Älkää hyvät naiset painostako miestänne kihloihin. Se tuntuu sitten oikeasti spesiaalimmalta, kun miehenne kosii omasta tahdostaan - vaikka siihen menisikin vielä muutama kuukausi aikaa. Itse painostin ja vihjailin mieheni kosimaan vuosi sitten, neljän vuoden seurustelun jälkeen. Noh, kaksi viikkoa sitten hän jätti minut. Hänestä tuntuu, että hänen elämänsä on ennalta suunniteltua eikä olekaan valmis vielä pariin vuoteen naimisiin. Uskon, että tämä ero olisi ollut vältettävissä jos vaan olisin pitänyt turpani kiinni niistä kihloihin meno jutuista ja häiden suunnittelusta. Menetin elämäni rakkauden yhden rinkulan takia.
Älkää hyvät naiset painostako
ruusunenko?
14
3360
Vastaukset
- Tuplu
Jos hän kerran oli elämäsi rakkaus ja sinä kait hänen, niin miksi ei ollut valmis naimisiin? Jos on varma tunteistaan ja halustaan sitoutua, miksi se naimisiin meno pelottaa? 4 vuotta on pitkä aika. Minä en ainakaan aio odottaa vuosikausia jonkun päätöksiin kykenemättömän miehen kosintaa, vaan etsin sellaisen, joka on valmis sitoutumaan.
Luulenpa, että miehesi ei vaan yksinkertaisesti ollut valmis sitoutumaan sinuun.- onnellisesti naimisissa
Seurustelin turhan kauan sitoutumiskammoisen miehen kanssa. tULIN JÄRKIINI JA JÄTIN HÄNET. NYT OLEN ONNELLISESTI NAIMISISSA TUNNE-ELÄMÄLTÄÄN EHJÄN , AIKUISEN MIEHEN KANSSA JA MEILLÄ ON KAKSI IHANAA LASTA. Entinen heila kuulma edelleen etsii itseään:) Tulkaa naiset järkiin ja katsokaa itsenne arvoinen kumppani , ei rakkautta kannata kerjätä...
- ananaz
onnellisesti naimisissa kirjoitti:
Seurustelin turhan kauan sitoutumiskammoisen miehen kanssa. tULIN JÄRKIINI JA JÄTIN HÄNET. NYT OLEN ONNELLISESTI NAIMISISSA TUNNE-ELÄMÄLTÄÄN EHJÄN , AIKUISEN MIEHEN KANSSA JA MEILLÄ ON KAKSI IHANAA LASTA. Entinen heila kuulma edelleen etsii itseään:) Tulkaa naiset järkiin ja katsokaa itsenne arvoinen kumppani , ei rakkautta kannata kerjätä...
Mitä keski-iän kriisissä olevia naisia täällä oikein puhuu? Oma mieheni on parisuhteeseen omistautunut, osoittaa rakkautta ja hellyyttä, ottaa tunteeni ja tarpeeni erinomaisesti huomioon. Emme ole kihloissa, elämme kyllä saman katon alla. Seurusteltu on neljä vuotta.
Olemme puhuneet kihloista. Itse olisin valmis hankkimaan sormukset, mutta mieheni ei vielä ole. Hyväksyn tämän. Mielestäni toista ei saa painostaa, pitää hyväksyä se asia, jos toinen ei ole vielä valmis. Miehelleni kihlautuminen merkitsee todella paljon, kuten myös elämä minun kanssani. Hän ei halua hätiköidä, onhan meillä loppuelämä aikaa. Olemme kyllä sitoutuneet toistemme kanssa elämään loppuelämämme. Haluamme kihloihin, naimisiin ja lapsia. Periaatteessa siis olemme kihloissa.
