Suurten tai pientenkään uskontojen perushemmojen ruotiminen ei ehkä edistä mitenkään maagista toimintaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä josko uskontojen uuteen valoon asettaminen voisi ammentaa ihmiselle VOIMAA...
Talvella tyrkytin kovasti erinäisiä kirjoja Uskonto-osastoilla, saaden varsin tympiintyneen vastaanoton:
Freke & Gandy: The Jesus Mysteries (SEKÄ Jesus And The Goddess)
Jutun juoni menee niin, että mitään Jeesusta ei näiden hemmojen mielestä koskaan ollutkaan. Heidän mielestään:
Aleksandrian kreikkalaistunut juutalaisyhteisö piti kovasti Välimeren maissa yleisesti harrastetuista mysteeriokulteista, ja halusi esitellä juutalaisille näkemyksen kuolevasta ja uudestisyntyvästä jumalasta. Koska Jahve ei tällainen voi olla, hänelle piti väkertää poika. Jumalan pojan seikkailuista kirjoitettiin useitakin eri versioita, koska jokaisessa tarinassa häntä – konkreettisesti olemassa olematonta – tyyppiä käytettiin ilmaisemaan vertauskuvia hengen matkasta materiaalisessa maailmassa.
Eräässäkin tarinassa Jeesuksen sijasta ristiinnaulitaan Simon, ja tapahtumaa Jeesus nauraa rätkättää jossain loitommalla. Tämä kirjoittajien mielestä tulee tulkita siten, että Simon edustaa fyysistä kehoa, ja Jeesus kuolematonta henkeä. Henkeä ei voi tappaa, vaikka ruumiille tehtäisiin mitä hyvänsä.
Kirjoittajat pitävät alkuperäisenä ja oikeana versiona kristinuskosta gnostilaisuutta. He kokevat että Paavalin kirjoitukset on ymmärretty täysin väärin, ja osa hänen kirjoittamikseen väitetyistä kirjeistä väärennöksiä (esim. ne missä naisia mätkitään olan takaa). Paavali gnostikkona TIESI ettei Jeesusta ole koskaan ollut oikeasti olemassa, ja senpä takia hän sanookin kohdanneensa tämän NÄYSSÄ. Ei oikeasti.
Jerusalem-happeningissa vuonna 70 roomalaisten aikaansaama tuho erotti toisistaan ne seurakunnat jotka olivat vasta eksoteerisessa vaiheessa (heillä oli aloittelijoille annettava käsitys jonka mukaan Jeesus-tarinat ovat todellista historiallista dokumenttia) ja ne jotka esoteerisesti omasivat totuuden Jeesus-jutuista. Eksoteerikot, LITERALISTIT (kuten Freke ja Gandy sanovat) menestyivät Roomassa ja loput tarinasta tiedämmekin...
Henk.koht. koen että on kristinusko on maailman suurin vitsi, mikäli mainitut kirjoittajat ovat oikeilla jäljillä. Alussa hommassa ei ollut mitään pahaa: olipa vain yksi mysteeriokultti monien joukossa, joka halusi kertoa ihmiselle jotakin hänen omasta olemuksestaan (käyttäen ulkoistettujen jumalhahmojen allegoriaalista kieltä). Vaikka Jeesus olisikin ollut oikeasti olemassa, oma käsitykseni on että hän oli ”vain” yksi monista niistä viisaista tyypeistä jotka ovat ihmisiä yrittäneet laittaa ajattelemaan... Palvomisen keksii sitten aina joku laiskimus, josta ei muuhun ole!
Anyway, todellista maagikkoa kiinnostanee se hyöty mitä hän voi saada IHAN MISTÄ HYVÄNSÄ ASIASTA. Jeesus-merkkisten kahleiden katkominen voi olla yksi niistä asioista. Siinä mielessä tämä juttu täällä lienee ehkä jo varsin tarpeeton monille, mutta toimineepahan jonkinlaisena intresanttina anekdoottina...
