Siis miten pitkälle huoltaja yksinään voi päättää lapsen asioita, lähinnä tapaamisajoista, neuvottelematta isän kanssa? Tällainen on kuulema mahdollista, kertoa vaan isille et näet lastasi, siis omaa lastaan, sillon ja sillon ja siihen ei oo mitään sanomista?
Ja mitä määrää laki, jos vanhemmat on siis täysjärkisiä ja täysin kykeneväisiä huolehtimaan lapsesta, että mitenkä paljon toinen vanhempi saa nähdä lastaan vähintään? Mihin asti tällä on oikeus? Onko se joka viikko, vai joka toinen? Vai monta kertaa viikossa? Entä miten yöt?
Omasta erosta tulossa ilmeisen hankala, ei olla naimisissa, lapsi jää minulle, isälle tapaamisoikeudet, hän ei halua huoltajuutta. Jonkun virkaihmisen kanssa tässä pitää lähteä papereita kirjoittamaan, mutta olisi kiva saada tietää asioita vähän etukäteen, ettei tarvitse ihan tietämättömänä kävellä paikalle. Olisin kiitollinen tiedoista.
Ja mitä määrää laki, jos vanhemmat on siis täysjärkisiä ja täysin kykeneväisiä huolehtimaan lapsesta, että mitenkä paljon toinen vanhempi saa nähdä lastaan vähintään? Mihin asti tällä on oikeus? Onko se joka viikko, vai joka toinen? Vai monta kertaa viikossa? Entä miten yöt?
Omasta erosta tulossa ilmeisen hankala, ei olla naimisissa, lapsi jää minulle, isälle tapaamisoikeudet, hän ei halua huoltajuutta. Jonkun virkaihmisen kanssa tässä pitää lähteä papereita kirjoittamaan, mutta olisi kiva saada tietää asioita vähän etukäteen, ettei tarvitse ihan tietämättömänä kävellä paikalle. Olisin kiitollinen tiedoista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto
http://www.yyl.fi/index.php?page=ero&sivu=ero
Tapaamisajoista et voi yksinäsi päättää.
Et voi sanella koska isä näkee lastaan vai näkeekö lainkaan.
Laki määrää oikeudenmukaisen ratkaisun. Voi jopa määrätä lapsen isälle kokonaan, jos äiti on hankala ja yrittää erottaa isän ja lapsen.
Isä ei siis halua lähihuoltajuutta, vai luovuttaako sinulle yksinhuoltajuuden, jolloin sinä saat päättää yksin lapsen passista, uskontokunnasta, nimenvaihdoksesta, eikä isällä ole oikeutta saada tietoja lapsestaan esim. kouluista ja sairaaloista?? Etähuoltajuus pysyy kuitenkin.
Sosiaalitoimistossa sovitte lapsen ja etävanhemman tapaamisista, elatuksesta ja huoltajuudesta. Paras lapselle olisi olla vuoroviikoin isänsä ja äitinsä huollettavana, jolloin elatusmaksuja ei pääsääntöisesti makseta puolin eikä toisin. Lapsilisät tulevat sen vanhemman tilille jonka luona lapsi on kirjoilla.
..ei elatusmaksuja maksettaisi ! Mutta me elämme Suomessa, ja elarit kuuluvat lain mukaan lähille vaikka lapset olisi puoliksi molempien luona. Kysypä vaikka käräjäoikeudelta ;) Vaikka sossussa vahvistettaisiin ettei elareita vaadita puolin eikä toisin, vai lähi vaatia ne oikeudessa itselleen heti kun rahat loppuu. Näin toimitaan oikeusvaltio Suomessa :)
Sinä voit vaatia kaikki tai puolet lapsista lähihuoltoosi oikeudessa. Ja vaikket sitä saisikaan, voit ainakin laittaa uudestaan ja uudestaan prosessin käyntiin. Suomihan on oikeusvaltio ;)
Vuoroviikkohuollon onnistumisen ja lapsen parhaan toteutumisen ensimmäinen edellytys on, että vanhemmilla on sopu ja harmonia lapsensa huollosta. Siihen ei sovi kiistely elatusmaksuista. Elatusmaksuriitatilanteessa vuoroviikkohuolto ei saisi olla mahdollinen.
Yksikään tuttavapiirini vuoroviikkovanhempi ei maksa elatusmaksuja. Lapsilisät menevät pienempituloiselle, eli joka tapauksessa äidille. Eikä asiasta ole kukaan riitaa aloittanut.
