Ylös nurkka tää
jälleen kiipeää.
Hiljainen ollut on
runoratsu verraton.
Syksy jo pukkaa
joukolla nyt mukkaa.
Sanoja runoon haaliin
jospa saisimme saaliin
oikein hyvän
runojen kultajyvän.
Aika kuluu lukiessa
toisiamme tukiessa
runoja rustatessa
runopolkua kulkiessa.
Toive siis teille
mukaan lähteneille
runonurkkaan jatkoa
ettei tule katkoa.
Ystävät kokoo yhteen
upean tekee runolyhteen.
Siispä runot heitä
ja niillä nurkka peitä.
Mukava on lueskella
itseäänkin tutkistella.
Joukolla mukaan uudet myös
runoja vaikkapa keskiyös.
On paljon aiheita runoon,
heinästäkin sen voi punoo.
jälleen kiipeää.
Hiljainen ollut on
runoratsu verraton.
Syksy jo pukkaa
joukolla nyt mukkaa.
Sanoja runoon haaliin
jospa saisimme saaliin
oikein hyvän
runojen kultajyvän.
Aika kuluu lukiessa
toisiamme tukiessa
runoja rustatessa
runopolkua kulkiessa.
Toive siis teille
mukaan lähteneille
runonurkkaan jatkoa
ettei tule katkoa.
Ystävät kokoo yhteen
upean tekee runolyhteen.
Siispä runot heitä
ja niillä nurkka peitä.
Mukava on lueskella
itseäänkin tutkistella.
Joukolla mukaan uudet myös
runoja vaikkapa keskiyös.
On paljon aiheita runoon,
heinästäkin sen voi punoo.
Vastaukset 33
Vanhimmat
suutarilla päässään hattu
vielä asettunut samaan kuvaan
sisareni, hän niin kaunis lapsi
tukan väri oli aivan oljen
vielä vierellänsä minä
tästä sitten kinä
Kotiseutumuseossa näin tän kuvan
kuka oli antanut sen luvan
tottua nyt saankin jo museoonhan kuulun.
Lapset kirkuu
vettä lyö.
Kylmää vesi
yön jälestä.
Pelota heitä ei
vesi totteli
läiskintää.
Lapsilla hauskaa
hampaiden kalistessa
sinisten huulien
välissä.
Onhan kesä
täällä vielä.
Runoiluun on tullut katkos
mitä pantais jatkoks
uutta runnoo punomaa
joka iikka tulkaa.
Runoja voit tehdä ilmasta
kun taas on hyvin sateista
haarmaa päivä tulossa
mut se saa näkkyy runossa.
Mut nythän on elokuu
ilmat senkun pahentuu
syksy meidät tavoittaa
se ei oo yhtään hauskaa.
Yötkin on jo pimenneet
näin kesäkin vähenee
talvi kohta yllättää
kylmää on ja pyryttää.
Mut nyt on aika runojen
aika runo seppojen
siit on illoo kaikille
myöskin itse kullekin.
Joko muka syksy saa,
tuo mua naurattaa.
Elokuu on vasta alussa,
lämpimiä on vielä tulossa.
Ihania elokuun iltoja
ja kauniita kuunsiltoja.
Romantiikka kukoistaa,
älä anna sateen masentaa.
Viinimarjat poimimatta,
niistä mehut laittamatta.
Noitten kanssa touhutaan,
kun ilmat myöten antaa vaan.
Se mua nyt tässä surettaa,
kun lapset koulun aloittaa.
Vielä kesästä voisivat nauttia,
vapaana ulkona touhuta.
Kaikella on aikansa,
siihen täytyy tottua.
Nautitaan kuitenkin kesästä,
onhan sitä vielä jäljellä.
Voi Atolfia sun runoas
oikein osasit sen punoa
kesää vielä hetki on
mut säät on kyllä lohduton.
Ilmat viittaa syksyyn
tuulet senkun yltyy
sadetta heittää yhtenään
vaik pitäis olla kesäsää.
Lapset koulutiensä alkaa
kesäkin on mennyttä aikaa
kaikki satokin korjataan
syyskesällä ainoastaan.
Tästä oomme eri mieltä
onko syys vai kesä vielä
ilmoista minä katselen
ja syksyksi sen havaitsen.
Tänäänkin on sadesää
vettä roiskii yhtenään
tunnu ei kovin kesältä
taivaskin on synkkää pilveä.
syystä povattaan
jospa toisin ennustais
ilmanpaineen korkeaksi
tuulensuunnan paremmaksi
kuukauden tai kaksi
kesää vielä olla voisi
kapteenille kalkkilaivan
rusketuksen vielä toisi.
Niinhän olla vielä voisi
jos Luoja vaan soisi
ilmat paremmiksi
oikein lämpimiksi.
Valkoinenkin kapteeni
sais aurinkoa kylliksi
ettei olis kalpea
vaan kauniin ruskea.