Talvella tyrkytin kovasti erinäisiä kirjoja Uskonto-osastoilla, saaden varsin tympiintyneen vastaanoton:
Freke & Gandy: The Jesus Mysteries (SEKÄ Jesus And The Goddess)
Jutun juoni menee niin, että mitään Jeesusta ei näiden hemmojen mielestä koskaan ollutkaan. Heidän mielestään:
Aleksandrian kreikkalaistunut juutalaisyhteisö piti kovasti Välimeren maissa yleisesti harrastetuista mysteeriokulteista, ja halusi esitellä juutalaisille näkemyksen kuolevasta ja uudestisyntyvästä jumalasta. Koska Jahve ei tällainen voi olla, hänelle piti väkertää poika. Jumalan pojan seikkailuista kirjoitettiin useitakin eri versioita, koska jokaisessa tarinassa häntä – konkreettisesti olemassa olematonta – tyyppiä käytettiin ilmaisemaan vertauskuvia hengen matkasta materiaalisessa maailmassa.
Eräässäkin tarinassa Jeesuksen sijasta ristiinnaulitaan Simon, ja tapahtumaa Jeesus nauraa rätkättää jossain loitommalla. Tämä kirjoittajien mielestä tulee tulkita siten, että Simon edustaa fyysistä kehoa, ja Jeesus kuolematonta henkeä. Henkeä ei voi tappaa, vaikka ruumiille tehtäisiin mitä hyvänsä.
Kirjoittajat pitävät alkuperäisenä ja oikeana versiona kristinuskosta gnostilaisuutta. He kokevat että Paavalin kirjoitukset on ymmärretty täysin väärin, ja osa hänen kirjoittamikseen väitetyistä kirjeistä väärennöksiä (esim. ne missä naisia mätkitään olan takaa). Paavali gnostikkona TIESI ettei Jeesusta ole koskaan ollut oikeasti olemassa, ja senpä takia hän sanookin kohdanneensa tämän NÄYSSÄ. Ei oikeasti.
Jerusalem-happeningissa vuonna 70 roomalaisten aikaansaama tuho erotti toisistaan ne seurakunnat jotka olivat vasta eksoteerisessa vaiheessa (heillä oli aloittelijoille annettava käsitys jonka mukaan Jeesus-tarinat ovat todellista historiallista dokumenttia) ja ne jotka esoteerisesti omasivat totuuden Jeesus-jutuista. Eksoteerikot, LITERALISTIT (kuten Freke ja Gandy sanovat) menestyivät Roomassa ja loput tarinasta tiedämmekin...
Henk.koht. koen että on kristinusko on maailman suurin vitsi, mikäli mainitut kirjoittajat ovat oikeilla jäljillä. Alussa hommassa ei ollut mitään pahaa: olipa vain yksi mysteeriokultti monien joukossa, joka halusi kertoa ihmiselle jotakin hänen omasta olemuksestaan (käyttäen ulkoistettujen jumalhahmojen allegoriaalista kieltä). Vaikka Jeesus olisikin ollut oikeasti olemassa, oma käsitykseni on että hän oli ”vain” yksi monista niistä viisaista tyypeistä jotka ovat ihmisiä yrittäneet laittaa ajattelemaan... Palvomisen keksii sitten aina joku laiskimus, josta ei muuhun ole!
Anyway, todellista maagikkoa kiinnostanee se hyöty mitä hän voi saada IHAN MISTÄ HYVÄNSÄ ASIASTA. Jeesus-merkkisten kahleiden katkominen voi olla yksi niistä asioista. Siinä mielessä tämä juttu täällä lienee ehkä jo varsin tarpeeton monille, mutta toimineepahan jonkinlaisena intresanttina anekdoottina...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä kieltäisi meitä jatkamasta tuota vitsiä?
Ollaan profeetallisia ja herätetään virtuaali-Jeesus. Tehkäämme hänestä luotettavia havaintoja ja julkaiskaamme hänen lausuntojaan liitettäväksi myöhempien aikojen Raamattuun, Upo-Uuteen Testamenttiin.
Mikäpä siihen olisi parempi kuin tämä Maagikkojen Viisasten Kerho täällä.
päivä ja mieliala parani heti kun pääsin koneelle... ihanaa että huumori elää... ja minut on muutenkin unohdettu täällä "velho" palstalla....
Pol
Autuaita ovat foorumeilta unhoitetut, sillä heidän on järjen valo ja heillä pitää suhteellisuudentajua riittämän.
Uudempi Uusi Testamentti, Ereshkigalin evankeliumi, Laaksojoiku 5:7
"unhoon vaipuvat nuorimmat, vanhat ja viisaat muistetaan, sillä heidän on maailma ja viisaus" (Polen teoksesta "Yksinäisen suden huuto" s.159)
Olenko minä ainoa jolle velhosta tulee mieleen lähinnä Gandalfit ja Harry Potterit?
