Kerron surullisen tarinan, mistä olen pahoillani kaiken aikaa. Olen yli 40 vuotias äiti ja yhden lapsen isoäiti. Tyttärelleni, joka nyt on 22 vuotias, tapahtui vahinko ja hän tuli raskaaksi 15 vuotiaana noin 20 vuotiaan poikakaverinsa toimesta. Tyttäreni (viisitoistavuotiaana itsekin lapsi) ei havainnut heti olevansa raskaana ja näin ollen hänen oli synnytettävä tämä lapsi koska mahdollisuutta raskauden keskeytykseen ei enää ollut. Hän pääsi muuttamaan kotoa vauvan kanssa perhetyöntekijöiden ohjaamaan paikkaan. Tunnustaessaan lapsen isän, tämän vanhemmat puuttuivat peliin omien mieltymystensä mukaan. He halusivat "pikku perheen" pojastaan, tyttärestäni ja vauvasta. 16 vuotias tyttäreni koki sen silloin helpotukseksi, pääsi asumaan ns. normaaleihin oloihin ja sai turvaverkon pojan vanhemmista. Toki myös meistä, mutta itselläni elämäntilanne oli silloin sellainen, että minulla ei ollut paljoa mahdollisuuksia tukea häntä.
Väkivalta alkoi heti. Vauvan isä hakkasi tytärtäni vuoden ajan, jolloin tyttäreni vasta uskalsi kertoa asiasta minulle. Myös vauvaan hän oli käynyt käsiksi ja pahoinpidellyt. Vauvan isän äidille hän oli kertonut lukuisia kertoja asiasta, ja vastauksena oli aina ollut pyyntö olla hiljaa asiasta ja hyssyttelyä. Lopulta kun sain kuulla asiasta, toimitin tyttäreni vauvan kanssa turvakotiin ja vauvan isän oikeuteen vastaamaan teoistaan. Tyttäreni asui jonkin aikaa turvakodissa vauvan kanssa, muttei selvästikään ollut valmis olemaan yksinhuoltaja lapselleen, ei siis jaksanut hoitaa häntä. 1-vuotiaalle lapselle alettiin etsiä sijaisperhettä, johon lapsen isän äiti ilmoittautui välittömästi.
Oma tyttäreni piti asiaa aluksi hyvänä. 1-vuotias lapsi ei joutunut ventovieraaseen paikkaan ja hän sai tavata lastaan säännöllisesti kykyjensä mukaan. Tyttäreni opiskeli ammatin ja hankki työpaikan ja myös uuden poikaystävän. Sitten ongelmat alkoivat. Noin kahden tai kolmen vuoden aikana lapsen käyttäytyminen muuttui todella paljon. 1-vuotiaana vielä iloinen tyttö muuttui sulkeutuneeksi, ei vastannut mitään kysyttäessä, pää painuu aina alas ja kulmat kurtistuvat jos vähän yrittää kommunikoida. Lapsi saa valtavia raivokohtauksia, joiden aikana mikään puhe ei auta, lapsi repii hiuksia päästään ja saattaa vahingoittaa itseään. Ja nyt liki 6-vuotiaana, palatessaan sijaisäitinsä luokse vierailtuaan äitinsä luona, hän kertoo biologisen äitinsä poikaystävän repineen häntä hiuksista, mikä todellakaan ei pidä paikkansa. (olen itse nähnyt tytön raivokohtauksen, joka alkoi täysin ilman syytä, ja hän todella repii itse hiuksiaan).
Minua ja miestäni lapsi pelkää, ei suostu puhumaan mitään, vaikka suhtaudun lapseen ystävällisesti ja täsmälleen samalla tavalla kuin omiin liki samanikäisiin kahteen lapseeni. Biologinen äiti eli tyttäreni haluaa tavata lastaan usein ja viettää aikaa lapsen kanssa. Nyt tämä sijaisäiti on laittanut vireille prosessin siitä, ettei tyttäreni saa tavata lastaan enää muuta kuin viranomaisten läsnäollessa.
Tyttäreni itki asiaa minulle eilen. Hänen poikaystävänsä ei pahoinpitele lasta, ja he mielellään pitäisivät lasta luonaan nyt kun tyttären oma elämä on vakiintunut. En ymmärrä mikä lasta vaivaa, kun hän selkeästi voi niin pahoin, ja vierittää syyn biologisen äitinsä poikaystävän päälle. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia tai osaisiko joku neuvoa? Eniten tunnen pahaa mieltä tämän sulkeutuneen pienen 6-vuotiaan puolesta, hänellä ei ole kaikki hyvin, mutta tyttärelleni kerrotaan aina kaiken olevan hyvin neuvolassa ja lapsen isän sukulaisten puolella. En tiedä kehen minun pitäisi ottaa yhteyttä, sillä mielestäni lapsi kärsii todella pahasti.
Väkivalta alkoi heti. Vauvan isä hakkasi tytärtäni vuoden ajan, jolloin tyttäreni vasta uskalsi kertoa asiasta minulle. Myös vauvaan hän oli käynyt käsiksi ja pahoinpidellyt. Vauvan isän äidille hän oli kertonut lukuisia kertoja asiasta, ja vastauksena oli aina ollut pyyntö olla hiljaa asiasta ja hyssyttelyä. Lopulta kun sain kuulla asiasta, toimitin tyttäreni vauvan kanssa turvakotiin ja vauvan isän oikeuteen vastaamaan teoistaan. Tyttäreni asui jonkin aikaa turvakodissa vauvan kanssa, muttei selvästikään ollut valmis olemaan yksinhuoltaja lapselleen, ei siis jaksanut hoitaa häntä. 1-vuotiaalle lapselle alettiin etsiä sijaisperhettä, johon lapsen isän äiti ilmoittautui välittömästi.
Oma tyttäreni piti asiaa aluksi hyvänä. 1-vuotias lapsi ei joutunut ventovieraaseen paikkaan ja hän sai tavata lastaan säännöllisesti kykyjensä mukaan. Tyttäreni opiskeli ammatin ja hankki työpaikan ja myös uuden poikaystävän. Sitten ongelmat alkoivat. Noin kahden tai kolmen vuoden aikana lapsen käyttäytyminen muuttui todella paljon. 1-vuotiaana vielä iloinen tyttö muuttui sulkeutuneeksi, ei vastannut mitään kysyttäessä, pää painuu aina alas ja kulmat kurtistuvat jos vähän yrittää kommunikoida. Lapsi saa valtavia raivokohtauksia, joiden aikana mikään puhe ei auta, lapsi repii hiuksia päästään ja saattaa vahingoittaa itseään. Ja nyt liki 6-vuotiaana, palatessaan sijaisäitinsä luokse vierailtuaan äitinsä luona, hän kertoo biologisen äitinsä poikaystävän repineen häntä hiuksista, mikä todellakaan ei pidä paikkansa. (olen itse nähnyt tytön raivokohtauksen, joka alkoi täysin ilman syytä, ja hän todella repii itse hiuksiaan).
Minua ja miestäni lapsi pelkää, ei suostu puhumaan mitään, vaikka suhtaudun lapseen ystävällisesti ja täsmälleen samalla tavalla kuin omiin liki samanikäisiin kahteen lapseeni. Biologinen äiti eli tyttäreni haluaa tavata lastaan usein ja viettää aikaa lapsen kanssa. Nyt tämä sijaisäiti on laittanut vireille prosessin siitä, ettei tyttäreni saa tavata lastaan enää muuta kuin viranomaisten läsnäollessa.
Tyttäreni itki asiaa minulle eilen. Hänen poikaystävänsä ei pahoinpitele lasta, ja he mielellään pitäisivät lasta luonaan nyt kun tyttären oma elämä on vakiintunut. En ymmärrä mikä lasta vaivaa, kun hän selkeästi voi niin pahoin, ja vierittää syyn biologisen äitinsä poikaystävän päälle. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia tai osaisiko joku neuvoa? Eniten tunnen pahaa mieltä tämän sulkeutuneen pienen 6-vuotiaan puolesta, hänellä ei ole kaikki hyvin, mutta tyttärelleni kerrotaan aina kaiken olevan hyvin neuvolassa ja lapsen isän sukulaisten puolella. En tiedä kehen minun pitäisi ottaa yhteyttä, sillä mielestäni lapsi kärsii todella pahasti.
