Hei! Olen pian 21 vuotta täyttävä naisenalku ja kiinnostusta saksanpaimenkoirapennun hankkimisesta jo useamman vuoden. Olen lukenut paljon tietoa koiran kouluttamisesta ja pohtinut moneen otteeseen olisiko minusta sakemannin omistajaksi, sillä moneen kertaan palava into on sammunut lukiessani kuinka todellakin väärissä käsissä sakemannista muuttuu ongelmakoira ja se on viimeinen asia mitä tahdon.
Minua kiinnostaa (tietenkin ensimmäiseksi koiraksi) näyttelylinjainen sakemanni, mutta jälleen sukupuolesta on eriäviä mielipiteitä. Toiset sanovat ehdottomasti narttu, toiset taas sanovat, että uros loppupeleissä (hyvältä kasvattajalta otettuna) on helpompi murkkuiän jälkeen. Joten, se jääköön auki.
Olen paljon lukenut/katsellut linkkejä koiran pehmeästä/positiivisesta kasvatusmallista ja se on vaikuttanut olevan hyvä. Kuitenkin tilanteessa, jossa koira kokeilee omistajaansa, esim. ei tottele käskyä, näyttää hampaita/murisee jne. on eriäviä mielipiteitä siitä, miten tulisi toimia. Monet sanovat, ettei koiraan saisi koskaan, missään tilanteessa puuttua fyysisestä, vaan kasvatus pohjautuu siihen, että koira on aina tiennyt kuka on lauman johtaja. Mutta esim. murkkuiässä ymmärtääkseni siis ei ole epätavallista että koira kokeileekin vaihtaa hierarkian järjestystä. Jos koira murisee/näyttää hampaita yms. millä muulla, kuin fyysisellä tavalla "alistatte" koiran? (teille siis jotka sanotte ettei missään tilanteessa fyysinen alistaminen ole ratkaisu).
Alistamisesta vielä sen verran, että se hetki, kun koira esim. ensimmäisen kerran koettelee teitä esim juuri murina/hampaiden näyttö, ja te esim otatte poskivilloista kiinni ja katsotte silmiin/ tai niskaote kunnes murina loppuu, mitä jos koira päättää vastata fyysiseen kuritukseen fyysisesti? Eli esim. puraiseekin kättänne yms? Koska itse tiedän tapauksen jossa omistaja oli ensimmäisen kerran normaalisti niskaotteella alistanut, mutta koira olikin puraissut omistajaa. Joka tapauksessa näitä alistustilanteita tulisi välttää, mutta vaikka fyysistä kuritusta vastaan ollaankin, silti monilla palstoilla olen lukenut, kuinka sakemannin omistajat kertovat koiran joskus kokeilleen ja he alistivat koiran siihen paikkaan ja koskaan ei ole sen jälkeen ollut ongelmia. Eikö se ole ristiriitaista jos kuitenkin aina väitetään, ettei fyysisin ottein saa puuttua? Ja toisekseen kun väitetään, että jos koira tietää paikkansa laumassa, ei kokeilutilanteita tule, mutta silti moni itseään hyväksi kouluttajaksi kutsuva on joskus alistanut koiransa? Kokemuksia, mielipiteitä jne..
Itselläni on kokemusta koirista sen verran, että kotona on aina ollut koira (terrieri), jota olen itsekin kouluttanut. Ymmärrän ja tiedostan että sakemannia on haastava kouluttaa, mutta toisaalta esim kun videolinkkejä koirien kouluttamisesta olen katsonut, jossa ns itseään huippukouluttajiksi kutsuvat ovat kouluttaneet sakemanneja, monet heistä vaikuttavat enemmänkin epäjohdonmukaisilta tai perusnormikasvattajilta (tarkoitan siis etteivät ole tavallista enempää johtaja- ainesta koiralle).
Itse olen/olisin siis ottamassa sakemannia näyttely- sekä harrastuskoiraksi.
