mustasukkaisia olette?
Miten suhtautuisitte jos ihastuksen kohteenne lähtisi viikonlopuksi tai pidemmäksi ajaksi pois jonkun naispuolisen ystävänsä kanssa?
Miten suhtautuisitte jos ihastuksen kohteenne lähtisi viikonlopuksi tai pidemmäksi ajaksi pois jonkun naispuolisen ystävänsä kanssa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
millä asteella suhde on ihastuksen kohteeseen. Jos olisin ihastunut johonkin tiettyyn ja olisin hänestä epävarma, ja en oikein tuntisi kaveriakaan niin totta kai olisin tosi mustasukkainen. Mutta jos olisin varma ihastukseni rakkaudesta niin sitten se olisi eri asia.
ihastuksen kohteesta, muuta ihastuksen kohde tuttavuudeksi niin sitten siinä on jo jotain aitoa. näköjään sulla on reissu tiedossa, älä mainosta, kenet otat mukaan ellet tunne ihastuksesi kohdetta tarkemmin, niin olen ymmärtänyt. Hyvät yöt!
Olen itse todella mustasukkainen ja aina vaan joudun sen asian kanssa tekemään töitä. Existä en ole jostain syystä mustasukkainen, kun ajattelen, että menneet on menneitä. Ainakin minulle. Kärsin omistushalusta, ehkä ja toivottavasti vähemmän nykyisin. MInusta on kamalan noloa, jos kumppanini esim. alkaisi flirttailla toisen kanssa kun minä olen paikalla. Tästä on todella paljon kokemusta.
Olen sanonut siipalleni, että saa kattella muita ja flirttailla muiden kanssa mutta ei nenäni edessä, se on noloa, koska se olisi epäkunnioittavaa.....
säästää mustasukkaisuuden helvetiltä. Jos jonpikumpi osapuoli joutuu suhteessa "lokeroiduksi", toisen ystäväpiirin ulkopuolelle, ajaa se vääjäämättä mustasukkaisuuteen. Riippumatta suvaitsevuudesta ja ymmärryksen määrästä. Mustasukkaisuus on tuhonnut niin paljon, niin monessa suhteessa ja surullista on jos sille antaa idätyspohjan omalla vääristyneellä toimintamallillaan.
Jos rakastatte toisianne ja elätte parisuhteessa, olkaa myös avoimia joka suhteessa. Näin säästyy monelta tuskalta. Miettikää mikä on tärkeintä juuri Sinulle.
Samaa mieltä, mutta mitä tehdä jos käy ilmi että toinen ei ole rehellinen ja ottaa itselleen oikeuksia periaatteella 'enhän minä tee mitään', 'mikä ei näy ei loukkaa' ja 'tämä asia kuuluu vain mulle'? Onko suhteen lopettaminen luottamuksen puutteeseen ainoa tie?
Mulla on se kokemus, että mä aina "joudun" mustasukkaisen rooliin. Toisen käytös on niin silmiinpistävää, että olisihan se vähän kummaa jos siihen ei reagoisi. Se tuntuu vaan kauhean nololta olla mustasukkainen. Kerran yksi nainen tuli istumaan ystäväni viereen ravintolassa ja alkoi ihan törkeästi iskemään. MIelestäni kumppanini pitäisi vetää rajat, mutta silloin kokeilin toista taktiikkaa, koska hän oli uusi tuttavuus. Änkesin istumaan heidän väliinsä ja sanoin naiselle, että rajoita jo tuota tai tulen mustasukkaiseksi. Nainen katosi ja kumppanini oli hyvin tyytyväinen ja keskittyi täysin minuun. Mutta tuli vähän äitimäinen olo.
Sitä toivoisi että toiselta löytyisi sitä kunnioitusta ja halua valita minut ihan itse.
Siis mulla on vähän käsitteet hukassa, kun puhun jotenkin niin menneestä ajasta. Siis en tarkoita ystävä ystävää vaan ihmistä, josta siis olin kiinnostunut suhdemielessä ja sitä suhdetta siinä oltiin jo viritelty pidemmän aikaa...
Ottaa minkälaisia oikeuksia? Mä en voi sietää valehtelua, koska siinä menee luottamus. Totuus, oli se millainen tahansa, on aina parempi kuin valehtelu. Tästä ollaan eri mieltä. Jotkut ajattelee, että on parempi "säästää" toista ja olla kertomatta. Kantaa itse lastinsa. Siinä on vaan se ongelma, että jos asia sittenkin joskus myöhemmin tulee ilmi? MIltä sitten mahtaa tuntua? Suhde on perustunut valheelle? Mä toivoisin, että mulle kerrottaisiin esim. uskottomuudesta kuin että jätettäisiin kertomatta, muka säästämissyistä. Eihän sitä tarvitse yksityiskohdilla herkutella. Ne saa kantaa ihan itse. Mutta todeta asia. Sitten toinen voi päättää antaa anteeksi ja yrittää opetella taas luottamaan.