"Laki määrää oikeudenmukaisen ratkaisun. Voi jopa määrätä lapsen isälle kokonaan, jos äiti on hankala ja yrittää erottaa isän ja lapsen."
Miten on? Vallalla kun tuntuu olevan käsitys että äiti voi tehdä mitä vaan ja silti oikeuskin tuomitsee lapsen äidille asumaan kiistatilanteessa. Vain paha alkoholismi, huumeet ja pahat heittelejätöt jne. "oikeuttavat" isän olemaan lapsen lähihuoltaja!?....Jos niin ei ole, olisi kiva lukea ja kuulla esimerkkitapauksista!!??
Tuollainen tapaamisten hankaloittaminen yms. katsotaan ilmeisesti oikeudessa toki huonoksi asiaksi mutta järjestelmä on vaan niin äiteihin kallellaan että äidin pitää olla tosi huono vanhemmaksi ja isän taas huippuhyvä kaikinpuolin voittaakseen lapsen asumaan luokseen...Vaiko onko asia sittenkin toisin??
Onko nyky-Suomessa mahdollista saada reilu ja ilman "äitimyyttiä" tukeva päätös oikeudesta?
Katsotaan ensin tilastoja, joissa isät jättävät lapsensa nk. heitteille, eivätkä huolehdi edes lapsen perustarpeista, joihin lasken miehen mallina olemisen, lapsesta välittämisen, elatukseen osallistumisen jne. ja puhutaan vasta sen jälkeen äitimyytistä.
Myytti tai ei, mutta rikos äitiyttä kohtaan on viedä lapset pois naisen hoivasta väkisin -vain siksi että mies on naisistumassa, koska luonto on naiseen sen hoivavietin suunnitellut. Jos olet tiedemies, joka toisin asian pystyt todistamaan, kumarran sinulle ja pyllistän äitimyytille.
Minun mielestäni on oikein hyvä, että Suomen oikeuslaitoksen edustajat ymmärtävät naisen geeneissä olevan hoivavietin ja puolustavat heikompaa. Mies yksisilmäisyydessään veisi oman tahtonsa muuten päätökseen runnomalla heikompansa.
Ennen miehet olivat miehiä, naisen ja lapsen tuki ja turva. Nykymies veisi naiselta lapsenkin. Voi aikoja, voi tapoja. Naisen elämä muuttuu todella turvattomaksi, kun hän isyydenvahvistamisen allekirjoittaa.
Jos äiti on jostain syystä haluton tai kykenemätön hoivaamaan jälkeläistään, isän kuuluu ottaa vastuu. Usein tällaisissa "pakkotilanteissa" mies katkeroituu ja valittaa menetettyä vapauttaan ja alkaa vihamaan lasten äitiä.
Näitä on nähty.
Eli ihan hyvän vuodatuksen ja oman näkemyksesi pääsit kertomaan.
Kysynkin siis edelleen sitä mitä kirjoitin. Kuka osaisi vastata?
Oikeuden pöytäkirjat ovat julkisia, sen kun käyt lukemassa.
Kun kysyjä tunkee asialliseen kysymykseen epäasiallista matskua, ei paljon hotsita vastata asiallisesti. Viittaan hokemaasi äitimyytistä.
"Onko nyky-Suomessa mahdollista saada reilu ja ilman "äitimyyttiä" tukeva päätös oikeudesta?"
Kyllä on, koska lainoppineet ovat puolueettomia.
Kirjoitukseni eivät ole sen enempää "vuodatuksia" kuin sinunkaan katkerat ulosteet.
Äitimyytistä ei saa näköjään edes puhua. Outoa.
Ja konfliktia saat ihan rauhassa hakea. Minua kiinnostaa vastaukset...jos vaikka joku tietäisi tapauksia tai olisi kerennyt lueskelemaan noita pöytäkirjoja. Paljon puhutaan, jopa oikeusoppineiden taholta, että mies vaikka olisi parempi selvästi kuin nainen ja hänellä olisi tarjota paremmat olot lapselle, on "tasapuolisuus" ja puolueettomuus kaukana päätöksistä usein. On mielestäni naivia uskoa että tuomarinvala tekee ihmisestä puolueettoman ja objektiivisen. Palkkatasa-arvon puute naisilla on vielä kevyttä (ei silti suotavaa) verrattuna siihen miten isän ja lapsen suhteeseen suhtaudutaan. Ei tarvi olla "neiti" pärjätäkseen lapsen kanssa ja halutessaan lähihuoltaja-isäksi.