Minua kiinnostaa (tietenkin ensimmäiseksi koiraksi) näyttelylinjainen sakemanni, mutta jälleen sukupuolesta on eriäviä mielipiteitä. Toiset sanovat ehdottomasti narttu, toiset taas sanovat, että uros loppupeleissä (hyvältä kasvattajalta otettuna) on helpompi murkkuiän jälkeen. Joten, se jääköön auki.
Olen paljon lukenut/katsellut linkkejä koiran pehmeästä/positiivisesta kasvatusmallista ja se on vaikuttanut olevan hyvä. Kuitenkin tilanteessa, jossa koira kokeilee omistajaansa, esim. ei tottele käskyä, näyttää hampaita/murisee jne. on eriäviä mielipiteitä siitä, miten tulisi toimia. Monet sanovat, ettei koiraan saisi koskaan, missään tilanteessa puuttua fyysisestä, vaan kasvatus pohjautuu siihen, että koira on aina tiennyt kuka on lauman johtaja. Mutta esim. murkkuiässä ymmärtääkseni siis ei ole epätavallista että koira kokeileekin vaihtaa hierarkian järjestystä. Jos koira murisee/näyttää hampaita yms. millä muulla, kuin fyysisellä tavalla "alistatte" koiran? (teille siis jotka sanotte ettei missään tilanteessa fyysinen alistaminen ole ratkaisu).
Alistamisesta vielä sen verran, että se hetki, kun koira esim. ensimmäisen kerran koettelee teitä esim juuri murina/hampaiden näyttö, ja te esim otatte poskivilloista kiinni ja katsotte silmiin/ tai niskaote kunnes murina loppuu, mitä jos koira päättää vastata fyysiseen kuritukseen fyysisesti? Eli esim. puraiseekin kättänne yms? Koska itse tiedän tapauksen jossa omistaja oli ensimmäisen kerran normaalisti niskaotteella alistanut, mutta koira olikin puraissut omistajaa. Joka tapauksessa näitä alistustilanteita tulisi välttää, mutta vaikka fyysistä kuritusta vastaan ollaankin, silti monilla palstoilla olen lukenut, kuinka sakemannin omistajat kertovat koiran joskus kokeilleen ja he alistivat koiran siihen paikkaan ja koskaan ei ole sen jälkeen ollut ongelmia. Eikö se ole ristiriitaista jos kuitenkin aina väitetään, ettei fyysisin ottein saa puuttua? Ja toisekseen kun väitetään, että jos koira tietää paikkansa laumassa, ei kokeilutilanteita tule, mutta silti moni itseään hyväksi kouluttajaksi kutsuva on joskus alistanut koiransa? Kokemuksia, mielipiteitä jne..
Itselläni on kokemusta koirista sen verran, että kotona on aina ollut koira (terrieri), jota olen itsekin kouluttanut. Ymmärrän ja tiedostan että sakemannia on haastava kouluttaa, mutta toisaalta esim kun videolinkkejä koirien kouluttamisesta olen katsonut, jossa ns itseään huippukouluttajiksi kutsuvat ovat kouluttaneet sakemanneja, monet heistä vaikuttavat enemmänkin epäjohdonmukaisilta tai perusnormikasvattajilta (tarkoitan siis etteivät ole tavallista enempää johtaja- ainesta koiralle).
Itse olen/olisin siis ottamassa sakemannia näyttely- sekä harrastuskoiraksi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei ainakaan omat koirani ole koskaan minulle murisseet mistään syystä.
Noita asioita on toki hyvä jo miettiä ennalta, mutta ei se saksanpaimenkoira oikeastaan ole sen kummempi kuin muutkaan tai ehkä siltä osin parempi, että tykkää tekemisestä sen ohjaajan kanssa, eikä sitä kyllä hetken päästä edes muista, että se oli juuri saksanpaimen, turhaa ainakin on pelätä sitä omaa koiraansa.
