Hei!
Onko perusteita erolle vai onko muita ratkaisuja?
1)Puoliso ei ole vuosikausiin suostunut minkään tasoiseen/tyyppiseen seksielämään.
2)Puoliso ei suostu eikä halua tavaita ystäviäni.
3)Puoliso vähättelee harrastuksiani.
Asioista ei voi edes keskustella eikä hän kompromisseihin suostu.Suostuu kuitenkin asumaan kanssani eikä ole eroamassa(?).Yhteiselossa ei muuten ole valittamista,jos ei edellä mainittua kolme asiaa oteta huomioon.
Kertokaa näkemyksiänne asiasta (ja onko kohtalotovereita),kiitos!
Onko perusteita erolle vai onko muita ratkaisuja?
1)Puoliso ei ole vuosikausiin suostunut minkään tasoiseen/tyyppiseen seksielämään.
2)Puoliso ei suostu eikä halua tavaita ystäviäni.
3)Puoliso vähättelee harrastuksiani.
Asioista ei voi edes keskustella eikä hän kompromisseihin suostu.Suostuu kuitenkin asumaan kanssani eikä ole eroamassa(?).Yhteiselossa ei muuten ole valittamista,jos ei edellä mainittua kolme asiaa oteta huomioon.
Kertokaa näkemyksiänne asiasta (ja onko kohtalotovereita),kiitos!
Vastaukset 15
Vanhimmat
suostuu kuitenkin"
hmm hmm ...onkos jonkintasoinen.. .. .. valtakysymys
taissiis tahtojen taistelu... ?
mene maistraattiin ja täytä lomake. Ero astuu voimaan puolen vuoden päästä. Omaisuuden jako ja riita siitä, kumpi saa jäädä asuntoon asumaan, ratkaistaan sitten oikeudessa. Se saa jäädä asumaan, jolla on pienemmät tulot, eli yleensä nainen. Jaossa voittaa se, jolla on parempi asianajaja.
Jos ihan vakavissasi olet noiden asioiden takana niin eipä kannata enempää elämää haaskata.
Tuo keskustelemattomuus on oikeastaan pahin, eihän mikään ratkea puhumatta.
Ei nainen, ei mies.
eroon ja nopeasti sitte!
Ellei puolisosi suostu keskustelemaan asioista kanssasi, voisitko kuitenkin kertoa hänelle miten vakavasta asiasta on kysymys?
Jos olisin sinun asemassasi, l u u l t a v a s t i kertoisin miehelleni, että tilanne on omasta mielestäni sietämätön ja harkitsen eroamista, ellei päätetä yhdessä tehdä jotain asialle.
Kertoisin hänelle ensin syitä, miksi minusta kannattaisi vielä yrittää ja samalla kertoisin mitä ominaisuuksia hänessä arvostan.
Vasta sen jälkeen kertoisin hänelle yhden tai kaksi asiaa, jotka mielestäni pitäisi saada muutetuksi.
Kertoisin häntä loukkaamatta, miltä minusta tuntuu ja kysyisin, mitä hänen mielestään voitaisiin tehdä asian parantamiseksi.
1) Voisitko aloittaa kertomalla läheisyydentarpeesta sekä yrittää vaikuttaa asiantilaan painostamatta ja pienin askelin edeten?
Ulkopuolinen asiantuntija-apu olisi varmaan hyväksi.
2)Voisitko tavata ystäviäsi ilman miestäsi ja kutsua heitä välillä kotiisi sopien asiasta etukäteen miehesi kanssa? Hän voisi itse päättää osallistuuko vai ei.
3) Onhan puolisollasi oikeus omiin mielipiteisiinsä eikä teidän tarvitse olla kaikista asioista samaa mieltä. Voisitko pyytää häntä pitämään vähättelevät ajatuksensa omana tietonaan sekä jatkaa harrastamista ja keskustella niistä omien ystäviesi kanssa.
Mielestäni hyvää kumppania ei kannattaisi hylätä ennenkuin on itse rehellisesti yrittänyt tehdä parhaansa suhteen parantamiseksi. Ellei onnistu, voi jatkaa matkaa hyvällä omatunnolla ja on ehtinyt selvitellä omia ajatuksiaan - ehkä eroon liittyvä surutyökin tulee tehtyä valmiiksi jo ennen eron toteutumista. Onnistumisen jälkeen voi iloita uusista hyvistä asioista ja ehkä joskus ihmetellä, miksei tullut jo aikaisemmin tehtyä jotain.;))
Täydellistä kumppania ei olekaan. Monet ihmiset näyttävät tänä markkinatalouden aikana ajattelevan vaan itseään ja haluavat kynsin hampain pitää huolta omasta osastaan. Jotkut ihmiset ovat valmiita myös itse antamaan ja tekemään töitä kumppaninsa hyvinvoinnin eteen. Usein elämä palkitsee heidät osoittamalla, että antamalla itse saa moninverroin enemmän takaisin.;))
Toivotan sinulle hyvää jatkoa. Älä menetä uskoa positiivisiin mahdollisuuksiin. ;))
Tuokin todettiin eilen taas paikallisessa oikeusistuimessa?
