~ Koskaan rakkaus kuole ei ~
- Osa 1 -
Siinä istuin lapsuudenkodin lähistöllä sijaitsevalla metsätiellä jo kolmatta tuntia miettien mikä olisi elämän tarkoitus tai mitä vanhempani olivat antaneet ohjeina elämän mutkikkaille teille? Miksi juuri nyt, kun niitä neuvoja tarvitsi oli kaikki unohtuneet? Olin opiskellut ensin viisi vuotta yliopistossa saaden vuosikurssin parhaat paperit sekä koko tiedekunnan suositukset niskaani. Ei siinä mitään katastrofia vielä, mutta koko opiskelun ajan olin vain ajautunut kauemmaksi miehestä, jonka kanssa olin jo vuosien ajan saanut jakaa elämäni ja rakastaa häntä koko sydämestäni. Mutta se ei ollut riittänyt vaan mies oli eräs ilta pakannut kamansa ja lähtenyt sanaakaan sanomatta pois yhteisestä kodistamme. Olin ihan varma, että syy oli minun liian kiireisen elämän: opiskelin päivät ja tein sivutyötä iltaisin pitkälle yöhön. Kaikki yhteinen aika sijoittui tuulikaappiin miehen lähtiessä työvuoroon tai jompikumpi toivotti hyvät yöt jo nukkuvalle puolisolleen. Kai luulin jaksavani jollain opilla sitä rytmiä, mutta siinä kävi sitten niin, että mies ei enää jaksanut odottaa minua kotiin ja koko kymmenen vuoden suhde rakkaimpaan ihmiseen kaatui pirstaleiksi maahan.
Viikkojen yksinäisyyden ja itkujen jälkeen päätin poistua kotoa muuallekin kuin pakollisille asioille. Niinpä pakkasin auton kesäreissuani varten kotimaisemiin ja karistin kaupungin pölyt kengänpohjistani.
Siinä ajellessa päätin vaihtaa ajatuksia ja tehdä kaiken sen mitä olin aina halunnut tehdä. Nuoruuden haave, interrail oli jo minun ikäiselle akateemisesti koulutetulle vähän liian menevä vaihtoehto, joten päätin ottaa rennosti ja sulkeutua lapsuudenkodin maisemiin ajattelemaan asioita uudelta näkökannalta.
Peruutin auton takaisin tielle ja lähdin jatkamaan matkaa syvemmälle maalaismaisemiin. Ohitin kirkonkylän, jonka jälkeen käännyin muutaman eri kerran vielä kapeimmille metsäteille, kunnes tuttu iso, punainen kotitalo ulkorakennuksineen näkyi pellon laitamilla. Tunsin kuinka ensi kertaa kuluneiden viikkojen aikana pieni, sievä hymy nousi huulilleni. Olin taas kotona!
Kotipihalla vastassa olivat vanhempani iloisimpina kuin koskaan ennen. Tuskin pääsin autosta seisaalleni, kun isä kahmaisi lapsensa rakastavaan syliinsä. Siinä halailtuamme ja pikaiset kuulumiset vaihdettuamme marssimme sisälle kahvipöytään. Astuessani sisään kotiin tunsin ensimmäisenä tuoreen pullan ja leivän tuoksun eteisessä. Voi kuinka olinkin kaivannut äidin leipomia uunituoreita herkkuja ja kylmää maitoa!
Koskaan rakkaus kuole ei
3
707
Vastaukset
- mikä-lienee
Yhtäkkiä huomasin isässä jotain outoa. Hänen sisältään kuului kummallista hurinaa ja raksutusta. Lisäksi isä haisi aivan kammottavalta ja hänen silmänsä olivat punaiset kuin särjellä. -Oletko aivan kunnossa isä, huudahdin pelästyneenä. Ihmettelin myös hänen kaksihaaraista kieltään, joka roikkui ainakin napaan asti. -Tottakai olen oolrait, ja mennäänpäs nyt maistamaan niitä pullia, isä äänteli monotonisesti ja tunki kouraani pari pullaa.
Pitelin pullia käsissäni miettiväisenä. Olikohan jotain vialla vai kuvittelinko vain turhia?- Ropsi-Iisakki
pullat polttivat käsiäni ja ne olivat ihmeen panavia ja muutenkin oudon tuntuisia. Tiskipöydällä sotkuisen taikinakulhon vieressä oli viiden kilon avonainen paketti sinkittyjä venäläisiä nauloja ja kauhukseni huomasin nauloja olevan aivan jokapuolella; niitä oli lattialla ja niitä oli myös kulhon pohjalla. Isä oli katselevinaan ulos ikkunasta mutta aistin selvästi niskakarvoissani että hän tarkkaili minua. käteni alkoivat jo savuamaan mutta ahdistunut tunne joka oli noussut ylös mieleni syvistä kellareista, sotki alleen fysiologiset tunyemukseni. Katselin kuinka käteni syttyivät tuleen ja pullat mustuivat mutta samalla olin varma että isä suorastaan vaani minua. Pihalta kuului onneksi mopon pörinää ja äänekästä kiroilua, isä liikahti salamannopeasti ikkunaan ja nielaisi kielensä punaisten ja paksujen huuliensa suojiin, pois lattialta.
