Tällanen tapaus:
Nuoruudessa mulla ei oo ollu ku yks ainoo kaveri ja syy on siinä ettei mutsi huolinu meidän kämppään ketään muita kavereita, koska ei tuntenu niitä kunnolla. Himaan piti tulla joka päivä 19.00, paitsi viikonloppuisin sain olla jopa 21.00. Mutsilta piti aina kysyä lupa (vielä 15-vuotiaanaki), jos halusin mennä jonnekki. Jos halusin mennä bilettämään, ni en saanu koska "ei voi tietää mitä hörhöjä siellä liikkuu". Ainoa Kaverini ei jaksanu käydä ikinä missään, vaan pelaili tietokoneella himassa ja minä vain katsoin vieressä kun se pelas, eikä mitään muuta. Silloin ku kaveri tuli meillä käymään, se valtas pleikan aina ja anto pelata vaan sillon jos jossain pelissä oli kaksinpeli. Vielä 15-vuotiaanakin mulla oli vain yksi kaveri, eli olin tehokkaasti eristynyt omanikäisistäni kavereista, jotka menivät viikonloppuisin juhlimaan.
Perheeni on myös hyvin köyhä. Faijalla heikot tulot ja isot lainat otettuna, joten mutsikin joutui menemään töihin, että saadaan ruokaa perheelle. ripillepääsyyn mennessä olin käynyt elokuvissa päälle kolme kertaa ja lintsillä kerran koko elämäni aikana. Ulkomailla en ole ollut koskaan, enkä Jyväskylää pohjosempana. Ainoa iloni on ollut pelaaminen, koska muuta tekemistä ei vaan löydy. Säästöni hävisivät aina tililtä, koska mutsin piti lainata laskuja varten. Harmittaa vaan ku se ei koskaan kysyny lupaa, vaan siirsi kaikki rahat tililtä. Samoin kävi isoveljen kesätyöpalkalle.
Useiden vuosien riitojen jälkeen vanhempani sitten erosivat, sattumalta samana vuonna kun kävin riparin. Äidistä ei tullut enää yhtä suojelevainen tai holhoava kuin ennen, mutta ei se mulle paljoo auta ku asun isän luona. Pikkuveli ja -sisko asuvat äidin luona ja koska isän lainat eivät ole enää äidin rasitteena, sen talous on kohentunut reilusti, joten sisarukset saavat asua omissa huoneissaan, heillä on viikkorahaa säännöllisesti, (ennen eroa oli turha edes haaveilla siitä), he saavat uusia vaatteita säännöllisesti, jopa vähän kalliimpiakin merkkivaatteita, he pystyvät menemään kavereilleen koska haluavat eikä virallisia kotiintuloaikoja ole.
Minä asuin isäni ja uuden äitipuoleni kanssa kolmiossa ja koska isäni ei ikinä heitä mitään tavaroita pois, niitä oli ehtinyt kertyä niin paljon, ettei ne mahtunu kaappeihin vaan ne oli laitettava läjään keskelle olohuonetta ja ympäri kämppää (mukaanlukien autonrenkaita, vanhoja lehtiä ja autonosia). Seuraus oli se, että kämppä oli niin karmeassa kunnossa ettei sinne voi ottaa ketään, joten yläasteelta saamani uudet kaverit eivät voineet tulla sinne ja siinä vaiheessa oli itsetuntoki niin maassa etten uskaltanu puhua tytöille. Faijalle kehittyi samalla laiskuus taloudenhoitoon, eikä sitä kiinnostanu enää edes avata laskuja, vaan se lykkäs niitä joka paikkaan ja niitä oli tietenki vaikea etsiä siitä läävästä sillä seurauksella, että suurin osa meni perintään asti ja niitä me sitten makselemme vielä tänäkin päivänä. Puolmutsilla kovat stressit ku sen pitää siirtää työpaikkansa Suomeen, ku on asunu 25-v Ruotsissa ja sillä on semmonen luonne, että jos sitä vituttaa, ni se purkaa sen aina lähimpään henkilöön huutaen jostain aivan mitättömästä asiasta tyyliin, miksi en ole vienyt pahvilaatikoita roskikseen vaikka juuri pyysin viemään ne. Sillä hetkellä olin tiskaamassa, joten en voinut vielä. Puolmutsille on ihan turha väittää vastaan, koska se innostuu siitä vaan huutamaan lisää ja pahimmillaan "väittelyt" ovat kestäneet jopa aamukolmeen, vaikka seuraavana päivänä on koulua. On se muutaman kerran huitonut pyyhkeellä päähän ja lyönyt sanomalehdellä. Se ei ole sattunut, mutta haavoittaa minua syvältä, koska pyrin olemaan mieliksi kaikille. Puolmutsilla on vieläpä kaksi koiraa, joiden ulkoilutus on siirtynyt asteittain minun vastuulleni, joten läksyjen, koiranulkoilutusten, ruokkimisten ja kotitöiden jälkeen minulla ei ole aikaa edes pelata, vaan menen suoraan nukkumaan koska kello on silloin niin paljon.