No kaipa tuon jo tilastotkin kertovat, miten asioita hoidetaan...
Nimeätkö sellaisen oikeusoppineen, joka on sanonut, ettei lastenhuoltoon liittyvissä päätöksissä oltaisi tasapuolisia tai puolueettomia. Jos voit laittaa lisäinfoa kyseisestä oikeusoppineesta, lukisin mielelläni hänen lausumiaan enemmänkin. Tai vielä parempi, jos voisin keskustella hänen kanssaan vaikka sähköpostin välityksellä aiheesta.
"Ei tarvi olla "neiti" pärjätäkseen lapsen kanssa ja halutessaan lähihuoltaja-isäksi"
Mutta millä sanoilla sitten kutsutaan miestä, joka haluaa lapsen väkivalloin pois tämän äidiltä. Naiselta, joka on huoltanut, hoivannut, kantanut, synnyttänyt ja ruokkinut lastaan. Ei ainakaan mieheksi. Kun sinä olet synnyttänyt ensimmäisen lapsesi, sinulla on todistettavasti se sama kokemus kuin naisilla, äideillä. Silloin sinä voit kumota äitimyytin miten päin tahdot.
Se, että sinä tahdot kumota äitimyytin omien tarpeittesi ja halujesi takia, ei tarkoita sitä, että sinulla olisi siihen oikeutta tai edes mahdollisuutta. En kiellä, etteikö isä voisi olla hyvä lähihuoltaja siinä kuin äitikin, mutta miksi mies haluaa viedä lapsen äidiltä pois väkivalloin. Sen kun selität minulle, olen ehkä piirun verran tietoisempi.
Rakkaus lapseen ei ole syy. Oma villi veikkaukseni on jätetyn alitajuinen kosto, jonka tietää olevan pahin rangaistus äidille. "Koska sinä jätit minut, minä rankaisen sinua viemällä lapsesi". "Sinä jätit minut, ole sitten yksinäsi, mutta minä haluan ainakin lapsen." Ihan niin kuin sinun yksinjäämisesi olisi syy viedä äidiltä lapsi.
Tiedän ainoastaan yhden miehen, joka jätettyään perheensä haki lähihuoltajuutta oikeusteitse. Hän ei tv-ohjelmissa käy kertomassa, miksei hänelle sitä määrätty ja muutenkin pitää matalaa profiilia uudessa liitossaan. Miksiköhän?
Kuinka monen miehen tiedät miettivän abortoituja lapsiaan vielä 30 vuotta tapahtuneesta?
Kuinka monen abortin tehneen naisen minä tiedän ajattelevan keskeytettyjä lapsiaan vielä 30 vuoden kuluttua? Jokainen heistä ajattelee.
Siinä on se ero miehen ja naisen välillä. Lapsi on naiselle lapsi, vaikka se olisi vasta sentin mittaisena kohdussa. Se on sitä pilkkaamaasi äitimyyttiä.
täynnä olevaa tekstiä!
Olen itse yksinhuoltajaäiti ja meillä isä yritti käyttää tuota "vien sinulta lapset, jos et suostu siihen, tähän ja tuohon" -teesiä ja hän tiesi tasan tarkkaa, että miten tärkeät lapset ovat minulle, kun hän itse hän ei jaksanut olla lasten kanssaan hermostumatta edes puolta tuntia.
Joskus suurinta rakkautta on myös luopuminen; rakastava isä ei lähde taistelemaan lapsia pois äidiltään, kun tietää miten tärkeitä lapset ovat äidille. Rakkautta lapsiin voi osoittaa monin eri tavoin ja etävanhemmuudesta huolimatta lapsiaan voi nähdä lähes yhtä paljon kuin lähivanhempi. Jos lapsella on kaksi aidosti rakastavaa vanhempaa, niin silloin lapset myös ovat paljon isällään.
Olipa taas tunnepitoista tekstiä. Tuskin kukaan mies mitenkään "väkivalloin" vie lasta tai lapsia äidiltään. Sitäpaitsi jos jos oikeus määrää lapsen isälle on siihen varmasti hyvät syyt. Siellä ei auta tuollaiset vuodatukset.Näinhän onneksi maassamme välillä tapahtuu.
