Onkohan tietty äitiryhmä leimattu jo etukäteen epäonnistumaan ja siten silmätikuksi? Valitettavasti oletan näin olevan oman tyttäreni kokemusten nojalla.
Tyttäreni tuli suunnittelematta raskaaksi opintojen ollessa pahasti kesken. Alkureaktio hänelläkin oli tietysti järkytys ja ajatukset olivat suuntaan ja toiseen. Raskaus todettiin melko myöhäisessä vaiheessa, tyttäreni ei mennyt testeihin vaikka parit kuukautiset olivat jääneet välistä. Oletti kuukautisten pois jäännin johtuvan voimakkaasta laihduttamisesta ja kun ehkäisystäkin oli huolehdittu, ei vaan arvannut sen pettäneen.
Aikansa mietittyään suuntaan ja toiseen tytär meni sairaalaan sopiakseen raskauden keskeytyksestä. Tutkimuksissa hän kuitenkin muutti mielensä viime tipassa kuultuaan sikiön sydänäänet. Tytär kertoi ettei hän sydänäänet kuultuaan voi mitenkään enää aborttia harkitakaan. Niin hän teki päätöksen synnyttää lapsen ja kantaa vastuun yksinään. Odotusaikana oli jos jonkinlaista komplikaatiota ja vaikeuksia, lapsi meinasi syntyä paljon etuajassa mutta onneksi ei sitten lopulta montaakaan viikkoa liian aikaisin. Synnytys oli äärettömän vaikea ja pitkä, mutta lopputuloksena mitä ihanin pieni tyttövauva joka vietti elämänsä ensimmäiset päivät sitten lastenosastolla osittain tehostetussa hoidossa.
Äiti oli mitä onnellisin vaikkakin mielettömän väsynyt. Imetti vauvaansa minkä jaksoi ja kävi tätä katsomassa ja sylissään pitämässä varmaan varttitunnin välein aina kun vaan kykeni.
Hänellä kun ei vauva sitten ollut vierihoidossa kuten toisilla äideillä ja oli vielä oma huonekin, jossa levätä rauhassa lähes kolme vuorokautta kestäneestä synnytyksestä, niin tietysti oli sitten aikaa erilaisiin keskusteluihin henkilökunnan kanssa. Tähän saumaan sitten iski sairaalan sosiaalityöntekijä. Hän oli useampaan otteeseen käynyt tytärtäni kuulustelemassa, kuten tyttäreni asian ilmaisi. Esitetty "kysymyspatteri" oli ollut todella henkilökohtaisuuksiin menevä ja näin maalaisjärjellä ajatellen jopa loukkaava. Jos jonkinlaista tukimuotoa oli esitetty ja ryhmiä joissa käydä. Sosiaalityöntekijä oli suositellut näitä sanoen että ne ovat tarkoitettu juuri sinunlaisillesi äideille. Tytärtä loukkasi suunnattomasti tuo "sinunlainen" ja hän sanoikin että miten vieras ihminen voi tietää millainen hän on. Todella yksityiskohtaisia kysymyksiä oli esitetty myös tyttäreni asuinolosuhteista, suhteesta esim. minuun... oli udeltu ummet ja lammet tyttären lapsuuden ajan asioista?! Sekä meidän välisestä äiti-tytär suhteesta. Samoin oli sitten esitetty jopa tiettyä ryhmää, jossa voi käydä ilmaiseksi syömässä kerran viikkoon. Kaikkein kauheimpia olivat olleet useat toistuvat kysymykset tyttäreni jaksamisesta. Herra jestas, kai sitä on väsynyt lähes kolmen vuorokauden synnytyssalivisiitin jälkeen!
En tiedä tarkoitettiinko tällä kaikella hyvää, tytärtä se ainakin loukkasi suunnattomasti. Vaikuttaa siltä, että yksinäiset äidit vaikkeivat olisi enää aivan teinejäkään (tytär oli lapsen syntyessä jo täysi-ikäinen) otetaan silmätikuiksi. Kerroin tästä eräälle ystävälleni, jonka kehoituksesta sitten kävin tämän keskustelufoorumin juttuja lukemassa. Hän esitti mielipiteenään, että tietäen nykyisen lastensuojelun tason, tyttäreni lapsi oltaisiin varmasti mielellään ottamassa lastensuojelun hoteisiin. Siihen on vaikuttamassa tuo alkuajan abortti ajatus sekä ns. yksinäisen äidin leima. Tyttäreni joka tapauksessa oli jättänyt koko esitepinon, jonka sosiaalityöntekijä oli hänelle väkisin työntänyt, sairaalahuoneen yöpöydälle lähtiessään vauvansa kanssa kotiin.
