Minä olin se kiusattu/syrjitty muinoin yläasteella ja taispa samaa jatkua virlä lukiossakin... eli yläasteella hevosen näköinen naisopettajamme vaan nauroi kun kysyi "Eihän täällä ketäään kiusatta tai syrjitä meidän luokalla ?" ja sitten joku "kaveri" heitti mun nimen siihen niin tähän opettaja "No eihän nyt sentään ja nauroi" No onneksi tämä kyseinne narttu taitaa olla jo kuollut syöpään nykyään :) Mutta entä nykyäään ? No gaidahna olla siitä porukasta pisimmälle opiskellut ja takuulla eniten maailmalla matkustunut ja tehnyt varmasti "parhaita" töitä muihin nähden... eli just sinä ketä mahdollisesti kiusattu niin oat mallia... anna niiden pöljien olla ketkä kiusaa jne... näytä niille jatkossa kuinka menestytään ! Niin minäkin tein ! ja oikein tyytyväinen elämääni nykyään... varsinkin kun vertaa niihin muijiin ketkä edelllen ne samat seppälän seikkailufarkut jalassa pyöriivät siinä saman kylän keskikalja räkälän nurkilla ja pummaavat rahaa soskusta... hyi helvetti niitä !
nykyinen menestyjä
Entinen kiusattu
12599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hieman tuntuisi menestystäsi himmentävän katkeruus. Onkohan se onnellisuus saavutettu nyt tosiaankin? Aika karua tekstiä iloita jonkun syövästä ja kuolemasta ja heittää vielä tyytyväinen hymiö päälle! Jos pahat saavat mielestäsi aina palkkansa niin varo vaan ettei ylpeytesi käy lankeemuksesi edellä, niinsanoakseni! Myös hyvät ihmiset sairastuvat.
Menestyn nykyään verrattain hyvin, kaunis ja kiimainen tyttöystävä, hyvä duuni, iso omistuskämppä ydinkeskustassa (ei sentään helsingissä) ja muutenkin elämä hymyilee. Nimimerkistäni huolimatta en ole enää ihan poika vaan "jo" 23vuotias.
Mutta oon saatanan katkera menneisyydestäni, olin kiusattu yläasteella jonka seurauksena itsetuntoni oli nollassa pitkään. Neitsyydenkin menetin vasta 20-vuotiaana koska otin kaiken (jälkeenpäin ajateltuna hyvän) huomion tytöiltä negatiivisena vittuiluna. En ole täysin onnellinen vaikka nykytilanteessani ei ole mitään vikaa. Pitäs kai mennä psykiatrille kun tuntuu että yht'äkkiä alan vihoitella ihmisille joilla meni teinivuosina hyvin. Katkeruus on kurjaa
Ei pitäisi katsella liian tiukasti taaksepäin, oli siellä sitten hyvää taikka pahaa! Menneisyydessä ei voi kuitenkaan elää vaan tässä hetkessä, ja tulevassa... En tiedä mistä voimia tähän? Pure hammasta ja päätä että nehän ei prkl voita sua, sähän tulet vielä olemaan onnellinen ja vailla katkeruutta!
Ei olisi muuten ollut mullekaan pahitteeksi menettää sitä neitsyyttä vasta parikymppisenä, tohelsin asiaan ratkaisun vähän toisin mutta samasta syystä kuin sinä, eli huonosta itsetunnosta... ;-) Puheet teillä pojilla on jo lapsena kovat mutta ei sitä seksielämää todellisuudessa moni muukaan ihan tyyliin yläasteelta aloita, älä välitä!
Itselleni tuntuu elämä suovan koko ajan yhä pahempia karikoita ja suurempia esteitä kun edellisistä selviää, siten on helppo minun jo laittaa menneisyys oikeisiin mittasuhteisiin vaikka en olekaan kuin muutaman vuoden sinua vanhempi. Minulla alkaa tämä sujua jo huumorilla ja rutiinilla, olen kävelevä Murphyn laki! ;-) Mutta ehkä se aika parantaa sinunkin haavasi vielä, pari vuotta eteenpäin niin hyvä tulee!
Minusta on sääli että nimenomaan kiusatut alkavat vihoitella yms. (Iloita nyt ihmisen syövästä!?!) kun hyvin pitäisi tietää minkälaista on olla ottavana osapuolena siinä asiassa, tai yleensäkin kun maailma alkaa potkia päähän. Olen itse yrittänyt ajatella että kaikki vaikeudet ovat ainakin kasvattaneet ja ehkä siten tehneet minusta ymmärtäväisemmän ja vahvemman ihmisen enkä missään tapauksessa koskaan halua ketään polkea ja sortaa, enkä kiusata, en ainakaan (varsinkaan) siksi että olen itse joutunut poljetuksi! Siten se pahan olon kierre vain jatkuisi, enkä sitäpaitsi halua olla samanlainen kuin eräät...
Toivottavasti selviät katkeruudesta, eikä se jonkinlainen terapia ole mitenkään hullu ajatus sekään jos siltä tuntuu! Sitä vartenhan ne ovat olemassa...