On äitejä jotka arvostavat isyyttä yhtä korkealle kuin äitiyttä ja sitten on "jossuja" jotka ovat katkeria koko miessukupuolelle. He tarvitsevat miehiä vain sen takia että saavat lapsen. Senjälkeen he eivät enään miestä tarvikaan...Ja tuo teoriasi että isä kostaisi "lapsenviemisellä" äidille jätetyksitulemisen on vain teoria. Ja selitys itsellesi ja muille, kun et vaan voi ymmärtää näköjään sitä että on tilanteita ja vanhempia jolloin lasten on parempi asua isällään äidin sijasta. Silloinkaan lasta ei ole "väkivalloin" viety äidiltään vaan hän on edelleen lapsilleen äiti, vaikkakin tapaava vanhempi.
On täysin asiatonta kääntää mielipiteeni miesvihaksi ja katkeruudeksi jostain. Se kertoo siitä, että koet olevasi heikoilla.
Samalla tavalla voisin puhua negatiiviseen sävyyn isämyytistä joka käänteessä kuten sinä irvaat äitejä ja äidin sielunelämää.
Käytät aina liian paljon lainausmerkkejä.
Kiitos ja kiitos myös hyvin kirjoitetusta vastauksestasi, koska se täydensi ajatusta joka minulla on.
En usko sinusta, kuten en minustakaan, että ajatustemme takana olisi miesvihaa tai katkeruutta ex-puolison toimista, vaan se on äitiyden mukanaan tuomaa tietoa ja luonnollisen elämänkulun ymmärtämistä. Sitä äidin tärkeyttä vähättelevien irvileukojen on vaikeaa käsittää.
Kirjoittajan panettelevat miesviha-puheet herättävät ajatuksen, että sen sanojalla on pahoja ongelmia oman identiteettinsä ja lähihistorian kanssa, ja omat läpikäymättömät ja selvittämättömät tunteensa hän siirtää käänteisesti anonyymeihin kirjoittajiin, jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Todennäköisesti taustalla on väkivaltaista käyttäytymistä tai muuten tukahdutettua raivoa joka pyrkii ulos.
En ymmärtänyt kaikkia vihjeitäsi, mutta menneisyydestäni huolimatta nykyinen puolisoni on hyvä mies, enkä varmasti olisi vanhoilla päivilläni tehnyt perheenlisiä, ellei hän olisi hyvä isä myös vanhemmille lapsilleen edellisestä liitostaan.
Sinulla on ongelma, koska syytät vieraan ihmisen potevan miesvihaa. Sinun on syytä mennä peilin eteen ja miettiä, mitkä ovat omat tuntemuksesi yh-äitejä ja varsinkin lastesi äitiä kohtaan ja miettiä, olisiko ammattiapu tarpeen.
Hyökkäät kimppuuni, koska vaikuttaa siltä ettet ole ymmärtänyt kirjoituksiani. Ehkäpä sinulla on luetun ymmärtämisessä vaikeuksia, tai sitten haluat ymmärtää väärin, saadaksesi runtata sivulle vieraan ihmisen, koska hän on eri mieltä kuin sinä.
Miksi sinä et saanut lähihuoltajuutta? Näkivätkö ammatti-ihmiset lävitsesi? Todennäköisesti, koska se näkyy ammattitaidottomallekin. Et sinä ole niin hyvä isä, kuin itsellesi uskottelet.
ps minä en tiedä millaisia jossu-ihmiset ovat, enkä välitä tietääkään. Hyvää elämää sinulle,koita jaksaa ja suosittelen, että haet apua.
elämässä ole tainnutkaan kukaan yrittää viedä sulta lapsiasi?
No, kerropa minulle, että miten "Ja tuo teoriasi että isä kostaisi "lapsenviemisellä" äidille jätetyksitulemisen on vain teoria. "-lauseesi sitten minulle ei ollut pelkkää teoriaa vaan täyttä totta?! Lasteni isä kiristi minua, että jos jätän hänet, niin hän vie minulta lapset ja ihan oikeasti niin yrittikin tehdä! Ja kiusaa jaksaa tehdä vielä 8 vuotta eromme jälkenkin. Siis pelkkää teoriaa?!
On olemassa hyviä isiä, mutta myös niitä isiä, joita ei lapset voisi vähempää kiinnostaa muuten kuin vallankäytön välineenä ex-puolisoa kohtaan.
Toki tää on taas paikkakunnasta kii, mut jos haluat, muuta paikkakunnalle, jossa "lähiaiti" on kuin pyhä lehmä ja saat päättää lastenne asioista täysin oman pääsi mukaan.
