Musta tulee pian etä äiskä.
onko muita?
haluisin jakaa kokemuksia?
rankkaa varmasti tulee olemaan.
meinaa olla mieli maassa jo nyt.
onko muita?
haluisin jakaa kokemuksia?
rankkaa varmasti tulee olemaan.
meinaa olla mieli maassa jo nyt.
Etääidit
4:n mamma
261590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kun etä äidiksi joudut??
Miksi oletat että äidissä on jotain vikaa jos hän joutuu etä-äidiksi. Puolet vanhemmista joutuvat etävanhemmiksi eron myötä ja suurin osa sopivat tästä. Ei siihen tarvita mitään erityistä syytä, jommankumman on vaan hyväksyttävä tuo rooli.
Miehissä kun yhä edelleenkin, tasa-arvon aikakaudella, isät jouvat pääsääntöisesti etävanhemmiksi. Miksi?
Ja toisaalta. Etäisät osaavat tunteiden puolesta varmasti hyvin vastata tuohon kysymykseesi...
...olla, luulen, että usein etävanhemmuus on vaikea paikka olkoon sitten äiti tai isä. Ainut vaan, että äidit saa juuri aluksi sen ihmetyksen osakseen ja luullaan, että jotain vikaa äidissä täytyy olla. Ikävä lapsia on niin kova, että eläminen ei ole helppoa. Tärkeintä on, että itse tietää. mikä lapsille paras.
on masennusta ja muutenkin mies se jaksavampi niin lapsille parempi niin.
aattelinkin...
T:Se ketjun eka vastaaja
Kun empä ole ainuttakaan etä äitiä tavannu kellä ei joku syy siihen miksi lapset isällä. Aina ollu joko päihdeongelmaa, hulluutta tai muuten vaan keskenkasvusuutta. Luonto kun äidille lapset yleensä tarkoittanut.
kyllähän molemmat vanhemmat on tärkeitä lapsille. ja ei se etävanhemmuus ja ikävä ole kummallekkaan helppoa.
vaikka ei oiskaan masea ym niin ei sitä siltikään tiiä vaikka lapset ois isälle jäänyt.kiistaa vois kyllä siinätapaukses tulla mutta mix aina itsestään selvyys et äidille pitäs jäädä kun molemmille lapset rakkaita.
eli, jos järkevästi mennään ja lapsen parhaaksi, niin tuollaisia itsestäänselvyyksiä ei pitäis ollakaan. Ainut, että vanhempien välit pitäis olla kunnossa. Aina on vaarana, että eron jälkeen lasten tapaaminen ei olekaan enää helppoa. Sillon lähiv. helppo sanoa, et toisella masis, eikä kykene hoitaan lapsiaan. Kannattaa siis pitää oikeuksistaan kiinni. Kyllä etävanh. tietää mitä on ikävä...
jää jos kaikki sillä ok. Ja etenkin jos äiti niin haluaa, jos ei halua, niin silloin ei kaikki voi olla ok....
Katsotaans ny vaikka kuin tuossa susanna sievisen tapauksessa käy. Taatusti penikat jää isälle, kun mamma umpihullu ja pers.häiriöinen...yms.
Lisää julkku pers.häiriöisiä on mm. Meri-kukka forsius, tanja karpela/saarela/vienonen/mikä se nyt oli on muuten vaan läheisriippuvainen heikkko nainen.Jne. Lista vois jatkua loputtomiin. Tanja silti mudena ihan jees, mutta kun henkinen tasapaino järkkyy niin se järkkyy. Ei voi mitää....
Ja lapsi meni isälleen asumaan. Miun tahosta. Et ei se iha sillee vaa mee että jos äidillä ei kaikki oo OK ni sit lapset isälle.
miksi ne lapset meni isälle?? Joku syyhän siihen on?? Vai, ihanko noin vaan äitinä luovuit lapsistasi? Miksi noin tahdoit?? Ihmetyttää??
