Miksi koira?

Itse halusin koiran, koska halusin kaverin "kaikkeen". Ulkoiluun, harrastamiseen, löhöilyyn. Nykyään koirat ovat elämäntapa, joten ennemmin itse rupeaisin miettimään, että miksi EN olisi ottanut koiraa.
Pitkään etsin sitä omaa juttuani, ja lopulta löysin sen, koirat. :)

koira pysyy kissaa paremmin aidatulla pihalla ja koira on helpompi ottaa mukaan reissuun kuin kissa.

meillä on ollut ihan naperosta asti koira, ja muutettuani pois kotoa oli kämppä liian tyhjä joten ensin tuli yksi ja sitten kaveriksi toinen... tässäpä näitä on pyörinyt, vaikka kuvioihin on tullut puolisko ja mukula...koiria parin viikon kuluttua 3kpl.

Tottakai ihminen haluaa elää elämänsä normaalissa ympäristössä! Lähellä koiria, kissoja, lehmiä ja hevosia. Lintuja. Lähellä puita, ruohoa ja maata. Ja jos kaikkea ei voi saada, niin ainakin koiran voi jokainen halutessaan ottaa. Silläkeinoin oppii laittamaan elämänarvot oikeaan järjestykseen, ja pysyy psyykekin terveenä ilman apteekin lääkitystä.

Meillä oli lapsuudenkodissani ensin samojedi, eli 12-vuotiaaksi, ja sen jälkeen spanieli, 14-vuotiaaksi. Ilman koiraa olin vain muutaman vuoden, silloin kun omat lapseni olivat alle kouluikäisiä.

Nyt meillä vanhempi seropi on 12-v. ja nuorempi 3-v. En oikein osaa edes ajatella elämää ilman koiria.

Hyvää koiranomistamisessa on, että tulee ulkoiltua pitkiä reippaita lenkkejä joka päivä oli sää sitten millainen tahansa. Kuulemma koiran silittäminen alentaa verenpainetta. On aina aulis kuuntelija, oli sitten surullisia tai iloisia asioita mielessä. Tutustuu helposti uusiin ihmisiin, sillä jostain syystä ihmiset tulevat mielellään juttelemaan koiranulkoiluttajan kanssa ja koirapuistossa voi saada ystäviä muista samanhenkisistä ihmisistä. On myös valtava ilo nähdä omat koiransa hyvin hoidettuina ja iloisina.

Koirilta voi myös oppia positiivista elämän asennetta. Esim. koiran reaktio uloslähtemiseen tai tutun tapaamiseen ;) Voi sitä riemua! Entäs kun on ruoka-aika! Melkein hypitään tasajalkaa! Kotiintullessa on aina iloinen vastaanotto ja koiran seura on aina hyväksyvää.

Parasta on, kun on tultu pitkältä lenkiltä ja istahdan lukemaan hyvää kirjaa ja molemmat koirat hakeutuvat lähelle loikoilemaan ja näkemään unia lenkillä nähdyistä jäniksistä, oravista ja jännittävistä hajuista. Aamulla mennään taas uudestaan :)

Lapsuudenkotiini ei koskaan otettu koiraa, vaikka hinguin ja halusin sitä ihan käsittämättömällä kiihkeydellä. Opettelin koirarodut ulkoa jne. Minulla oli haavekuvia siitä, miten kulkisin sen ikioman mustan belgianpaimenkoirani kanssa. Liekö sitten kovin realistisia olleet.

Myöhemmässä elämässäni koirakuume roihahti aina aika ajoin, mutta lykkäsin lopullista päätöstä eri verukkein. Lisäksi minulla on aina ollut kissoja ja näitten kahden eläimen yhteensovittamiseen en oikein uskonut.

Kissat ovat loistavia lemmikkejä, mutta koiran tahdoin ensisijaisesti sen takia, että pääsisin ulkoilemaan hyvän syyn varjolla - erittäin hyvän syyn. Suurin koiraunelmani on ollut yksinkertaisesti päästä oman koiran kanssa metsäretkelle. Tänä kesänä se on toteutunut, erään sopivasti kohdalle sattuneen vahinkopentueen johdosta!