sana kaimojakin

Ja laita mukaan vähän asiayhteyttä. Eli lause, jossa sana esiintyy.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=1500000000000154&subcat=741

En muista hepun nimeä mutta oli irlantilainen hienosti vallankumoustaistelijaksi tituleerattu terroristi 1800-luvun alkupuoliskolla, takapajuinen maajussi joka nousi englantilaisia vastaan kun nämä oli ottaneet Irlannin holhoukseensa kohottaakseen irlantilaisten sivistystasoa, mutta jäi - onneksi - väijytyksessä kiinni ennen kuin ehti saada aikaan pahempaa vahinkoa. Kuljetettiin Dubliniin odottamaan oikeudenkäyntiä ja hirttotuomiota rikoksistaan - oli mm. yllyttänyt vaimoaan nostamaan talikon englantilaisille veroja keräämään tullutta maalordin päällysmiestä vastaan ja sanomaan "prrkeleen kapitalisti". Tuomittiin hirtettäväksi mutta suomalaisen huippujuristin tuella tuomio muutettiin elinkautiseksi. Naapureiden todistukset olivat ratkaisevia, heidän mukaansa nainen oli pitänyt kiinni talikon piikeistä ja osoittanut päällysmiestä vain keppipäällä. Kärsittyään tuomiosta 2/3 sai armahduksen Englannin kuningattarelta. Vaimon kohtalosta ei tietoa.

Kiitollisuudesta suomalaista huippujuristia kohtaan muutti Suomen lappiin 1843.
Meikäläinen lehdistö repi asiasta isot otsikot ja koijärviliikkeen edustajat kävivät viemässä miehelle kultaisen ansiomerkin sekä sademetsästä tuotettuja harvinaisia orvokkeja. Myöhemmin häntä kävi vielä kumartamassa Amnesty Internationalin presidentti Coitus Isomaha sekä kansainvälisen Greenpeacen varapresidentti Hippokrates Hahaa.

Tähän aikaan lappi (silloin alueesta käytettiin nimeä Saamenmaa) oli gödseläisen kulttuurin elinvoimanen kehto. Saamelaisia kunnioitettiin Gödselin alkuperäisväestönä ja heidän ylistyksekseen laulettiin lauluja kaikissa Suomen (tällöin vielä siis Ruotsin vallan alainen ja nimeltään Gödsel) kouluissa Helsingfors'ia myöten.

Suomalaisen huippujuristin tuella irlantilainen vallankumous- ja ihmisoikeustaistelija osoitti olevansa sukua Inchrus Mo-Jakille jonka suvun luultiin sammuneeksi 1700-luvun puolivälissä. Itse asiassa hän oli Inchruksen kadonnut poika, minkä eskimot olivat siepanneet ja hänet luultiin syödyksi pakanallisella uhriaterialla jääkarhujen lepyttämiseksi, kas, olikin salakuljetettu Irlantiin, koska eskimot epäilivät hänen olevan jälleensyntynyt druidilaama. Druidit löivät vakavan asian läskiksi ja myivät hänet lapsettomalle irlantilaispariskunnalle vesipuhveliksi, mistä asemasta hän sitten kohtalon oikun kautta nousi vallankumoustaistelijaksi ja kuten olen selittänyt loppu onkin Irlannin vallankumousliikkeen historiaa.

Meikäläisittäin mielenkiintoisinta on, että tärkeiden historiallisten vaiheiden jälkeen tämä kyseinen heppu, otettuaan nyt nimekseen isänsä mukaan Kai Mojak ja vaadittuaan itselleen isänsä ennen omistamia maita, joita saamelaiset olivat yli kaksikymmentä vuotta käyttäneet porojen laidunmaana, sai tilukset takaisin ja korvauksena maidensa käytöstä 250 000 poroa, ryhtyi kahvinviljelijäksi. Eräänä päivänä kesken kahviporojen jauhamista (kahviporoiksi kelpasivat vain parhaimman laatuiset urosporot) ote jauhatuskammesta lipesi ja käsi osui ovenreunaan seurauksella että oikean käden peukalo turposi silminnähden huomattavasti (tästä sanonta poropeukalo). Asemansa noustessa Kai Mojak vaati itselleen itseoikeutetun saamelaispäällikön asemaa, alisti saamelaiset valvontaansa, opetti nämä rauhantahtoiset ihmiset sotaisiksi, mm. lassoamaan ohiratsastavia ruotsalaisia postimiehiä. Tarkoitukseen käytettiin irlantilaista, suojänisten metsästykseen tarkoitettua lassoa. Hän myös opetti saamelaisille druideilta oppimansa intiaanien sotahuudon, mikä - saamelaisten aikaisempiin valitusvirsiin yhtyneenä - muotoutui kokonaan uudeksi laulutavaksi, mitä alettiin kutsua joikhaamiseksi. Valitettavasti joikhaamisen myötä väestön alkuperäinen laulutapa katosi ja nyt nimenomaan joikhaamista (sivistynyt kieliasu: joikuminen) pidetään alkuperäisväestön kulttuurina vaikka onkin intiaaneilta periytyvä irlantilaismuunnos. Asioiden käänteen vuoksi osa gödseläistä sivistyneistöä loukkaantui saamelaisuuteen kokonaisuudessaan. Tällöin keksittiin karelianismi.