Ja "Ulkopuolinen asiantuntija-apu.." siitä nyt ei ole edes oikeudessa sentinkään apua, senhän sain taas kokea, tässäkin oli taas oma apu paras apu!
Mutta riittämätön kuitenkin, et tartis tehrä jotain jo myös tuolle oikeuslaitokselle! Jos ovat noin puolueellisia ja painostavia, kuten olivat.
Onhan se heidän etu tietenkin saada työtä. Ei se että asiat tulevat hoidetuiksi.
Kalle-kanin ajatukseen, jonka hän lausui Liisalle ihmemaassa. Kun Liisa sanoi jotain asiaa mahdottomaksi, Kalle-kani vastasi hänelle: "Mikään ei ole mahdoton. Tarkoitat kai käyttökelvoton!" Siitä lähtien olen kieltäytynyt uskomasta, ettei asioihin voi vaikuttaa... ennenkuin olen itselleni tärkeissä asioissa yrittänyt tosissani ja lyönyt pääni muutaman kerran seinään. Silloin totean, että ehkä voin hyödyntää oppimaani ja jatkan matkaa.;))
Kurjaa, että suomalainen sisu, rehellisyys ja ylpeys omasta hyvin tehdystä työstä alkaa olla kansanperinnettä, jota vain harvat enää vaalivat.
Yksi elämän paradoksesta taitaa olla, että hyvinvoinnin lisääntyessä aina myös pahoinvointi lisääntyy. Surullista.
toimivan hommat tänään, kuten kuvasit asian.
Ja, yksi juttu näyttää myös pitävän kutinsa. Elikkä, että nainen tulee alussa samoin kuin pyörremyrsky, kuumana ja kosteana, lähtee myös samoin kuin pyörremyrsky, elikkä vie kaiken irtaimen omaisuuden mennessään.
olet sitten elänyt!
Joitakin asioita kertakaikkiaan on mahdotonta muuttaa, ja ihminen on siitä hölmö, että ei edes opi virheistään.
Ja et sitten ole ollut työssä naisvaltaisessa paikassa, siellä on lähes mahdontonta muuttaa joitakin asioita koska "näin on tehty jo kaksikymmentä vuotta".
Ja sitä oppia ei kauheasti kannata kehua eikä pitää mukanaan.
olen myös työelämässä voinut toteuttaa tuota ajatusta. Kun olen pystynyt perustelemaan muutostarpeen, olen saanut myös vietyä sen läpi.
Monet asiat muuttuvat mahdollisiksi, kun itse uskoo asiaansa ja toimii määrätietoisesti. Joskus tavoitteen saavuttaminen vaatii enemmän aikaa ja ponnisteluja, joskus ei tarvitse muuta kuin pistää toimeksi.
Naisvaltaisessa työpaikassa en (onnekseni?) ole koskaan työskennellyt. Voin kokemuksesta kertoa, että muutosvastarinta ei ole ihan vierasta miehillekään. Järkisyin ja toista ihmistä kunnioittaen olen yleensä onnistunut saavuttamaan luottamuksen eri organisaatiotasoilla toimivien yhteistyökumppanien kanssa.
Mielestäni ihmiset luovuttavat joskus turhan helposti ja usein oma ajattelu saattaa muodostua pahimmaksi esteeksi.
mitä siltä odotitte, purkakaa se.
Voit tehdä päätöksesi ihan itse, muilta tai puolisoltasi lupaa kysymättä. Erimielisinä tuo vie vain vähän pidemmän aikaa.
Perusteita kohta kohdalta.
1.Voi käydä vieraissa. Älä kuitenkaan rehentele puolisollesi siitä.
2.Jos puolisosi ei halua tavata ystäviäsi, on se pelkästään myönteistä.
3.Jos harrastat konekivääriammuntaa ja sikarinpolttoa, jotenkin ymmärrän häntä.
Itse olen eronnut ja järkisyistä, liitto olisi vain mennyt huonompaan suuntaan.
Ei kannata ihmetellä, vaan ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Nykyinen liitto toimii paremmin, pelissä on myös vielä enemmän maallista hyödykettä.
Opin kuitenkin tulemaan toimeen omillani silloin erotessani. Se oli tärkeää ja edelleen tuntuu siltä.
ettei rakasta puolisoaan niin kuin miehen tulee rakastaa naistaan tai naisen miestään.