Elämätön elämä, mitä sillä oikein tarkoitetaan? Kuka voi sanoa jonkun henkilön kohdalla:
hänellä on paljon elämätöntä elämää. Ovatko nämä kaikkitietävät ”tädit” oikeutettuja analysoimaan toisten henkilöiden elämisen laatua.
"Maijan” elämä omassa mökissään voi olla sisällöltään rikkaampi ja onnellisempi kuin estraadeilla komeilevan ”Jameksen” elämä.
Luin aikoinaan kirjan Myrskyluodon Maija ja tänäänkin olen sitä mieltä että Maijan elämä oli hyvin rikasta ja onnellistakin vaatimattomista olosuhteista huolimatta.Siinä oli elämän suolaa, enemmän kuin tarpeeksi.
Mitä on eletty elämä ja mitä elämätön elämä? Siinä aprikoimista, mikä tekee elämän mielekkääksi ja tasapainoiseksi, mitä elämämme on ollut ja on.
hänellä on paljon elämätöntä elämää. Ovatko nämä kaikkitietävät ”tädit” oikeutettuja analysoimaan toisten henkilöiden elämisen laatua.
"Maijan” elämä omassa mökissään voi olla sisällöltään rikkaampi ja onnellisempi kuin estraadeilla komeilevan ”Jameksen” elämä.
Luin aikoinaan kirjan Myrskyluodon Maija ja tänäänkin olen sitä mieltä että Maijan elämä oli hyvin rikasta ja onnellistakin vaatimattomista olosuhteista huolimatta.Siinä oli elämän suolaa, enemmän kuin tarpeeksi.
Mitä on eletty elämä ja mitä elämätön elämä? Siinä aprikoimista, mikä tekee elämän mielekkääksi ja tasapainoiseksi, mitä elämämme on ollut ja on.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä ajattelen asian niin että elämä on sinällään arvo. Elämätöntä elämää ei voi olla olemassa. Jokainen elää oman henkilökohtaisen elämänsä emmehän voi saada kaikkea mitä haluaisimme.
Ihminen on siitä merkillinen olio, että hän hamuaa aina lisää ja lisää. Kuvitellaan, että siellä on aina paremmin missä itse ei ole osallisena.
Emme osaa olla tyytyväisiä siihen mitä meillä itsekullakin jo on. Kun joku puhuu elämättömästä elämästä hän ei tajua itse elämää elämäksi.
Minusta eivät toiset voi tietää kenenkään elämän elämättömyyttä tai elämistä.Mutta on kokonaan toinen asia miten itse kokee elämässään elävän tai eläneen. Olen monta kertaa saanut olla tai joutunut ihmisen vuoteen vierelle ,jossa loppumetreillä on puitu hänen kokemanaan elettyä elämää.Joskus on katkeruutta elämästä ,mitä ei ole tuntenut elävänsä täysillä,kun ei ole ollut eväitä tai uskallusta elää niin kuin olisi halunnut.Yksinkertaisesti elämä on luisunut niin nopeasti käsistä ,että unelmat eivät ole toteutuneet.Tälläisen elämän puntaroijan ja elämättömän elämän sankarin vierellä on sanaton ,koska toivoa ei enää paljon ole ja kyyneleiset silmät ovat lähtijän elämän lopputulos.Siis eläkäämme niin että tunnemme elävämme ja olevamme elämässä kiinni kukin omalla tavoitellulla ja toivomallaan tavalla.
Kovinpa arkaan aiheeseen tässä viestissä puututtiin. Vain elämättömän elämän elänyt voi tietää mitä ilmaisulla tarkoitetaan.
Me synnymme tänne ilman omaa tahtoamme. Kun elämä ei toteudu kuten olimme uskoneet on vielä toivoa jäljellä. Toivonkin loputtua on vain käsitys elämättömästä elämästä olemassa ja kuoleman odotus.
Tiesin kirjoittaessani miten monisyinen ja -tahoinen palstan otsikko on. Mutta ehkä tätä asiaa olisi kuitenkin hyvä käsitellä, varsinkin nyt,kun asia näyttää olevan mediassa ajankohtainen.
Median tuoma näkökohta on ehkä varsin pinnallinen
Samasta asiastahan voidaan keskustella moneen eri sävyyn.
Ihailen Anni Blonqvistin tapaa Myrskyluoto-sarjassa käsitellä elämää sen valo- ja varjopuolineen. Ei elämä aina ole helppoa mutta vaikeatkin päivät on vain elettävä.