Vastaukset 56
Vanhimmat
miksi et itse ole ottanut tytärtäsi ja hänen lastaan kotiisi asumaan?
Koska silloiset asumisolosuhteemme olivat erittäin ahtaat, itselläni oli kaksi vain hiukan tätä lasta vanhempaa lasta.
Lisäksi unohtui mainita, sijaisäiti halusi jokin aika sitten lähettää tämän alle kuusivuotiaan lapsen ex-miehensä kanssa ulkomaille, ja biologiselta äidiltä oli vaadittu lupa lapsen ulkomaanmatkaan. Kun biologinen äiti oli ensin vähän haluton päästämään lastaan, sijaisäiti oli ottanut häntä hiuksista kiinni ja repinyt ja töninyt ja pakottanut allekirjoittamaan. Biologinen äiti kävi lääkärissä näyttämässä vammansa ja teki rikosilmoituksen. Kun asiasta otettiin yhteyttä biologiseen äitiin, että olisiko harkinnut sovittelua, äiti veti rikosilmoituksen pois, peläten ettei näkisi lastaan enää koskaan. En tiedä, menikö asiasta koskaan tietoa sosiaaliviranomaisille.
äitiä hiuksista! Ette vedä rikosilmoitusta pois missään nimessä, se on tehtävä ehdottomasti!
Siis se on se sijariakka, joka pahoinpitelee lasta! Rikosilmoitus heti uudelleen vireille ja VÄLITTÖMÄSTI yhteys sossuun tapauksesta!
Ihan heti!
EX-miehensä kanssa vaati lapsen ulkomaanmatkalle... Ei ole nyt kaikki pullat uunissa kohdallaan siinä perheessä. Lapsi on saatava sieltä pois mahdollisimman pian.
väkivaltainen. Olisiko mahdollista, että isä pahoinpitelee lastaan edelleen, jos heillä on kahdenkeskisiä tapaamisia tai isän vanhempien läsnäollessa? Voitko mitään kautta yrittää selvittää, onko tuo huomioonotettava vai poissuljettava vaihtoehto?
Jos se ei ole mahdollista, että isä olisi sijoituksen paikana pahoinpidellyt lastaan, niin ei sitten jää sylttytehtaaksi muuta vaihtoehtoa kuin sijaisperhe.
Oli vaihtoehto mikä tahansa, niin sossuihin on otettava yhteyttä ja pohdittava heidän kanssaan tilannetta. He tietysti uskovat mieluummin syyn olevan missä tahansa muualla kuin s-paikassa. Kyseessähän on myös heidän arvovaltansa, koska he ovat sijaiset valinneetkin.
Toisaalta kyllä tulee mieleen, että JOS sijaispaikka olisi hyvä ja turvallinen, ei lapsi oirehtisi noin voimakkaasti. Tiedän nimittäin omasta lapsestani sen, että lasta voidaan kodin ulkopuolella kohdella huonostikin (päivähoito, koulu), mutta hän toipuu kyllä sellaisistakin tapauksista kun vain pääsee takaisin omaan turvalliseen kotiinsa. Ei kyllä, mitä enemmän asiaa ajattelen, niin syytän kyllä sijaispaikkaa.
S-vanhempienhan pitäisi toimia yhteistyössä tyttäresi kanssa! Jos yhteistyö on toimivaa, niin miten he voivat tosissaan kuvitella, että tarvittaisiin valvottuja tapaamisia? Ei ole kyllä nyt kaikki kohdallaan siinä paikassa.
Onko lapsi päivähoidossa vai pelkästään s-perheessä? Jos on tarhassa, niin pyydä sossuja ottamaan yhteyttä tarhaan ja juttelemaan henkilökunnan kanssa, millaisia huomioita he ovat lapsen käytöksestä tehneet. Ja miten lapsi suhtautuu s-vanhempiin? Ensisijaisesti sossun tehtävä on valvoa sijaispaikkoja.
Ja pitäähän äidin (teidän) olla sossuihin yhteydessä jo senkin takia, että sijarit hakevat valvottuja tapaamisia. Annatte ajoissa oman käsityksenne asiasta, ennen kuin sijareiden valheet edes ehtivät sossuille asti.
tietenkin tapaa lastaan ihan omien halujensa ja mieltymystensä mukaan, onhan sijaisäiti hänen oma äitinsä. Tosin lapsen isäkin on asunut isänsä eikä äitinsä luona 7-vuotiaasta lähtien.
Sijaisäidin mukaan lapsella ja biologisella isällä on todella hyvät välit ja he pärjäävät keskenään. Tietenkin.
että tyttäresihän voi silminnäkijänä todistaa aikaisemmat isän tekemät pahoinpitelyt vauvalle.
Toisaalta asiassa voi olla sellainenkin puoli, että sossu katsoo teille miinukseksi sen, että te ette kertoneet väkivallasta silloin kun sijaispaikkaa valittiin.
Voisitteko te nyt kumpikaan ottaa lasta luoksenne?
oli jo todiste. Hänet tuomittiin muistaakseni muutaman vuoden ehdolliseen vankeuteen ja joutui maksamaan vahingonkorvauksia sekä tyttärelleni että omalle lapselleen. Sitä, miten sijaisäiti (eli siis lapsen isän äiti) valvoo tapaamisia isän ja lapsen välillä, siitä minulla ei ole tietoa. Olen miettinyt lapsen ottamista itselleni. En tiedä vaan onko se mahdollista, koska jos sosiaalitoimisto ei näe mitään väärää asiassa, tuskin sijaishuoltajuus purkautuisi. En usko että tyttärellänikään on mahdollista saada lasta itselleen, juuri sen vuoksi kun lapsi syyttää poikaystävää pahoinpitelystä ja tukistamisista.
Suurin ihmetyksen aiheeni on edelleen, miksi tämä pikkutyttö valehtelee biologisen äitinsä poikaystävän pahoinpitelevän häntä? :(
Vastasin kirjoitukseesi naapuripalstalle. Selitystä saattaisi todellekin löytyä traumatisoituneen lapsen käytöksestä. Pystyt auttamaan lasta vain, jos autat häntä hänen traumassaan,ja siihen tarvitset tietoa. Itse olen löytänyt kirjastosta montakin hyvää ja apua antavaa teosta k.o. aiheesta.
Voimia sinulle. Olet rohkea nainen ja tärkeintä on, että haluat auttaa lapsenlastasi.
Minulla herää kirjoituksestasi suuri kysymys:
Oli kyse SINUN lapsen lapsesta ja tiesit että hän menee väkivaltaisen pojan äidille ja niin väkivalta yms saa jatkua.
MIKSI sinä annoit niin tapahtua, miksi et puuttunut asiaan ja ottanut pientä vauvaa itsellesi?
Kirjoitit että sinulla kaksi vain vähän vanhempaa lasta, mikä olisi ollut lapselle sen ihanampaa kuin kasvaa terveen äitinsä lähellä, sinun kodissa kahden suurin piirtein samanikäisen sisaruksen kanssa. Tuskin lapsesta olisi silloin tullut sulkeutunutta.
Ja sinun tytölläsi ei olisi nyt ongelmaa miten hän näkisi omaa lastaan.
Etkö ymmärrä että kun lapsella on ongelmia (niin kuin tytölläsi oli) niin oman äidin pitää auttaa. Sinä et sitä tehnyt ja nyt kirjoittelet tänne sääliä hakien ja olet muka ihmettelemässä miksi lapsi käyttäytyy omituisesti.
Katsoppa peiliin..
Sinä keitit sopan joten pura se myös.
Hoida lapsenlapsi takaisin hänen äitinsä hoiviin.Se on sinun tehtävä kun tähän saakka olet väistellyt velvollisuuksiasi. Äläkä tule tänne sääliä pyytämään.