Ensimmäiset käynnit neuvolassa olivat olleet samantyylistä tenttaamista ja jatkuvaa kyselyä tukiverkosta. Tytär oli kertonut vauvalla olevan innokkaita hoitajia jos tilanne näin vaatii. Samoin hän oli kertonut ystäväpiirinsä olevan todella laajan. Silti lisää uteluita ja suoranaisia kehoituksia ottamaan yhteyttä sosiaalivirastoon jos tarvitsee apua?! Miksi siis, jos muutakin apua on saatavilla. Nyt vasta, kun vauva alkaa olla lähes puolivuotias ovat kyselyt ja utelut alkaneet hieman laantumaan. Vauva ja äiti voivat mitä parhaiten ja pikku-prinsessa on ollut todella terve.
Tytär on todella suivaantunut kaikesta ja on monta kertaa niellyt kiukkunsa näiden "ystävällisten" tätien tentissä. Onko tämä todella näin, että väen väkisin yritetään saada lapsia lastensuojelun pariin. Luulisi tosiaan olevan tarve käyttää ne vähäiset resurssit siellä missä on todellinen tarvis eikä yrittää väkisin hankkia lastensuojelun asiakkaaksi sellaista jolla siihen ei ole tarvetta. Vai onko tämä sitä ennaltaehkäisevää työtä? Eli kaikki yksinhuoltaja-äidit, jos vielä sattuvat olemaan alle parikymppisiä, automaattisesti sosiaalitoimiston asiakkaaksi ja lapset suurennuslasin alle.
Tiedän, että tämä meidän "ongelma" on tosi lievä verrattuna moneen tämän foorumin kirjoittajille, sen verran olen lukenut täällä juttuja. Kirjoitin silti, koska mielestäni tässä yritettiin väkisin muodostaa lastensuojelun asiakkuus. En ole kuullut että naimisissa oleville äideille tai vaikka avoliitossa oleville olisi synnytyslaitoksella tällaista esitetty.
Tyttäreni tuli suunnittelematta raskaaksi opintojen ollessa pahasti kesken. Alkureaktio hänelläkin oli tietysti järkytys ja ajatukset olivat suuntaan ja toiseen. Raskaus todettiin melko myöhäisessä vaiheessa, tyttäreni ei mennyt testeihin vaikka parit kuukautiset olivat jääneet välistä. Oletti kuukautisten pois jäännin johtuvan voimakkaasta laihduttamisesta ja kun ehkäisystäkin oli huolehdittu, ei vaan arvannut sen pettäneen.
Aikansa mietittyään suuntaan ja toiseen tytär meni sairaalaan sopiakseen raskauden keskeytyksestä. Tutkimuksissa hän kuitenkin muutti mielensä viime tipassa kuultuaan sikiön sydänäänet. Tytär kertoi ettei hän sydänäänet kuultuaan voi mitenkään enää aborttia harkitakaan. Niin hän teki päätöksen synnyttää lapsen ja kantaa vastuun yksinään. Odotusaikana oli jos jonkinlaista komplikaatiota ja vaikeuksia, lapsi meinasi syntyä paljon etuajassa mutta onneksi ei sitten lopulta montaakaan viikkoa liian aikaisin. Synnytys oli äärettömän vaikea ja pitkä, mutta lopputuloksena mitä ihanin pieni tyttövauva joka vietti elämänsä ensimmäiset päivät sitten lastenosastolla osittain tehostetussa hoidossa.
Äiti oli mitä onnellisin vaikkakin mielettömän väsynyt. Imetti vauvaansa minkä jaksoi ja kävi tätä katsomassa ja sylissään pitämässä varmaan varttitunnin välein aina kun vaan kykeni.