Mielellä lukisimme sinun "Anonyymi" mielipiteesi
elämättömästä ja eletystä elämästä.
Jokaisella ihmisellä lienee jossin määrin "kaksi elämää", toinen eletty, toinen elämätön.
Ei köyhyys eikä vaurauskaan pysty pois sulkemaan elämätöntä elämää, helpottamaan toki vauraus.
Köyhänkin ihmisen elämä, vaikkakin raskasta, saattaa olla hyvin väkevästi elettyä, jokaiselta osaltaan syvästi koettua - elämää aidosti - kuitenkin.
Elettyä elämää on siis se, jossa vaikeudet voi voittaa taistelemalla.
Eämättömässä elämässä ei ole voiton mahdollisuutta.
Joku (Lillikö?) kirjoitti peitellysti seksuaalisesta poikkeavuudesta. Se voi olla osasyynä "elämättömään elämään".
Jos omakohtaisesti analysoin elämättömyyttäni niin syinä löydän elinikäisen sairastelun seurauksineen, lapsuuden ja nuoruuden kauhukokemukset j.n.e.
Se osa ihmisestä, jolla hän poikkeaa yhteiskunnan luomasta käsityksestä normaali-eli standardi-ihmisestä johtaa elämän osa-alueeseen, jota voi sanoa elämättömäksi, kelvottomaksi.
Vauraus, oppineisuus, hyvätkään ihmissuhteet ei edes rakkaudet, korvaa elämättömyyttä.
Ajatelkaapa kuinka suurena "elämättömyytenä" koetaan lapsettomuus!
ole elämätöntä elämää. Se vasta onkin elämää tunnekuohuineen!
Yksi elämän osa-alue jää elämättä - kokonaan.
Mutta lapsettomalla henkilöllä/parilla tilalla voi olla sellaista elettyä elämää joka lapsiperheeltä jää elämättä ja sellaiseksi "jos olis omaa aikaa ja varaa" -haaveeksi.
Lapsettomuushoitojen läpikäyminen taasen voi olla sellainen ruljanssi ja parisuhdetta koetteleva elämänkoulu, jollaista helposti lapsia saaneet eivät osaa kuvitellakaan.
Ei se sinänsä tee elämästä elämätöntä, jos ei ole omia biologisia lapsia, tai raskaus- ja synnytyskokemus jää pois. Jos saivarrellaan, niin jäähän se kaikilta miehiltäkin ja myös isiltä. Ja esim. viiden lapsen äiti voisi sanoa vastaavasti yhdenlapsen äidille vaikkapa, että sinä et tiedä tuolla lapsiluvulla vielä elämästä mitään.
Tai ihminen, jolla on lapsia, mutta ei lapsenlapsia, hänenkin elämänsä on sitten siltä osin elämätöntä elämää, kun ei ole niitä mummin kultia, joita saa hyysätä ja paijata?
Itsellänikään ei ole "mummin kultia" ja työpaikan kahvikeskustelussa olen silloin hiljaa, kun paikalla on 4 jo mummiksi päässyttä, vertailemassa lapsenlapsen tempauksia ja mitä on mummilassa tehty.
Tämä menee nyt asiasta sivu mutta mainittakoon, että omien lasten kohdalla puhutaan ja kerrataan kaikkea vähemmänmiellyttävääkin sattumusta, mm. sairastelut, vaatteilla ja ruualla temppuilut, murrosiän konnankoukut ja ongelmat. Lastenlasten kohdalla kerrotaan vain auvoisia aurinkoisia sattumuksia...
Kuka voi määritellä, mikä on elämän ainoa ja oikea kaava. Ei kukaan! Kaikki elämä, on se sitten olosuhteista riippuen millaista tahansa, on elettyä elämää. Emme voi todellakaan määritellä ainoaa oikeaa tapaa elää, jota sanoisimme eletyksi elämäksi!
meillä on vain tämä yksi oma elämä. Emmehän voi elää toisen puolesta. Toisilla elämä kestää kauemmin kuin toislla, johtuen luonnollisesta iän poistumisesta, onnettomuuksista, sairauksista.
Omalle kohdallani on surullinen tapaus, jossa lapsuuden koulukaveri ei todellakaan osannut elää.
Hyvä ammatti, kaunis kuin mikä, keskustelutaitoinen, kaikki oli enemmän kuin hyvin!