Äläkä missään tapauksessa ota lasta itsellesi, kun hän ei aiemminkaan sinulel kelvannut.
Lapsen on parasta olla oman äitinsä luona, sen sinä varmaan ymmärrät???
Sinulle toivon virtaa hoitaa asiat kuntoon tyttösi puolesta ja tytöllesi ja hänen lapselleen onnellista loppuelämää yhdessä!
miksi auttamisen halu syntyi vasta nyt?
Kun nainen huomaa näkyviä ongelmia?
Miksi hän ei ollut avuksi silloin kun lapsenlapsi kaipasi eniten apua?
Lpasen traumat voivat auttaa ongelmia loppuelämäksi ja 6-vuotias on ehtinyt kärsiä jo pitkään : (
Olen hätääntynyt ja surullinen lapsen puolesta ja vihainen hän sydämettömän mummonsa puolesta joka ei halunnut tehdä parastaan ja olla avuksi avaamalla oman kotinsa ovet pienelle vauvalle.
Ei vaikka oli kyse hänen oman nuoren lapsensa vauvasta. Vaan hän mieluummin antoi lapsen mennä väkivaltaisen isän äidille...
tähän kysymykseen tässä ketjussa jo.
muuten en tule jaksamaan tulevia prosesseja, sillä minä en todellakaan jätä näitä asioita tähän. Sosiaaliviranomaisten piittaamattomuuteen, 15-vuotiaan ns."täysi-ikäisyyteen" sosiaaliviranomaisten osalta, siihen minä olen kyllästynyt ja saanut lukuisia kertoja kylmän suihkun naamalleni, kun olen tyttären asioita yrittänyt hoitaa.
Siihen talouteen, missä asuin tyttäreni tullessa raskaaksi, ei yksinkertaisesti olisi mahtunut yhtään enempää lasta, meitä asui kaksi aikuista ja kolme lasta pienessä ok-talon yläkerrassa käytössämme tasan kaksi huonetta. Oman lapsen kohtalo silloin kun ei yksinkertaisesti kyennyt auttamaan, satutti. Mutta jos olen mielestäsi sydämetön, se ei toki minua loukkaa, sillä se on vain sinun mielipiteesi.
näin huonolle ihmiselle. Toivo parasta itsellesi, sillä koskaan ei tiedä, mitä kohtalo eteen tuo, ja EDELLEENKÄÄN, siinä kahden huoneen asunnossa ei olisi sosiaalilautakunnankaan mukaan voinut asua 7 ihmistä.
hänen oma todellinen BIOLOGINEN äiti
(tyttäresihän äitinä on kuitenkin lapsenlapsellesi HÄNEN OMA JA OIKEA ÄITI)
niin lapselle oma äiti korostuu entisestään juuri esikoulusssa ja koulua aloitellessa.
Näissä molemmissa opetus instansseissahan korostuu myös vanhempien rooli lapsen elämässä.
Vanhemmillahan on lapsen eskarissa ja koulussa jo oma roolinsa. Repun ostot ja muut etukäteen, reissuvihkon näyttö vanhemmille, yhteiset vanhempain illat, "voitte tehdä tehtäviä vanhempienne kanssa, äidiltä tai isältä voi kysyä neuvoa, apua" jne.
Kun tämä teidän 6-vuotias jo ymmärtää, että hänen oikea äitinsä on ja asuu muualla niin sekin voi jo raastaa tulevan (?) eskarilaisen mieltä ja tunne-elämää.
Ja jos äidillä on vielä kodissaan, elämässään uusi mies, joka ei ole edes lapsen oma isä
niin tilanne mustasukkaisuuksineen vieraasta "pahasta", joka vie äidin huomion jne
sekä myös kaikkinen muine ajatuksineen
on valmis tämän 6-vuotiaan lapsen osalta.
Mutta se että 6-vuotias käyttäytyy kuvailemallasi tavalla (repii hiuksiaan jne) olisi kyllä syytä selvittää jossain perheneuvolassa tai vastaavassa.
Terveydenhuollossa olisi kuitenkin syytä käydä ihan ensimmäiseksi varmistamassa ettei kyseessä ole esimerkiksi mikään neuroperäinen sairaus.
Yksityisellekin on varmaan mahdollista mennä, jos äidillä on edelleen huoltajuus.
Lapsen vanhempihan voi ja saa päättää edelleen myös terveydenhoitoasioista, vaikka lapsi olisikin huostaanotettu.
aina tuollasten tyyppien kuin nyt tämä nimimerkki "Hätääntynyt" puolesta!
Taas niitä tilanteita, että ei nyt hätääntynyttä leikkivä olisi itsekään lasta ottanut, jos olisi ollut ketjun aloittajan tilanteessa. Mutta on se hyvä arvostella ja piikitellä aina "maalta kun merellä oli hätä".
Eikä usko millään, vaikka h älle on jo vastattu pariin otteeseen...
Onko täällä joku SÄÄLIÄ pyytänyt?
Kerro?
Kuka?
Keneltä?
Kyllä voit olla nuija.
Varmaan saa LAIN mukaan päättää terveydenhuollossa, mutta eihän huostaanottoasioissa yleensä LAKEJA noudateta tässä maassa.
Neuron oireyhtymät tulevat kyllä yleensä esille paljon ennen kuudetta ikävuotta, niin autismikin.
kun ei "tiedä" sitä tosiasiaa ettei lakeja sossuloissa noudateta.
Ihmetellä vain sossuille
(jos nämä eivät anna vanhemman hoitaa sijoitetun lapsensa asioita)
että laissahan on että lapsensa asioita on myös huostaanotetun lapsen vanhemmat oikeus ja lupa hoitaa.......
kun lapsi oli vielä sijoitettu ja nimenomaan terveydenhoitoon liittyvissä asioissa.
Kaikki meni kuuroille korville ja sittenpä lapsi kotiutuikin paljon huonompi kuntoisena kuin sijoituksen alussa oli. Kaikki tuho saatiin aikaan vajaassa 4:ssä kuukaudessa. Että tämmöisiä hoidollisia huostaanottoja meillä tehdään.
Kuinka kehtaat alkaa tätä Mummia syyllistämään?!? Uskomatonta, että sinulla on pokkaa syyttää MUmmia, vaikka lapsen isää ja isän äitiä siinä pitäisi haukkua. Ja asiat ei aina mene niinkuin kuvitellaan. Tytär on varmaan, vahongosta huolimatta kuvitellut, että elämä menee hyvin, vaan eihän se aina mene. Jos kiero isä ja vielä kierompi mummo onnistuvat lasta kääntämään Äitään vastaan, niin se on vaikea kääntää lapsen päätä. Ja muista, hyvässä uskossa niitä sotia käydään!
melkein mahdoton saada vastaamaan puhelimeen, mutta soita alueenne lastensuojelupäivystykseen ja jätä soittopyyntö.
Voisit oikeastaan päivystävälle sossulle arvella puhelimessa, että voivatko he puuttua heti tilanteeseen, koska sijaisäiti on pahoinpidellyt tytärtäsi, lapsen MUUTTUNUT käytös oudoksuttaa, ja nyt vielä tuo lähestymiskiellon haku on niin kummallista, että sinulla on kova huoli lapsesta näiden asioiden perusteella.
Mutta kun kauhistuneena ajattelin tuota kamalaa sijaria, niin kirjoitin vahingossa lähestymiskielto :)
Tuntuu hyvältä saada kannustavia kommentteja, kiitos niistä ja arvokkaita vinkkejä. Itse työelämässä täysillä olevana kuten tyttärenikin, aikaa ja resursseja tällaisten asioiden hoitoon ei vaan meinaa löytyä, tosin nyt on pakko. En voi katsella lapsen pahaa oloa, sydäntä viiltää hänen raivokohtauksensa, varsinkin kun omat samanikäiseni ovat iloisia ja onnellisia, puheliaita ja sosiaalisia. Kiitos kaikille kommentoijille, lisää saa toki tulla koko ajan
Syyllisen kiinnisaaminen on aina vaikeaa. Ja syytetty on normaali oikeudenkäynneissä aina syytön siihen asti kunnes hänet tuomitaan.
