotat sitä pahinta.
Rakkauteen ei aina tarvitse tulla vahvana, uljaana ilman särön säröä. Voi tulla heikkona, sydän vuotavana ja antautua toisen syliin rakkauden parannettavaksi. Sinua rakastava tekee tämän varmasti mieluummin kuin mitään muuta maailmassa. Noin kivisydäntä nyt tuskin voi enää enempää kivettää ? mutta kiven voi murtaa kylläkin, jos sinä haluat antaa mahdollisuuden. Ehkä luulet että vahvuutta on kovuus, mutta vahvuutta on uskallus olla heikko ja jälkimmäistä voi rakkaus valaa.
Olen lukenut tässä kommenttejani, ja voin sanoa että minua on rakkaudessa satutettu parikin kertaa ja kovasti. Vahvuuteni on uskallus laittaa se entistä alttiimpana ja paljaana peliin vieläkin, kun uskallan antaa sen hänen käsiinsä josta näen rakkauden ja johon luotan. Minua ei haittaa mennyt ja kipu, koska osaan arvostaa ja vaalia sitä mitä minulla ja meillä nyt on sekä ennenkaikkea häntä. Sen tietää kyllä siellä kivisydämessäkin kuka rakastaa ja keneen luottaa, jos osaa lukea sitä.
Ehkäpä sinua oikeasti pelottaa, että joku oikeasti onkin sitä mitä toivot, saat häneltä mitä toivot ja että hän rikkoo suojamuurisi. Sitten sydämesi on toisen käsissä, mutta sillä kertaa se voi olla hyvässä ja hellässä huomassa... pysyvästi. Sinua voi huolettaa se, kun olet tottunut kovaan ulkokuoreesi ja marttyyriuteen ja joutuisit sen menettämään. Älä anna menneen pilata onneasi, neuvon sinua ystävällisesti.
Uusi asenne olisi paikallaan, ja vähän luottamusta ihmiseen oikean ihmisen kohdalla voisi olla paikallaan. Ei kukaan jaksa ikuiseen odottaa, ei edes liikaa aikaa käyttää, jos sinä siellä taisteluhaudassasi pyörit piilossa, odottaen... jotakin, ja katsot kun toinen kärsii sinun turhasta(?) odottamisesta. Kiellät mahdollisuuden onneen molemmilta ja saatat jopa nauttia yhteisestä kärsimysnäytelmästä...
Julmaa tekstiä julmalle runolle
kirjoituksissahan on se hankaluus, että pitää elää sen informaation perusteella, mitä ihmiset haluavat itsestään kertoa. Onko se sitten todellista, mielikuvia vaiko täyttä valetta. Ja ihmistä sanojen takaa ei oikeasti tunnekaan.
Mutta näin loistavaan vastaukseen on oltava tyytyväinen. Kivisydämiä liikkuu monia keskuudessamme.
Kun rakkauteen pettyy, ihminen ei ehkä heti ala itseään kovettamaan. Kokemus seuraa kyllä mukana ja se kuuluu itsensä kehittämiseen. Joillekin tuo suoja tulee nopeasti, toiset sitä eivät edes luo.
Kun suojat ovat vahvimmillaan, sen ohittaminen on hankalaa, jos ei mahdotonta. Tässäkin pitää tuon suojan haltijan päättää, onko edessään nyt se, jonka suo nähdä syvät tunteensa, uskaltaa heittäytyä avoimena elämään. Vaiko pitää suojat yllä ja jatkaa yksin kulkuaan, eihän keneltäkään voi vaatia ikuisuutta. Vaikkakin aina sanotaan, että rakkaus kyllä kestää odottelunkin.
Lisäksi tässä haetaan sitä nykypäivän hetimullekaikkitänne- mentaliteetin hajoittamista...
Kiitos sinulle.
Hän ottaa syliin sydämes
ja rakkaudellaan sen sulattaa
Vielä kerran saat uida
valtaisissa tunteiden virroissa
Sitten kivisydän on muuttunut
pehmeäksi,helläksi ja
rakkaudelle sykkiväksi
*
Hieno ja puhutteleva runo.
Näin nukkumaan mennessä ajattelen tätä.
Kiitos ja hyvää yötä :)
joku eksyä matkallaan,
hoipua aarrekartaltaan,
jossa timantteja, rubiineita tarjotaan
Ei kivi ikuinen ole,
kova vain ja karkea
Mut sulattaja saa kokea,
kullan kimalluksen,
hellän kosketuksen
Silloin on kivisydän sulanut,
hälle vain sykkinyt
Hienostipa yöpuulle kävijän ajatukset virranneet, siispä hyvän yön levollisin mielin hälle toivotan. :)
sitten kun sen oikean kohtaa hänen rakkaudesta ja hellistä tunteita Kivisydäntä kohtaan, jos rakastaa ja jaksaa rakastaa Kivisydäntä kovuudesta ja kylmyydestä huolimatta nähden kivisen sydämen kuoren alle :)