Mutta...
Hän ei osannut elää, olin hänen ainoa side ulkomaailmaan vuosien varrella. Välillä hän katkaisi siteensä minuunkin, muutti salaiseksi numeronsakin. Välimatkaa oli sen verran, että en voinut mennä häntä tapaamaan, vaikka olisin halunnutkin. Olisin halunnut soittaa, mutta senkin vaihtoehdon hän hylkäsi.
Sitten...
Elämä ohjaa, sanotaan. Eräänä iltana puhelimeni soi puolilta öin. Olin ajatellut häntä useinkin, puhelimen soidessa "tiesin", kuka soittaa. Ystävättäreni soitti, juteltiin lähes aamu neljään. Hän oli sairastunut vaikeasti, lääketiede riittämätön.
Hän itse kertoi, kuinka hän ei osannut elää. Muisteltiin yhteisiä matkoja, kaikkea muutenkin hänelle sopivia mahdollisuuksia, joita olin vuosien varrella tupuuttamassa.
Olin ainoa, jolle hän pystyi avautumaan aivan kaikessa, mutta minäkään en riittänyt.
Miksi?
Pystyykö kukaan, joka tätä lukee arvaamaan, miksi en riittänyt. Minä olin väärää sukupuolta.
Hänen elämäänsä olisi pitänyt tulla MIES, joka olisi saanut täyttää sen elämän poissaolevan palan, joka hänen elämästä puuttui.
En tarkoita, että kaikkien tulee mennä naimisiin, tai saada lapsia. Nuo asiat ovat niin henkilökohtaisia jokaisen kohdalla.
Menipä syvälliseksi tämä kirjoitus. Sai vielä kyyneleetkin silmiini tätä kirjoittaessani...
Monen mielestä taisi olla ennenvanhaan niin, että jos oli jäänyt vanhaksipojaksi tai -piiaksi, on elämä suurelta osin jäänyt elämättä. Ja heidät nähdään katkerina ja kuivettuneina persoonina.
Nykyisin taas taitaa olla trendikästä olla naimaton, kun on lanseerattu tuo sinkku-käsite. Perheelliset ovat sinkuille kateellisia, kun he voivat vapaasti elää elämäänsä, matkustella ja harrastaa.
ja jopa eronnutkin ovat tänäpäivänä niitä viimeisimpiä muoti-ilmiöitä.
Jos et ole ollut aiemmin naimisissa, niin oletkin miltei omituinen tämän päivän näkemyksen mukaan.
Elämisen muotoja on niin moneen lähtöön. Esikuvaa tulisi meidän jälkipolvillekin antaa; mistä oikeasta!
Yleensä käsitetään niin, että elämä on rikas, kun on ollut paljon tekemistä, ystäviä, vaikutusvaltaa - elämä tuntuu elämältä. Mutta taas silloin helposti kokee sen, ettei se anna itselle mitään - uurastaa ja touhuaa, kunnes väsyy, kyllästyy, lähtee pois ja kukaan ei huomaa tai kaipaa. Ihmetellään mihin se elämä hävisi.
Perheessä äidit saattavat jäädä elämään lastensa tai miehensä kautta. Oma itse ei ole tärkeää, tehdään niin, että se on toisille hyvä. Myöhemmin he saattavat ajatella, että niin meni elämä, eikä siitä jäänyt itselle mitään. Tosin silloin on saanut nähdä onnellisia lapsia, perheen ja itsensä onnellista arkipäivää
Nykyihminen korostaa sitä, että pitää olla itsekäs, haluaa kaiken ja heti. Ei malteta odottaa eikä voida iloita pienistä asioista.
Minusta elämä on elämisen arvoista, aina. Kun yrittää tehdä sen niin, että nauttii myös arkipäivästä itse ja läheiset niin sehän on tärkeää.
Platon; "Työn tärkein osa on aloitus."
Kun olen päivittäin ikääntyneitten ihmisten kanssa huomaan suuria eroja elämänasenteessa.
Vireät yli 90-vuotiaat mummot suorastaan säteilevät elämänhaluaan ja suhtautuvat asioihin valoisasti ja positiivisesti.
On myös sellaisia, jotka edelleen pahkuloivat menneen kanssa harmitellen väärin tehtyjä ratkaisuja.
Itselläni on elämässä monenlaisten muutosten aikaa.