Anteeksi, tuon tähän vain yhden oman ongelmani väliin. Minua syytettiin lähes viisi vuotta lapseni yhdestä oireesta. Aina kun äiti soitaa,
aina kun äiti tapaa lapsensa, aina kun äiti lomailee lapsensa kanssa. Tästä oireesta on kirjoitettu jo intensiivihoidossa kolme vuotta jokaikiselle sivulle ja minä olin aina se syypää, enkä ymmärrä miksi.
Enää oiretta ei ole. Lapsi on saanut lääkeen tähän oireeseensa. Enää ei ole syyllistä, mutta ei kukaan ole pyytänyt lapselta anteeksi saati sitten minulta. Asian olen laittanut TEO:n tutkittavaksi. Oikeuden saamisen mahdollisuudet ovat pienet.
Sinun asiaasi. Lapsesi täytyy tehdä rikosilmoitus lapsenlapsesi isästä ja lapsenlapsesi on saatava hoitoon, mitä pikemmin sen parempi. Olette molemmat isovanhemmat sana-sanaa vastaa oikeudessa, kuten myös lapsenlapsesi vanhemmat. Teidän on saatava jokin muu todistamaan, että lapsenlastanne on pahoinpidelty. Lapsesi entinen mies voi väittää että lapsesi aiheuttaa nuo oireet. Vai onko niin, että lapsen pahoipitely tutkitaan tarkemmin kuin aikuisten?
Täytyy olla niin. Asialle on vain tehtävä jotain ja nopeasti. Eikö päivähoito ole puuttunut lapsen oireisiin? Vastustan huostaanottoja yli kaiken, mutta väkivaltatapauksissa ne on oikeutettuja. Entä jos väkivallan tekijä on joku muu lapsesi miehen perheestä?
auttaa. Toivon sydämestäni, että saatte lopulta oikeutta.
siitä, että tyttäresi uusi poikaystävä ei tosiaan pahoinpitele lasta? Miten voit olla asiasta niin varma, että sanot lapsen itse valehtelevan? Oletko ollut mukana joka kerta kun lapsi on ollut biologisella äidillään? Oletko ollut läsnä joka kerran, kun lapsi ja uusi poikakaveri ovat olleet keskenään?
Muista nyt, että tyttäresi ei kertonut sinulle pitkään aikaan lapsen biologisen isänkään tempuista, joten kaiketi hän haluaa vaieta tästäkin. Sehän tarkoittaisi sitäkin, että hänen tapaamisensa oman lapsensa kanssa vaikeutuisivat, joten siinä olisi motiivikin vaieta. Entä jos tyttäresi uusi poikaystävä ei enää tapaisi lasta ja tyttäresi sitoutuisi tapaamaan lastaan ilman häntä? Suostuisiko hän siihen? Suostuisikohan se sijari siihen?
tytär ja tyttären poikakaveri vierailevat usein luonani ja onpa poikakaveri ollut yksinkin useita päiviä hoitamassa omia lapsiani, 6 ja 7-vuotiaat, eikä koskaan ole tapahtunut mitään. Näin itse lapsenlapseni raivokohtauksen, ja silloin hiukset lähtivät päästä, kun hän itse repi, eikä päästänyt lähellekään ennenkuin lopulta rauhoituttuaan. Minun tyttäreni on nyt kuusi vuotta vanhempi, järkevä nainen. Viisitoistavuotiaana hän koki suurta häpeää vääristä valinnoista ja tapahtumista, se oli syynä siihen, ettei hän kertonut minulle heti pahoinpitelyistä.
Tietenkin kaikki on mahdollista, luulen vaan että kerran väkivaltaisessa suhteessa pahoin pelännyt tyttäreni ei asuisi tämän kaverin kanssa hetkeäkään, mikäli olisi väkivaltainen. Ja minä näin ne hiustupot mitä tyttö itse päästään repi.
että tietenkin tapaamiset voi järjestää ilman tätä tyttären poikaystävän läsnäoloa. He asuvat samassa asunnossa ja poikaystävä voisi toki mennä muualle siksi aikaa. Mutta olisiko tämäkään hyvä ratkaisu pitemmän päälle? Olisiko pikkutytön kanssa elettävä valheellisesti, että biologisella äidillä ei ole ketään elämänkumppania?
Sijaisäiti itse sen sijaan hankki noin vuosi sitten uuden miehen, muutti tämän omakotitaloon.
Siitä, miten lapsi suhtautuu sijarin uuteen mieheen, ei ole minulle kerrottu sen enempää. Hankalaa, jos on ainoastaan yksi perheenjäsen, jonka on mukauduttava pikkutytön mielen mukaan.
ei voida poissulkea sitä mahdollisuutta, että lapsi puhuukin totta, ja koska se on nyt se, mistä ko. lapsi itse on valittanut, siihen täytyy reagoida muutenkin kuin väittämällä hänen valehtelevan. Ratkaisu voisi olla se, että tyttäresi poikaystävä ei enää saa tavata lasta lainkaan.
Se, että lapsi itsekin on repinyt hiuksiaan ei todista mitään siitä, etteikö joku muukin olisi sitä hänelle tehnyt. Ja jos se joku muu on tyttäresi poikaystävä, saattaa tyttäresi jo häpeästäkin haluta salata tapahtunutta kuten teki aiemminkin. Entä jos hän on tehnyt virhevalinnan poikakaverin suhteen nytkin, kuten teki aiemminkin, ja häpeää sitä nyt niin, ettei kehtaa myöntää tämän väkivaltaisuutta?
asia mistä melkein voin pääni pantiksi lyödä. Mutta hyvä jos asia näin on, sittenhän ratkaisu onkin helppo.
"Olisiko pikkutytön kanssa elettävä valheellisesti, että biologisella äidillä ei ole ketään elämänkumppania?"
Ei tietenkään, mutta pikkutytöllä on oikeus elää biologisen äitinsä luona tulematta pahoinpidellyksi taikka muuten uhatuksi tämän elämänkumppanin taholta. Kyse ei ole nyt siitä, saako tyttärelläsi olla uutta elämänkumppania vai ei, vaan siitä, että tämä lapsi on tuonut ilmi, että ei tunne olevansa turvassa tämän nykyisen elinkumppanin kanssa. Ei tällaista asiaa voi lakaista maton alle vain pikkutytön oikutteluna. Tämä asia on tutkittava ja saatava asia järjestykseen.
"Hankalaa, jos on ainoastaan yksi perheenjäsen, jonka on mukauduttava pikkutytön mielen mukaan."
Jos se yksi perheenjäsen on se, jonka taholta lapsi itse sanoo kokevansa väkivaltaa, niin silloin asialle tulee tehdä jotain muutakin kuin vähätellä! Hankalaahan se varmaan on, mutta sen pikkutytön edusta tässä nyt on kyse, ainakin tulisi olla. Ymmärrän sen, että ei ole helppoa uskoa kivasta vävykokelaasta pahaa, eikä ole helppoa uskoa oman tyttärensä voivan salailla tällaista asiaa, mutta siltikään mielestäni ei voida suhtautua lapsen sanomisiin kuin oikutteluun. Jokin syy lapsella on osoittaa biologisen äitinsä elämänkumppania, ja se syy tulee selvittää. Siten asia ei etene mihinkään, että automaattisesti jo pidetään lasta valehtelijana. Sanoit muistaakseni, että lapsi pelkää sinua ja miestäsi. Voisiko tässä olla syy siihenkin? Te suhtaudutte häneen kuin valehtelijaan ja kaiketi tietämättänne suojelette miestä, joka pahoinpitelee häntä? Jos lapsi kokee, että teidän sympatianne ovat enemmän siellä vävykokelaan puolella kuin hänen puolellaan, onko ihme jos hän pelkää teitäkin?
mieluummin luopuu poikaystävästään kuin lapsensa tapaamisista.
