Meille ei ole biologisia lapsia kuulunut. Adoptioäidiksi en kelpaisi, koska minulla on psykiatrinen diagnoosi, ja nuoruuden velkoja on ulosotossa (vanha en ole vieläkään). Jos lasten saantiin ei ole mahdollisuuksia, miten käsitellä hoivaviettiä?
Moni varmaan sanoo: ota koira ym. lemmikki. Mieheni on allerginen, enkä halua hänestä luopua. Tulen hyvin toimeen kavereiden ja naapureiden lasten kanssa, ja tunne on molemminpuolinen. Pitäisikö minun odottaa, että nuoremmat sisarukset hankkivat lapsia ja olla tätinä, ruveta työskentelemään lapsenvahtina, mennä vapaaehtoistyöhön tai jotain muuta? Onko kukaan teistä käynyt tällaisia ajatuksia läpi?
Moni varmaan sanoo: ota koira ym. lemmikki. Mieheni on allerginen, enkä halua hänestä luopua. Tulen hyvin toimeen kavereiden ja naapureiden lasten kanssa, ja tunne on molemminpuolinen. Pitäisikö minun odottaa, että nuoremmat sisarukset hankkivat lapsia ja olla tätinä, ruveta työskentelemään lapsenvahtina, mennä vapaaehtoistyöhön tai jotain muuta? Onko kukaan teistä käynyt tällaisia ajatuksia läpi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei,
mitä tarkoitat tuolla psykiatrisella diagnoosilla? Onko sinulle sanottu, ettet kelpaa adoptioäidiksi, koska sinulla on tuo diagnoosi? Ei kai omien terveystietojen näyttäminen ole pakollista, nehän ovat luottamuksellisia tietoja. Onko todellakin niin, että jos ihminen on vaikkapa nuoruudessaan ollut masentunut, hän ei sitten ikinä kelpaa adoptioäidiksi?
Ei hemmetti, sittenhän minulla on ihan sama ongelma...
Lisään vielä: juuri noita ajatuksia käy läpi jatkuvasti. Kovin tuttua. Mutta sitäkin enemmän käyn läpi syyllisyyttä siitä, että en saa lapsia. Syy on minussa, ei miehessä. En käsitä, miten tästä syyllisyydestä pääsisi eroon. Vai onko sen kanssa vain kärvisteltävä.
Itse olen tehnyt kaikkia noita asioita, joita mainitsit, hoivaviettiä tyydyttääkseni. Eläimiä ei ole, mutta olen vapaaehtoistyössä, hoidan sukulaislapsia ja vaihdoin ammattia.
Tämä ei ehkä tähän liity mitenkään, mutta.
Joskus jos ei löydy fysiologista tai vastaavaa syytä syytä että lasta ei tule, lähdetään miettimään näiden kahden ihmisen geenien yhteensopivuuteen.
Eli luonto on rakentunut siten, että jos ne ei ole yhteensopiva yhdistelmä (samoja geneettisiä piilossa olevia sairauksia yms.), voisi tuloksena olla lapsettomuus eli se ei vaan onnistu.
Aina jos tuntuu että alkaa olemaan liikaa ongelmia jota ei kykene käsittelemään, kannattaa ehkä mennä puhumaan ammattiavun kanssa.
Oletteko testauttaneet itsenne, eli onko jotain syytä lapsettomuuteen löytynyt?
SORI!
Hei!
Tämä on asia mitä en ole ikinä vielä lukenut yhdeltäkään keskustelupalstalta. Mitä tosiaan tilalle?
Minun tilanne on se, että en voi saada ikinä biologista lasta, sellaista hoitokeino ei siis ole keksitty! Tällä saralla elämässä on erittäin musta ja iso syvä aukko, jota ei voi mikään eikä kukaan täyttää. Saan iloa kummilapsistani ja sisarusten lapsista eritoten, mutta he eivät kykene sitä aukkoa täyttämään. Ennen nautin ystävieni lasten seurasta, joka nykyään on miltein mahdotonta, joka tapauksessa vain minun itseni tiedossa. Mikään karvaturri sitä ei myöskään kykene tekemään, koska en ikimaailmassa voi lemmikkiä verrata omaan ihanaan lapseen!