No minä en ainakaan ole minkään terapian tarpeessa, mulla menee todelakin hyvin ! Oma asunto keskellä kaupunkia wanhan talon ylimmässä kerroksessa, matkustanut TODELLA paljon, korkeakoulutus, rittävästi "maallista mammonaa" loistava ja "täydellinen" avopuoliso jne... ja mitä siihen toisen sairastumisiin jne tulee... no iloitsen ja iloitsen itse asiassa ei juuri kaan kiinnosta eikä merkkaa mulle mitään... katsos tää maailma on opettanut kovaksi ! Jos meinaa pärjätä niin ptiää niiku pikkusen käyttää muutakin kuin tunteita... että näin ei tuolla työelämässä pärjää milään tunteella.. heh heh ! taidat olal joku lukio ikäinen "täydellinne" missukka (kenelle oma ulkonäkö jne on elämän keskipiste?!) joka mulle vastasit tohon alkuperäiseen...
Niin ja ei mua nyt niin rankasti kiusattu jne... lähinnä se oli sitä, että omalla luokalla ei juuri ollut kavereita jne... itse satuin olee kotoisin ns. "paremmasta & varakkaammasta" perheestä... ja nämä muut lähes täysin näitä kaupungin vuokratalojen työttömien ym. joutilaiden kakaroita... ja eipä kait ne sosialistienj kakaratqa sulattaneet porvarin pentua kuka "sai kaiken mitä halusi" Eli en ole mielestäni katkera... niin ja noihin sexi seikkailuihin liittyen niinite menetin "poikuuteni" siinä ysiluokan aikana... ja taisi niitä sitten tähän n. kymmmenen vuoden aikaan mahtua noin 30-40 petikaveria.. ja oli siellä muutamia neitsyitäkin... tiedä sitten miten se tähän liittyy mutta kerroimpa kuitenkin !
Juu ja nykyään sitten ikää on sellai pientä vaille 30 vuotta.
Olet siis ikävä ihminen ihan ilman syytä! Teitähän mahtuu kolmetoista tusinaan. Ole nyt sitten siitä ylpeä!
Et oo kyllä varallisuuttas ainakaan päättelytehtävillä muuten hankkinut... ;-D
Tekstisi häikäisevästä tasosta olisin luullut sua 15vuotiaaksi, mutta nuorekkuudesta kannattaa toki olla ylpeä.
Te "pipi" ja "poika" sopisitte paremmin muotoon "pipipoika" taidatta todella olla jompia kumpia... kiusaajia tai sitten todellakin kiusattuja ! Ei teidän kommentteja voi todesta ottaa ! kuinka voitte olla niin kateellisia ja katkeria, jos kerron elävän esimerkin siitä, että voi pärjätä elämässään & menstyä vaikka aina ei ole niitä kavereita pentuna ollutkaan !?
TEKSTINI ALKUPERÄINNE TARKOITUS OLI LÄHINNÄ HYVÄÄ TARKOITTA NIILLE KETÄ TODELLA KIUSATTU JA MASENTUNEITA OVAT SIITÄ ! SIIS KERTOA HEILLE, ETTÄ EIVÄT ANNA PERIKSI VAAN NÄYTTÄVÄT KIUSAAJILLEEN YM. MISTÄ ORAVA PISSII ! JOTEN MENKÄÄPÄ TE KAKRAT KETKÄ TUOHON MULLE KIRJOITTELEITTE ITSEENNE JA KASVAKAA VÄHÄN !
Voin vakuuttaa näiden kirjoitustesi perusteella etten todellakaan ole sinulle mistään kateellinen! :-)
No, jokainen tyylillään....
Olen vain aidosti hämmästynyt kuinka kukaan noin lukihäiriöinen voi mitenkään menestyä elämässä. Etkai nyt vain sekoita itseäsi vanhempiisi?
Jos vanhempasi ovat menestyneet ja antaneet sinulle muhkean perinnön, oletko mielestäsi menestynyt elämässä? Siis oikein omilla ansioillasi? Varmaankin, kyllähän me kaikki päätetään kenen kohdusta hypätään ulos eikös juu
Voi tsiisus sua pikkupoika kun olen mä nyt sun mielstä ihan lukihäiriöinne kun en satu oleen mikäää hak kirjottaa koneella ja en muutenkaa mikää nörtti niin ei juuri jakas tälläseen humpuukipaltaan kirjoituksia juurikaamn korjailla.... ja enmpä ole perintöä saanut kun elävät nuo vanhempani että sillai siitä teulle teini peelot... voi teitä :(
Sähän käyttäydyt ku koulukiusaaja konsanaan..
Mutta kuitenkin jaksat kommentoida tämän humpuukipalstan pikkupoikien kirjoituksiin..
Ja oon kyllä kuullut urbaaneja legendoja että joskus rikkaat vanhemmat saattavat jopa heltyä ja sponsoroida pilalle hemmotellun snobipoikansa hankintoja, talon ja auton, venäläisen vaimon ja peniksen kehittimen