Onko tyttären poikaystävä ollut kuvioissa jo tuon kolmisen vuotta, jonka kerroit lapsen oudosti käyttäytyneen? Ja mitä muutoksia sijaisperheessä tapahtui silloin kolme vuotta sitten tai vähän ennen sitä?
varmasti, mikä lapsen ahdistuksen taustalla todella on, on asia tutkittava perusteellisesti. Ja sen tutkivan osapuolen tulisi mielestäni olla joku ammattilainen ja puolueeton taho, jolla ei ole omaa tai oman lapsensa lehmää ojassa. Tässä tilanteessa sen enempää biologinen kuin sijaisvanhempikaan ei täysin puolueeton taho ole. Jos olet aidosti huolissasi lapsenlapsestasi, yritä hankkia hänelle puolueetonta apua sen sijaan, että automaattisesti oletat hänen vain oikuttelevan ja valehtelevan.
Ensimmäisenä toimenpiteenä valvotut tapaamiset vain sinun tyttäresi kanssa ilman tämän elämänkumppania ei mielestäni ole lainkaan hullumpi. Mitä muita vaihtoehtoja käytännössä olisi, jos lähdetään siitä, että on oikeasti olemassa mahdollisuus siihen, että tuo elämänkumppani pahoinpitelee lasta? Ei kai pientä lasta voi alistaa sellaiselle vaaralle niin kauan kun tuota vaaraa ei ole täysin aukottomasti poissuljettu? Jos sinun tyttärellesi tärkeintä on hänen lapsensa etu eikä oma tai poikaystävänsä etu ja maine, niin luulisi hänen ymmärtävän tilanteen.
nelisen vuotta kuvioissa mukana, he ovat käytännössä asustaneet tuon ajan kimpassa. Tämä tukastavetämisväittäminen on alkanut noin puolisen vuotta sitten, mielestäni samoihin aikoihin kun pikkutyttö muutti sijaisäitinsä kanssa uuden miehen taloon. En tiedä luitko aiemmasta kommentistani tuolta aika alusta siitä, kuinka tämä sijaisäiti itse raastoi tytärtäni tukasta ja töni mustelmille, kun tyttäreni ei halunnut ihan ensikäskystä allekirjoittaa pikkutytölle lupalappua lähteä ulkomaille sijaisäidin ex-miehen kanssa (eli pikkutytön isänisän, jota tämä tapailee silloin tällöin). Mutta tyttäreni oli jo silloin huolissaan lapsestaan.
En tiedä. Minusta tuntuu kuitenkin, että tässä on kyse suuremmista asioista, kuin tyttäreni poikaystävän mahdollisesta väkivaltaisuudesta. Siihen en usko. En ikinä. Eihän minulle eikä lapsen biologiselle äidille koskaan kerrota mitään muuta, kuin että KAIKKI menee hyvin aina sen puolen suvun kanssa.
nämä joidenkin ihmisten kommentit. On nimittäin edelleen kysymys siitä, että me olemme perhe, missä kukaan, korostan vielä, EI KUKAAN, ole harrastanut minkäänlaista fyysistä väkivaltaa. Henkistä ehkä joskus pieninä vittuiluina itse kukakin itse kullekin. Mutta se lienee kuuuluvan perhe-elämään. Kuitenkin tämä tilanne, missä tämä kuusivuotias sai raivokohtauksen, sattui sellaisena aikana, kun poikakaveri ei edes ollut mukana. Tyttö istui meidän pihan rappusilla, oli juuri pomppinut lasteni kanssa trampoliinilla. Hän meni lepäämään istumaan portaalla, ja silloin se alkoi. Mieletön ulvominen, kertakaikkiaan järkyttävä huitominen, hakkaaminen, hiukset lähtivät päästä. Sekä äitinsä että minä yritimme mennä lähemmäksi ja puhua hänelle, mutta hän ei kuunnellut sanaakaan. Huusi ja raivosi naama punaisena ja hengästyneenä noin vajaa puoli tuntia.
En tiedä pelkäsikö hän siinä tilanteessa sitten minua. Omat lapset ainakin pelästyivät ja lähtivät sisään piiloon ihmettelemään tuon tytön käyttäytymistä.
Mutta olen huomannut tällä palstalla, että helposti osoitetaan sormella juuri minua ja tytärtäni.
Oudointa on, että pikkutytön isä oli pahoinpitelijä, sijaisäiti itse pahoinpiteli tytärtäni, sijaisäidin ex-miehet ovat olleet väkivaltaisia...
Mutta ilmeisesti riittää, että sosiaalitoimiston virkailija on tuttu ja kaukaista sukua. Muuta en enää keksi ja lopetan ketjun tähän. kiitos kaikille kommentoijille.
taitaa olla tämä keskustelu. Olet ilmeisesti jo päättänyt, että vävykokelaasi ei ole mitään pahaa tehnyt ja oma lapsenlapsesi vain oikuttelee ja valehtelee. Mitä ilmeisimmin sinunkaan päällimmäinen intressisi ei ole tämän ahdistuneen pienen tytön etu, vaan oman ja perheesi maineen suojelu.
Jos huomaat, niin minä en ole tehnyt missään vaiheessa tästä asiasta mitään bioäiti vastaan sijari valtataistelua taikka asettunut kummankaan puolelle. Minusta tärkeintä vain olisi auttaa tuota lasta, ja olen edelleen sitä mieltä, että hänen omien sanojensa vähättely ja oikuksi tai valheeksi väittäminen ei ole auttamista. Lapsi tarvitsee apua, ja ilmeisesti sekä sijarin että biosuvun intressit tässä tapauksessa ovat enemmän omassa kuin lapsen edussa. Minusta se on sääli.
Onko tyttäresi tehnyt ilmoituksen sijaisäidin häneen kohdistamasta pahoinpitelystä? Jollei ole, niin miksei? Ja jos on, niin eikö sillä perusteella voisi pyytää sijaisperheen vaihtoa? Väkivaltaisuutta näyttää esiintyvän sinun ja lapsen sanomisten perusteella molemmissa perheissä, joten ehkä olisi aiheellista yrittää saada lapsi kokonaan toiseen perheeseen? Mitä hyötyä pienelle on siitä, että hänestä tapellaan verissä päin välittämättä siitä, mitä hän itse sanoo?
Päälimmäisin huoleni minulla ON SE, että tämä LAPSI VOI ERITTÄIN HUONOSTI.
Sosiaaliviranomaiset ovat viitanneet kintaalla kun tyttäreni on heille asiasta ilmoittanut. Rikosilmoituksen sijaisäidin pahoinpitelystä tyttäreni veti pois, koska pelkäsi ettei koskaan enää näe lastaan. Kuule, minulle on IHAN SAMA missä tämä lapsi asuu. Minulle on IHAN SAMA, kuka häntä hoitaa, kunhan hän kasvaisi terveessä ympäristössä. Terveessä, turvallisessa ja oikeudenmukaisessa, kuten varmasti olisi saanut kasvaakin jonkun täysin ventovieraan sijaisperheen kanssa. Minä en koskaan ole piitannut mitään omasta maineestani tai olemattomasta kunniastani. Sosiaalitoimen toimettomuutta olen kohdannut, totaalista välinpitämättömyyttä. Tiedän, että sosiaalivirkailija, jonka kanssa tämä sijaisäiti asioi, on etäistä sukua hänen ex-miehelleen. Joka taas hyssytteli silloin kun ensimmäistä kertaa puitiin poikansa väkivaltaisuutta, että hyysss hyss, tässä asuu poliisi melkein naapurissa, mennään kellariin piiloon supattamaan. Tässä on minun kantani, ja sen takana seison. Ainoa, mitä hain täällä keskustelupalstalla, on kokemuksia muilta vastaavanlaisista tilanteista. Kokemuksia siitä, kun sosiaalitoimi ei tee kertakaikkiaan mitään, eikä edes vastaa tyttäreni kysymyksiin. Neuvolasta ei tule tietoa, siis mitään asioita hänelle ei kerrota. Muuta kun että KAIKKI meneee sen suvun kanssa HYVIN. Sääliä en kaipaa, enkä maalaisjärkisenä kauheasti elämänohjeitakaan. Olen SATAVARMA, että tämä lapsi oireilee nyt aivan muista syistä. Täytyyhän hänen jotenkin saada HÄTÄNSÄ näkyville.
