Mitä tehdä kun äiti ei vastaa puheluihin tai viesteihin eli en saa tietoa pojastani? poika saanut tavata minua normaalisti 1-2vko/kk, mutta nyt kesälomamme jälkeen en saa yhteyttä häneen.olen ollut yhteydessä lastenvalvojaan mutta siellä pyydettiin olemaan kärsivällinen ja että äidillä on aika sinne 13.8.08 eli mitä on odotettavissa? mitä kokemuksia teillä lastenvalvojista? jääkö isä alakynteen?
MITÄ TEHDÄ!!!!!!!
ISÄ 04
6802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika todella näyttää mitä tuleman pitää. Meillä tuo homma menee yleensä näin: Etä ei varsinaisesti "kiellä/estä" tapaamisia, puheluita jne, mut jos vaikka soitan, kuuluu taustalta hyvin kireään tyyliin "lopeta se puhelu ja nyt sinne sun tänne heti..."
Toinen seikka on "lapsi ei halua olla tekemisissä, tulla, soittaa, vastata puhelimeen, tms". Yleensä taustalla on joku heidän kahdenkeskeinen keskustelu, vaikkapa esimerkiksi mun syyllisyydestä meidän avioeroon, tai mun ja nykyisen puolisoni seksielämästä valistaminen... Ja soskun mukaan lasta tulee kuulla, jos äidin mukaan lapsi ei halua, ei sitä tule pakottaa.
Että näin meillä.
Teidän on lastenvalvojan luona tehtävä laillinen tapaamissopimus, sinä pyydät mitä haluat ja äiti mitä hän haluaa. Mieti perustelut hyvin haluamallesi. Varmuudeksi. Kun sopimus on lainvoimainen eli lastenvalvojan hyväksymä, lähivanhempi voi joutua maksamaan sakkoja mikäli estää lapsen oikeuden tavata etävanhempaansa.
Jos lähi ilmoittaa tapaamisen peruuntumiselle syyksi "lapsi ei halua", niin tuossa tapauksessa ei sosiaalityöntekijät puutu tilanteeseen, ainakaan täällä.
Lisäksi muistui mieleeni aika, jolloin meidän tapauksen lähi vaihtoi kännynumbansa salaiseksi, eikä hänen tarvinut sitä etälle ilmoittaa. Lastenvalvojan mukaan "lapsen äidillä on oikeus yksityiselämään, eikä hänen näin ollen tarvitse nuomeroaan etähuoltajalle antaa". Eli yhteydenotot tulivat ainoastaan lähin suunnasta, mikäli hän oli jotain katsonut aiheelliseksi ilmoittaa. Tapaamisiin lapsi tuli joko suoraan päivähoidosta (jos lähi oli antanut luvan luovuttaa lapsen etälle), tai sitten jossain kadulla/kaupan pihalla. Ellei lähi saapunut paikalle, tai ollut antanut lupaa päivähoidolle luovuttaa lasta etälle, tapaaminen jäi ja mahdollista yhteydenottoa sai jäädä odottamaan 24/7.
Tuossakin tietysti voi olla paikkakuntakohtaisia näkemyseroja.
Meillä taas etäisä ei ilmoittanut numeron vaihdosta tai osoitteenmuutoksesta. Kun kuukausien jälkeen halusi yhtäkkiä tavata lasta olisi mun pitänyt viedä lapsi mutta kas kun ei ollut edes osoitetta tiedossa.
Ja tää nyt on sinänsä pientä sen touhuista.
Aina on tyhmiä eroisiä ja -äitejä jotka eivät vaan tajua.
Siitä että lähihuoltaja ainakaan ei saisi noin toimia. Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin lapsen etu kärsii. Lähihuoltajuus aktiiviselle osapuolelle joka usein näissä on myös isä.
Niin se on ja kyllä kyllä mutta voi kun meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Typeryksiä on vaikka lait, säännöt, moraali ja vaikka katekismus sanoisi ihan mitä tahansa.
Typeryksiä vastaan taisteleminen on rankkaa mutta kyllähän sitä lasten takia tietysti tekee vaikka mitä.