Lukiota aloittaessani jouduimme muuttamaan Helsinkiin, koska löysimme kämpän, jonka vuokra on pienempi kuin edellisen kämpän. Lukiokirjoista tuli lisäkuluja reilusti, eikä opintotuki, eikä -laina riitä edes peittämään nykyistä rahantarvettamme. muutama puhelinlasku oli päässyt erääntymään ja niissä muutamat kytkypuhelimet kasvattavat pottia entisestään. lasku on tällä hetkellä jopa parin tonnin luokkaa. Helsingissä mikään ei muuttunut, paitsi että puoliäiti sairastui leukemiaan, joka saatiin onneksi hoidettua, mutta lisäsi kulujamme. Koiralle tuli vatsalaukunkiertymä, jolloin leikkaus maksoi päälle tuhat euroa. Isä joutui syvän masennuksen ja huonon yleiskunnon takia syömään verenpainelääkkeitä ja masennuspillereitä, sekä on ollut jo vuoden sairaslomalla. Sen seurauksena hänen palkkansa on pudonnut puoleen normaalista ja tulee putoamaan edelleenkin. Kaikki rahat menevät talouden pyörittämiseen, joten minulla eikä puoliäidillä ole varaa käydä huvittelemassa missään. Haluan käydä uusien kavereideni kanssa juhlimassa, mutta minulla ei ole rahaa edes bisseen. Uusia vaatteita sain viimeksi viime elokuussa ja nekin ainoastaan opintolainan avulla. Sossun antamat toimeentulotuet eivät riitä mihinkään, koska osaa veloista ei hyväksytä tuettavien velkojen joukkoon. Tein kesätöitä 8 viikkoa tämän vuoden kesällä, palkka verojen jälkeen päälle 750/kk eli yht. 1500 €. tällä hetkellä minulla on tilillä 5 € koska palkka meni lainojen korkoihin ja erääntyviin laskuihin ja toimeentulotukea ei tule koska olen ollut töissä. Uudet lääkkeet ovat tehneet isästäni haluttoman tekemään mitään, eikä hän huolehdi omasta hygieniastaankaan. Hän saa usein raivokohtauksia, varsinkin puoliäidin ja isän välisten riitojen jälkeen. Itse en riitele kenenkään kanssa vaan koitan poistua tilanteesta mahdollisimman nopeasti nyökyttelemällä ja myötäilemällä, vaikka olisinkin eri mieltä asioista. Teen sen vain oman mielenrauhani takia. Useita kertoja isä on uhannut tehdä itsemurhan, aika usein parvekkeella hyppäämisellä tai tahallisen kolarin ajamisella. Samaan aikaan sisarukseni voivat mainiosti, paitsi pikkuveljeni, jolla on kavereita Jokelan koulukeskuksessa, mutta hänkin alkaa jo toipua tapauksesta. Puoliäiti on useasti uhannut lähtevänsä, mutta tietää että isän talous romahtaa lopullisesti, jos se jättää meidät oman onnemme nojaan. Ainoa ratkaisu tilanteeseen tuntuu olevan velkaneuvonnan järjestäminen, jolloin kaupunki maksaa velat ja kaupungille maksetaan sitten velkaa vähissä erissä takaisin. Jotain 250€ kuussa. Ongelma on ettei isäni jaksa hankkia tarvittavia kaavakkeita ja tositteita asian ajamiseksi.
Mitä minun oikein pitäisi tehdä? Olen miettinyt kotoa pois muuttamista omaan asuntoon, mutta silloin isäni talous saattaa haaksirikkoutua. Pliis vastatkaa!!!