Niin ja aivan hyvin voisit käydä paikallisen spl-alaosaston harjoituksia katsomassa ja siellä niiltä harrastajilta kyselemässä.
Siellä saattaa olla sekin sinun tulevan koirasi kasvattaja kouluttamassa koiraansa.
Sakemanni tarvitsee säännöt palkitakseen loistavalla kätöksellä isäntäperheensä. Ihan kuten lapsetkin : kuria ja rakkautta vuoroin ja riittävästi. Koirasta kuin koirasta tulee sellainen kun narun toisessa päässä oleva siitä kouluttaa . Johdonmukaisuus tärkeintä.
Nyt en muuta rotua itse enää edes miettis senverran oma uros sakuni on sydämmeni vienyt.
Näitä asioita kysellä ennemmin liiton sivuilla www.spl.fi
Kuolleilta sivuilta ei paljoa kannata kysellä. Jos ei täältäkään.
Mutta e.a aivan oikeassa, koirien kanssa ei tarvitse tapella, ei ottaa "luontoa" pois, ei alistaa silloin, kun pennusta asti on johdonmukaisesti koiraa käsitelty.
Olkoon rotu mikä tahansa.
Sakemanni on hyvin oppivainen koira, ja erittäin uskollinen omalle perheelleen.
Miten sitten menetellä, ettei konflikteja tule.
Ensimmäinen ehto: Älä koskaan pelkää omaa koiraasi. Tuntuu hassulta, mutta kun keskustelee näiden konflitkti tapausten kanssa, rivien välistä alkaa pilkistää omistajan pelko koiraansa kohtaa, joskus tiedostamanton.
Käsittele koiraa aina "rehellisesti" ihmiset kiusottelevat toisiaan, koirat harvoin tätä ymmärtävät itseään kohtaan.
Älä kiinnitä epäolennaisiin seikkoihin huomiota, mutta ole tarkka sellaisista huomioista jotka nostavat niskakarvasi pystyyn. Vaisto!
Tärkeimpänä pidän, ettet missään vaiheessa pelkää koiraasi. Pelon peittäminen ei enää onnistu. Koiraa ei vain saa pelätä!
http://sensuroitu.net/spk/info/spk.php
Tässä sinulle linkki, josta itse pidän, ja josta olen itse löytänyt realistista juttua sakemanneista.
Saksanpaimenkoira on koira siinä missä muutkin; se kaipaa rakkautta, johdonmukaisuutta, kärsivällisyyttä, yhdessä touhuamista ja oikeudenmukaista kuria kasvaakseen luotettavaksi, ehdottomaksi ja rakastettavaksi kumppaniksi!
Eikös teillä ole omasta kassista mitään annettavaa?
tuo ole ihan "terveellistä" että annetaan "virallisia" linkkejä, eikä kerrota omakohtasia kokemuksia sivukaupalla, kun jokaisella on eri käsitykset ja metodit eri asioihin..
Ei niin paljoa kiinnosta tässä tuntitolkulla istua naputtelemassa.
Miksi et itse kerro?
koirasi kanssa,niin kuin minulle kävi,kun kerroin koirastani,sain kaikkea muuta kuin hyviä neuvoja ja lämpimän vastaanoton!
En ota niin haudanvakavasti, mutta tuollaiseen kysymykseen osaan kyllä vastatata tällaisillakin sivuilla.
Mikä on virallinen "totuus" Miten kirjoitus muuttuu paremmaksi jollain sensuroitu svustolla.
Tämä sivusto on juuri jokaisen henkilökohtaisen kokemuksen jakamiseen.
Valitettavasti sivuston pilaavat juuri ne, jotka eivät asioista kummosia tiedä, mutta viisatella, ja hölöttää pitää sitä sun tätä.
minulle? Ja hölötellä?
Jokainen täällä saa vastata kuten parhaakseen näkee, ei tänne ole jätetty ohjeeksi, että täytyy kysyä sinulta mitä saa vastata ja mitä ei.
