Yritykset tarjoavat työntekijöilleen yhä useammin lastenhoitoapua
Julkaistu 28.07.2008, klo 14.27 (päivitetty 28.07.2008, klo 14.31)
Kuva: YLE
Katso TV-uutisten juttu aiheesta
Yhä useampi yritys tarjoaa työntekijöilleen lastenhoitoapua. Yritykset maksavat tarvittaessa työntekijälle hoitajan lapsen sairastuttua ja haluavat näin pitää yllä myönteistä perheimagoa.
Väestöliitolla on nykyään noin 50 lastenhoitoapua tarjoavaa yritystä rekisterissään. Sairaan lapsen hoito maksaa noin 30 euroa tunnilta. Hoitajilta vaaditaan vähintään lähihoitajan tutkinto.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton piirijärjestöt antavat yrityksille lastenhoito-apua muutamalla paikkakunnalla. Valtakunnallinen toiminta jouduttiin kuitenkin supistamaan taloussyistä vuonna 2005.
Pääkaupunkiseudulla satoja yritysasiakkaita
Kodin- ja lastenhoitoon erikoistunut yritys Kodinavux tarjoaa palveluitaan pääkaupunkiseudulla noin 400 yritykselle. Yritysten lastenhoitajana se on markkinajohtaja. Hoitajien koulutus vaihtelee, mutta heidän taustansa selvitetään hyvin.
Kodinavux-yhtiön hallituksen puheenjohtajan Kari Jääskeläisen mukaan ala on hyvää bisnestä, mutta siinä on myös haasteensa.
- Toki se vaatii aika paljon pyörittämistä, koska se on henkilökunnan haalimista ja toisaalta kulutkin ovat aika suuret, koska täytyy päivystää - tuli tilauksia sitten tai ei, Jääskeläinen sanoo.
Yrityksissä hyviä kokemuksia hoitoavusta
Yksi lastenhoitoapua työntekijöilleen tarjoavista yhtiöistä on valtakunnallinen ohjelmistoyritys Ixonos. Kolmekymppisten asiantuntijoiden yrityksessä hoitokeikkoja kertyy vuosittain kymmeniä.
- Meidän saamamme palaute on niin positiivista, että uskon kyllä että se laajenee, Ixonosin toimitusjohtaja Kari Happonen kertoo.
Yhtiössä työskentelevä Ulla Jutila kertoo, että palaverit on saatu pelastettua, kun kahdeksanvuotias poika on voinut sairastaa kotona hoitajan kanssa. Hänen mukaansa apu on helpottanut myös henkilökohtaisesti, kun kesken kiireisen työn ei tarvitse pelätä sitä, että joutuisi jäämään kotiin.
YLE Uutiset
Julkaistu 28.07.2008, klo 14.27 (päivitetty 28.07.2008, klo 14.31)
Kuva: YLE
Katso TV-uutisten juttu aiheesta
Yhä useampi yritys tarjoaa työntekijöilleen lastenhoitoapua. Yritykset maksavat tarvittaessa työntekijälle hoitajan lapsen sairastuttua ja haluavat näin pitää yllä myönteistä perheimagoa.
Väestöliitolla on nykyään noin 50 lastenhoitoapua tarjoavaa yritystä rekisterissään. Sairaan lapsen hoito maksaa noin 30 euroa tunnilta. Hoitajilta vaaditaan vähintään lähihoitajan tutkinto.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton piirijärjestöt antavat yrityksille lastenhoito-apua muutamalla paikkakunnalla. Valtakunnallinen toiminta jouduttiin kuitenkin supistamaan taloussyistä vuonna 2005.
Pääkaupunkiseudulla satoja yritysasiakkaita
Kodin- ja lastenhoitoon erikoistunut yritys Kodinavux tarjoaa palveluitaan pääkaupunkiseudulla noin 400 yritykselle. Yritysten lastenhoitajana se on markkinajohtaja. Hoitajien koulutus vaihtelee, mutta heidän taustansa selvitetään hyvin.
Kodinavux-yhtiön hallituksen puheenjohtajan Kari Jääskeläisen mukaan ala on hyvää bisnestä, mutta siinä on myös haasteensa.