Nuoruudessa mulla ei oo ollu ku yks ainoo kaveri ja syy on siinä ettei mutsi huolinu meidän kämppään ketään muita kavereita, koska ei tuntenu niitä kunnolla. Himaan piti tulla joka päivä 19.00, paitsi viikonloppuisin sain olla jopa 21.00. Mutsilta piti aina kysyä lupa (vielä 15-vuotiaanaki), jos halusin mennä jonnekki. Jos halusin mennä bilettämään, ni en saanu koska "ei voi tietää mitä hörhöjä siellä liikkuu". Ainoa Kaverini ei jaksanu käydä ikinä missään, vaan pelaili tietokoneella himassa ja minä vain katsoin vieressä kun se pelas, eikä mitään muuta. Silloin ku kaveri tuli meillä käymään, se valtas pleikan aina ja anto pelata vaan sillon jos jossain pelissä oli kaksinpeli. Vielä 15-vuotiaanakin mulla oli vain yksi kaveri, eli olin tehokkaasti eristynyt omanikäisistäni kavereista, jotka menivät viikonloppuisin juhlimaan.
Perheeni on myös hyvin köyhä. Faijalla heikot tulot ja isot lainat otettuna, joten mutsikin joutui menemään töihin, että saadaan ruokaa perheelle. ripillepääsyyn mennessä olin käynyt elokuvissa päälle kolme kertaa ja lintsillä kerran koko elämäni aikana. Ulkomailla en ole ollut koskaan, enkä Jyväskylää pohjosempana. Ainoa iloni on ollut pelaaminen, koska muuta tekemistä ei vaan löydy. Säästöni hävisivät aina tililtä, koska mutsin piti lainata laskuja varten. Harmittaa vaan ku se ei koskaan kysyny lupaa, vaan siirsi kaikki rahat tililtä. Samoin kävi isoveljen kesätyöpalkalle.
Useiden vuosien riitojen jälkeen vanhempani sitten erosivat, sattumalta samana vuonna kun kävin riparin. Äidistä ei tullut enää yhtä suojelevainen tai holhoava kuin ennen, mutta ei se mulle paljoo auta ku asun isän luona. Pikkuveli ja -sisko asuvat äidin luona ja koska isän lainat eivät ole enää äidin rasitteena, sen talous on kohentunut reilusti, joten sisarukset saavat asua omissa huoneissaan, heillä on viikkorahaa säännöllisesti, (ennen eroa oli turha edes haaveilla siitä), he saavat uusia vaatteita säännöllisesti, jopa vähän kalliimpiakin merkkivaatteita, he pystyvät menemään kavereilleen koska haluavat eikä virallisia kotiintuloaikoja ole.
Minä asuin isäni ja uuden äitipuoleni kanssa kolmiossa ja koska isäni ei ikinä heitä mitään tavaroita pois, niitä oli ehtinyt kertyä niin paljon, ettei ne mahtunu kaappeihin vaan ne oli laitettava läjään keskelle olohuonetta ja ympäri kämppää (mukaanlukien autonrenkaita, vanhoja lehtiä ja autonosia). Seuraus oli se, että kämppä oli niin karmeassa kunnossa ettei sinne voi ottaa ketään, joten yläasteelta saamani uudet kaverit eivät voineet tulla sinne ja siinä vaiheessa oli itsetuntoki niin maassa etten uskaltanu puhua tytöille. Faijalle kehittyi samalla laiskuus taloudenhoitoon, eikä sitä kiinnostanu enää edes avata laskuja, vaan se lykkäs niitä joka paikkaan ja niitä oli tietenki vaikea etsiä siitä läävästä sillä seurauksella, että suurin osa meni perintään asti ja niitä me sitten makselemme vielä tänäkin päivänä. Puolmutsilla kovat stressit ku sen pitää siirtää työpaikkansa Suomeen, ku on asunu 25-v Ruotsissa ja sillä on semmonen luonne, että jos sitä vituttaa, ni se purkaa sen aina lähimpään henkilöön huutaen jostain aivan mitättömästä asiasta tyyliin, miksi en ole vienyt pahvilaatikoita roskikseen vaikka juuri pyysin viemään ne. Sillä hetkellä olin tiskaamassa, joten en voinut vielä. Puolmutsille on ihan turha väittää vastaan, koska se innostuu siitä vaan huutamaan lisää ja pahimmillaan "väittelyt" ovat kestäneet jopa aamukolmeen, vaikka seuraavana päivänä on koulua. On se muutaman kerran huitonut pyyhkeellä päähän ja lyönyt sanomalehdellä. Se ei ole sattunut, mutta haavoittaa minua syvältä, koska pyrin olemaan mieliksi kaikille. Puolmutsilla on vieläpä kaksi koiraa, joiden ulkoilutus on siirtynyt asteittain minun vastuulleni, joten läksyjen, koiranulkoilutusten, ruokkimisten ja kotitöiden jälkeen minulla ei ole aikaa edes pelata, vaan menen suoraan nukkumaan koska kello on silloin niin paljon.
