Käänsin kurssia.
Katsoin horisonttia.
Maata näkyvissä.
Ihanaa.
Rannalla vilkuttaa.
Kuka mahtaakaan olla.
En saa selvää.
Lähemmäksi tyyrpuuriin kelaan.
Purjeet.
Miksi relaa.
Onko kuitenkin.
Paarpuuri sittenkin.
Itkunsekainen selitys sekin.
Olen menettänyt kontrollin.
Maa katoaa.
Hahmo häviää.
En tiennyt kuka lie.
Kaikki menetetty.
Rakastettu.
Peruttu.
Kuin muinoin laulussakin.
"Perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka".
Mut onneksi olinkin.
Päiväunessa.
Nyyhkäisy,,,,,,,
Turhaanko vikisin :)
Katsoin horisonttia.
Maata näkyvissä.
Ihanaa.
Rannalla vilkuttaa.
Kuka mahtaakaan olla.
En saa selvää.
Lähemmäksi tyyrpuuriin kelaan.
Purjeet.
Miksi relaa.
Onko kuitenkin.
Paarpuuri sittenkin.
Itkunsekainen selitys sekin.
Olen menettänyt kontrollin.
Maa katoaa.
Hahmo häviää.
En tiennyt kuka lie.
Kaikki menetetty.
Rakastettu.
Peruttu.
Kuin muinoin laulussakin.
"Perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka".
Mut onneksi olinkin.
Päiväunessa.
Nyyhkäisy,,,,,,,
Turhaanko vikisin :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä sää tuommossii unii kattele, johan tuossa nousee tukka pystyy kellä tahansa!
Hyvä loppu,, Nauratti tuo sanonta "Turhaanko vikisin" :))
Juuh, turhaan se oli, vaan päiväunta, ei peruta pappia,,;þ
Eikä tätä perjantaita,,,,,ahhh!... Muvaa sellaista, Gitta ! :)
aitoutesi on tässä runossa parhaimmillaan Margit-
ta, niin elävä ja tunteikas runo.
Älä itke, ikävä on miullakii :=)