Ehkä teil on helvetin helppoo??

No voi vittu jos kaikilla ei oo noi hankalaa elämää nii sitkö ei saa tulla tänne itkemää?

Tämähän palsta on juuri sitävarten että itketään juuri kaikista ihastuksista ja sydänsuruista.

kerroistko sun elämäntarinaskin nyt vaan että ootat että sua säälitään vai mitä .

Jokainen elää erilaista elämää. Tuskin moni on kokenut sellaista kun sinä. Siitä huolimatta..

Miten voisit itse vaikuttaa muiden päätöksiin? Äitisi ja isäsi kuolemaan et voinut mitään, mutta muut olivat toisten omia päätöksiä. Veljesi teki päätöksensä kun harrasti seksiä alaikäisen kanssa, vaikka hyvin tietäen alaikäisten suojalaista. Ja kai se nyt kaverisi oma päätös on vetääkö huumeita vai ei.

Tunteet ovat samanlaisia! Samanlaista surua palstalla kävijät tuntee, kun kirjoittavat ongelmistaan! Et voi väittää, että heidän ongelmansa olisivat minimaalisia, koska itse olet kokenut heitä enemmän.

Hyväksy, ettet voi muuttaa mitään tapahtunutta. Tietenkin saa olla surullinen, mutta miksi hitossa antaa sen pilata loppuelämä!? Turha sääliä itseä. Elämä sattuu, so what.

Ihmisillä on erilaisia murheita! Älä silti ala väheksymään heitä. Jos haluat elää elämäs olemalla ihan helvetin negatiivinen, niin oma on päätöksesi. Ala vaan kritikoimaan mielessäsi "Vitun urpo, toi on niin helvetin pieni asia verrattuna mun koko elämään", kun joku valittaa, ettei ole tarpeeksi rahaa johonkin vaatteeseen.

Käyttäydy kuin aikuinen! Elä omaa elämääsi. Ihmisiä kuolee satoja tuhansia joka ikinen päivä. Silti kaikki heistä ei ryömi itsesäälissä ja vittuile muille ihmisille.

On ok olla surullinen, mutta vähitellen pitää jo alkaa hyväksyä miten asiat on. Et voi herättää vanhempiasi henkiin, et voi vapauttaa veljeäsi vankilasta, etkä voi pakottaa kaveriasi lopettamaan huumeita.

Ei siullakaan hyvin mee ! Mutta vieläkin ihmeellisemmät olennot odottavat hetkeä jolloin asentavat hyvin vaarallisen ja oudon esineen heikkoon kohtaan jolloinka tajunta vähenee ja joudutte olentojen mystiseen otteeseen josta ainoa keino päästä pois on saada olento kiinni ja sulattautua sen sisään josta sitten löydät uloskäynnin.

Ei olis broidis joutunu linnaan tollasesta. Taitaa olla vakavampaa syytöstä alla, mutta ei uskalla kertoa.

Tuolla oli tullutki jo kommentti missä joku sano että päästä keksitty. Olen sen verran skeptinen, että mieleen tuli heti että onpa melkonen kaaosteoria. Mutta se ei estä sitä että tähän viestiin pitäisi asennoitua vakavasti.

Ensinnäkin Mayuran kommentti oli osuva, yhdyn siihen. Jotkut asiat tapahtuu ja ne tekee vihaiseksi, saa vihaamaan aina jotain. Muita ihmisiä, asioita esim. Jumalaa (riparilta tuli mieleen ku olin isonen). Ja se on normaalia että tollasen elämän jälkee on vähä vihanen olo. Mut ei silti kannata jättää elämää elämättä. Meet sinne lukioo, koska sit sul saattas olla tulevaisuus ja siellä tapaat varmaa uusia tosi paljo ihanampia ihmisiä. Jos jäät dokaamaa puistoo, sul ei oo kohta enää rahaa eikä muita rakkaita ku puiston pulsut.

Ja vaikka tää tarina oli jo aika kaaottinen (kirjotusvirhe?) nii asiat vois olla paljon pahemmin, esim sun kaveri ei käyttäis huumeita vaan sinä, sä olisit jo alkoholisoitunu täysin, sä olisit ollu jo viis vuotta siel puistos dokailemassa.

Jatka elämää.