- Toki se vaatii aika paljon pyörittämistä, koska se on henkilökunnan haalimista ja toisaalta kulutkin ovat aika suuret, koska täytyy päivystää - tuli tilauksia sitten tai ei, Jääskeläinen sanoo.
Yrityksissä hyviä kokemuksia hoitoavusta
Yksi lastenhoitoapua työntekijöilleen tarjoavista yhtiöistä on valtakunnallinen ohjelmistoyritys Ixonos. Kolmekymppisten asiantuntijoiden yrityksessä hoitokeikkoja kertyy vuosittain kymmeniä.
- Meidän saamamme palaute on niin positiivista, että uskon kyllä että se laajenee, Ixonosin toimitusjohtaja Kari Happonen kertoo.
Yhtiössä työskentelevä Ulla Jutila kertoo, että palaverit on saatu pelastettua, kun kahdeksanvuotias poika on voinut sairastaa kotona hoitajan kanssa. Hänen mukaansa apu on helpottanut myös henkilökohtaisesti, kun kesken kiireisen työn ei tarvitse pelätä sitä, että joutuisi jäämään kotiin.
YLE Uutiset
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä sain lapselleni vielä n. kymmenen vuotta sitten kodinhoitajan, ihan kunnan kustantaman ja perheelle ilmaisen, kun lapsi oli sairas. Sitten alkoi se lama - laman myötä älytön kitsastelu lasten ja perheiden rahoista - nyt on kunnilla muuta maksettavaa, seuraukset tästä.
Vuosi siinä vierähti, tai puoli, sitten tuli yhtäkkiä viestiä, että emme me anna kenellekkään lapsiperheelle enää kodinhoitoapua. Siinä sitten teki töitä lapsi kainalossa ja rahattomampana. Lapsilisä muistaakseni vähennettiin, se oli pientä vielä.
Samalla poistettiin mm. yksinhuoltajavähennys verotuksesta ja lisäksi oli jokin toinen juttu, jota en muista, tämä lisäsi verotettavaa tuloani useilla kymmenillä tuhansilla ja laski tulojani, niin, että näkä kurni ja henki oli sitten mennä aliravitsemuksesta. Lapsi ja kissa eivät kärsineet nälkää, äiti kylläkin.
Sosiaalitoimisto ei antanut mitään, kun minulla sattui olemaan vähän luottoja, joista meni pahimmillaan 30% korot. Rahavelat tuli maksettua, mutta se köyhyys oli hirvittävää: ainoat hedelmät mitä söin kolmeen vuoteen olivat omenankuoret, joita en antanut lapseni syödä.
On hyvä, että työnantajat huomioivat lasten sairastelun, todella hienoa! Emmehän me kaikki ole yksinhuoltajia, mutta yksinhuoltajan ura kuitenkin on kivinen. Kun lapsi sairastaa, töitä tehdään sairas lapsi kainalossa ja stressi todella kasvaa.
Kymmenen vuotta sitten maksoin MLL:n hoitajan palkkaa 30 mk/tunti. Hoitajat olivat teinejä ja todella hyvin lapsi viihtyi heidän kanssaan. Muistan yhdenkin kerran kun tulin kotiin: koti oli aivan hävityksen kauhistus, kaikki lelut ympäri kotia, mutta lapsella oli ollut todella HAUSKAA. Minut kyllä pelasti MLL:n hoitajat niin monta kertaa, kun oli illalla työmenoja. Varaa muihin kuin työmenoihin ei ollut.
ne kolme palkallista päivää sairaan lapsen kanssa. Sairas lapsi todellakin tarvitsee äitiään enemmän. Mielestäni on raa'asti sanotttu: "Hänen mukaansa apu on helpottanut myös henkilökohtaisesti, kun kesken kiireisen työn ei tarvitse pelätä sitä, että joutuisi jäämään kotiin."
Tarviiko sitä oikein pelätä, että joutuu olemaan lapsen kanssa?
kanssa oloa, vaan sitä kurjaa asennetta työnantajan taholta, jos joutuu lähtemään hoitamaan sairasta lastaan.
Esim. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin johto on tunnettua törppöydestään suhtautumisessa lasten vanhempien poissaoloihin. Paljon turhaa henkistä painetta aiheutetaan työntekijöille turhalla syyllistämisellä.