Miksi siis jättäisin mieheni, ja ottaisin toisen? Onko se sormus sormessa niin arvokas kapistus? Tiedän kuinka paljon kihlautuminen kumppanilleni merkitsee, ja joku päivä voin olla ylpeä, että hän kihlaa minut. En todelalkaan aio vaihtaa mieheen, jolle kihlautuminen kenties merkitsisi vähemmän. Ei se sormus voi tehdä ketään niin onnelliseksi, ei se voi olla parisuhteen perusta. - toisin sanoen
ananaz kirjoitti:
Mitä keski-iän kriisissä olevia naisia täällä oikein puhuu? Oma mieheni on parisuhteeseen omistautunut, osoittaa rakkautta ja hellyyttä, ottaa tunteeni ja tarpeeni erinomaisesti huomioon. Emme ole kihloissa, elämme kyllä saman katon alla. Seurusteltu on neljä vuotta.
Olemme puhuneet kihloista. Itse olisin valmis hankkimaan sormukset, mutta mieheni ei vielä ole. Hyväksyn tämän. Mielestäni toista ei saa painostaa, pitää hyväksyä se asia, jos toinen ei ole vielä valmis. Miehelleni kihlautuminen merkitsee todella paljon, kuten myös elämä minun kanssani. Hän ei halua hätiköidä, onhan meillä loppuelämä aikaa. Olemme kyllä sitoutuneet toistemme kanssa elämään loppuelämämme. Haluamme kihloihin, naimisiin ja lapsia. Periaatteessa siis olemme kihloissa.
Miksi siis jättäisin mieheni, ja ottaisin toisen? Onko se sormus sormessa niin arvokas kapistus? Tiedän kuinka paljon kihlautuminen kumppanilleni merkitsee, ja joku päivä voin olla ylpeä, että hän kihlaa minut. En todelalkaan aio vaihtaa mieheen, jolle kihlautuminen kenties merkitsisi vähemmän. Ei se sormus voi tehdä ketään niin onnelliseksi, ei se voi olla parisuhteen perusta.miehesi ei ole TÄYSIN varma tulevaisuudestaan juuri sinun kanssasi, vai oletko järkeillyt, mitä se "suuri merkitys kihlautumisella" miehellesi muuta voisi tarkoittaa. Itse käsittäisin sen näin... Kihlaus on luonnollinen jatkumo yhteenmuuttamisen jälkeen (miksi muuten muutettaisiin yhteen? Tuskin kukaan ajattelee, että tää nyt on tällanen välivaihe...) ja silloin kun on aivan varma että tämä ihminen on se oikea. Itse en ole kihloissa, vaan avoliitossa, olen tuntenut mieheni neljä vuotta (ent.paras ystävä) ja yhdessä ollaan oltu vajaa vuosi, luultavasti pian mennään kihloihin, vaikka en todellakaan ikinä kysyisi tai painostaisi, mutta tiedän sen vain sisimmässäni. Ollaan kuitenkin varmoja, että yhdessä ollaan aina, ja häistä (millaiset häät jne.) puhutaan silloin tällöin, joskus leikkimielellä ja joskus tosissaan :)
- ole aina huono asia
toisin sanoen kirjoitti:
miehesi ei ole TÄYSIN varma tulevaisuudestaan juuri sinun kanssasi, vai oletko järkeillyt, mitä se "suuri merkitys kihlautumisella" miehellesi muuta voisi tarkoittaa. Itse käsittäisin sen näin... Kihlaus on luonnollinen jatkumo yhteenmuuttamisen jälkeen (miksi muuten muutettaisiin yhteen? Tuskin kukaan ajattelee, että tää nyt on tällanen välivaihe...) ja silloin kun on aivan varma että tämä ihminen on se oikea. Itse en ole kihloissa, vaan avoliitossa, olen tuntenut mieheni neljä vuotta (ent.paras ystävä) ja yhdessä ollaan oltu vajaa vuosi, luultavasti pian mennään kihloihin, vaikka en todellakaan ikinä kysyisi tai painostaisi, mutta tiedän sen vain sisimmässäni. Ollaan kuitenkin varmoja, että yhdessä ollaan aina, ja häistä (millaiset häät jne.) puhutaan silloin tällöin, joskus leikkimielellä ja joskus tosissaan :)
Toisaalta haittaako se, että toinen ei ole vielä täysin varma? Ei se välttämättä tarkoita etteikö myöhemmin olisi ja naimisiin mentäisi. Ja että suhteessa olisi jotain vikaa. Ei neljä vuotta ole vielä niin pitkä aika, että se tarkoittaisi ettei toinen halua koskaan naimisiin. Riippuu tietysti ihmisten iästä (vanhemmiten ei ehkä viitsi vuosia odotella), mutta mun mielestä 4 vuotta ei ole vielä hirmuisen pitkä aika. Ehkä nykyään on, kun moni avioliittokaan ei kestä niin kauaa.
