pelkään pimeässä

Itsekkin pimeää pelkään. Kakarana pelkäsin kuolakseni pimeää. Onneksi nyt pelko on hellittänyt. Nukkumaan mennessä tulee säikähdeltyä kaikkia ääniä mitä kuuluu ja saatan kuvitella kaikkia varjoja sun muita mitä mielikuvitus tuo tullessaan. Onneksi tätä harvoin nykyisin käy. Mitään neuvoja ei kyllä ole mutta minua ainakin rauhoittaa musiikin kuuntelu ennen nukkumaan menoa.

Itselläni on myös aina ollut ongelmia pimeässä/yksinolon kanssa. Aina kun katson kauhuleffoja, pelkään monta viikkoa niiden jälkeen. Tosiaan tuo naaman pesukin ahdistaa, tai suihkussa olo, jos hetkeksikin pitää laittaa silmät kiinni. todella rasittavaa! Ja nukkumaan mennessä on pakko pitää televisiota auki niin kauan, että olen lähes nukahtanut, muuten kuvittelen kokoajan kaikkia mahdollisia ääniä yms. En tiedä miten tästä pääsee eroon :(

jättää ne kauhuleffat väliin! Mitä sitä turhaan kiduttamaan itseään?! Mä tykkään kauhuleffoista, mutta pakko on ollu jättää väliin, jos haluan oman mielenterveyteni säilyttää. Jouduin myös luopumaan romaanien lukemisesta, kun päivällä luettu teksti alkoi elämään unissa, yleensä painajaisina.

Itse pelkäsin pimeää pienenä jonkin verran, ja nykyisin pelkään pimeää ihan pikkuisen. Esim jos pyörä pihalla, ja vien sen pimeään autotaalliin, niin mielikuvitus laukkaa, mutta aina minä sen pyörän sisälle vien. Oikeastaan en enään pelkää pimeää, mutta en minä sinne pimeäänkään yksin halua mennä :S Kauhuleffoja en ole pelännyt noin pariin vuoteen. Ne ei oikein enään edes minua innosta, kun ne ei pelota :P No en minä oikein tiedä mikä tuohon auttais. No kait sitä vois päivystävällä lääkärillä käydä kysymässä neuvoja.

ja pelkään vieläkin "Helrraiser" elokuvan hahmoja (kauhuleffa, älkää kattoko)"
Kokeile katsoa jotain tuttuja, kuitenkin jännittävempiä kuin "Uuno Turhapuro" leffat. Se saattaa auttaa

jos kaipaat miestä viereesi niin olisin valmis poikaystäväksesi :)

Tää kuulostaa enmmän kuin tutulta. Joka ilta ku aurinko laskee oon ihan paniikissa, itsekin sinkku. saan unta vain ottamalla enemmän unilääkettä, lihasrelaksanttia ja melatoniinia. nukun valot ja telkkari päällä joten uni on katkonaista... pakko saada apua mutta mistä?!

Itsekkin pelkäsin nuoruudessa kauhufilmejä, mutta aikuisena ymmärsin että se pelkkää trikkiä jossa muovinukkea silvotaan.
Nykyään olen alkanut pelkäämään pimeää ja mustaa.
Pidän ennen nukkumaanmenoa yölamppua päällä.

Hello Rocheuse. My name is Sophie and I work on a show with Bear Grylls – famous adventurer and survival enthusiast— we are making a show for the Discovery Channel all about overcoming personal hurdles—such as having a fear of darkness. I saw your entry http://keskustelu.suomi24.fi/node/6079117 and was wondering if you would be interested in talking to me and hearing more about the show?

Would be great to hear back from you!
Thanks!

Kaikille jotka pelkää pimeää tai että tulee joku örkki tai vastaavaa. Teidän pitää kohdata pelkonne. Jos ette esim. uskalla illalla katsoa taaksepäin, sinne pitää katsoa. Toistakaa tätä aina kun alkaa pelottaa. Itse olin n. puoli vuotta sitten säikky ja pelasin pimeää ja pelkäsin melkein kaikkea. Mutta varsinkin pimeää, joten pidin ympäri vuoden jouluvaloja. No mutta sitten tuli se hetki kun ne valot paloi loppuun ja oli jo ilta niin ei voinu lähtee ettimään /ostamaan uusia valoja. Sitten nukuin pimeässä ja kyllä pelotti. Sitten mulle tuli vessa hätä ja olin ihan et apua! Mutta sit mä vaan nousin ylös ja huomasin että ei ole mitään pelättävää. Mutta vielä jonkun aikaa rupes pimeässä pelottamaan mutta toistin aina tätä ja vähitellen pelko meni pois, ja nykyään viihdyn enemmän pimeässä kuin valossa.

Ite pelkäsin kanssa lapsena pimeetä aika paljonkin.aika samanlaisia asioita just kaikki kauhuleffat ym.nykyään en pelkää pimeetä ollenkaan suorastaan nautin siitä ja viihdyn pimeässä.

Minä pelkään pimeää aivan liian paljon. Ihansama milloin, missä, seurassa vai yksin, en kestä sitä. Yhä 23-vuotiaana pitää kuluttaa sähköjä kirkkaisiin yövaloihin, koska huoneeni on niin iso että edes ne eivät valaise kaikkialle. Tottakai ne niin himmeät ovat että nukkua pystyy. Pelkoni on oudonlainen. Jos menen keittiöön juomaan (mitä en usein tee kyseenalaisen pelon vuoksi) hanaa päin seisoessa takanani on keittiönpöytä ja sen takana käytävä eteiseen ja oveahan ei edes näy kun sinne katsoo. Kuitenkin tuijotan sinne hyvin intensiivisesti ja nojaudun nurkkaan juomaan veteni. Sitten lähden sivuttain takaisin yläkertaan, katson ihan viimeiseen asti sitä eteistä (joka vain kasvattaa pelkoa) kunnes ryntään portaat ylös ja sitten hyppään sänkyyn ja tuijottelen siinä puoleen yöhön asti parvekkeen ovea kunnes pääsen ihastuttavien painajaisten pariin. En tiedä voisiko tätä jo fobiaksi sanoa. Tämä sama ongelma on kaikkialla. Minun on pakko katsoa sinne pimeään, vaikka sitten alankin kuvitella kaikkea. Muuten minulla on tunne että joku katsoo minua.