Isä on tavannut lastaan viitisen vuotta tapahtuneen eromme jälkeen aina vain harvenevasti. Viimeisen vuoden aikana ehkä n kerran kahdessa kuussa. Ei soita eikä pidä sellaista normaalia yhteydenpitoa.
Nyt lapsi (12)on alkanut karsastaa isänsä luo menoa ja on ilmoittanut ettei halua tulla sinne. Kas kummaa kun tämä onkin nyt sitten minun syyni!
Viisi vuotta olen yrittänyt ettei lapsen yhteys isään katkeaisi enkä ole kertaakaan kieltänyt tapaamisia. Päinvastoin olen niihin kannustanut.
Ei kait ole ihme että lapsi vieraantuu eikä halua mennä?
Nyt lapsi (12)on alkanut karsastaa isänsä luo menoa ja on ilmoittanut ettei halua tulla sinne. Kas kummaa kun tämä onkin nyt sitten minun syyni!
Viisi vuotta olen yrittänyt ettei lapsen yhteys isään katkeaisi enkä ole kertaakaan kieltänyt tapaamisia. Päinvastoin olen niihin kannustanut.
Ei kait ole ihme että lapsi vieraantuu eikä halua mennä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisivatpa kaikki yh-äidit niin ymmärtäväisiä, että huolimatta toisen nahkeudesta jaksaisivat yrittää kannustaa ja auttaa. Vaikka ei se äidin tehtävä olekaan jos isä on niin urvelo.
tuon saman mutta pienemmässä mittakaavassa. Isää ei kiinnostanut reiluun puoleen vuoteen omat lapset ollenkaan ja sitten kun HÄNELLE olisi sopinut tapaamiset niin se oli minun vika kun lapset eivät halunneet isäänsä nähdä. Minä olen myös kannustanut exääni olemaan lasten kanssa enkä tapaamisia ole estänyt. Myös lapsille olen puhunut ainoastaan myönteisesti isästään.
Nyt onneksi asiat ovat paremmin mutta ärsyttävää aikaa tuo oli! Koita jaksaa ja muista että vika ei ole sinussa!