Lukiota aloittaessani jouduimme muuttamaan Helsinkiin, koska löysimme kämpän, jonka vuokra on pienempi kuin edellisen kämpän. Lukiokirjoista tuli lisäkuluja reilusti, eikä opintotuki, eikä -laina riitä edes peittämään nykyistä rahantarvettamme. muutama puhelinlasku oli päässyt erääntymään ja niissä muutamat kytkypuhelimet kasvattavat pottia entisestään. lasku on tällä hetkellä jopa parin tonnin luokkaa. Helsingissä mikään ei muuttunut, paitsi että puoliäiti sairastui leukemiaan, joka saatiin onneksi hoidettua, mutta lisäsi kulujamme. Koiralle tuli vatsalaukunkiertymä, jolloin leikkaus maksoi päälle tuhat euroa. Isä joutui syvän masennuksen ja huonon yleiskunnon takia syömään verenpainelääkkeitä ja masennuspillereitä, sekä on ollut jo vuoden sairaslomalla. Sen seurauksena hänen palkkansa on pudonnut puoleen normaalista ja tulee putoamaan edelleenkin. Kaikki rahat menevät talouden pyörittämiseen, joten minulla eikä puoliäidillä ole varaa käydä huvittelemassa missään. Haluan käydä uusien kavereideni kanssa juhlimassa, mutta minulla ei ole rahaa edes bisseen. Uusia vaatteita sain viimeksi viime elokuussa ja nekin ainoastaan opintolainan avulla. Sossun antamat toimeentulotuet eivät riitä mihinkään, koska osaa veloista ei hyväksytä tuettavien velkojen joukkoon. Tein kesätöitä 8 viikkoa tämän vuoden kesällä, palkka verojen jälkeen päälle 750/kk eli yht. 1500 €. tällä hetkellä minulla on tilillä 5 € koska palkka meni lainojen korkoihin ja erääntyviin laskuihin ja toimeentulotukea ei tule koska olen ollut töissä. Uudet lääkkeet ovat tehneet isästäni haluttoman tekemään mitään, eikä hän huolehdi omasta hygieniastaankaan. Hän saa usein raivokohtauksia, varsinkin puoliäidin ja isän välisten riitojen jälkeen. Itse en riitele kenenkään kanssa vaan koitan poistua tilanteesta mahdollisimman nopeasti nyökyttelemällä ja myötäilemällä, vaikka olisinkin eri mieltä asioista. Teen sen vain oman mielenrauhani takia. Useita kertoja isä on uhannut tehdä itsemurhan, aika usein parvekkeella hyppäämisellä tai tahallisen kolarin ajamisella. Samaan aikaan sisarukseni voivat mainiosti, paitsi pikkuveljeni, jolla on kavereita Jokelan koulukeskuksessa, mutta hänkin alkaa jo toipua tapauksesta. Puoliäiti on useasti uhannut lähtevänsä, mutta tietää että isän talous romahtaa lopullisesti, jos se jättää meidät oman onnemme nojaan. Ainoa ratkaisu tilanteeseen tuntuu olevan velkaneuvonnan järjestäminen, jolloin kaupunki maksaa velat ja kaupungille maksetaan sitten velkaa vähissä erissä takaisin. Jotain 250€ kuussa. Ongelma on ettei isäni jaksa hankkia tarvittavia kaavakkeita ja tositteita asian ajamiseksi.
Mitä minun oikein pitäisi tehdä? Olen miettinyt kotoa pois muuttamista omaan asuntoon, mutta silloin isäni talous saattaa haaksirikkoutua. Pliis vastatkaa!!!