Hänellä kun ei vauva sitten ollut vierihoidossa kuten toisilla äideillä ja oli vielä oma huonekin, jossa levätä rauhassa lähes kolme vuorokautta kestäneestä synnytyksestä, niin tietysti oli sitten aikaa erilaisiin keskusteluihin henkilökunnan kanssa. Tähän saumaan sitten iski sairaalan sosiaalityöntekijä. Hän oli useampaan otteeseen käynyt tytärtäni kuulustelemassa, kuten tyttäreni asian ilmaisi. Esitetty "kysymyspatteri" oli ollut todella henkilökohtaisuuksiin menevä ja näin maalaisjärjellä ajatellen jopa loukkaava. Jos jonkinlaista tukimuotoa oli esitetty ja ryhmiä joissa käydä. Sosiaalityöntekijä oli suositellut näitä sanoen että ne ovat tarkoitettu juuri sinunlaisillesi äideille. Tytärtä loukkasi suunnattomasti tuo "sinunlainen" ja hän sanoikin että miten vieras ihminen voi tietää millainen hän on. Todella yksityiskohtaisia kysymyksiä oli esitetty myös tyttäreni asuinolosuhteista, suhteesta esim. minuun... oli udeltu ummet ja lammet tyttären lapsuuden ajan asioista?! Sekä meidän välisestä äiti-tytär suhteesta. Samoin oli sitten esitetty jopa tiettyä ryhmää, jossa voi käydä ilmaiseksi syömässä kerran viikkoon. Kaikkein kauheimpia olivat olleet useat toistuvat kysymykset tyttäreni jaksamisesta. Herra jestas, kai sitä on väsynyt lähes kolmen vuorokauden synnytyssalivisiitin jälkeen!
En tiedä tarkoitettiinko tällä kaikella hyvää, tytärtä se ainakin loukkasi suunnattomasti. Vaikuttaa siltä, että yksinäiset äidit vaikkeivat olisi enää aivan teinejäkään (tytär oli lapsen syntyessä jo täysi-ikäinen) otetaan silmätikuiksi. Kerroin tästä eräälle ystävälleni, jonka kehoituksesta sitten kävin tämän keskustelufoorumin juttuja lukemassa. Hän esitti mielipiteenään, että tietäen nykyisen lastensuojelun tason, tyttäreni lapsi oltaisiin varmasti mielellään ottamassa lastensuojelun hoteisiin. Siihen on vaikuttamassa tuo alkuajan abortti ajatus sekä ns. yksinäisen äidin leima. Tyttäreni joka tapauksessa oli jättänyt koko esitepinon, jonka sosiaalityöntekijä oli hänelle väkisin työntänyt, sairaalahuoneen yöpöydälle lähtiessään vauvansa kanssa kotiin.
Ensimmäiset käynnit neuvolassa olivat olleet samantyylistä tenttaamista ja jatkuvaa kyselyä tukiverkosta. Tytär oli kertonut vauvalla olevan innokkaita hoitajia jos tilanne näin vaatii. Samoin hän oli kertonut ystäväpiirinsä olevan todella laajan. Silti lisää uteluita ja suoranaisia kehoituksia ottamaan yhteyttä sosiaalivirastoon jos tarvitsee apua?! Miksi siis, jos muutakin apua on saatavilla. Nyt vasta, kun vauva alkaa olla lähes puolivuotias ovat kyselyt ja utelut alkaneet hieman laantumaan. Vauva ja äiti voivat mitä parhaiten ja pikku-prinsessa on ollut todella terve.
Tytär on todella suivaantunut kaikesta ja on monta kertaa niellyt kiukkunsa näiden "ystävällisten" tätien tentissä. Onko tämä todella näin, että väen väkisin yritetään saada lapsia lastensuojelun pariin. Luulisi tosiaan olevan tarve käyttää ne vähäiset resurssit siellä missä on todellinen tarvis eikä yrittää väkisin hankkia lastensuojelun asiakkaaksi sellaista jolla siihen ei ole tarvetta. Vai onko tämä sitä ennaltaehkäisevää työtä? Eli kaikki yksinhuoltaja-äidit, jos vielä sattuvat olemaan alle parikymppisiä, automaattisesti sosiaalitoimiston asiakkaaksi ja lapset suurennuslasin alle.
