Laya

Merkillistä vaikka hän ei
ole luonani,on hän lähempänä
minua kuin kukaan.

Vaikka hän ei kosketa minua
nyt,tuntuu että hän
tulee minuun.

Vaikka hän ei sano yhtään
sanaa,ymmärrän enemmän
kuin ketään.

Vaikka en voi katsoa häntä
silmiin,tunnen silti koko
ajan hänen hellän katseensa.

Rakkaus ei ole minkään
ruumiillistua.Sillä ei ole
ankkuria,eikä kiinnitystä.

Ei ketjua tai vaijeria jostakin
johonkin.Rakkaus ei nöyryytä
eikä alista.

Rakkaus ei ole suuri,eikä
pieni.Rakkaus on se kahden ihmisen
välinen yhteinen sävel.

Rytmi ja musiikki joka vetää
yhteen ja pitää yhdessä.Niin pitkään
kun on musiikki ja rytmi.

Ja niin pitkään kun on
kaksi kuuntelijaa.

Kiitos runostasi.
Siinä oli paljon hyvää.
Minulle jäi vain tuo alku vaivaamaan:
"Olen tässä yksin yössä"

Jos on tunteet,rakkaus,onko silloin enää yksinäisyyden tunnetta?

Minulle aina petetyksi tai hylätyksi
tuleminen tuo yksinäisyyden tunteen.
Mutta jos on tunteita,joita ajattelee,
tuntee lämpöä,jännitystä,tunteeko
yksinäisyyttä.?

Tätä asiaa minä jäin runossasi pohtimaan.
Pelkistetyn kaunis runo sinulta.
Onnellinen olkoon hän..ja viisas.

onko mahdollinen
rajallisessa?

puhuttelee minua,
koskettavaa tekstiä - kertakaikkiaan.