Joiltakin sain hyviä vinkkejä ja taidan tietää mitä kautta lähden tätä asiaa purkamaan. Ainakin ensi töikseen tyttäreni laittaa vireille uudestaan rikosilmoituksensa sijaisäidin pahoinpitelystä. Ehkä joku toinen sosiaalivirkailija saattaa sitten herätä, jos ei sentään liikaa ole kyseessä tämän SIJAISPERHEEN maine.
Mukavaa kesänjatkoa!
sekä äidin että tyttären toilailuista ja tytär on tullut äitiinsä. Äidillä uusi mies? ja siihen ei ole sopinut entisen liiton tytär joka pamahtaa paksuksi äidin tietämättä, joka olisi siivonnut tyttärensä lapsen mutta ei kerinnyt ja tytär synnytti lapsen, jonka äitiydessä ei saanut tukea omalta äidiltään.
Mikään syy ei ole asunnon ahtaus, Suomessa on aivan varmasti useampihuoneisia asuntoja kuin kaksi huonetta. Todellinen syy on muu kuin asunnon koko, koska sen olisi voinut ratkaista isommalla asunnolla. Äiti vaan ei halunnut tytärtään luokseen ei toivotun lapsen kanssa. Omaan uusioperheeseen ei sopinut oma 15-vee tytär. Äidin tehtävä olisi ollut antaa ehkäisyvalistusta tyttärelleen ja muutenkin katsoa vähän lapsensa perään ajoissa, eikä laiminlyötyä tehtävänsä sitten abortti mielessä pedata laiminlyöntinsä.
Nyt sitten on herätty vaalimaan hyvän isovanhemman kuorta. Ja selittelyä ja marttyyriutta ja katumusta. En usko ollenkaan että tapojanne muutatte kukaan porukasta. On kauhea ihme, että tuo pieni lapsi saa elää aikuisten ristiriitojen keskellä, aikuisten välinen asia tuo on ja lapsi pitäisi huostata vieraalle sijaisvanhemmalle mitä pikimmin.
mikään ongelma lapselle.
Koska poikaystävä on ollut mukana jo kolmisen vuotta, niin miksi lapsen oireilu alkoi vakavammin vasta puoli vuotta sitten?
Jos puoli vuotta sitten sijaisäiti muutti uuden m iehen luo, niin siihen lapsen oireilu liittyy. Kyllä se sieltä se ongelma löytyy, ei muualta.
kun sijaisäiti muutti nykyisen miesystävänsä taloon. Eikö raksuta yhtään, missä se TODELLINEN vika taitaa olla?
Koska tyttären poikaystävä on ollut kuvioissa jo kolmisen vuotta, niin miksi lapsi alkoi oireilla vasta puoli vuotta sitten, toisin sanoen silloin kun sijarin uusi mies tuli kuvaan mukaan ja perhe muutti?
Älä suotta pahoita mieltäsi näistä veemäisistä kommenteista, joita olet saanut. Luin ketjun pikaisesti läpi ja sain käsityksen että todella olet pienen lapsenlapsesi eteen tehnyt voitavasi. Hänen voimakas oireilu kertoo tosiaan erittäin syvästä pahasta olosta, johon on saatava apua. Jos sosiaalivirkailija on toisen mummon exän sukulainen, niin hänhän on jäävi hoitamaan lapsen asiaa. Pistä epäilysi paperille tai lähetä vaikka sähköpostilla, mutta siten että sitä ei pystytä jälkikäteen retusoimaan, vaikkapa tuon sossun esimiehelle. Voimakkaan pahanolon takana voi olla vaikka mitä pahaa, esim. seksuaalinen hyväksikäyttö... Voihan olla että lasta on pahoinpidelty sijaispaikassa, uhkailtu ja kiusattu, toivottavasti ei sentään hyväksikäytetty. Luin tuosta oireilusta ja mieleen tuli oma tyttäreni, jonka järjettömiä pahanolon purkauksien syytä en tajunnut ennenkuin viiveellä. Tyttö oli tosin hieman vanhempi kuin lapsenlapsesi, mutta oireili esim kynsimällä kasvonsa vereslihalle, hakkasi reisiään siten että niissä oli järkyttävät mustelmat. Kun kyselin syytä tai yritin auttaa, hän torjui kaiken ja käyttäytyi vihamielisesti minuakin kohtaan. Lopulta kauhean työn ja kerjäämisen (siis apua piti yhteiskunnalta kerjätät) paljastui tytön pahanolon taustalta seksuaalinen hyväksikäyttö perheen ulkopuolisen henkilön toimesta. Koeta mummi hyvä vaan jaksaa taistella lapsenlapsesi puolesta, sinulla tuntuu kuitenkin realiteetit olevan kohdallaan. Koeta saada lapsen äiti kanssasi yhdessä asiaa viemään eteenpäin. Jos ei muuta ratkaisua löydy, niin yrittäkää saada ainakin pikaisesti vaihdettua tuo sijaispaikka. Tehkää tyttärenne kanssa yhdessä kirjallinen vaatimus paikan vaihdosta ja syyksi sanokaa lapsen pahoinvointi. Mutta kaikki tosiaan kirjallisena! Voimia sinulle. Äläkä tosiaan masennu näistä palstan ikävistä kommenteista, täällä tosiaan on tapana syyllistää toisia. Ilmeisesti se on joillekin terapiaa, kun omaa pahaaoloaan voi lievittää haukkumalla toisia ja aiheuttamalla lisää pahaa mieltä. T: Itsekin isoäiti
tekstiä. Tekee ihan pahaa tuon isoäidin puolesta. Mikä helvetti teitä tämän palstan kommentoijia vaivaa kun aina pitää yrittää polkea toinen maan rakoon. Työelämässä on sanonta että paska valuu alaspäin kun pomot alaisiaan haukkuu, mutta päteekö se myös täällä?! Jos on itsellä pahaolo, niin täytyy sitten asiallisiin kysymyksiin vastata nälvimällä, vai?! Onkohan helpottanut tämänkin mummin haukkuminen? Vai käykö kateeksi, että selkeästi selväjärkinen ihminen yrittää pelastaa lapsenlastaan pahoinpitelijöiden kynsistä?
Ei tuo törkeyksien latelija ole palstalaisia!
En usko ollenkaan.
Luin jo päivällä jonkin hänen kirjoituksensa ja yhtä törkeää ja typerää oli kuin tuo viimeinenkin. Vastasin hänelle vielä aivan hyvällä perustelulla, että miksi syy lapsen oireisiin EI VOI OLLA tyttären poikaystävässä, mutta järjettömälle houkalle ei mene mikään perille.
Kyse on siis jostain kahelista, joka harrastaa aina välillä täällä haukkumista, oli tilanne mikä tahansa. Nyt hän vain sattui purkamaan sairauttaan tähän tapaukseen.
Tollo haukkuja on todennäköisesti enemmän SIJARI kuin BIO-vanhempi tai sitten ei kumpikaan noista ryhmistä. Lukekaa ja kirjoittakaa välillä muille palstoille, niin huomaatte, että jotkut tänne tulevista vakiohaukkujista pitävät aivan samaa haukkumista joillain muillakin palstoille, joissa aiheena ei ole edes huostaanotot. Kirjoitustyylistä tunnistaa tolvanat.
Tämän ketjun aloittajalle olen todella, todella pahoillani, että saat solvauksia joltain häiriintyneeltä ihmiseltä. Jätä ne omaan arvoonsa, siis toisin sanoen ne ovat arvottomia edes huomioitaviksi.
Hän ei todellakaan ole ansainnut noita moukkamaisia kirjoituksia.