Kyllä minä ennemmin uskoisin ihan virallisia nettisivustoja jostakin aiheesta, kuin tällaisia keskustelupalstoja, jonne kirjoittavat juuri sinunkaltaisesi puolijumalat, jotka kuvittelevat kaikesta kaiken tietävän, ja olevansa muita ylempänä.
Minulla on itselläni saksanpaimenkoira, enkä ole ottanut sitä sen takia, että pääsisin sillä näille sivuille rehentelemään.
Jos olet näitäKÄÄN palstoja seurannut, näillä palstoilla juuri VIISASTELLAAN ja HÖLÖTETÄÄN, harvoin täällä kukaan asiaa puhuu.
Keskitytään olennaiseen, eikä käydä puuttumaan toisten vastauksiin, vaikka ne ei omaa nassua miellyttäisikään.
Vai oletko kolmevuotias?
"Miksi ja mitä varten?"
Käänny äitisi puoleen, hän kertoo.
saksanpaimenkoirasta, en käskenyt heti liittyä johonkin keskusteluketjuun, sen nyt tietää, että ne ovat jokaisilla sivuilla yhtä viisaita kuin täälläkin.
Silloin, kun ensimmäisen koirani otin, ei kukaan unissaankaan voinut uneksia laitteesta tietokone kotona. Saati internetistä, palstoista ym..
Joten se arvaus meni pieleen.
En ole guru, mutta pitkäaikainen kokemus seeffereistä, omista ja vieraitten antaa jonkinlaista pohjaa kirjoittaa itse, jopa tänne palstalle. Ihmettelen tuota virallista totuutta? Mitä se on?
Samaa kokemusperäsitä tietoa kuin muillakin, joilla sitä on.
Kyselet paljon, ja kiihdyt omista kysymyksistäsi.
Tuollainen ominaisuus ei vakuuta koiran kanssa puuhastellessa.
harmajapää, jonka guru-tieto on täysin vanhentunutta ja puolihomeessa.
Joko tai.
Ja koska jäät miettimään jotakin yksittäistä sanaa noin kovasti (virallinen totuus) olet myös pilkunn***ija.
Sitä paitsi "agressio" kirjoitetaan oikeasti "aggressio".
Kansakoulussa siis opetettu väärin sinulle.
(pilkunn****minen tarttuu)
Tiedoksesi: en jatka tätä jankkaamista kanssasi enää.
Aivan oikein, harmaa, kalju ja kansakoulu.
Olet pahasti metsässä, kaljussa se tieto elää tänä päivänä.
Me gurut olemme kaikki kaljuja.
Kansakoulussa ei etes opetettu noin vaikeaa sanaa kun akressio.
Ei etes pilkun käyttöä, joten sen nu...jat ovat nuorempaa ikäpolvea.
Mutta sinuun palatakseni, huolestun koirasi kohtalosta, ei noin aggggressiivinen käytös sovi koiran omistajalle. Sääli koiraa.
kommentteja ja koirani arvosteltiin netissä sitä näkemättä,pelkän kasvattajan perusteella!Sekö on "keskustelua"?
ovat sekä vastaanotto että keskustelut suoraan sanottuna perseestä.
Siellä tosiaan kuvittelevat olevansa suorastaan jumalolentoja, ja me muut tavan tallaajat sakemanninomistajat silkkoja maan matosia..
Haistatan ite pitkät ko. sivun keskusteluilla, mutta ihan siedettävää infoa nuo "muut" tekstit siellä..
Itse sain apua ja hyvät neuvot kasvattajien kolleegiosta, eli ns kasvattajarenkaasta jossa kokeneet kasvattajat neuvovat aloittelijaa minkäläinen pentu kannattaa hankkia.