Olenpas minä anteeksiantavainen. Ei se ihan niin taida mennä ; ).
Jos olen luottamuksellisessa suhteessa, en petä, enkä käyttäydy epäkunnioittavasti kumppaniani kohtaan.
ongelmia luottaa toiseen. Jos murehtisi kaiken mitä jos-skenaariot läpi niin elämä olisi aikamoista mylläkkää. Kyllä mä luotan ihan siihen että kun luottaa ja elää rohkeasti niin asiat loppujen lopuksi aina päätyy niin kuin niiden pitää. En minä voi ketään pakottaa olemaan ikuisesti minun. Ei se toimi niin.
niin mitäpä siinä voisi tehdä.
Jos hän on minun seurustelukumppanini,niin outoa olisi jos minä en voisi lähteä mukaan..
jos hän lähtisi heteronaisen kanssa,asia ok,
mutta lesbon,not ok.
En ole mustasukkainen. Minusta kaikilla on oikeus olla kenen kanssa ovat. Ei saisi kahlita ihmistä. Se rajoittaa hänen omaa vapauttaan. Ei ainakaan jos hän on vain ihastus.
Mun tyttöystävä on alusta lähtien mennyt kavereittensa kanssa ilman mua,joten en osaa panna pahaksi jos yöpyy toisten naisten kanssa.
Toisinpäin hän kyllä taitaa hieman olla...soittelee illalla ja aamulla aikaisin jos yövyn jollain toisella tytöllä.
Kuitenkin ollaan sovittu että luottamus on ja pitää,kunnes "toisin todistetaan".
kaverinsa kanssa niin en olisi mustasukkainen, ikävöisin häntä. Sitten olisin mustasukkainen, jos haluaisin hänen kanssaan suhdetta ja hänellä olisi selvästi muitakin virityksiä.
Ihastus, ikävöi muttei halua suhdetta? Mitä mieltä siinä on?
Joku joka nauttii ikävöimisen tunteesta vai? Joku nuoren kaukorakkaus vai?
että toivoisi näkevän tätä useammin, jotta saisi lisäpaukkuja arkipäivälle. En halua kaikkien ihastusten kanssa suhdetta, vain niiden, joista tunnen mustasukkaisuutta. Totta kai, jos on suhteessa tai ehkä alkuvaiheessa niin sitä sekä ikävöi että saattapi olla hieman mustasukkainen. Oliko tässä sitten mitään järkeä, noh, järki ei ole liioin päätäni pakottanut.
ihastus on ihastus, en suhtautuisi mitenkään... mutta jos kyseessä olisi seurustelukumppanini, kyllä varmaan asiasta pitäisi keskustella, miksi.
Jos suhde olisi varmalla pohjalla, sinänsä matkustelu ystävän kanssa ei olisi ongelma, mutta jos aina matkat olisivat saman ystävän kanssa, eikä koskaan mun kanssa, suhde kyllä hiipuisi aika pian... riippuu siis suhteesta ja myös tilanteesta, millaisessa tilanteessa lähtee matkalle. En muutenkaan seurustelisi ihmisen kanssa, jonka kanssa en itse viihdy tai joka ei viihdy kanssani. Miksi ihmeessä?
Niin, eli mulla on ainakin tilanne se, että jos tunnen hyvin naisen kenen kanssa rakkaani lähtisi, ja hän olisi molempien kaveri, en olisi kauhean mustasukkainen. Silti myönnettäköön, että hieman asia vaivaisi, mutta en halua rajoittaa rakkaani menoja minun mustasukkaisuuteni takia, kun siihen ei mitään syytä ole :)Erittäin mustasukkainen olisin kuitenkin tilanteesta, jossa rakkaani lähtisi esim. viikonlopuksi mökille naisen kanssa jota en ole ikinä tavannut, saati jos kuulen/tiedän tämän toisen naisen olevan suuntautumiseltaan bi tai lesbo. Luotan erittäin paljon tyttöystävääni, mutta jos en tunne toista naista, en voi häneen luottaa. Varsinkin jos alkoholin nauttiminen kuuluu ohjelmistoon, niin täytyy myöntää, en saisi nukutuksi. Et kuitenkaan tainnut mainita lähteekö reissuun muita...? Jos lähtee niin mustasukkaisuus on lievempää. Tosi elämässä kuitenkin useimmiten mustasukkaisuus on varmaankin kiinni omasta epävarmuudesta (ainakin minun ja parin muunkin kohdalla) omasta itsestä, tuntuu että se toinen nainen olisi jotenkin parempi. Ei auta kuin kiristää hammasta, ei toisen elämää voi rajoittaa mielin määrin mustasukkaisuuden varjolla.