Tiedän, että tämä meidän "ongelma" on tosi lievä verrattuna moneen tämän foorumin kirjoittajille, sen verran olen lukenut täällä juttuja. Kirjoitin silti, koska mielestäni tässä yritettiin väkisin muodostaa lastensuojelun asiakkuus. En ole kuullut että naimisissa oleville äideille tai vaikka avoliitossa oleville olisi synnytyslaitoksella tällaista esitetty.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Miten se sossutantta löysi tiensä tyttäresi luokse siellä sairaalassa?
itsekin ja miettineet, että onko olemassa tosiaan jokin "huosta-äitien prototypia" ja neuvoloista tiedotetaan sairaaloita jotenkin etukäteen ns. mahdollisista lastensuojelun kohteista. Vai liekö ollut vaikuttamassa tuo alku raskausajan abortti pohdinta. Joka tapauksessa käsittämätöntä ja loukkaavaa. Toki jos apua olisi kysytty niin tämän ymmärtäisi. Itselle tuli sellainen tunne, että lapsi oltaisiin väkisin haluttu lastensuojelun piiriin, jonne hänellä ei ole ainakaan vielä pienintäkään tarvetta. Tyttärelle esitetyt kysymykset ovat olleet todella törkeän henkilökohtaisia. Kaiketi näissä keskussairaaloissa on kaikissa sosiaalityöntekijä, joka sitten astuu kuvioihin mukaan kun katsoo aiheelliseksi ;(
jonka tehtäviin kuuluu kartoittaa ihmisten avun tarve. Luultavasti hänet kutsuu paikalle joku henkilökunnasta. tyttäreni sai vammaisen lapsen ja hän tuli paikalle kertomaan taloudellisista tuista. Itse sairastuin syöpään ja hän kertoi, miten haen korvauksia minulle määrätyistä lisäravinteista.
noin sitä pitää toimia!
Kyseinen sossutantta uudelleenkoulutukseen VÄLITTÖMÄSTI. Ilmoittakaa sairaalaan, että ryhtyvät toimenpiteisiin.
Kyllä jokaisessa isossa sairaalassa on omat sosiaalitantat...
Kun olin synnyttänyt kolmannen lapseni tuli stt juttusille. Silloin hermostuin todella pahasti. Tämä stt kehtasi ehdottaa että annan lapseni adoptioon koska edellinen lapseni syntyi sairaana. Eikä lapsi ollut sairas, syntyi vaan keskosena ja jouduimme käymään fysioterapeutilla pari ensimmäistä vuotta.
Tällä hetkellä minulla on 5 lasta ja hyvin olemme pärjänneet vaikka minusta tulikin yh...
niin, että tyttö on ollut ihan suuttunut. Sanoi, että joka paikassa tarjotaan apua. Sanoi vielä, että hän sanoi, että jos hän tarvitsee apua niin kyllä hän pyytää.
No, minä olen ollut hyvä apua hänelle ja tytöntyttö onkin "mummonmussukka"!
synnytyssairaalassa ja ilmeisesti nuoret yksinäiset äidit otetaan ilman muuta sairaalan sossun syyniin. Ennaltaehkäiseväksi työksi sitä sanotaan, totta kai...
Tarkoituksena väitetään olevan myös asiakkaan elämäntilanteen ja mahdollisen tukiverkoston kartoitus, hänen vahvuuksiensa hakeminen ja heikkojen alueiden tukeminen, ja tarjolla olevasta tuesta tiedottaminen ja sen tarjoaminen. Virallisesti julkisuudessa se esitetään näin ja tällaista hyvää tarkoittavaa sen pitäisi olla, mutta käytännössä koko touhu lipsahtaa helposti jotenkin päälaelleen.
Asiakkaan on vaikea mieltää sitä avuksi edes ennaltaehkäisevässä mielessä, kuten suurta määrää muutakin tuppautumista, tuntematon ihminen vaatii tilittämään hyvin henkilökohtaisia asioita, tenttaamista, painostamista, asioiden vääntelyä, samojen asioiden jauhamista, luulottelua, saivartelua, sanojen halkomista, kyttäämistä, kyyläämistä jne. Ja nuo sairaalassa vietetyt päivät olisivat tärkeää aikaa levätä vaikeasta synnytyksestä ja henkilökunnan ohjauksessa totutella imettämiseen ja muihin hoitorutiineihin. Huoh.
Pitäisi ottaa huomioon sekin seikka, että synnytyksen yhteydessä ja heti sen jälkeen eri hormonien tasot heittävät suurta käyrää, samoin tunne-elämä niiden mukana, äiti on henkisesti hyvin herkässä tilassa kaiken kaikkiaan. Ja sitten joutuu tuollaisen hiillostuksen kohteeksi, arrggh!