..seuraavaksi lapsenkasvatuksessa. Sinua varmaan ärsyttää se että olemme kaikki "taivaan isän lapsia" ja että Jeesus on mies??!!..Annakun arvaan..et halua ko.syistä uskoa edes kristityn tavoin?..ai mites uskonto tähän liittyy??!!..No sinun äitimyytti-ajattelusu edustaa uskontoa selkeimmillään.
sehän on itsestään selvyys että lapset jää äidille(ellei juuri äiti halua toisin), isä ei yleensä ole lasten kanssa niin paljon kuin äiti, äiti niitä lapsia kantaa 9kk, ja on niiden kanssa kotona ja jää hoitovapaalle. onhan niitä sellaisiakin perheitä joissa isä on lasten kanssa enemmän ja äiti liipustaa missä lie päivät pitkät, niissä tapauksissa toivoo että eron sattuessa lapset jää isälle.
lapsella ja äidillä on ainutlaatuinen side jota ei isällä ole.. johtunee varmaan juuri tuosta raskausajasta.
En tunne tai tiedä yhtään tervepäistä etä-äitiä.
Joko heilahdus tapahtui ennen eroa, ja lapset jäivät siitä syystä isälle tai sitten äidin mieli järkkyi, kun lapset otettiin häneltä pois. Oma lukunsa ovat uraohjusäidit, joille äitiys on ollut vain osa suunnitelmaa alusta alkaen ja lapsen tehtyään palaavat takaisin uraputkeen ja viis veisaavat lapsesta; sairaita hekin (usein narsisteja).
Lähiäitikin on kaikkea muuta kuin tervepäinen. Mutta äitihän on äiti myös ei-tervepäisenä. Äidit ovat huoltajuuskiistoissa usein samassa tilanteessa kuin diplomaatit. Heillä on "diplomaattinen" koskemattomuus lähihuoltajuuteen vaikka tekisivät lähes mitä vaan ja olisivat huonompia lähivanhemmaksi kuin isät.
Mutta vain aivan pienten lasten kohdalla. Viimeistään kolmevuotiaasta ylöspäin ei äiti ole sen tärkeämpi lapselle kuin isäkään.
Olisitko sinä parempi lähivanhempi lapsillesi ja perustelut kiitos, ja millä perusteella oikeus lähivanhemmuuden sinulta eväsi?
näinkö ajatellaan etävanhemmista, eli, heissä täytyy olla jotain vikaa. Miksi pitää puhua erikseen äideistä ja isistä, yleensä aina eron jälkeen on tehtävä ratkaisu, kumpi on enempi lapsista erossa. Ei esim. voi olla niin, että aina äiti jää entiseen kotiin lasten kanssa ja isä muuttaa pois. Kamala ajattelutapa, että eronnut äiti olisi muka jotenkin tunnehäir. tai juoppo. Mitä mieltä muut etävanh. ovat, ootteko saanut noin kamalaa arvostelua ulkopuolisilta.
Mikä sai sinut tekemään tällaisen päätöksen?
Mitä mieltä lapset ovat? Minkä ikäisiä lapset ovat?
Toivottavasti sinulla on paljon työtä ja tekemistä tyhjyyttä täyttämään.
no kun mies se joka jaksaa paremmin .mulla masennustaustaa ym.
Lapset on 8v pian 5v 3v ja pienin 7kk.
ei lapsille kerrottu vielä.
mutta vaikken uskonut kun ero paperitkin jo viety niin kun muutamia kertoja juteltiin niin mies suostu vielä sen viimesen kerran yrittämään.
pelottaa kyl ettei onnistu kun niin monesti olen koittanut jaksaa tehä asioita eikä siitä koskaan tullut mitään.
mutta nyt on sitten se viimmenen mahdollisuus.
pitäkää peukkuja.
Oletko puhunut tilanteestasi sosiaalitoimistoon ja terveyskeskukseen??? Mars, heti soittamaan perheneuvolaan ja pyydät tapaamisen! Välittömästi!