Pohjoisen sijaan katseet kääntyivätkin nyt itään: Karjala (ei suinkaan pohjoinen Saamenmaa, pyh) oli ja on gödseläisen kulttuurin alkukehto!
Vanhasta kunnioituksesta saamea kohtaan (ja takinkäännöstä johtuva alitajuinen häpeäntunto, vrt. Freud) itsenäistynyt kansakunta joulukuussa 1918 vapautuessamme ruotsinvallan alta ja saadessamme oman lipun 5. 12. 1918, otti nimekseen Suamenmaa. Esko Jalokuusen (ennen nimenmuutosta Einar Bumböle) johdolla karelianistit onnistuivat (ns. heinäkuun parlamenttikriisin yhteydessä 27. 7. 1925) saamaan läpi vaatimuksensa valtion nimen muuttamisesta Suomeksi. Nimi tulee verbistä suomia, mikä on karjalainen kalojen suomustamista tarkoittava termi. Karjalaiset kun olivat kovia suomimaan. Myöhemmin suomiminen on saanut myös muita merkityksiä, mutta niistä lähemmin kielipalsta. Tässä yhteydessä olennaista on että maamme nimen alkuperän saamelaisuus unohtui, lue: tarkoituksella etäännytettiin.

Oidipuskompleksisten karelianistien salajuonen tuloksena asumme nyt Suomessa.
Ja kulttuurimme kehto on Karjala, ei suinkaan Saame.

"Kaimojakin" ei siis missään tapauksessa viittaa henkilöiden samannimisyyteen, esim. "anna minulle pala leipää, olemmehan kaimojakin" = koska minä olen Cadd ja sinä olet Cadd, toki taitat minulle ranskanpullastasi (vaatimus voidaan esittää monella tapaa, yleensä mairitellen, toisen suosiota tavoitellen). Mutta TÄSTÄ SIIS EI OLE KYSE, vaan

Kai Mojakin tultua saamelaisten päälliköksi ja otettua näiden maat hallintaansa, niin kuin ihmisoikeustaistelijalle sopiikin humaanina korvauksena Irlannissa kokemiensa vääryyksien sekä isänsä maiden perusteettoman hyväksikäytön johdosta, saamelaisten keskuudessa tuli tavaksi todeta: Kai Mojakin, mikä puhekielessä muuntui muotoon kaimojakin.
Sittemmin sana on levinnyt yleiseen kielenkäyttöön halki koko Suomen (entinen Suamenmaa, alkuperäisnimeltään Gödsel).
Esimerkiksi, kun seurustelevan nuorenparin toinen puolisko (yleensä nainen) ostaa toiselle tavaran (usein vaatetavara) ja sitten riidan yhteydessä vaatii antamaansa tavaraa tai esinettä (yleensä vaatetavaraa) takaisin, saattaa ensimmäinen puolisko (yleensä siis mies) vastata toiselle sarkastisesti: Juu niin, eihän tämä minun olekaan, tämä on kaimojakin.

Näin ollen.

"Kaimojakin" = sarkastinen ilmaus, minkä tarkoitus on osoittaa että henkilö perusteettomasti vaatii itselleen tavaraa mikä ei (esimerkkitapauksessa: ei enää) ole hänen omaansa.

Mietipä tätä kun seuraavan kerran ryystät mustaa nektaria! Ensimmäisen suomalaisen kahvinviljelijän kunniaksi, joka opetti gödseläiset siirtymään lapsellisesta marjamehusta ravitsevaan ja terveelliseen juomaan, kippis. Ja röyh. Ai jai - vatsaa porottaa.

P. S.
Vuoden 1925 parlamenttikriisiin ja sen seurauksena tapahtuneeseen nimenmuutokseen viitaten: ei liene epäselvää, mistä on saanut alkunsa sananparsi "niin se maailma muuttuu, Eskoseni"?