Sulla ei oo oikeutta sanoa, että toisilla ei olis elämässä yhtä vaikeeta kun sulla ja että ne ei sais täällä itkeä ongelmaansa. Monet ei varmaan kirjottele tänne mitään elämänkertaa vaikeista asioistaan, joten et voi tietää miten vaikeeta kelläkin. Ihmisillä on oikeus kirjottaa tänne, oli asia pieni, tai iso. Sun kirjotusta lukiessa tulee sellanen tunne että olet aika katkeroitunu noista tapahtumista. Kurjia juttujahan noi on, mutta ne pitää jättää taakseen. Jos ne pitää tuoreessa muistissa ne ei tuu ikinä jättämään sua rauhaan.

jostain syystä ymmärrän sua: mä en ny muista monenko ikänen olin, mut mulla meni vähä elämä toisin päin ku sulla.. iskä kuoli eka, en tuntenu isän sukuu, en tienny kuka olin, kunnes sitten sain tavata niitä ja nehä oli just samanlaisii ku mä.. ainoo vaan et ne ei eläny enää ku max 2 vuotta sen jälkee..

tossa vaiheessa, varsinki ku sulla noin pahasti menee, niin emmäkää hirveesti ajatellu muitten tunteita ja nauroin päin naamaa (anteeksi siitä) ihmisille jotka mukamas tulivat omia ongelmiaan mulle selittämään.. mut sit tajusin et maailmassa kuule on tuhansia ja tuhansia ongelmia, jokaisella joku oma.. tää oli mun ongelma mun piti selvitä siitä ELOSSA (vaikka en ois jaksanu) ja samalla mun piti tukee mun veljee, joka on vuotta nuorempi..

jos tosissani puhun en oo vielkää päässy yli.. aino silloin tällöin itkeskelen. äitikin on sanonu et jos mua ja mun veljee ei olis ollu se ois kuollu siihen paikkaan kun mun isä kuoli.. sun vaa pitää löytää samanlainen tukipilari sun elämää. syy miks vielä eläisit. mä löysin ja aijon toteuttaa sen unelman ja oon parhaillaan toteuttamassa. unelma siis pitää mut hengissä ja jos se kaatuu, ei oo viel mun aika mennä, mä tapaan sit ne kaikki rakkaat siel taivaassa kun on sen aika, mut mä haluun eka et ne on ylpeitä musta (taivaaseen siis haluan uskoa).

mä jouduin tiputusruokintaa sairaalaa mut nousin sieltä ja syön jo ihan kuin "normaalit ihmiset". sun vaan pitää ruveta syömää enemmän. sä et selviä tollasella määrällä...

ja tukea saat vaikka mistä kuhan haet. veljees ilmeisesti voit tavata? siinä sulle tukipilari..

kun mä ja pikkuveli oltii kersoi me luvattii toisillemme et me aina pidetää huolta toisistamme :) se oli hirvee söpöö.. äite aina jaksaa siitä kertoo :D ja niin se on.. veli tukee mua ja mä veljee.. se on mulle kans yks tukipilari enemmän..



kauhian pitkää tekstiä tuli, mutta otan osaa ja yritä selvitä :) siihe pystyy jos on haluja... ja lopeta se juominen, ei sitä noin usein tartte vaikka päähän ottaaki..

Ei ole helppoa muillakaan. Monet haluaa vaan peittää sen, mun mielestä oli rohkeaa sulta kertoa tuo kaikki tänne keskustelupalstalle. Itse en halua, enkä ehkä pystyisikään kertomaan asioista joita olen nähnyt/kokenut. Niiden kanssa täytyy vain opetella elämään ja hyväksyä se mitä on tapahtunut. Sano itsellesi, ettei mikään ole sun syytä, kaikki tapahtui koska niin oli tarkoitettu. Ja kyllä se Herra siellä ylhäällä on, Hän vain koettelee joitain enemmän kuin muita! Mutta kaikella on tarkoituksensa, et ehkä saa vielä vastausta kysymyksiisi mutta kun olet kärsivällinen, jonain päivänä kaikki selviää sulle.

Voi kauhistus ! Ihmiset valittavat turhasta, täytyy myöntää että itse kanssa välillä, yritän vain aina ajatella etten saisi valittaa että jollain muulla on varmasti asiat huonommin kuin toisilla mutta silti sitä ei ajattele tarpeeksi usein . :S Mutta luulisin että asiasi muuttuu vielä paremmaksi, kyllä sua tulevaisuudessa varmasti se onni potkaisee. Ja se että olet menettänyt niin monta sulle rakasta ihmistä itse en pysty kuvittelemaankaan kun itse en ole menettänyt oikein ktn. mutta voimia sulle !

Kyllä uskon että toi tosta paranee. Mulla oli yks helvetillinen vuosi jolloin kuoli yksi sukulainen murhassa, toinen jäi kodittomaksi tuhopoltossa, mummi joutui sairaalaan, isä sai sydänkohtauksen ja serkku meinasi kuolla leikkauksessa. Tässä sitä kuitenkin taas eletään \o/ Kyllä noi sunkin ongelmat vielä ratkeaa.