Ainoastaan passin saantiin ja nimen muutokseen tulee saada toisen huoltajan suostumus, mutta jos kerran isä ei halua yhteishuoltoa, ei sulla ole siitäkään huolta.
Tapaamiset voit määritellä itse, oli paperilla mitä tahansa. Ilmoitat vaan että "lapsi/lapset ei halua, lasta on kuunneltava, eikä lasta saa pakottaa". Lapsi on helposti manipuloitavissa haluttomaksi lähtemään iskälle. Teet pakkaamisesta, lähtemisestä ja muusta todella työlästä ja hankalaa, suorastaan lähestulkoon mahdotonta. Toinen konsti on lupailla "yllärilahjoja jos et lähde", kolmas on suunnitella kyseiselle ajankohdalle kaikkien kivojen ihmisten vierailuja, hampurilaisella/pizzalla käyntiä, yms. Lisäksi jos nuokaan ei saa lasta haluttomaksi, voit alkaa löytämään iskällä olosta kaikkea hankalaa, kuten "et itse pärjää kotona ilman lasta", iskällä joudut syömään sitä ja tätä (epämiellyttävää), joudut nukkumaan siellä niin ja niin surkeassa sängyssä, eikä sulla ole siellä leluja/pelejä/yms... Konsteja kyllä riittää ja jos mikään muu ei auta, voit alkaa keroilemaan lapselle iltasaduiksi tarinoita "isän syyllisyydestä teidän eroon", isän ja hänen uuden puolisonsa seksielämän yksityiskohtia jne. Eiköhän siinä lujempisieluinenkin tenava ala jo ahdistumaan ja taatusti kieltäytyy menemästä tapaamisiin.
Tuossa omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka lähivanhempi pystyy päättämään tapaamisista, tai pikemminkin tapaamisten sivuuttamisista. Kaiken voi joka käänteessä ihan oikeesti laittaa "lapsi ei halua" -piikkiin ja soskusta saa täyden tuen. Parhaimmillaan lapsen voi näillä verukkeilla käydä hakemassa tapaamisista vaikka keskellä yötä, kesken joulunvieton, kesken kesäloman... Soittaa vaan sosiaalipäivystykseen ja ilmoittaa, ettei lapsi halua olla iskällä ja että menet noutamaan sen pois. Päivystävä sosiaalityöntekijä tekee asian viralliseksi ja ilmoittaa isälle, että lapsi menee nyt äidille ja pysyy siellä toistaiseksi. Isällä ei ole tuohon viranomaisen päätökseen mitään sanomista.
Näin ainakin homma toimii OULAISISSA, ei siis varmaan ihme, jos pikkukaupunkiin on suorastaan tunkua "yh-äideistä"!
Miten sinä olet noin kylmän ja kalsan kumppanin kanssa mennyt lapsen tekemään? Mitä sinä oikein ajattelit, kun jätit ehkäisyn pois.
Luettelosi kumoamiseksi sanon yhden asian:
Jos isän luona on mukava olla ja isä kohtelee lasta oikeudenmukaisesti ja hyvin, mitkään äidin temput eivät saa lapsen päätä kääntymään. Ei edes syyllistäminen, että äiti on yksinäinen.
Ihan turha väittää muuta. Jos olet isänä tehnyt parhaasi, äiti ei siihen väliin pääse. Kuullostaa siltä, että syytät lähiäitiä omasta kykenemättömyydestäsi.
Ehkä luulet, että ammun kovilla. Sinä vain koet sen niin, koska tunnet syyllisyyttä.
Näyttää vähän siltä et isä ei halua nähdäkään lasta, tai sitten tahtoo hänet kokonaan itselleen.. Lapsella tosin on ikävä isäänsä, jo nyt parin päivän erossaolon jälkeen. Saa nähdä, miten kaikki lähtee menemään. En oikein tiedä miten pitäisi toimia. En missään nimessä tahdo luopua huoltajuudestani, mutta en tahtoisi lapsen kärsivän sen takia, että erosimme. Vaikka kaipa se on väistämätöntä ainakin jossain määrin.
Itse olen kyl sitä mieltä, aikaisempaan tekstiin viitaten, et jos äiti kovin isää yrittää mollata lapselle, niin kääntää lapsen vain itseään vastaan, viimeistään sitten kun lapsi on tarpeeksi iso itse ymmärtämään ja näkemään asioita.