Perusteli sosiaalivirasto tuota työtä miten kauniilla sanakäänteillä tahansa, mutta ei mihinkään pääse siitä ajatuksesta, että nuori yh on sossulle yksi protomalli huostaanottoäidistä, jolta on helppo saada lapsi huostamarkkinoille.
Tähän "aina ja aina vain varhaisempaan puuttumiseen" on painostanut erityisesti Perhohoitoliitto. Perusteena yhä varhaisemmalle puuttumiselle on käytetty väitettä "liian myöhään tehdystä huostaanotosta, koska lapset ovat nykyisin niin mahdottoman traumatisoituneita huonoissa kodeissaan." Ja elävinä esimerkkeinä on käytetty niitä todellisuudessa vaille psykiatrista hoitopaikkaa tai neurologista kuntoutusta jääneitä lapsia, joita on sijoitettu perheisiinkin. Eivät ne lapset ikinä olisi perhesijoitukseen kuuluneet! Eivätkä kaikki edes huostaanotettaviksi, vaan oikea hoito tai kuntoutus - jos sitä olisi ollut tarjolla - olisi ollut oikea ja riittävä tuki perheelle ja juuri sitä monet vanhemmat olivat lapselleen lähteneet hakemaankin toiveikkain odotuksen.
Satuitko lukemaan vähän aikaa sitten IltaSanomista Dragsfjärdin tapauksesta, jossa sossut olivat iskeneet raskaana ja kihloissa olevan teiniäidin kimppuun? Suuret kiitokset kuuluvat IS:n toimitukselle, että päättivät nostaa jutun päivänvaloon. Ja pelästyiväthän ne sossut sen verran, että huostaanottosuunnitelmista luovuttiin, onneksi!
Kyllä tuosta nuorten yh-äitienkin hiostamisesta olisi hyvä saada jotain julkisuuteen, kyllä se sen verran röyhkeää toimintaa on ollut viime vuosina. Röyhkeää se on, vaikka kuinka aina joku sossu selittää, että kun "eivät he niitä lapsia tieten tahtoen huostaa". No, miksi sitten käyttäytyvät niin, että se vaikuttaa täysin tietoiselle huostaan tähtäävälle toiminnalle? Pitäisi vähän toimintatapoja muuttaa, että ne vaikuttavat sille, kuin miksi ne on tarkoitettukin.
että sossut päättivät luopua huostaanotosta.
on hyvä, että apua tarjotaan, sillä eihän voi etukäteen tietää kuka sitä todella tarvitsee, ennen kuin kysellään.
Sen sijaan jatkuva tenttaaminen voi tosiaan tuntua loukkaavalta jos omat rahkeet ja tukiverkko ovat riittäviä.
Sitten toisaalta valitetaan myös, kun apua ei tarjota eikä saa silloin kun tarvitsisi eli hankalaa on....
olisi kovinkaan innostunut jos sinulle tultaisiin tyrkyttämään ja utelemaan ja tenttaamaan sinua
(ns. sivusta ja jonon vieressä)
esimerkiksi sukupuolikäyttäytymisestäsi tai -taudeistasi, kun käyt esimerkiksi ehkäisyneuvolassa. Nythän on hiviä, aidsia ja muutakin koko ajan enemmän ja enemmän liikkeellä. Ihan vain siksi ettei etukäteen tiedetä kuka sitä apua todella tarvitsee tai ei tarvitse. (Kaktus, tämä siis karrikoiden....)
apua ole tarjottu, ihan vaan on kyselty, että josko tarvis apua. Juu, ja parisuhde terapiaa tarjottiin, koska oli tuttu "sossu", joka oli lähtenyt nuorisokodista ja alkanut terapeutiksi, ja tarvi "harjoittelu" parin. Ihan kuuleemma tällainen kallis pasisuhdeterapia ilmaiseksi! No siihen suostuivat sekä tyttöni että hänen lapsen isänsä.
Olen ajatellut, että tuota kyttäysmeininkiä ja niinhän se on!
Mutta tyttö hoitaa hyvin tyttönsä, ettei siinä mielessä pitäisi olla pelkoa lapsen huostaanotosta. Ja olenhan minä mukana ja moni muu....
muutoinkin jo väsyneenä ja lapsen teosta (3 vrk:ta!) voipuneena ja sitten siihen vielä joku utelias
ja kysymystä kysymyksen perään
sossutantta pommittaa eikä jätä rauhaan vaikka kuinka sanoo että kiitos ei.