Kirjoitin jo tuonne alemma "Stop..." alkavan viestin.
koko ajan sanonut, asia pitää tutkia puolueettomalta taholta eikä vain jättää lapsen itsensä sanomisia huomiotta. Olen pahoillani että olen näin kovasti palstalaisia loukannut. En ole mielestäni yhtään asiatonta kirjoitusta kirjoittanut, ellei sitten asiattomaksi lasketa sitä, että mielestäni lapsen itsensä sana pitää ottaa vakavasti eikä vähätellä sitä vain oikutteluksi ja valehteluksi edes tutkimatta asiaa.
Ihan vaan mielenkiinnosta, entä jos tilanne oliskin toisinpäin, että lapsi olisi kertonut sijarin miesystävän pahoinpidelleen häntä. Pitäisikö lapsen sanaan silloin mielestänne suhtautua vakavasti ja asia tutkia, vai voitaisiinko silloinkin hyvällä omalla tunnolla lakaista koko juttu maton alle lapsen oikutteluna ja aiheettomana syyttämisenä?
arvostelu ole tullut palstalaisten taholta. Mollaaja on joku niitä haukkujia, jotka purkavat pahaa oloaan pitkin eri nettifoorumeita. Tännekin tulee samat vakiomollaajat aina silloin tällöin, nyt hän vain sattui käymään sinun kimppuusi. Mieluummin hän on joku moukkamainen sijari kuin joku bio-vanhemmista tai tälle palstalle muuten lasten oikeuksista kirjoittavista vakkareista.
Ei ole mitään järkeä olettaa tyttären miesystävää syyksi lapsen puoli vuotta sitten alkaneeseen oireiluun, koska ko. mies on ollut kuvioissa jo kolmisen vuotta.
Paljon järkevämpää on miettiä, MITÄ silloin puoli vuotta sitten tapahtui kun lapsi alkoi oireilla tai vähän ennen sitä. Huomattavasti tärkeämpää on kiinnittää huomiota SIJARIN uuteen miesystävään, jonka luo sijaisperhe muutti puolisen vuotta sitten eli silloin kun lapsen oireilu alkoi.
Ota yhteys sossuihin tai vaikka sossupäivystykseen, jos et sossuja tavoita. Luulisi, että siellä päivystyksessä osataan neuvoa, mitä tuossa tilanteessa on parasta tehdä.
Missään vaiheessa ei ole sanottu, että tämä Äidin uusi miesystävä hakkaisi Äitiä tai lasta. Tässä nyt vaan tuntuu monilla menevän sekaisin. Jos Äiti ei ole uskaltanut sanoa 15.vuotiaana, että lapsen biologinen isä hakkasi häntä ja lasta, niin ei kai se enää vaikuta, koska Äidillä on enemmän ikää, ja varmasti vastuu omasta ja varsinkin lapsen elämästä tullut tärkeimmäksi. Aina pitää olla joku kaivelija, joka osaa syyllistää. Näiltä sivuilta pitäisi tuollaiset raakata pois. Täällä on ihmisillä tosi hätä, ja sitten tuollaiset kaiken tietävät alkavat "neuvoa". Kyllä ottaa päähän.
Täällä on tosiaan niin älyttömiä kommentteja, ettei voisi uskoa täysjärkisten kirjoittamiksi. Ymmärrän täysin sinua ja tytärtäsi. Hankkikaa asianajaja. Tuo mitä olet kertonut tuntuu täysin mahdottomalta. Älä vain ota yhteyttä sosiaalitoimeen. Vievät vielä lapsen kokonaan. Minua kyllä ottaisi tuollaiset ihmiset niin päähän, että varmasti yrittäisin saada lapsi-raukan pois, ja heti. Mutta jos lasta on vääryydellä yritetty puhua Äitiään vastaan, niin ei lapsi-raukka usko Äidistään mitään hyvää. Minulle tulee oikein surku teidän tilanteen takia. No yrittäkää jaksaa, ja ennen kaikea, taistelkaa!
ole tämän palstan vakkarikirjoittajien laatimia!
Kyllä ne ovat ihan siitä samasta häirikkökastista, joita löytyy kaikista valvomattomista nettikeskusteluista.
Ja tietysti tällä palstalla vaikuttaa vielä ne huonot sijaishuollon työntekijät, joiden elämäntehtävä on haukkua kaikesta lasten sukulaispiiriä, myös siitä huonosta kohtelusta, jota he itse hoitoonsa uskotuille sijaislapsille tarjoavat.
tässä ketjussa ei ole kukaan mollannut ketään. On väitetty mollaajiksi kirjoittajia, jotka näkevät asiat eri puolilta ja mikä ei ole jonkun mielestä oikein tai on vastoin omaa elämän käsitystä. Biovanhempienkin elämäntyylejä on erilaisia. Ei kaikki ole uusia ukkoja ottamassa omaksi iloksi, vaan ensin katsotaan lapsen etu.
Esittämäsi asian järkeistämisehdotus on kaiken huippu ja kertoo ihan kaiken. Asiat eivät ole ollenkaan niin kuin pitäisi olla ja ongelmista on näkyvissä vain jäävuoren huippu Ei tuo moukkamaisen kohdalla ja aloittajan. Ehdottomasti lapset huostaan tuon kieroilun keskeltä, etteivät jatka samaa omassa elämässään ja välttyisivät luomasta itselleen vaikeuksia. Sori, mutta pakko oli kirjoittaa.
kirjoituksia löytänyt ketjusta. Et siinä kyllä mitään menettänytkään, ei sen puoleen.
Mutta koeta sinäkin nyt perehtyä tilanteeseen sen verran, että ymmärrät asetelman oikein. Eli lapsi ON HUOSTASSA JO, ei häntä enää tarvitse huostaanottaa. Voi kun ihmiset ymmärtäisivätkin aina, mistä kirjoittavat, niin paljon vähemmän erimielisyyksiä olisi näissäkin keskusteluissa.
miten olen ollut moukkamainen, mollaaja taikka purkanut pahaa oloani johonkin. Ihmettelen vain, että tällaiset syytökset niskaan saa näköjään pelkästään siitä, ettei heti valitse mitään puolta ja asetu bioäitien puolelle sijareita vastaan tai päinvastoin. En niinikään ole mielestäni käynyt kenenkään kimppuun, olen ainoastaan yrittänyt tuoda esiin sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä bioäidin elämänkumppani olisikin tehnyt lapselle jotain, kuten lapsi itse sanoo. Tämän palstan vakkari en ole, mutta pääasiassa lapsen oikeuksia ja etua kyllä ajan. Sekö sitten on sitä mollaamista ja moukkamaisuutta?
"Ei ole mitään järkeä olettaa tyttären miesystävää syyksi lapsen puoli vuotta sitten alkaneeseen oireiluun, koska ko. mies on ollut kuvioissa jo kolmisen vuotta."
Eikö todella mitään järkeä? Siis vaikka lapsi itse nimenomaisesti tuon henkilön on maininnut, niin ei ole järkeä epäillä häntä? Olen eri mieltä. Minusta asia pitää tutkia tarkoin puolueettomasti, eikä sitäkään mahdollisuutta, että bioäidin elämänkumppani olisi todella pahoinpidellyt lasta saa jättää huomiotta. Ja tämä näkemykseni ei perustu omiin olettamuksiini, vaan siihen, että asianomainen itse on näin sanonut. Vaikka kyseessä onkin pieni lapsi, en näe järkeä jättää hänen sanomisiaan tutkimatta ja ruveta sen sijaan syyttelemään muita.
"Paljon järkevämpää on miettiä, MITÄ silloin puoli vuotta sitten tapahtui kun lapsi alkoi oireilla tai vähän ennen sitä. Huomattavasti tärkeämpää on kiinnittää huomiota SIJARIN uuteen miesystävään, jonka luo sijaisperhe muutti puolisen vuotta sitten eli silloin kun lapsen oireilu alkoi."