Saan aloittaa taas uuden vaiheen. Koen sen jonkinlaisena haasteena.
Elämämme piää olla omaa elämää ja toivoa sisältävää.
Kiinalainen on toiveikas kun sanoo; "Jops tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna - istuttaisin tänään omenapuu."
Olen samaa mieltä että jokainen eletty elämä on elämisen arvoinen. Itse en juurikaan enää pohdi elämätötä elämää, vaikka elämäni suunta muuttuikin
hetkessä arvaamattomaan suuntaan.
Joskus tosin puhe kantautuu esim .siihen että minkälainen tämä viimeinen 7 vuota olisi ollut jos en olisi vammautunut. Toisaalta luulen ettei paljonkaan rikkaampaa. On löytynyt paljon hyvää menetetyn tilalle .Turha pohtia elämätöntä elämää. Tästä päivästä ,jokaisesta löytää uuden arvon ja hyvän puolen.
Ehkä osaa antaa arvoa vielä enemmän sille kun on välillä menettänyt sen.
Tapaan lähes päivittäin ( jumpissa ym harrastuksissa) myös hyvinkin erilaisia elämän kohtaloita ja kaikilla on oma arvokas eletty elämä ,jota ei aina toinen arvosta . Ei ole yhtä tapaa elää senhän tiedämme
elämätöntä elämää, on vain tunne itsellä siitä onko elämäänsä tyytyväinen vai ei! Ja sille sitten taas vain minä itse voin tehdä jotain, suuntaan tai toiseen, jos on tarvis!
Elämäähän tämä on, ei sen enempää, koitetaan ymmärtää. Jokainen päivä on uusi ja uusi mahdollisuus.
Mennyt elämä oli silloin mutta nyt on nyt. Eletyn elämän muistot hyvät ja vähemmän
hyvät antavat uutta voimaa ja rohkeutta elää omannäköistä elämää.
Tulevaisuudessa elää toivo mahdollisuuksineen ja rikkauksineen. Yritetään oivaltaa elämän suomat antimet.
Kiitollisuudella alan jokaisen uuden päivän jonka saan elää, sillä elämältä se maistuu, aina uutena ja arvaamattomana.
Elämätön elämä voi olla vanhemmalla iällä mieleen tuleva AJATUS. Ihminen alkaa katumaan jotain mitä ei nuorempana tullut tehtyä ja näin voi tuntua, että elämä on jäänyt elämättä.
Vanhempana, jos jää kiikkustuoliin istumaan ja odottelemaan, että joku tulee, eikä itse järjestä itselleen "toimintaa" alkaa helposti tuntua elämättömältä elämältä.
Toimeliasta elämää toivotan kaikille mahdollisuuksiensa mukaan, niin ei ole ainakaan kovin paljoa tarvetta miettiä "elämätöntä elämäänsä".
Se päivä iäksi on mennyt, joka iltaan painuu.
Samoin sen elämä, joka kuolemaan silmänsä on sulkenut ja jonka hauta on umpeeluotu.
Tänään käydessäni vastottain kuolleen lähiomaiseni haudalla, en vieläkään jaksanut ikäänkuin uskoa hänen olevan siinä mullan alla. Nurmi hentona orastaa haudan päällä, kivessä ei vielä hänen nimeään.
Hän keski-ikäisenä yht´äkkiä kuollut, tosin sairasti jonkin aikaa. Jäikö häneltä elämä elämättä? Ei käynyt eläessään kuopiota etelämpänä eikä Kajaania pohjoisempana.
Olisinko voinut parantaa hänen elämänlaatuaan tarjoamalla käytännön apua? Miten sitä ihan kuin sokeutuu puuttumaan toisen elämään, kun hän ei itse apua pyydä.
Sitten hiljaa kuolee yksin kenenkään ehtimättä apuun.
elämä on elettyä elämää olkoonkin se sitten minkälaista tahansa,jokainen elää omalla tyylillään.
Ei voi toiselle mennä sanomaan,ompa elämäsi surkeaa kun en ole tuotakaan nähnyt tai kokenut,ellei halua nähdä ja kokea kaikkea mitä joku toinen haluaa,mutta aina elämä on elämisen arvoista oli se sitten pitkä tai lyhyt,se on kuitenkin eletty elämä,lapsirikas tai lapseton,mummo monelle lapselle tai ei yhdenkään mummo.Minä en päivääkään vaihtaisi pois.