Eikös tuosta voisi laittaa vaikka nimettömänä palautetta sairaalan taholle (sairaala ja sosiaalitoimihan ovat kuitenkin ja onneksi edelleenkin kaksi eri hallinnon alaa)
että mitä tämä tälläinen jo henkilökohtaisestikin loukkaava ja yksityisyyden suojaakin rikkova käytös tältä sosiaalilta oikein tarkoittaa.
Kyllähän sitä esitteitä voi jakaa ja antaa asiallisesti tietoa kaikesta siitä,
että mitä palveluita on käytettävissä.
Mutta että udellaan mummmon kummin kaiman asiatkin vaikuttaa jo viranomaiseltakin
vaikka kyseessähän on sossulainen
todella epäasialliselta ja -ammattimaiselta käytökseltä.
Tyttäresihän ei ilmeisestikään kuitenkaan ollut tämän sossulaisen asiakas?
Voisivat sairaalassakin hiukkasen miettiä tämän sossarin työnkuvioita
että onko ihan kuitenkaan kohillaan että noinkin voimakkaasti ahdistelee ja painostaa terveydenhuollon asiakasta.
Kuinkahan tavallista tuollainenkin käytös on ja mihin kaikkeen se taas tämän maan sossareitten työmenetelmät tietäen pahimmillaan johtaakaan......
Sossupässien on kysyttävä lupa keskusteluun, muutoin he eivät saa vaivata. Niiden pitäisi myös hyväksyä, jos saavat luvan, että potilas ei halua enempää jatkaa. Niiden koulutkseen luulisi kuuluvan, että edes tämän tajuaisivat itsekkin.
että mitään lupaa olisi kysytty. Voi toki olla että hän oli urakan jälkeen niin "taju kankaalla" että on voinut sanoa "joo" vaikka mihin. Epäinhimilliseltä, röyhkeältä ja loukkaavalta tuo touhu joka tapauksessa tuntui myös minusta mummosta, saatika sitten vasta synnyttäneestä tyttärestäni. Väkisin jäi tunne, että tuputtamisen ja tenttaamisen taustalla oli halu saada lastensuojeluun lisää asiakkaita. Tytär ei ole ollut missään tekemisissä sosiaalitoimiston kanssa, hänellä on ainoastaan pyörinyt nuo normaalit opintotuet asumislisineen. Onneksi kuitenkin nyt kun pikkuinen on lähes puolivuotias, tuo hiillostus on hiipunut. Paha maku kuitenkin jäi.
pyytää sairaalasta tietosuojavaltuutetun lomakkeella papereista kopiot (terveydenhuollosta) näkyykö siellä mitään kirjauksia tästä sossari pommittajasta.
Vai onkohan sossari voinut perustaa jopa omaan asiakasrekisteriinsä jotain asiakkuuttakin tyttärestäsi.
Päätä on tietenkin paha työntää herhiläisen pesään (sossari sairaalassa)
kun tietää millaisen rajattoman ja mielivaltaisiinkin toimiin johtavan vallan kahvassa nämä sossarit ovat tässä maassa kiinni. Eli kun kaivelee niin mehiläisparvi lähteekin liikkeelle ..............
Kirjoitin tuolla äsken juuri jutun laitoseten lakkauttamisen alle siitä, miten yleinen mielipide vaikuttaa näihin huostaanottoihin.
Yleinen mielipide lienee sekin, edelleenkin, että yksinhuoltajaäidit ovat sitä pohjasakkaa. En tarkoita tällä tytärtäsi. En tarkoita itseäni. En tarkoita ketään muutakaan yksinhuoltaja äitiä pohjasakaksi. Eikä sellaista pohjasakkaa ole olemassakaan - ihmisiä julkisine ongelmineen vain.
Useimmiten, kun kirjoitetaan jostain sosiaalisesta ongelmasta, lopussa on litania työttömät, mielenterveyspotilaat, narkomaanit ja yksinhuoltajat. Nykyäänhän yksinhuoltajuus on paremmin suvaittu, kuin se kova häpeä, mitä se oli viisikymmentä vuotta sitten. Mutta paljon olisi vielä asenteissa muuttamista.
Olen keskustellut elämässäni monen monenlaisten ihmisten kanssa, joskus olen joutunut keskustelemaan.