Ehdottomasti! Kuten olen sanonut, niin asia pitää tutkia, ja tämä on ehdottomasti sen tutkimisen piirissä! Voi hyvinkin olla, että syy lapsen oireiluun löytyykin sieltä. Siltikään minusta ei voida jättää tutkimatta sitä, mitä lapsi itse sanoo tapahtuneen. Voi olla niinkin, että parisuhteen alkuhuuman hälvettyä bioäidin miehestä paljastuukin asioita, joita hänessä ei ennen ole huomattu. Voi olla, että hän tosissaan hermostuessaan onkin väkivaltaisuuteen taipuvainen. Voi olla, että hän pikaistuksissaan on pahoinpidellyt lasta. Voi olla, että hän on vain tukistanut tyttöä rangaistukseksi eikä itse edes näe siinä mitään kummallista tai väärää. Meillä Suomessahan on hyvin pitkä historia lasten fyysiseen kuritukseen ja edelleen ymmärtääkseni yli puolet vanhemmista ei pidä tukkapöllyä, luunappeja tai satunnaista selkäsaunaa pahoinpitelynä tai väkivaltana. Tai voi olla, että hän ei ole syyllistynyt mihinkään näistä, ja pieni tyttö todella syyttää väärää puuta. Ja ehkä kaikkein todennäköisimmin siltikin kyse on monen eri tapahtuman yhteissummasta, joista pieni lapsi osaa nimetä vain sen konkreettisimman, joka hänelle parhaiten on mieleen jäänyt.
Yhtä kaikki, oli miten oli, asia on mielestäni tutkittava perinpohjin eikä lasta itseään saa jättää kuulematta. Onko tämä nyt sitä mollaamista ja moukkamaisuutta? Onko mollaamista ajaa lapsen etua ja jos on, niin miksi?
"Ota yhteys sossuihin tai vaikka sossupäivystykseen, jos et sossuja tavoita. Luulisi, että siellä päivystyksessä osataan neuvoa, mitä tuossa tilanteessa on parasta tehdä."
Olen samaa mieltä. Tämä on varmasti paras ensiaskel.
ottaa mielluummin päivystävään sossuun tai vaikka kysyä ulkopuolen sossulta neuvoaja! Meineen sillä että se joka lapsen huostas niin ei kuuntele mitään järki puhetta! Vaan joku muu sossu on parempi vaihtoehto niin silloin ainakain saa järkeviä neuvoja ja parhaassa tapauksessa tämä sossu laittaa asian ns. tutkittavaksi!
joka alkaa "Pahalta tuntuu lapsi kärsii..."
Älä vääntele toisten kirjoituksia, kuten teet kirjoittamalla "syytökset niskaan saa pelkästään siitä, ettei heti valitse mitään puolta ja asetu bioäitien puolelle sijareita vastaan." Ihanko totta, ihanko pelkästään sillä? Et kai nyt noin tyhmä voi olla.
Täällä EI KUKAAN ole kieltänyt asianmukaisia tutkimuksia asiasta, vaan päinvastoin kehottanut niihin.
Ja tuollaista haukkumisryöppyä kuin mainitsemassani kirjoituksessa, ei ole aloittaja ansainnut sen perusteella, että täällä jotkut ovat sanoneet oman mielipiteensä asiasta. Ei se ole ollenkaan kaukaa haettua osoittaa syylliseksi se taho, joka on aiheuttanut muutoksia fyysisesti lapsen elämässä niihin aikoihin, kun lapsen käytös muuttui.
Eikä OMAN MIELIPITEEN ESITTÄMINEN KIELLÄ asian puolueetonta tutkimusta. Ei sinulla liene mitään aihetta LOUKKAANTUA siitä, että sylttytehtaaksi näyttää osoittautuvan sijaisperhe? Vai etkö itse kykenekään puolueettomaan tarkasteluun tässä asiassa?
Mutta sinulle haluan kertoa yhden asian. Luuletko, etten ensimmäisenä nostanut tätä vävypoikaehdokasta ja omaa tytärtäni kirjaimellisesti seinälle tästä aiheesta.
En viitsi edes kertoa miltä se toiminta tuntui.
Mutta huomioipa yksi seikka. Tämä pikkutyttö, joka palaa sijaisvanhemmilleen bioäitinsä luota, tarvitsee selityksen miksi päästä puuttuu hiustuppoja. Ja MINÄ olen nähnyt, miten niitä hiustuppoja irtoilee.
Siinä on bioäidin oikeasti vaikeata selitellä, ja jos uskaltaa selitellä, alkaa sijaisäiti repimään bioäidin hiuksia.
Mutta tämä aihe saa jäädä, olen pistänyt asiat etenemään ja toivon, että tämä pikkutyttö saa uuden täysin puolueettoman sijaiskodin ja pääsee ehkä jossain vaiheessa palaamaan biologiselle äidilleen. Itse en missään vaiheessa havitellutkaan häntä itselleni,koska tiedän, etten ole tarpeeksi hyvä siinä hommassa.
yhteyttä sosiaaliasiamieheen. Jos hänellä olisi valmista sabluunaa kuinka toimia jos sossu ei ota tytön tilannetta kuuleviin korviinsa.
Pääasiahan on että jossain ja mielellään tietenkin lapsen papereissa on mustaa valkoisella siitä, että olette huolenne tytön tilanteesta ja olosta ilmaisseet sekä myös vaatineet että pienen tytön asioista vastaava lastensuojeluviranomainen ottaa tytön asiat ja tilanteet tosissaan ja tekeekin tytön asioille jotain.
Voimia teille kaikille. Toivotaan että tytön asia selkenee ja hän saa sen avun mitä tarvitsee ja saisi nauttia omasta lapsuudestaan ilman mitään sijaistahon kommervenkkejä ja muitakaan todella outoja kotkotuksia (vaihtuvat mummon poikafrendit jne väkivaltaisuudet jne).
Voimia.
En ole kirjoittanut kirjoitusta "Pahalta tuntuu lapsi kärsii".
"Älä vääntele toisten kirjoituksia, kuten teet kirjoittamalla "syytökset niskaan saa pelkästään siitä, ettei heti valitse mitään puolta ja asetu bioäitien puolelle sijareita vastaan." Ihanko totta, ihanko pelkästään sillä? Et kai nyt noin tyhmä voi olla."
Miten minä vääntelen kenenkään kirjoituksia? Olen kirjoittanut, että asia pitäisi tutkia perinpohjin ja puolueettomasti, ja siihen viestiin sain vastauksen, jossa minua moitittiin moukkamaiseksi haukkujaksi. Miten tämä on vääristelyä, kun ihan viestiketjun viestihierarkiasta voit itsekin havaita asian? Minä siis en automaattisesti valinnut mitään puolta ja sain syytteet niskaani.
"Täällä EI KUKAAN ole kieltänyt asianmukaisia tutkimuksia asiasta, vaan päinvastoin kehottanut niihin."
Niin, minä muunmuassa olen juuri kehottanut tähän ja saanut haukut niskaani.
"Ja tuollaista haukkumisryöppyä kuin mainitsemassani kirjoituksessa, ei ole aloittaja ansainnut"
Ei varmaankaan. Saanen kysyä, että miksi sitten MINUN viestiini vastaat ja moitit moukaksi???? Mikset moiti sitä, joka ko. viestin on kirjoittanut?
"Ei sinulla liene mitään aihetta LOUKKAANTUA siitä, että sylttytehtaaksi näyttää osoittautuvan sijaisperhe? Vai etkö itse kykenekään puolueettomaan tarkasteluun tässä asiassa?"
En ole loukkaantunut mistään muusta kuin siitä, että minut on aiheetta moitittu moukkamaiseksi haukkujaksi tässä viestiketjussa. Ihmettelen vain edelleen, että miten sylttytehtaaksi halutaan vääntää asiaa puolueettomasti tutkimatta kumpaakaan osapuolta. Itse en sylttytehtaaksi ole halunnut vääntää edes bioäidin elämänkumppania, olen vain tuonut esiin näkemykseni siitä, ettei lapsenkaan omia sanomisia saisi ohittaa ja vain pitää valehteluna.
Mutta jos kerran olet samaa mieltä kanssani siitä, että lapsen sanomisiinkin pitää suhtautua vakavasti ja tutkia myös se mahdollisuus, että hän puhuukin totta, olen iloinen. Toivokaamme yhdessä, että näin myös käy.