Vähän turhaan ennakoitua ehkä puhua isäpuolesta kun ollaan vasta uusperhettä suunnittelemassa... Mutta ongelma on tässä vaiheessa siis vanhin lapsista joka ei haluaisi sitten millään edes tietää mitään äidin uudesta miesystävästä. Erosta on aikaa alle vuosi joten ymmärrän ilman muuta tilanteen ja kunnioitan teini-ikäiseni tunteita. Pienemmät lapsista hyväksyy uuden tulokkaan ja olemme viettäneet mukavia viikonloppuja yhdessä poissa kotoa mutta vanhin on tällä hetkellä sitä mieltä että häipyy kotoa siksi aikaa jos miesystävä tulee edes kylään... Olisiko kenelläkään neuvoja miten loiventaa vähitellen tilannetta? Vietin ilottomassa ja näivettyneessä avioliitossa 20 vuotta lähinnä lasten takia kunnes en enää jaksanut ja ero tuli. Ja sitten yhtäkkiä tapasin sielunkumppanin joka vei jalat alta ja tunne on molemminpuolinen, olemme korviamme myöten rakastuneita. Olisi niin mukavaa edes joskus yhdistää nämä elämäni suuret rakkaudet, lapset ja uuden miehen. Tällä hetkellä joudun useimmiten olemaan poissa lasten luota kun tapaan rakastani (muutama yhteinen viikonloppu on poikkeus tästä kun vanhin lapsista oli muualla omissa menoissaan). Exän kanssa jolla myös on jo uusi naisystävä lasten huoltovuorot sujuu kyllä. Kärsin tilanteesta jossa aina jossain muualla kuin missä minä sillä hetkellä olen on joku joka kaipaa minua, joko lapset tai uusi rakas. Any good advice please???
Teinin ja "isäpuolen" välit
Mariah
8899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lyhyt aika sopeutua muutoksiin iästä riippumatta. Kyllä teinikin aikanaan varmasti sopeutuu, hyväksyminen onkin sitten toinen juttu.
Juttele teinisi kanssa, kerro, että rakastat häntä ja te miehesi kanssa rakastatte toisianne ja aiotte elää yhdessä riippumatta siitä, mitä mieltä teini on. Varmasti lapsesi on mustasukkainen, kun olet poissa kotoa, mutta kehoittaisin kaikesta huolimatta viettämään aikaa kaikki yhdessä, sillä nyt asetelma on vähän sellainen, että ollaan joko lasten tai miesystävän kanssa, ei kaikki yhdessä. Tällöin voisin kuvitella, että (tekstiäsi lainaten: "jossa aina jossain muualla kuin missä minä sillä hetkellä olen on joku joka kaipaa minua, joko lapset tai uusi rakas") lapsesi kokevat miesystäväsi kilpailijana ja tilanteen sellaisena, että voit olla vain jomman kumman kanssa muttet molempien.
sopeutua tilanteeseen. Ei hän voi puolestasi päättää ketä rakastat tai kenen kanssa haluat elää.
Mies kotiin ja vietätte yhdessä perheen kesken sitä laatuaikaa. Teini saa luvan osallistua tai olla osallistumatta, mutta tilaisuus kuitenkin on annettu tutustumiseen.
Pääasia ettei miehesi provosoi teiniä uhmakäytökseen enempää vaan käyttäytyy luonnollisesti. Sillä luonnollistahan se on että isit ja äidit erottuaan voivat löytää uuden rakkauden ja uuden elämän. Ja tähän elämään kuuluvat niin lapset kuin uusi mieskin. Eikä vain jompikumpi.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Meillä on yhteensä. Kolme aikuista poikaa. Nuorimmalle pojalle tämän uuden suhteen,ja aviomieheni hyväksyminen, vei entiten aikaa. Mutta, olemme pitäneet tiukasti mieheni kanssa kiinni siitä periaatteesta, että aikuisina itse päätämme. Nyt vihdoin. Nuorinmaisemme on hyväksynyt. Aikanaan yrittää kovastikkin "ajaa" kaikilla mahdollisilla tempauksilla miestä pois. Kärsivällisyys ja se ettei mene mukaan nuoren provosoitiin. On paras lääke. Nyt ollaan jo "perheemme isän" kanssa parhaita kavereita. Mutta, kyllä se kesti.... Älkää antako periksi nuorelle, vaan aikaa ja rakkautta, huomiota, nuori ihminen pelkää muutoksia ehkä siksi kapinakin on toisinaan aika yllättävää ja kovaakin, ja näin ollen sopeutuminen vie oman aikansa.....yksillöllistä tämäkin. Jotkut vaativat aikaa enemmän toiset vähemmän.