Tämä joutuminen tarkoittaa keskusteluja, joissa puhutaan minun ongelmistani. Kun kyseessä on järkevä keskustelija, esimerkiksi lääkäri, ei hän ala moralisoimaan tupakoinnista. Hän kertoo vain asiallisesti, mitä haittoja se saattaa minun terveydelleni aiheuttaa, miksi siitä suuttuisi. Sitten toinen ryhmä ovat nämä sosiaali-ihmiset. Heillä tosiaan taitaa olla kaavake valmiina, miten ihmisten kanssa keskustellaan.
Jos on jotain, mikä poikkeaa yleisen käsityksen mukaisesta asiasta, toiminnasta tai ongelmasta, he käyvät päälle kuin yleiset syyttäjät. Miksi sinä et...!Miksi teit noin!!!! jne.
"Olet todella poikkeava, kun et katsele TV-sarjoja". Kun en osannut luetella TV-sarjoja jota katson. Tällaisten ihmisten sitten pitäisi auttaa toisia?
Tässä huostatouhussa on joutunut useinkin näihin tilanteisiin. Ennen kärsin, ja raivosin. Nykyään kiitän ja poistun tyylikkäästi paikalta. Ei mitä tahansa kysymyspatteristoa/jankkaamista tarvitse kuunnella, eihän siitä ole kenellekkään mitään hyötyä.
näkyy vieläkin tuossa alapuolella. Siinähän sossut olivat kertoneet, että bio-vanhempien tyytyväisyyteen sijoituksen aikana vaikutti se, että jos isä oli aktiivisesti yhteydessä lapseen. Siis ne biot olivat tyytyväisempiä saamaansa kohteluun ja tietysti myös lapsen kohteluun.
Eihän tästä voi vetää muuta kuin sen johtopäätöksen, että sossut ovat itsekin röyhkeämpiä niissä tapauksissa kun lasta on puolustamassa vain yksi vanhempi. Eli kyllä nuorten yh-äitien kohteluun vaikuttaa ihan varmasti myös nimenomaan se, että ovat yksinhuoltajia.
Sossujen on turha jeesustella, että "yksinään väsyy helpommin lapsen kanssa". No niin tietysti! Mutta jos väsyy, niin apua kotiin, eikä mitään huostaanottoa!
Ja sitten vatkataan vielä tuollaistenkin nuorten äitien kimpussa, joilla ON TUKIVERKOSTO ympärillä, kuten siinä Dragsfjärdin tapauksessakin oli. Ei yhtään ihme, että ne huonoissa kodeissa olevat lapset saavat mädäntyä koteihinsa; sossut on pakotettu kiinnostumaan täysin muusta kuin heidän kohtalostaan.
"Olet todella poikkeava, kun et katsele TV-sarjoja". Kun en osannut luetella TV-sarjoja jota katson. Tällaisten ihmisten sitten pitäisi auttaa toisia?
Monesti olemme joutuneet tuollaiseen tilanteeseen kun lapsi ei ole tiennyt kaikkia tv-ohjelmia, onko Suomessa pakko katsella tv:ta ?
Sama juttu kun koulun terveydenhoitaja sanoi lapsen joutuvan koulussa vaikeuksiin jos emme hanki puhelinta. Onko Suomessa puhelinpakko ? Asiasta olen tiedustellut jo vuosia sitten Oikeuskanslerilta/EOA, vastausta saamatta. Ehkä itsestään selvyys=kännykkä oltava, on muuttunut laiksi vain siksi kun se yleisesti on käytössä.
Pitäisi ehkä uudelleen kysyä asiaa okalta, jos jo nyt uskaltaisi antaa asiassa edes oman mielipiteensä. Tai sitten oka vain nuolee ison rahan persuiksia, eikä ota asiaan kantaa.
pitää ihmetellä kun tässä maassa on kaksi korkeinta valtaa pitävääkin kuitenkin yksinhuoltajia.
Presidentti Halonen ja pääministeri Vanhanen.
Ei aikuisella ole TV:n katselupakkoa, eikä puhelinpakkoa. Minulla kuitenkin on aina niin paljon asioita hoidettavana, etten tulisi toimeen ilman puhelinta, kun nykyään ei enää ole julkisia puhelimia. Olen ollut yksin kotona, enkä päässyt juuri sängystä ylös, miten olisin soittanut ambulanssin, jos minulla ei olisi ollut puhelinta?