Herranen aika...... Onko kukaan ollut tukenasi? 4 lasta, noin pieniä, ja mies, joka uhkailee erolla jos et kunnostaudu.. Kuule, Sinun miehesi ei käy ihan täysillä. Hänen pitäisi hakea apua sinulle tukea, eikä kiristää hirttosilmukka kaulaasi. Vähemmästäkin ihminen väsyy ja sairastuu.
Jättäisikö mies sinut, jos sairastuisit MS-tautiin?
Masennuksesta (joka on todennäköisesti väsymyksen, uupumuksen ja peräkkäisten synnytysten syytä) kyllä toipuu. Älä allekirjoita mitään paperia, jossa luovutat lähihuoltajuuden isälle vaikka sinua painostettaisiin kuinka paljon tahansa. Kadut sitä jonain päivänä, usko minua!
Olen totaalisen sanaton ja rintaani puristaa.
Soita heti aika perheneuvolaan ja pyydä juttutuokiota, älä anna periksi, masennus helpottaa kyllä. En usko, että lasten jättäminen on oma ajatuksesi.
Ota heti yhteys psykologiin!
Et voi olla todella pahassa kunnossa, koska jaksat vielä kirjoittaa tilanteestasi
Kysyt mitä tukea voit perheellesi ja itsellesi saada, että lapsilla pysyy ehjä koti. Ehkä miehesikään ei osaa (tai häpeää)hakea oikeista paikoista apua, ehkä hänkään ei halua rikkoa perhettänne, koska suostuu yrittämään vielä. Et jaksa nyt sen paremmin kuin ennenkään, jollet saa apua!!! Sinun on haettava se apu! Herää!
Koulut alkaa kohta, yksi lapsistasi on kouluikäinen. Ovatko kaksi seuraavaa päiväkodissa? Ehdottomasti kaksi seuraavaa päiväkotiin ja nuorimmaisen kanssa pärjäätkin. Siitä huolimatta pyydöät sosiaalitoimistosta apua ennakoivan lastensuojelutyön nimissä.
Miten saisin sinuun valettua uskoa, että asiat järjestyvät? En tämän enempää ehkä.. ainoastaan hokemalla että otat yhteyttä perheneuvolaan ja kerrot tilanteen ja pyydät apua että pahimpaan tilanteeseen. Pyydä perheneuvolasta soittamaan päiväkotipaikat kahdelle, kotipalvelusta hätäapua kotiinne ja kirjoita tänne, miten kävi. Okei? Tahdon auttaa oikeasti!
Koitahan jaksaa tämä päivä ja huominen on sitten oma ongelmansa.
Pyydän sydämestäni: Jos et ole vielä pyytänyt perheneuvolasta apua tilanteeseenne, soita heti.
olin kyl aika silmät pyöreenä tuosta vastauksestasi.
ei se mun saamattomuus nyt ainoa eron syy ollut ja kun mies kestänyt jo melki 10v tällästä et se tekee kaiken jne...vaikee nyt lyhyesti selostaa-
olen kyllä käynyt monia kertoja psygyatrilla ollut hoidossa ihan pöpiläski. mutta ei niistä sen enempää apua.
kyllä mun mies ymmärtää et on masennusta,mut vaikeehan sitä aina on jaksaa ymmärtääkkään kun ite tekee kaiken hoitaa huushollin ja lapset.on tällähetkellä vielä kotonakin.
joskus kyl mietin et olenko vaan laiska.vaikka masennus on kyl todettukin ja lääkitys on.
lääkkeet auttaa vaan siihen että en riehu ja huuda kuin pahimmainen teini-ikänen.ei ole mitään ihmelääkettä viel kekesitty.
niin ja masennus on ollut jo teini-iästä asti ennen lapsia..eli reippaasti yli 10v
miehen piti mennä kyl kouluun muttei uskalla mennä kun ei varma et mä pärjäisin täällä.
jos ny hieman valaisi asiaa
Jos olette kaikki keinot koittaneet ja olette tulleet siihen tulokseen, että on parempi pistää sängyt eri osoitteisiin, se on silloin teille paras ratkaisu.