Velho on kyllä hienosti kalskahteleva sana, mutta jotenkin tuo klassinen "magus" tuo mieleeni vakavammin otettavia mielikuvia. Tai vaikka "master", heh.
Itseasiassa, tästä taas tuli mieleeni se, että nykyaikaisesta maagisesta kulttuurista hiukan uupuu sellainen mestari-kisälli meininki joka ehkä aiempina aikoina oli ainoa tapa välittää tietoa eteenpäin (kirjoja ei ollut kaupoissa). Kuitenkin se on samalla parempi tapa, ja joskus vaikuttaa siltä, etteivät ihmiset oikeastaan opeta toisiaan tällä alalla. New Age skenessä on kyllä mestareita ja niiden oppilaita, mutta useimmiten olen nähnyt niissä jonkinasteista henkilönpalvontaa. Mitä nyt muutenkaan en arvosta useimpien new age gurujen opetuksia kovinkaan paljoa, vaikka kuinka mukavia tyyppejä muuten olisivatkin. Oli miten oli, sellainen henkilönpalvonnasta ja gurumentaliteetista vapaa mestari-oppilas suhde on varmasti magiankin alueella aivan yhtä palkitseva kuin minkä tahansa ammatin tai harrastuksen parissa. Hankkikaa hyvät ihmiset itsellenne opettajia, tuolla maailmassa on jos jonkinlaisia arkipäivän urotekoja tekeviä sankareita ja arkipäivän magiaa osaavia maguksia, jotka voivat opettaa teitä. Ja opettakaa tekin muita ihmisiä, kädestä pitäen, ei vain jollakin tällaisella foorumilla. Täällä vinkuminen on kuitenkin lopulta melko yhdentekevää, joskin kieltämättä hauskaa.
Yleensä opettajia saa vain siten, että liittyy johonkin kulttiin. Joissakin kulteissa on sellainen opettajameininki. Harmi vain, että hyviä kultteja on aika vähän. Tuntuu siltä, että parhaiten menestyvät ne, joissa pääpaino on juuri sillä kulttimentaliteetillä. Itse asiassa niitähän on pilvin pimein sellaisia. Mutta se onkin jo toinen tarina.
Niille kulteille, ryhmille, lahkoille...
Tämä on niin vaikea juttu: jos haluat vain yhden ainoan tiedon, ajatuksen, oivalluksen... sinun pitää lyhemmän tai pidemmän aikaa sietää joukkoa ihmisiä joiden opeissa saattaa olla enemmän mätää kuin sitä hyvää. Mikäs siinä sitten jos on jo niin vapaa sisältään että ei paljon töki vaikka mitä satua tai paskaa puhutaan ympärillä, mutta jos on vielä siinä vaiheessa että kaikki pitäisi olla just eikä melgeen... Ah ja voi.
No. Onneksi Suomessa siedetään melko paljon turisteja ja seikkailijoita, jotka kiertävät turut ja torit liittymättä vakijäseneksi yhtään mihinkään.
(Mistään kovin salaisista ja eristyneistä joukoistahan minä en tiedä mitään...)
Myöskin omakohtainen inhoni guruja ja opettajia kohtaan voi tietysti selittyä voimakkaalla epäilykselläni että heikäläisillä harvemmin on puhtaat jauhot pussissaan, ja kaikenlaisia saalistajia ja orjuuttajia piisaa pilvin pimein.
Kuinkahan pitkälle epäily on tervettä, ja missä kulkee vainoharhan raja? ;)
Minulle velhosta tulee mieleen David Eddings'in luoma Belgarth-velho.. :D No tietty Gandalf mutta Potteri ei kuulu joukkoon...
Itse olen yrittänyt etsiä opettajaa, mestaria, tuloksetta... Luultavasti en koskaan pääse kovin pitkälle ilman opettajaa... Lievästi lukihäiriöisenä on aika vaikea lukea esim englannin kielistä kirjallisuutta ja muutenkin nuo teokset ainakin omasta kirjastosta puuttuvat kokonaan... Ainoastaan joku Wicca-opas ja Olin noita - kirjat löytyvät..
Mestarin löytäminen olisi aika suuren toiveen täyttymys... *huokaa*
Pol