Lapsen kaipuu on niin syvä ja viiltävää kipua aiheuttava asia, ettei sitä voi sanoiksi edes pukea. Joku ajattelee, että mikset adoptoi, se ei ole kaikille se oma juttu tai kaikki ei siihen kykene. Se on raskas ja vaativa projekti ja kun lapsettomuus on niin ikään tuore asia, ei ole tämän hetken juttu se.
En syytä itseäni asiasta, koska syyttämällä en voi elää elämääni eteen päin ja se ei hyödytä ketään ei edes minua itseäni. Jos alan syyttämään itseäni katson sen masentuneisuudeksi ja siinä vaiheessa en onneksi ole.
Yritän jatkaa elämään eteen päin sekuntti kerrallaan, välillä minutti, joskus menee jopa tunti, etten ajattele koko asiaa, mutta päivittäin se on mielessä ja sen kans on vain elettävä, jotenkin!!!
Voimia sinulle!!! Tiedän suunnilleen miltä tuntuu!
Sijaisvanhemmuus voipi olla yksi varteenotettava vaihtoehto. Toki siinäkin pitää olla terve, mutta ehdot paljon löysemmät kuin esim. adoptiossa. Sijaisvanhemmuudessa esim. hoidettu depressio ei ole este. Toki jos on parasta aikaa päällä tai muu pysyvämpi dg niin asia voipi olla toinen.
Tukiperheeksi ryhtyminenkin voisi olla yksi vaihtoehto. Olemme itse ryhtyneet äskettäin tukiperheeksi kahdelle pojalle ja kyllä se antaa paljon, vaikkei toki lapsettomuuden aukkoa täytäkään.
Diagnoosini on kaksisuuntainen mielialahäiriö, siis krooninen sairaus. En ole varma, onko se täydellinen este adoptiolle, lääkityksellä pysyy oireettomana. Yleensä sairaus on perinnöllinen, mutta minun suvustani sitä ei löydy, sensijaan ADHD:tä. Mielestäni omat geenini eivät ole niin hienot, että kannattaisi hankkia biologisia lapsia, mutta miehelleni biologinen vanhemmuus on tärkeämpää. Emme ole olleet tutkimuksissa, rahatilannetta täytyisi parannella. Kuukautiskiertoni on aina ollut säännöllinen, fyysisiä sairauksia tiettävästi ei ole.
Totuus on, että mikään ei voi koskaan, koskaan korvata omaa lasta. On ihanaa, jos näitä kaikensorttisia tekopositiivisia vastauksia löytyy, mutta joskus on ihan hyvä sanoa asiat suoraan. Lapsettomuudsta tulet kärsimään loppuikäsi. Kehosi ja mielesi muistaa sen iänikuisuuden. Aina voit välillä tehdä jotain muuta, viettää ns. normaalia elämää: nauttia harrastuksista, töistä, miehestä, ystävistä, mutta jossain syvällä pohjavirroissa makaa lapsettomuus, joka muistuttelee olemassaolosta enemmän tai vähemmän. Eikä siihen ole mitään lääkettä. Se on kuin syöpä, josta ei koskaan täysin parane tai oman lapsen väkivaltainen kuolema. Et tule toipumaan, mutta voit järjestellä oman elämäsi niin mielekkääksi kuin pystyt aina tämä asia takaraivossa jyskyttäen. Hauvat ja vaahtokarkit eivät tähän kipuun valitettavasti auta.
rivien välistä ettei lapsi ole kuitenkaan välttämätön haave..
Olen aina kuvitellut tulevaisuudestani, että minulla olisi kolme lasta. Olen toivonut perhettä, enkä odottanut mitään hankaluuksia matkan varrelle. Nyt olen tehnyt surutyötä, ja keskityn lähivuodet johonkin muuhun. Minulla on reilusti vuosia hedelmöityshoitoihin jos niikseen tulee.
Ei ne itse alkututkimukset paljoa maksa jos menee yleisen kautta! Vain ne koeputkihedelmöityshoidot sun muut maksaa paljon. Eli kannattaa ehdottomasti selvittää se SYY miksi ei raskaudu. Sehän voi olla ties kuinka pieni ja helposti korjattavissa oleva asia. Miehenkin kohdalla tosi helppo selvittää spermatestillä.