En itse muuttaisi yhteen, jos en toivoisi ja jollain tapaa ajattelisi, että tässä on ihminen jonka kanssa aion olla loppuelämäni. Jos heti ajattelisin, että ei oo mitään mahkuja niin en muuttaisi yhteen. Mutta... Sitä ei kuitenkaan ole vielä niin varma, että menisi naimisiin ja sitten muuttaisi yhteen. Yhteen muuttaminen kuitenkin on vielä jonkin sortin "kokeilua", että miten tämä yhteiselo sujuu (ei kuitenkaan mitään katselua, että löytyskö joku parempi!). Toivoin, että ei tarvitse kokea kuin yksi avoliitto, yksi kihlaus ja yksi avioliitto. Mutta pakko tunnustaa, että kyllä avoliitto oli näistä se pienin kynnys. Ei pieni, mutta pienin näistä kolmesta. Kihlaus ja avioliitto oli vähän sama asia, koska en olisi mennyt kihloihin, jos en olisi ollut valmis vaikka saman tien naimisiin.
Toisaalta joskus tuntuu, että joillekin yhteen muuttaminen on aika helppoa ja muutetaan nopeastikin yhteen, kun säästää asumiskuluissa jne. Me seurustelimme vuoden ennen kuin muutimme yhteen. Toisille riitää pari kuukautta.
Ei se nopea eteneminenkään aina ole parempi vaihtoehto ja tae mistään. Vaikka ensiksi tuntuisi kovin varmalta niin myöhemmin voi muuttaa mielensä ja sitten puretaan kihlaus tai avioliitto. - naishenkilö
ananaz kirjoitti:
Mitä keski-iän kriisissä olevia naisia täällä oikein puhuu? Oma mieheni on parisuhteeseen omistautunut, osoittaa rakkautta ja hellyyttä, ottaa tunteeni ja tarpeeni erinomaisesti huomioon. Emme ole kihloissa, elämme kyllä saman katon alla. Seurusteltu on neljä vuotta.
Olemme puhuneet kihloista. Itse olisin valmis hankkimaan sormukset, mutta mieheni ei vielä ole. Hyväksyn tämän. Mielestäni toista ei saa painostaa, pitää hyväksyä se asia, jos toinen ei ole vielä valmis. Miehelleni kihlautuminen merkitsee todella paljon, kuten myös elämä minun kanssani. Hän ei halua hätiköidä, onhan meillä loppuelämä aikaa. Olemme kyllä sitoutuneet toistemme kanssa elämään loppuelämämme. Haluamme kihloihin, naimisiin ja lapsia. Periaatteessa siis olemme kihloissa.
Miksi siis jättäisin mieheni, ja ottaisin toisen? Onko se sormus sormessa niin arvokas kapistus? Tiedän kuinka paljon kihlautuminen kumppanilleni merkitsee, ja joku päivä voin olla ylpeä, että hän kihlaa minut. En todelalkaan aio vaihtaa mieheen, jolle kihlautuminen kenties merkitsisi vähemmän. Ei se sormus voi tehdä ketään niin onnelliseksi, ei se voi olla parisuhteen perusta."Miehelleni kihlautuminen merkitsee todella paljon, kuten myös elämä minun kanssani."
