Joku täällä valitteli Suomen hengellistä tyhjiötä. Mielestäni yksi syy tähän hengelliseen rappioon on eräs historiallinen tapahtuma, jota tosin on vaikea todentaa, mutta jonka itse uskon tapahtuneeni. Se menee näin: Silloin kun Suomea oltiin käännyttämässä kristinuskoon sai eräs mies, Henrik nimeltään, joka tuolloin oli Ruotsin Upsalan piispa, käskyn Jumalan enkeliltä käännyttää Suomi kristinuskoon. Hän teki työtä käskettyä ja silloisen Ruotsin kuninkaan, Erikin johdolla, he lähtivät ylittämään Pohjanlahtea. Tultuaan Suomeen he tarjosivat rauhaa jos he suostuisivat kääntymään kristinuskoon. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan saatuaan kieltävän vastauksen he päättivät hyökätä Suomeen. Koska Erikillä ei ollut täysvahvuista armeijaa mukanaan, päätti hän pian palata takaisin Ruotsiin, piispan jäädessä Suomeen järjestelemään kirkollisia oloja. Eräänä talvipäivänä, piispan ollessa reellä kiertämässä maata, tuli hänen nälkä ja hän päätti poiketa kylään saadakseen itselleen ja hevoselleen ruokaa ja juomaa. Tästä alkoi tämä murhenäytelmä, jonka seuraukset ovat vieläkin havaittavissa. Tullessaan kylään ja poiketessaan erääseen taloon hän sai erittäin nihkeän vastaanoton talon emännän(isäntä ei ollut silloin paikalla)kieltäytyessä kestitsemästä häntä. Tästä piispa raivoistui, olihan hän Jumalan asialla, ja otti väkisin itselleen ruoat ja juomat mukaan, jättäen rahat pöydälle. Vähän aikaa tämän jälkeen isäntä, Lalli nimeltään, palasi pyyntireissultaan. Kun emäntä sitten kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut, ja kun hän vielä valehteli saaneensa pelkkää lämmintä kättä maksuksi, lähti Lalli raivoissaan ajamaan piispaa takaa. Aika pian hän jo saavutti hänet. Piispa, joka oli pysähtynyt Köyliö-nimisen järven jäälle, koska oli aavistanut häntä ajettavan takaa, ennusti viimeisen hetken tulleen käskien ajurina ollutta nuorta poikaa piiloutumaan lähellä olevien kivien taakse. Lisäksi hän käski hänen pystyttää kirkko sille paikalle, mihin hevoset pysähtyisivät. Kun Lalli sitten tuli sille paikalle missä hän oli, otti Lalli tapparan esiin ja nosti sotahuudon, joka kiiri ympäri maita ja mantuja. Piispa ehti tuskin sanaakaan sanoa kun hänen päänsä jo oli irti. Näin Lalli luuli kostaneensa Ruotsin kuninkaan hyökkäyksen hänen maahansa, mutta häntä varten oli vielä olemassa toinen kosto, se kosto, joka ylhäältä tulee. Tämän jälkeen Lalli palasi kotiin. Mitä sen jälkeen tapahtui, ei tiedetä, ainoa mitä hänestä sen jälkeen tiedetään on se, että hän kuoli hukkumalla siihen samaiseen järveen, jonka jäällä hän tappoi piispa-raukan. Tälläinen on tämä murhenäytelmä.
Suomesta
Kristian
4168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Kun emäntä sitten kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut, ja kun hän vielä valehteli saaneensa pelkkää lämmintä kättä maksuksi, lähti Lalli raivoissaan ajamaan piispaa takaa."
On toisaalta otettava huomioon, että tämän kertomuksen ovat kirjoittaneet kristityt, joitten piti osoittaa pakanoiden pahuus ja oma ylemmyytensä. Vieläpä sellaiset nykyään harvinaiset kristityt, joitten mielestä oli oikein tappaa, jos joku ei kääntynyt heidän uskoonsa.
Voi aivan hyvin olla, että Lallin rouva puhui totta, eikä piispa henkivartiokaarteineen - eivät piispat taatusti yksinään pakanamaissa liikuskelleet - maksanut.
Yksin Lalli tuskin pystyi mainitun henkivartiokaartin vuoksi piispaa tappamaan, joten Lallilla on täytynyt olla mukanaan kylän muita miehiä. Ja jotta tämmöinen joukko saataisiin liikkeelle tappoaikeissa, luulisi, että piispan poppoo on tehnyt jotain todella pahaa. Ehkäpä kaarti teki kyläläisille ja erityisesti naisille pahaa, kuten ammattisotilailla on turhan usein tapana.
Tämä nyt on tietysti vain spekulointia. Tarkoitukseni on sanoa, ettei Lallin ja Henrikin tarinaakaan välttämättä kannata niellä kritiikittä.
Kuten jo kirjoitin tuossa ensimmäisessä viestissä, niin piispa oli yksin liikkellä, hän oli jäänyt yksin Suomeen Ruotsin kuninkaan, kenen kanssa hän oli tullut, palatessa takaisin Ruotsiin. Kutakuinkin noin se on mennyt, sen todistaa omatuntoni Jumalan kautta. Siis, kuten jo mainitsin, Ruotsin kuningas oli hyökännyt Suomeen ja lyönyt, ketä siellä nyt sattui olemaan taistelemassa, heidät taistelussa. Lallia tämä tietenkin sapetti, ja oli siitä vihainen ja arveli voivansa kostaa sen surmaamalla piispan. Yksin hän sen teki, piispalla oli vain ajuri¨mukanaan.
Kristian, millainen kuningas jättäisi uskonsodassa piispan kaltaisen arvohenkilön yksinään vihollismaahan?
Ei se mikään varsinainen sota ollut, Suomi ei tuohon aikaan mikään yhtenäinen maa ollut, vaan kyse oli lähinnä niskuroivien talonpoikien rankaisusta. Suomi oli jo jonkin aikaa ollut Ruotsin eräänlainen alusmaa, josta haettiin sotilaita ja kerättiin veroa eli Suomea(tai siis osaa nykyisestä)ei siis pidetty varsinaisesti vihollisena. Ja sen takia piispa uskalsi, vaikka aika rohkeata sekin oli, jäädä maahan yksin.