Ei toista voi omistaa minä enkä se toinen.
riippuu paljolti onko tämä toinen ystävä pelkästään vai onko aistittavissa muutakin.
Otanta lesboista opettanut sen minulle että millään ei ole väliä ollaan miten halutaan. sanoisin kuitenkin että omalta kohdaltani sanoisin heippa moikataan kun nähdään tälle joka on menossa viikonlopuksi.
Tärkeintä mielestäni tietää onko toinen osapuoli vain ystävä eli tässä tapauksessa hetero, muihin en luottaisi pätkääkään.
Tuttu tilanne, luulin seurustelevani, mutta vähitellen tosiaan paljastui tällainen tilanne, että seurustelukumppanini vietti mieluummin aikaa parhaan lesboystävättärensä kanssa baareissa ja myös joo matkoilla. lesboystävättären, joka oli aikoinaan ollut ihastunut häneen ja jonka kanssa oli nii-in mukavaa... ja sivusta seurattuna myös aika läheistä - henkisellä tasolla. Ensi vuoden matkat on kuulemma jo varattuna.
Enmä tiedä voiko sanoa, että olin mustasukkainen. olin vaan f-ing turhautunut, kun tajusin, että meidän suhde olikin pelkkä seksisuhde seurustelukumppanilleni, ja kun itse olin odottanut ja myös satsannut suhteeseen enemmän. Hän lähti nimenomaan matkalle tämän lesboystävättärensä kanssa tilanteessa, jossa meidän olisi tullut selvitellä suhdettamme ja rakentaa sitä ja tosiaan kännykätkin suljettiin... että lomaa otettiin myös suhteestamme. Suhde loppui kyllä lopullisesti tähän.
Ironista on, että tämä "lesboystävätär" ei omasta mielestään ole tehnyt yhtään mitään.... jep. jotkut ovat sokeita ja kuuroja. Mutta kukin tekee valintojaan ja maksaa sitten niiden seuraukset. Minäkin, laittaessani suhteen kylmän viileästi poikki tällaisen jälkeen.
Odotan vaan, koska seuraavaa typyä taas höynäytetään... mutta olisi pitänyt tajuta tilanne siitäkin, kun seurustelukumppanini ei koskaan esitellyt minulle yhtään ystäväänsä, kaveriaan tai tuttavaansa. Aikaa vietettiin vaan kahdestaan ikäänkuin irrallisena muusta maailmasta....
Se miten reagoisin, on tilanteesta ja suhteesta riippuvaista. Myönnän olevani melko mustasukkainen, toisaalta sekin on suhteesta riippuvaista. Joissakin suhteissa luottamus syntyy helposti, joissakin täydellisen sellaisen saavuttaminen tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Olen suhteessa todella tarkka siitä, kuinka minua kohdellaan. Enkä suvaitse lainkaan esimerkiksi flirttailua ulkopuolisten kanssa. Luottamukseni saa siis syötyä hyvin helposti ja nopeasti. Toisaalta saatan olla hyvin sinisilmäinen monien asioiden suhteen. En epäile mitään, kunnes toisin todistetaan. Miettisin kyllä matkalle lähtemistä esimerkiksi uuden tuttavuuden tai minulle tuntemattoman naisen kanssa.
Minun mielestäni toimivassa parisuhteessa neuvotellaan ajankäytöstä ja menoista, ihan jo arkielämän sujumisen vuoksikin. En tarkoita suoranaista luvan pyytämistä omille menoille, mutta keskustelemista, toisen huomioon ottamista ja kompromissien tekemistä. Itse en lähtisi yöksi pois ilman "lupaa", ja muutkin menot sovittelen. En myöskään halua, että minulle ilmoitetaan yllättäen esimerkiksi valmiiksi sovituista matkoista. Jonkun mielestä tällainen voi olla ahdistavaa, minun mielestäni se on peruskohteliaisuutta ja toisen huomioimista suhteessa.
Kun koen tulevani huomioiduksi, ei minulla ole mitään syytä kieltää kohtuuden rajoissa tapahtuvaa ajanviettoa muiden kanssa. Itselleni ensimmäinen tyttöystäväni on paras ystävä, ja matkustan hänen luokseen silloin tällöin esimerkiksi viikonlopuksi. Se sopii naiselleni. En ole koskaan pettänyt ketään, enkä aiokaan. Kun luottamus toimii ja asioista keskustellaan, niistä ei tule ongelmia.