Pentukin löytynee tätä kautta. Linkki
www.kasvattajarengas.com
Joissakin lähteissä tämä on leimattu näyttelyfoorumiksi mitä se ei ole vaan oma pentueeni on ainakin sekalinjainen pentue näin minulle sanottiin ja ei ole syytä epäillä.
kannattaa myös tutustua tarkoin ennen pennun hankintaa - vain ongelmien ennaltaehkäisyllä, syy-yhteyksien selvittelyllä sekä tietoa avoimen vuorovaikutuksen keinoin jakamalla voidaan välttää eläimen kärsimys, mikä lienee kaikkien meidän perimmäisin tavoite rodunjalostuksen ohessa?
tossa yks työkalu siihen
->
http://p1.foorumi.info/saksanpaimenkoiransairaudet/
Mikäli koskaan joudut koirasi kanssa siihen tilanteeseen, että se murisee sinulle tai jotain muuta kertomistasi esimerkeistä sattuu, olet mennyt metsään jo pennun kasvatuksessa.
Kun teet pohjat pennulle huolella ja paneudut auktoriteetin rakentamiseen jo silloin, (etkä vain odota, koska huono käytös alkaa), ei ongelmia tule.
Useimmat kertomasi kaltaisiin ongelmiin joutuneet ovat tehneet sen virheen, etteivät ole kasvattaneet pentua ollenkaan. Siten he ovatkin ongelmissa murkkuiän koittaessa tai viimeistään koiran aikuistuessa.
Eli kaikessa koiran kasvatuksessa on avainsanoina ennakointi ja loistava tilannetaju.
foorumilla 0 viestiä...
Minulla ollut 3 sakemannia ja yksikään ei ole tositarkoituksella pyrkinyt puremaan ja murisemaan? ei tämä rotu mikään ylivaikea ole ihania koiria helposti oppivia. Koirani kaikki olleet uroksia
ei kannata rekisteröityä tai ainakaan kysyä mitään jos olet näyttelylinjaista haluamassa siellä tyrmätään ne täysin mitäänsanomattomina koirina .
Minullakin näyttelylinjainen ja seuraan siellä kyllä keskustelua , mutta en erehdy itseäni esittelemään saatikka kysymään jotain .
sinulle, ensikertalaiselle, tosiaan näyttelylinjaista, mutta niissäkin on voimakastahtoisia. Etsi vähemmän voimakastahtoinen yhdistelmä, kysele kasvattajilta yhdistelmistä. Itselleni on tullut ns. ongelmakoira, joka oli nlylinjainen, mutta voimakastahtoisista vanhemmista, ja kokemattomissa käsissä tuli koirasta "mielenkiintoinen".
tämä siis vain munun mielipiteeni,mutta itse suosittelin tyttärelleni narttua ja sen hän saikin ( nyt 5kk ikäinen ).Mielestäni narttu on pehmeämpi koulutettava,kuin uros vai miten sanansa nyt muotoilisi..no ehkä helpompi. Itse aikanaan otin ensin nartun ja seuraksi myöhemmin uroksen ja sen jälkeen onkin aina ollut uros.Tämänhetkinen uros tosin on ollut todella lempeä ja helppo koulutettava:)) Olen ominut sellaiset ohjeet ,joissa koulutus pohjautuu siihen ,mitä koiranpennun emo tekee kouluttaessaan pentujaan ( toki paljon olen lukenut kouluttajien kertomaa sekä ottanut opiksi kokeneemmilta ).Siispä ,kun on pitänyt "kurittaa" nostan niskakarvoista ja katson tiukasti silmiin ja yksinkertaisesti tiukka ei ja pidän otteessani,kunnes pentu näyttää ymmärtävänsä eli nuolaisee ( nyt huomio niille,jotka luulevat,että roikotan pentua katonrajassa vahvalla kuristusotteella....VÄÄRIN...kyllä jokainen,joka tietää,mistä puhun osaa hahmottaa "toimenpiteen" mielessään) sitten päästän irti ja kehun kovin ( silitän suupielistä merkkinä,että kuulut joukkoon vaikka tässä nyt tuli "kuritusta" ) ja taas toistan,kun tarve vaatii.Ruokkiva käsi ei saa koskaan lyödä ja eihän koiria kuulukkaan pahoinpidellä.Oikeudenmukaisuus on kaiken a ja o.