Kuitenkaan sinä et merkitse niin paljoa että sinun kanssasi voisi avioitua?
Miehesi odottelee siis sitä oikeaa edelleen ja pitää sinua hyväuskoista varalla...otan osaa... - kilpiko
naishenkilö kirjoitti:
"Miehelleni kihlautuminen merkitsee todella paljon, kuten myös elämä minun kanssani."
Kuitenkaan sinä et merkitse niin paljoa että sinun kanssasi voisi avioitua?
Miehesi odottelee siis sitä oikeaa edelleen ja pitää sinua hyväuskoista varalla...otan osaa...Samaa mieltä. Jos on neljä vuotta elänyt suhteessa ja edelleen lykkää kihlautumista eli syvempää sitoutumista, niin silloin on jotain pielessä. Tuo on aika surullinen selitys, että kihlautuminen on miehelle niin tärkeä asia, että hän haluaa vielä odottaa. Hän ei siis ole varma oletko sinä sittenkään se oikea hänelle ja haluaa odottaa että asia varmistuu? Se on minusta eri asia, jos ei jostain periaatteellisesta syystä aio koskaan mennä kihloihin/naimisiin. Se on ihan ok, mutta jos haluaa mennä kihloihin ja naimisiin, mutta ei vielä neljässäkään vuodessa tiedä onko oikean ihmisen kanssa, niin kyllä se on huono merkki. Minusta ei ole todellakaan mitään syytä ylpeillä, että kihlaus on ko. henkilölle jotenkin tärkeämpi kuin muille, kun kyse on kuitenkin siitä ettei ole varma suhteesta. Jos on varma siitä, että haluaa elää toisen ihmisen kanssa loppuelämänsä, niin luulisi ettei siinä ole mitään järkevää syytä lykätä kihlautumista tai naimisiinmenoa vai voiko joku valaista minua mitä ne syyt ovat..?
Jos olette 18-25-vuotiaita, niin silloin ymmärrän tuollaisen sitoutumiskammon, mutta muuten en. - ainakaan
onnellisesti naimisissa kirjoitti:
Seurustelin turhan kauan sitoutumiskammoisen miehen kanssa. tULIN JÄRKIINI JA JÄTIN HÄNET. NYT OLEN ONNELLISESTI NAIMISISSA TUNNE-ELÄMÄLTÄÄN EHJÄN , AIKUISEN MIEHEN KANSSA JA MEILLÄ ON KAKSI IHANAA LASTA. Entinen heila kuulma edelleen etsii itseään:) Tulkaa naiset järkiin ja katsokaa itsenne arvoinen kumppani , ei rakkautta kannata kerjätä...
Aio sellaista ukkoa katsella,joka kerta toisensa jälkeen sanoo ei! Katselin yhtä sellaista jo ihan liian kauan. Ei sitoutumiskammoinen ole valmis,vaikka odottaisit kymmenen vuotta!
Ei kihlaus tarkoita sitä kuitenkaan,että häitä tanssitaan jo viikon päästä! Minä haluan naimisiin ja aion löytää itselleni myös sellaisen miehen!
- ollut muutenkin edessä?
Voi myös olla niin, että mies ei olisi kosinut myöhemminkään. Ehkä tämä painostuksesi vaan vauhditti eroa ja sai hänet heräämään.