"Isä!" Huudahdin ja hotkaisin kuitenkin ne kirotut pullat suuhuni yhdellä ahmaisulla. - Ropsi-Iisakki
Ropsi-Iisakki kirjoitti:
pullat polttivat käsiäni ja ne olivat ihmeen panavia ja muutenkin oudon tuntuisia. Tiskipöydällä sotkuisen taikinakulhon vieressä oli viiden kilon avonainen paketti sinkittyjä venäläisiä nauloja ja kauhukseni huomasin nauloja olevan aivan jokapuolella; niitä oli lattialla ja niitä oli myös kulhon pohjalla. Isä oli katselevinaan ulos ikkunasta mutta aistin selvästi niskakarvoissani että hän tarkkaili minua. käteni alkoivat jo savuamaan mutta ahdistunut tunne joka oli noussut ylös mieleni syvistä kellareista, sotki alleen fysiologiset tunyemukseni. Katselin kuinka käteni syttyivät tuleen ja pullat mustuivat mutta samalla olin varma että isä suorastaan vaani minua. Pihalta kuului onneksi mopon pörinää ja äänekästä kiroilua, isä liikahti salamannopeasti ikkunaan ja nielaisi kielensä punaisten ja paksujen huuliensa suojiin, pois lattialta.
"Isä!" Huudahdin ja hotkaisin kuitenkin ne kirotut pullat suuhuni yhdellä ahmaisulla.Isä ei sanonut mitään, tuijotti vain ikkunasta Pölhö-Hermannin sinistä savua tupruavan mopon perään joka loittoni kauemmas pitkin pellonreunalla kulkevaa polkua. Työnsin käteni laskiämpäriin koska vettä ei ollut missään tilkan tilkkaa, ei edes tuvan nurkassa könöttävän tiinun pohjalla jossa muistin joskus lapsena uineeni. Hampaisiini sattui ja kieli oli pullista jo aivan muureuksissa mutta pullat olivat kyllä muuten aivan hyvän makuisia.
"Isä, missä äiti on?" Kysyin ja huljuttelin käsiäni samalla. Tiedostin että isä oli käynyt taas pöydän ääreen istumaan ja kumma raksutus kuului taas aivan selvästi. Sieppasin uuden pullan pelliltä huoleton ilme kasvoillani ja toivoin ettei isä huomaisi vapinaani, sitten istuin pöytään. Isän silmät liikkuivat rytmisesti laidasta laitaan tuvan könninkellon punnuksen tahtiin ja hän hymyili oudosti. Ääni lähti tosiaankin isästä, ajattelin kauhistuneena samalla kahvia ryystäen.
"Otas tyttö, pullaa" Isä sanoi ja aukaisi piirongin päällä olevan ikivanhan radion. Elektroniputket ja kondensaattorit tipahtelivat lattialle isän äheltäessä radion kimpussa, mutta sitten ilmoille kajahti "tahdon olla sulle hyvin hellä" ja isä istahti taas pöytään. Säätiedotuksessa luvattiin myrskyä.
Puoli tuntia myöhemmin olin kuullut Dannyn ja Armin hittikappaletta jo reilut kymmenen kertaa ja säätiedotuksessa luvattiin yhä vain myrskyä. Isä hymyili velmusti ja heilutteli yhä silmiään könnin kellon tahtiin. Minun oli vaikea puhua yhtään mistään.
puoli tuntia myöhemmin tu
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hallitus pyrkii rajoittamaan kaupan omien halpamerkkien myyntiä
Helsingin Sanomien mukaan hallitus valmistelee lakihanketta, joka suitsii kaupan valtaa ja rajoittaa omien halpamerkkien2393660- 573383
Björn Wahlroos, maataloustuet lakkautettava
Sanoo pankkimies. Mitäs persut ja muut tukinulliem perskärpäset tähän? "Wahlroos listaa kansallisen maataloustuen. – I892837Persut päättivät hiilivoiman kieltämisestä Suomessa
Moni on jo unohanut kuka hyväksyi hiilivoimaloiden kieltämisen Suomessa: persut Sukupuolineutraalit liikennemerkitk482646Työvoimatoimisto
Nyt kysyisin miksi pitää käydä työvoimatoimistossa paikanpäällä, kun he eivät muuta tee kuin laittavat koneelle uudet ve1122387Nalle Wahlroos ei ulise kuten Teemu Selänne sähkölaskuista
Nalle "hah hah" nauroi saamistaan sähkötuista, kun taas Teemu-poika itkeä tirautti kovasta sähkön hinnasta. Nalle nauro352042Muistattekos kuinka kokoomus ja persut vinkuivat sähkön hinnasta?
Oppositiossa vuonna 2022, kun sähkön hinta uhkasi nousta 20 senttiin kilowattitunnilta? Nyt ovat hiiren hiljaa, kun pitä1012001Vain persut vastustivat hiilivoimaloiden alasajoa
Persut vastusti jyrkästi hiilen kieltolakia ja on myöhemmin vaatinut hiilivoimaloiden pitämistä käytössä. He perusteliva421865Mikä aate kaiken pahan takana?
Se laiskistuttaa kansat, opettaa vaatimaan etuisuuksia, syleilee maailmoja eikä omaa kansaa.1041797Mietin sua liikaa
Mietin nytkin sitä, että millaista se olisi tulla kotiin, kun sinä olisit täällä vastassa. Tai niin päin, että sinä tuli711149