Ensimmäisellä uroksella kävi tuo hormoonin ylikierros ( kuten lääkäri niin sanoi) todella ylikierroksilla ja parikertaa teki niin,että murisi meille ja näytti hampaita ja hetken perästä oli todella nolo ja ihmeissään,että mitä tapahtui...no emme voineet asiaa jättää siihen,koska tyttäremme tuolloin pienempi ja eläinlääkäri heti kertoi,että nyt hormoonit "lyövät" yli ( en nyt tasan osaa sanoa tarkkaa määritelmää tuolle) ja antoi hormoonipiikin ( muistaakseni) ja sen jälkeen ei koskaan ollut mitään ongelmaa.Oli se pienoinen järkytys,koska koiramme oli aina ennen ollut todella lempeä.No näitä sattu ja onneksi saimme avun ja kaikki meni hyvin.Kun olen aloittanut ajoissa näyttämään pennulle mikä on oikein ja mikä ei ja ollut oikeudenmukainen ( eli en välillä anna mennä läpi sormien vaan aina puutun ),niin ei ole tarvinnut pennun myöhemmällä iällä ottaa niskakarvoista vaan käskyt kyllä menee perille...tosin pennun tullessa uhmaikään käskyt ei heti tehoa,mutta sisukkaasti jatkan eikä mitään tapahdu ennenkuin homma selvä.On kuitenkin hyvä aloittaa koulutus osaavassa ohjauksessa,jos ensimmäinen koira:))
on haastava kouluttaa. Olen kanssasi eri mieltä, sakemanni on niitä helpoimpia koiria kouluttaa. Sillä on viettiä, hermoja, miellyttämisenhalua, palvelualttiutta enemmän kuin monella muulla rodulla.
Sakemanni voi olla vähän haastava pitää joskus.
Itse pidän ongelmana niiden epäsosiaalisuutta toisia koiria kohtaan. Vaikka oma koira pysyy hanskassa, ei räyhää vastaantulijoille ym ym, niin silti sen kanssa voi tulla vaikeita tilanteita vastaan. Harrastan tokoa, agilityä ja pekotoimintaa. "Tosi kiva" jännittää tokossa että pysyyhän se pikkukoira vieressä paikallaan nyt varmasti, agilityssä saa pelätä ettei toinen koira sinkoa radalta luo ja hallissa on välillä turhan ahdasta. Koulutuksella en ole osannut koirienki käytöstä muuttaa.
En ole mikään vahva auktoriteetti koirilleni, mutta silti koskaan ei olisi tullut mieleenikään että koirani murisivat mulle tai nousisivat vastaan purren. Tietääkseni sellainen ei ole edes tyypillistä sakemannille.
Mutta jos koira hyökkää omistajaansa vastaan , silloin on jo pentuaikana tehty isoja virheitä. Ja kun olet valmis ottamaan asioista selvää ja päättänyt selvitä ongelmista ja kouluttamaan koirasi, tuskin sinullekaan tälläistä ongelmaa tulee vastaan.
Otat pennun kaveriksi, olet sille reilu ja ystävällinen, mutta jos jotain vaadit, katso että koira myös noudattaa käskyä, et vaadi sellaista, mitä koira ei osaa, miksi koira nousisi sinua vastaan?
Kun haet pentua, älä ota sitä lauman ylintä urosta, vahvaviettisintä, taistelutahtoisinta ja sellaista jonka kasvattaja ehdottomasti haluaa virkakoiraksi tai suojeluharrastajalle.
Paitsi jos otat näyttelylinjaisen, lössyköistä vanhemmista, unohda äsköinen.
Sain kerranki uutta ja hyvää tietoa. Kiitos paljon! Jos lisää omakohtaisia kokemuksia tulisi, olisi mahtavaa.