Huostalausunnossa mainitaan, ettei minua saatu puhelimitse kiinni ja että olin sulkenut puhelimeni. En ollut. Puhelinyhtiö sulki puhelimeni, kun en pystynyt maksamaan puhelinlaskua ajoissa, kiitos kelan. Kyllä se noille sossuille on tärkeää, että saavat puhelimitse kiinni. (Minulle olisi kyllä parasta, etteivät saisi ikinä kiinni millään tavoin)
Ei terve aikuinen tarvitse puhelinta, jos ei sitä halua. Nuorisolla kuitenkin on kaikilla puhelin ja tapaamisista sovitaan puhelimitse. Voi olla, että lapselle on hankalaa olla tässä mielessä poikkeava, kun lasten ja varsinkin murrosikäisten on oltava samanlaisia kuin muutkin.
puhelinpakko normaalissa elämässä.
Mutta kun hänet huostaanotetaan, on yleensä ensimmäinen asia, jonka hän vapauden lisäksi menettää, nimenomaan puhelin!
Siihen huostaanotetulla lapsella ei ole oikeutta, OLI HUOSTAANOTON SYY MIKÄ TAHANSA JA OLI HUOSTA MITEN LAITON TAI AIHEETON TAHANSA!
Ensimmäisenä katkaistaan yhteydenpitomahdollisuus normaaliin ulkopuoliseen maailmaan.
kieltänyt yhteydenpidon perheitä auttavaan järjestöön... Lastensuojelun paskakasa haisee, suoraan sanottuna.
Meillä lapsi saa koska tahansa kertoa ulkopuolisille kotioloistaan ihan mitä haluaa, ei ole pienintäkään tarvetta rajoittaa hänen yhteydenpitoaan mihinkään - kuten eräillä.
Ja sijareiden suunsoitto häiriköivistä päihdevanhemmista pitäisi TODISTAA oikeaksi, ennen kuin lapsen oikeutta yhteydenpitoon rajoitetaan millään tavalla. Ja niin tietysti pitäisi sossunkin syytteet vanhemmista todistaa paikkansa pitäviksi, toisin kuin nykyisin.
Yh-vanhempi, mieluummin äiti, isät voivat puolustautua raivokkaammin ja ovat myös fyysisesti vanhempia, jolloin sossu voi helpommin jäädä kakkoseksi.
Yksinhuoltaja myös väsyy helpommin kuin parisuhteessa elävä, joten sossu voi iskeä kiinni oikeastaan jo laitoksella toiveikkaana, että saa hyvän saaliin. Ainakin asiakkaan painostus ja hiostus on hyvä aloittaa jo siellä. Mitä nuorempi äiti, sitä enemmän hän pelästyy ja sitä nopeammin hän kypsyy huostakuntoon.
Vanhemmat akat ovat sossuille pirullisempia tapauksia, kun heillä on jo elämänkokemusta ja laintuntemusta sen verran, että tajuavat puolustaa oikeuksiaan. Ja he myös rohkenevat tehdä sen!
Soittelevat peijoonit sosiaaliasiamiehellekin ja asianajajille, mikä vaikuttaa sossujen työtä merkittävästi. Pitää olla tarkkana, että osaa muotoilla huostapaperit oikein, että varmasti menee läpi hallinto-oikeudessakin.
Voi voi kun tämä sossujen työ on niin raskasta ja vastuullista, mutta onneksi suurta arvostusta nauttivaa - ja saahan tuota virkanimikkeen takana onneksi touhuta vapaasti, mitä haluaa...
sen, että vaikka olin taustaltani synnyttäjä taustaltani päihdekäyttäjä ja nuori 21 v., tosin huumeista luopunut, niin sain synnärin jälkeen suoraan apua, mutta vain somaattisen invalidisoivan sairauteni takia.
Parin kerran jälkeen sanoin suoraan, että luulen pärjääväni ja osaan soittaa, jos en pärjää, niin asia tyssäsi siihen. Koskaan en kokenut mitään vainoa taustani tai ikäni takia, uskon myös, että jos olisin tarvinnut, olisin kotiapua heti saanut. Sossu järjesti sen sijaan sairauteeni liittyvästä liitosta tukihenkilön, joka tarvittaessa todella ihanasti hoiti lapsiani.
En ole koskaan kokenut vainoa sossujen taholta jälkeenpäinkään, mutta tämä voi tietysti olla paikkakuntainen juttu. Nyt tyttö jo yläastelainen! Itse koin ihanana sen, että minusta todella kannettiin huolta :)