Mutta painostaa ei tietenkään kannata. Eikö olisi kivempi, että mies kosii omasta halustaan? Ja että molemmat on valmiita? Ei se kihlaus mitään muuta, varsinkaan jos ei toinen ole ollut siihen kovin halukas. Toisaalta ihmettelen, että miksi toinen suostuu painostuksesta... Millä tavalla pitää painostaa, että toisen on "pakko" suostua?? - Kosija ehkä sitten joskus
Itse ainakin haluan että se on jotain erityistä. Siinä se isoin päätös tehdään, häät on pelkkä sinetti sille. Malliesimerkki tulee mieleen edelliseltä etelänmatkalta kun satuin näkemään jonkun parin. Siinä auringonlaskua katsellessa hiljaisella rannalla mies veti sormuksen esiin ja rengasti aika ilahtuneen näköisen naisensa. Se näytti juuri siltä että tehtiin mitä molemmat halusivat, silloin kun molemmat halusivat
Itselle olisi aika vaikea asennoitua lähteä tekemään tuollainen yllätys erikoiseen paikkaan jos sitä edeltäisi joku kuukausien painostuskampanja. Sellaiseen vastaus saattaisi olla romanttisen yllärin sijaan että siinä on rinkulas, ootko tyytyväinen. Enkä tasan ostaisi mitään hienoa timanttisormusta jos ei ole toista valmis odottamaan. Se kun on kahden kauppa.- eivind
Onneksi minun mieheni oli niin aikuinen avioliittoa suunnitellessamme, ettei hän tarvinnut mitään tuollaisia miehen itsetehostusleikkejä. Yhdessä sovimme liitostamme ja sormukset häitä varten käytiin yhdessä valitsemassa.
Eipä minun tarvinnut tuntea itseäni mitenkään toisen luokan ihmiseksi, jonka täytyy alistua odottamaan elämänsä tärkeimmässä asiassa toisen henkilön päätöstä...
- Ewa
Mun tarinani on hyvin samankaltainen... Olin seurustellut mieheni kanssa 3 vuotta, oon lähes 3-kymppinen ja hän muutamia vuosia vanhempi. Koko seurustelun ajan oli ollut puhetta naimisiinmenosta ja perheenperustamisesta. Iso yhteinen asunto oltiin jo ostamassa, mutta peruin kaiken viime hetkellä kun selvisi, ettei mies olekaan yhteisistä vuosista niin vakuuttunut, että voisi ajatella mennä naimisiin kanssani ja yrittää lasta. Päätöstäni en ole katunut, vaikka se hyvin raskas olikin. En halunnut enää jatkaa epävarmuudessa elämistä. Kyllä muutamien vuosien yhteiselon jälkeen täytyy osata tehdä elämässään päätöksiä. Kyllä miehessä pitää olla miestä tekemään päätöksiä! Voimia sinulle. Uskon että paremman löydät.
- soopio
Oma mies halusi reilun vuoden jälkeen kihloihin. Oli NII IN rakastunut. Olin hänen elämänsä keskipiste, osoitti sen kaikintavioin. Ja minä olin imarreltu ja ylpeä.
Sitten se petti, petti ja petti vielä kerran. sitten jätti.
Kokemukseni (myös kahden muun ystäni samantapaisten kokemusten) on tämä: Mies joka odottaa kihlaamista ja sitä myötä uutta astetta parisuhteessa on tasapainoinen mies. Hänelle rinkula sormessa todella merkitsee jotain. Jaksa odottaa kermasti sitä sormusta neljä vuotta. Suhteenne on TAATUSTI tasapainoisempi kun sellaisen pariskunnan, joka on kihlautunut vuoden seurustelun jälkeen. Eihän siinä ajassa voi olla varma haluaako viettää loppuelämänsä yhdessä toisen kanssa.
- takana
eikä sitä rinkulaa ole vieläkään. Siinä 6v kieppeillä minulla oli hirveä hinku saada se sormus ja vihjailin asiasta koko ajan. Kaikki miehen sukulaisetkin vihjailevat hänelle asiasta mutta ei. Minä olen jo luopunut toivosta enkä enää välitä asiasta. Kipeäähän se tekee kun muut lähellä olevat ihmiset menevt kihloihin ja oam mies vain kiemurtelee kun puhe kääntyy häneen että millonkas te. No jospa jostain tulisi vastaan se oikea, notkutaan nyt tuon kanssa sen aikaa kun ei siinä suurempaa vikaa ole. Tiedä vaikka yllättäis mut joskus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1222936
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi832692- 172168
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191757"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla211658Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151499Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak171459Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu281417Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.161387Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61302