En ymmärrä ihmisiä,yleensä nuoria opiskelia tyttöjä jotka ottavat koiran.Koira pääsee aamulla ulos ja sitten se on pienessä yksiössä päivän yksin.Jos hyvä tuuri käy niin isäntä ei tee opiskelun lomassa työtä,mutta yleensä tekee ja koira on 12h yksin.Sitten ihmetellään kun on kotona syöty kengät,huonekalut ym.Sitten kun koira on vuoden vanha niin sille etsitään jo uutta kotia kun se on niin mahdoton vaikka syy on siellä omistajan korvien välissä.Älkää hyvät ihmiset ottako koiraa vaan sen takia että siellä kotona on joku odottamassa.Sääliksi käy niitä söpöjä otuksia joilla olisi ollut mahdollisuus hyvään elämään,mutta joutuvat vangeiksi pienestä pitäen.Tiedän monta tällaista tapausta.
sääliksi käy
Jansku
3295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
koirani joutuu pakostikkin olemaan monta tuntia yksin koska olen kyllä kuten sanoit nuori opiskelia tyttö...tosin koiran kanssa ei ole mitään ongelmaa ollut ei syö mitään, ei protestoi, pääsee väh. 2-3 kertaa ulos, asun kerrostalossa eikä ole ulissutkaan. Rakastan koiraani ja teen sen elämän mahd. nautittavaksi.
Minä olen itse vasta 13 mutta aion itse ryhtyä ooiskelijaksi ja samalla huolehtia koirasta..olisiko parempi että kuluttaisin vapaa aikani ystävien kanssa juomassa(mitä siis en tee)?olen itse kasvattanut jo 2koiraa mitkä ovat kilteimpiä ja tottelevaisimpia koiria mitä tiedän.En ole ollut koko aikaa niiden kanssa vaikka ne ovat tärkeimpiä asioita elämässäni.kuitenkin niistä on kasvanut (täydellisiä) ja seurallisia koiria.äitini on kotiäiti joka on kuitenkin ollut vähän seurana mutta jos ottaa 2koiraa niin ne eivät masennu jos joutuisivat olla kauan ilman ihmistä...
Ihme urputusta.
Pitäskö tässä kenneliksi muuttua?