Vastaukset 18
Vanhimmat
No onpas tilanne /: En kyllä osaa muuta sanoa kuin että itse muuttaisin raa'asti tuossa tilanteessa omaan kämppään ja alkaisin elämään omaa elämää. Et ole velvollinen huolehtimaan isäsi rahaongelmista koko loppuelämääsi.
Muuta pois. Mulla ei ollut kotona nuin paha, ja tilanne oli muutenkin erilainen. Isäni on alkoholisti. Muutin pois 16 vuotiaana, ja jätin taakseni sen kaiken... Nykyään pystyn elättämään itseni ihan hyvin ja olen paljon onnellisempi. Käyn kyllä aika usein kotona katsomassa äitiäni ja veljiäni... Silti siinä talossa tulee tavallaan paha olo, koska kaikkien suhteet toisiinsa ovat niin kireät ja vihaiset.. Siellä ei voi olla rauahassa koskaan.
Kannattaa lähteä vielä kun voi, tilanne ei ole sinun syytäsi, ja sinun ei tarvitse siitä kärsiä :)
Etköhän sä ole jo kärsiny tarpeeki?
Muuta pois ja alota alusta unohda sun isän raha huolut yms. Etköhän sä oo jo ansainnu alottamaan oman elämän ja käymään töissä ja käyttämään rahat siihen mihin sä haluat. ei se tietenkää oo helppoa mutta sä oot ansainnu parempaa!
Tsemppiä!
Dumppaa isä. Sinä et ole velvollinen uhraamaan alkavaa omaa elämääsi siksi että hän ei viitsi tehdä sitä ja tätä. Dumppaa. Tuollaiset vanhemmat jätetään taakse, kyllä ne siitä jaloilleen nousee kun huomaa ettei kukaan enää reagoikaan itsemurhauhkauksiin ja muuhun PASKAPUHEESEEN. Minä tein näin. Kylmästi. 17-weenä. Enkä ole katunut.
Yleensäkin jos joku vajoaa niin "#¤¤#"42n alas että UHKAA ITSEMURHALLA, niin paras lääke kusipäälle on kysyä "osaatko ite vai tarviiko jelppiä?" :| Olen tosissani. Sellaista "kiristystä" ei kenenkään tarvitse eikä pidä niellä suosiolla. Kusipää rupeaa silloin käskyttämään kiristettävien koko elämää. ÄLÄ NIELE TÄTÄ. Usko itseesi.
olethan jo aikuinen mies, isäsikin on,
ei ole sinun tehtäväsi huolehtia isästäsi, sinulla on oma elämä edessäsi, joka sinun pitäisi aloittaa.
Tavalla tai toisella, isäsikin kyllä huomaa, että ei onnistu yksin ja hakee apua jostain muualta, tai sitten ryhdistäytyy tekemään asiansa itse.
Ja tästä ei kannata syyttää itseäsi, siitä seuraa vaan pahempaa masennusta ja stressiä.
Toivottavasti elämäsi kääntyy parempaan suuntaa, tavalla tai toisella.
Entäs suhteesi oikeaan äitiisi, oletteko puheväleissä vai eikö hän päästä sinua edes sisälle taloon ?
Käyn hänen luonaan joka toinen viikonloppu ja koskaan ei ole kieltänyt tulemasta :). Olemme hyvissä väleissä, mutta hän on vähän turhankin huolissaan, miten pärjään Helsingissä (Kuvittelee, etten pärjää yksin). Täällä voin kuitenkin välillä rentoutua ja unohtaa hetkeksi kaiken paskan, mikä odottaa kun palaan takaisin isän luokse.
on hyvä asia, eikä äitien "liika huolehtivaisuus" ole vaaraksi.
Pidät hyvät suhteet äitiisi (ja isääsi ...), hankit oman säästötilin, jonne laitat "ylimääräiset" rahat, mutta siis.. Sehän ei ole sinun tehtäväsi maksaa ISÄSI laskuja, myöhemmin kuitenkin hänenkin pitää itse ruveta maksamaan niitä.
On sulla vielä mahdollisuuksia hyvään elämään, kunhan pidät oman pääsi ja saat muutettua vaikka solukämppään (vaimikäseoli). Ja tietysti kaupungilta/kunnalta voit kysyä lisä neuvoa asian suhteen, muuta en keksi.