Silmät pyöreinä luin minäkin historiaasi. Miksi olet hankkinut niin monta lasta melko tiheällä aika välillä, jos sinulla on ollut noinkin paha masis pohjalla? Samaa kysyisin mieheltäsi. Mitä ihmettä te olette ajatelleet, kun teitte lapset noin epävarmaan elämään???????????????
Jos vanhin lapsi on 8v ja mies on "kestänyt" melkein 10v "tällasta", ajattelitteko, että masis paranee äitiyden onnella ja mielialaa ja fysiikkaa rasittavilla raskauksilla?
Jos masennukset ovat olleet arkipäivääsi jo lapsuudesta lähtien, miksi sinä väsäsit liudan lapsia lisäämään sitä?
Kaikki hatunnosto miehesi viitseliäisyydelle. Ehkä hänen on helpompi huoltaa lapsia yksinään, jos sinä kykenisit hoitamaan itsesi ja lapsillasi olisi eron jälkeen tasapainoisempi koti. Ehkä ei olisi kannattanut enempää rasittaa miestäsi anomalla jatkoaikaa, ettei hän uuvu sinua hoitaessaan niin ettei hänestäkään ole huolehtimaan pikkuisistanne. Ei voi kuin pyöritellä päätään. Tässä kohdassa olen ilman muuta sitä mieltä että lapset isän huostaan pikaisesti.
Kun aloitat ketjun, kerro hieman enemmän taustoja. Saat kyllä sympatiani, mutta lapsesi tarvitsisivat empatiaa kipeästi enemmän.
just ja sit toinen ääripää vastaus.
eipä me paljoo suunniteltu lapsii kuin toka oli ehkä puolix tarkotuksella tehty...ne vaan tuli.älä ny jaksa jauhaa ehkäsystä joskus vaan menee näin.
no jopas nyt taas ei me nyt niin kauheen hirveen huonoja vanhempia varmasti on olemas pahempiakin.
no tuskin mä nyt ajattelin et masis paranee lapsilla.
tasapainoisempi?
mulla lääkkeet kuten sanoin etten enää ole sellanen et hermoon ja riuhun kokoajan.mä kyllä halin lapsia ja juttelen heidän kanssaan.sanon et ovat tärkeitä.loikoillaan yhdes sängyllä ja pienellä kun unirytmi päälaellaan valvon yöt hänen kanssaan.
Ja miten niin mua hoitaessaan.samat hommathan joutuu täälä tekemään paitsi pesee mun käyttämät astiat ja pyykit,joutuu ottaa kaikki muksut aina kauppaan ja valvoo vauvan kaa yöt.mut sanoi että sit ku tietää ettei ole toista aikusta jonka pitäs tehä asioita ni ei tarvi sitä stressata ja hermota...mut ei hän nyt sillai "hoida" mua vai mitähän sekin ny tarkotti.
Tällähetkellä ei ole kuin toi saamattomuus ongelma.ja tietty välistä ahdistaa elämän tylsayys ja ku ei jaksa asioita mitkä ns,kivojakin.mut joskus ollut paljon pahempi itkeny ja riuhunu vuorotellen.
en tiiä oisko totakaa pitäny sulle sanoo saan taas jonku ihme vastauksen.
empatiaa lapsille...siis hä?
Jos miehesi on hakenut eroa sinusta, koska ei enää jaksa sinua, ja siinä tapauksessa sinä olet se rasite, joka syö lasten isän jaksamista.
"mut sanoi että sit ku tietää ettei ole toista aikusta jonka pitäs tehä asioita ni ei tarvi sitä stressata ja hermota"
Siinä se on selvästi sanottu.
Oli väärin ottaa osaa tähän viestiketjuun, koska en ole etä-äiti, enkä osaa kertoa sinulle millaista olisi olla etä-äitinä. Palaa sinä kertomaan, miten menee, kun sellainen olet.
Tai älä tule, ei se lopultakaan kiinnosta ketään.
tiesikkö et olet ilkee ihminen kaikin puolin :(