... asiallisista ja lämmittävistä vastauksista!! Seurattuani vähän tämänkin palstan keskustelua en olisi ollut hämmästynyt varsin erisävyisistäkään vastauksista... Olen ollut omine mielipiteineni tämän asian kanssa niin kovin yksin, sekä ex-mies että omat sukulaiset ovat tähän saakka olleet hyvin tuomitsevalla kannalla. EI olisi saanut esitellä uutta miesystävää näin pian, EI saa yrittää tuoda miestä kylään meidän taloon jos yksi lapsista sanoo ettei halua nähdä häntä (ei ole muuten vieläkään käynyt talossa muuta kuin lasten ollessa isänsä luona), EI sitä ja EI tätä. Minun tekemisiäni ja ajatuksiani on tuomittu rankalla kädellä mikä tuntuu välillä hyvin musertavalta. Aika-ajoin on käynyt mielessä että onko suuri osa (jopa oma hyvinkin läheinen sisko) vain kateellisia minun uudesta onnestani?? Lapset ovat taatusti mustasukkaisia minun ajastani ja ilmeisesti enemmän tai vähemmän sitä mieltä että minun pitäisi olla olemassa vain heitä varten. Mutta tässäkin niin kuin niin monessa muussa asiassa aika auttanee ja tasoittanee tilannetta ja mahdollisimman paljon pitää keskustella lasten kanssa ja tuoda esille oma mielipide ja se että minullakin voisi olla ehkä oikeus ns. omaan elämään - mikä ei tarkoita sitä että laiminlöisin heitä enkä enää rakastaisi heitä samalla tavalla kuin tähänkin saakka.
kiimaakin kovempi? No, juuri se kateus :), ainakin vanhan kansan mukaan. Älä sinä tuomitsijoista välitä - nauti rakkaudesta, sehän on maailman ihanin asia!
Teiniltäsi voisit kysyä, eikö sinulla hänen mielestään ole oikeutta omaan onneen. Kyllä tuon ikäiseltä voi jo edellyttää omaa ajattelua ja empatiakykyä. Aikuiset tarvitsevat aikuista kumppania ja "omaa" elämää, eikä se ole mitenkään lapsilta pois, päinvastoin. Onnelliset ja hyvinvoivat vanhemmat jaksavat enemmän, ja silloin koko perhe voi paremmin.
Ja sinullekin, jos vielä tulee yksinäistä: uusionni.net
tarvitse olla VAIN lapsiasi varten, vaan MYÖS heitä varten. Muista vain, että ei rakkautta jaeta - se kerrotaan.
lukiessani vastauksianne. En ole tainnut edes itse sisäistää miten tiukilla olen ollut viime aikoina. Hassua miten paljon p****a sitä kestää niskaan ilmeenkään värähtämättä mutta annas olla kun saa joltain taholta myötätuntoa niin hanat aukeaa...
Kiitos hyvistä ohjeista, jatkan keskustelua teinin ja pienempienkin kanssa. Ja rakkaudesta osaamme todella nauttia muruni kanssa - se on suuri ihme ja voimanlähde!!
Teini-iässä on vaikea hyväksyä, että vanhempi voi olla myös seksuaalinen olento. Ehkä se hänen torjumisensa ei olekaan varsinaisesti kumppanin tuloa vastaan suunnattu.. Kyse voi olla niinkin intiimistä asiasta, kuin miten ällöttää nähdä oma äitinsä jakamassa läheisyyttä jonkun miehen kanssa. Itselleni oli siinä iässä hankalaa hyväksyä jopa vanhempieni välinen vähänkin seksuaalisuuteen viittaava läheisyys (halit, pusut, taputtelut, hipaisut, ilmapiiri..).