Taidan yhtyä muihin vastanneisiin : Muuta pois kun vielä voit. Vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä ja ansaitset parempaa :) Onnea loppu elämälle :)
...on auttaa, olenhan sua 3 vuottta nuorempi ja mun asiat on paljon paremmin, tuli ihan mieleen että mulla on kaikki ihan hyvin kun luin ton sun juttus. No etkö voi palata äitisi luo? vai eikö se halua sua takaisin? tai sitten et halua jättää isääsi, jos se kerran on uhannut tehä itsarinkin...kunpa voisin neuvoa...joudut siis tekemään kaikki kotityöt yksin, koska isäsi ei siihen kykene, niinkö? sanoit et sillä on joku lääkitys, eikö se ole muka auttanut? sulla taitaa oikeesti olla vaikeeta aatella että et edes ole päässyt kavereiden kaa mihinkään...no onko se sun isä oikeesti aikeissa tehdä jotain typerää...sano siitä äidillesi, ehkä se voisi auttaa? ei sun kuuluisi yksin kantaa tuollaista taakkaa, sulla on koulukin...ja sulla pitäisi olla muutakin kuin koulu, ei elämän pelkkää työtä mun mielestä pitäisi olla...
en sentään kaikkia kotitöitä. Puolmutsi laittaa ruoat silloin kun on Helsingissä, mä laitan ne silloin ku se on Turussa (tällä hetkellä suuren osan ajasta koska sen työ on siellä). Verenpaine- ja verenohennuslääkkeet pitävät vaivat kurissa, mutta eivät paranna yleistä hyvinvointia ja syvän masennuksen takia niiden teho laskee. Masennuslääkkeet eivät yksin riitä vaan tarvitaan myös terapiaa, jossa faija on onneksi myös käynyt.
Äidin luokse en muuta lähinnä sen takia, koska etsin jo tällä hetkellä omaa kämppää ja ajattelin, että viimeistään armeijan jälkeen asun omassa kodissa. Puolmutsi on myös luvannut auttaa kämpän etsimisessä koska ymmärtää osittain tilanteeni.
Kiitos tuesta, yritän vielä tsempata lukion loppuun ni siitä se lähtee. Oikeastaan aloitin lukionkin sen takia, että saan hyväpalkkaisen ammatin, ettei tarvitse enää kärsiä tällaista köyhän elämää. Kyllä pari vuotta voi elää vaatimattomasti, mutta liika on aivan liikaa
Yhyy, "mä olen 18v ja mul ei oo yhtää kamuu "
hehehe..
teinixillä ei oo kamuja, voi voi..
T: 30v naimisissa oleva onnellinen mies :D
viestisi on vale koska 30v naimisissa oleva mies ei ole onnellinen :D '
ja. no. muutenkin. sen huomaa. aika selvästi.
kumpi on tyhmempi, 30 joka käyttäytyy kuin teini vai teini joka yrittää juksata netissä että on 30 ?
Äänestäkää Takkua! Takku tahtoo voittaa ,,ö.ö,,
Totta kai mä olen onnellinen, mulla on kaunis vaimo eikä tarvi rypeä itsesäälissä kuten te teinixit joilla ei ole tietoa tulevaisuudesta ja koulutkin vituttaa että puristelkaa finnejänne.. hahaha.
..miten itsekkäitä jotkut voi olla! tässä puhuttiinkin siitä 18 vuotiaasta, ei teistä, menkää muualle ruikuttamaan, ei ketään kiinnosta, teillähän on kaikki hyvin , eikö takku, sähän ootkin hyvä keksimään noita sun juttujas sä 30 v. äijänkäppyrä hyppää suohon, mä kattoisin itse mieluummin jotain 18 vuotiasta kuin 30 kymppistä ryppyotsaista elukkaa.
kyllä sä mun käsivarsilleni sulaisit :3
http://suomenkovimmatpeelot.angelfire.com/stopdrinkingbeer.jpg
COME HERE...
mene kalkkis muualle kalisemaan : D
yrittää vanhana miehenä yrittää naamioida hiukan epäterveen kiinnostuksen turhan nuoria tyttöjä (tai poikia) kohtaan tuollaisella pelleilyllä. Mutta läpi näkyy ja hyvin.