En ole siellä töissä enää, mutta kun olin, niin minulle tuli kerran viikossa parin tunnin poissaolo lapsen terapiakäyntien takia. Siis aivan turha kysyä, eikä aikoja olisi voitu vaihtaa, koska terapia annettiin saman sairaanhoitopiirin lastensairaalassa, jossa itsekin olin töissä. Siis samat työajat olivat terapian antajilla kuin omatkin työaikani olivat.
Edellinen työnantaja hyväksyi nuo poissaolot lapsen sairaudesta johtuviksi, mutta HUS viilasi pilkun päälle ja katsoi, että palkalliseksi voidaan hyväksyä vain lapsen ÄKILLISESTÄ sairaudesta johtuvat poissaolot. No, ei siinä mitään. Olisin hyväksynyt sen, jos ne tunnit olisi vähennetty palkastani, mutta kun ei käynyt sekään! Minua vaadittiin tekemään ne viikottain takaisin ja se olikin jo vaikeampaa, koska helposti törmättiin jo siihenkin tuntimäärään, mitä lapsi voi olla päivittäin tarhassa.
Ja oli raivostuttavaa, että lapsen terapia, mikä olisi pitänyt olla myönteinen kokemus, kostautui hänelle pitempinä tarhapäivinä, mikä taas ei hänelle niin kovin myönteistä ollutkaan. Lopulta jäin kotiin vielä muutamaksi lisävuodeksi. Mutta kyllä kokemus oli, että huonoimmat työnantajat eivät tule tuumaakaan vastaan lapsen hoitoon liittyvissä asioissa.
käynteihin meni kuin pari tuntia. Siis jouduin ensin lähtemään työpaikalta keskustasta, hakemaan lapsen lähellä kotia olevasta tarhasta, matkustamaan junalla terapiaan, odottamaan sen 45 min, mitä terapia kesti, taas pukemaan lapsen, saattamaan takaisin päiväkotiin ja matkustamaan itse junalla takaisin keskustaan. Kyllä siihen meni kolmisen tuntia kaikkiaan.
Viimeinen piste mitassani oli se, että tunsin joutuneeni silmätikuksi noiden terapiakäynti poissaolojen takia ja koska alussa niihin suhtautumista ylemmän johdon kanssa jouduttiin selvittelemään. Töissä oli sellainen käytäntö, että henkilökunta voi olla kolme päivää itse pois oman sairautensa takia ilman lääkärintodistusta. En ollut koskaan käyttänyt tuota hyväkseni, vaan jos harvoin jouduin olemaan pois, minulla oli niistä aina lääkärintodistus. Ja sitten kun yhden kerran olin päivän pois vain oman ilmoituksen varassa, ilman lääkärintodistusta, niin esimieheni kertoi, että siihen oli heti kiinnitetty johdon taholta huomiota ja hän oli joutunut selittämään tilannetta ylös päin. Ei kyllä tuntunut kivalle ollenkaan! Eikä lohduttanut sekään, että työhöni oltiin kyllä tyytyväisiä ja siitä sain myönteistä palautetta. Mutta silti tuntui, että kukaan työntekijä ei ollut johdon silmissä luottamuksen arvoinen.
Esim. just jollekin HUS:n henkilökunnalle olisi melkein kuin taivaan lahja tuollainen työnantajan taholta lastenhoidon järjestely. Mutta nimenomaan sinne sitä tuskin koskaan hankitaan. HUS:n hallitus suhtautuu vielä nykyisinkin esim. hoitajien palkkaukseen niin, että se on vähän kuin kutsumustyötä, eräänlaista hyväntekeväisyyttä ja sen takia palkkakin saa olla sen mukainen.
Ei työnantaja jaksa ymmärtää. Minunkin lapsestani soitettiin, että hän on päiväkodissa pahasti sairaana. Ilmoitin esimiehelle, joka pyysi ennen lähtöäni, että voisitko vielä hoitaa tuon homman ennen lähtöäsi? Sanoin, että EN.
Hävytöntä oli, että lapsi on pahasti sairaana, ja vastaus oli tuo.