Povataan nyt ilmat somat
kaikille pitkät lomat
nautia sais kesäsäästä
auringosta ja lämmöstä.
Jospa taasen minäkin
sulkakynään tarttuisin
runoilisin niitänäitä
miettisin mä vaikka säitä
itse minä kuitenkin
näisin säihin tyytyisin
välillä kun helottaa
kohta vähän paleltaa
oma kesä reissutessa
kulunut on joutuisasti
vaikkei matkat pitkät lie
kotoa ne pois vain vie
mukava on palailla
omaa tyynyä halailla
kotona parhaiten oman itsensä tavoittaa
Sulla syntymäpäivä nyt
sen muistin kun kutsun sain.
Sua vuodet hyvin on pitänyt,
ja iloinen oot sä ain.
Ei huomaa kulumista ajan
se kulkee kulkuaan.
Sydämeen teki majan
ystävyys aikoinaan.
Hyvää syntymäpäivää
ja iloista mieltä.
Paljon onnen häivää
kukkien kaunista kieltä.
Onkkelis kiittää
vaikkakin tietää
toiselle onnittelun kuuluvan
onnitteluihin yhtyy
lauluunkin liittyy
meidän yhteiseen kuorohon
päivämme sankari , kuka hän lienee
itse sen tiennee
onnittelumme saakoon !
Paremmaksi kyllä muuttuu,
huomenna jo tuuli talttuu.
Pilvet taivahalla kulkee,
vettä tuskin satelee.
Puolipilvistä olla taitaa,
ulkoilu taas meille maittaa.
Loput marjat poimittava on,
sitten mehun tekohon.
Täytyyhän se myöntää,
että tämä kehno sää
hieman tässä potuttaa.
Luonto kosteutta liikaa saa.
Mielellä tosi valoisalla
nousen huomenaamulla.
Sadepilvet purjehtineet,
minne lienee ehtineet.
Terveisiä Monicalle
sekä Tulenlieskalle.
Niin myös joka ikiselle
tämän ketjun tuottajalle.
Pian väriloistollaan
maalaa syksy maan.
Viipyy vihreys viivähtäen
marjastaja pois keräten
pakkaseen marjat pakaten
talvella kesää maistellen.
♥♥♥ ♥♥♥
♥♥♥
Mehuksi maittavaksi
talvenselän taittajaksi
pirteydeksi väsymyksen
syksyn marjat tekee sen.
Sai runon aikaan tään
ja Atolfian hääräämään
mielikuvissani keittämään
maistuvaista tekemään.
Terveiset myös sulle
ilon toit mulle
pilviseen päivään tähän
aurinko pilkisti vähän.
Sinulle juuri päivä tää
on päivä mi lämmittää.
Syntymäpäiväsi tänään lie
se muistoihinkin vie.
Kiitos kun viettää saan
hetkisenkin kanssas vaan.
Ystävyyden sävel soi
onnen toivotuksen toi.
Paljon onnea Onkkelis
siis hyvää lähettelis
kahmalo kaupalla viel vaan
tulenlieskat toivottaa.
Nyt vasta huomasin
kun runoasi vilkaisin
et terveiset sain sulta
kiikosen saat multa.
Runoystävä kaikkien
olet runoniekkojen
runoillasi herätät
keskustelut elävät.
Nyt en ehdi enempää
asioil on mentävä
toisten sitten enemmän
kunhan vaan kerkiän.
ovat puut
kesän voimasta väsyneet
tänä aamuna vielä
tuuli
vie mukanaan
väsyneet ajatukseni
Ei minulle vielä syksy mieleen
vaan elokuun kuumat kuutamot
ja paahteiset päivät
ja viileät illat
elän kesää vielä
täydellä sydämellä
sitä on kuulema vielä jäljellä.
Tuulet viestivät mulle samaa
päivät kuumat vielä palaa
nautitaan nyt raikkaista säistä
viis veisataan näistä
puemme sopivasti ilman mukaan
silloin ei palele, ei hikoile kukaan
totuttu on jos mihinkin ilmaan
nyt kesäkuvia digillä filmaan.
mukanaan tuohinen sormus.
"tuohinen sormus ja lempeni vaan
ne kestävät yhen illan kerrallaan..."
Ja kohta kaksi Afganistanin
pikkutyttöä huutavat:mumma,ootko kotona!
Ah, tätä elämän täyteläisyyttä,
Ja puut kovassa tuulessaan huutavat:
Sus...oot hengissä!
Väki on aivan hiljaa,
ei kukaan nosta maljaa
eikä runoa kirjoita.
Keskiyö kohta koitaa,
taitaa uni tässä voittaa.
Lyhyeen minäkin lopetan.
Hyvää Yötä siis kaikille,
runopolun kurkistajille.
Huominen tuo uudet runot.
Oli ryskettä ja rytinätä
aaltomaista jytinätä.
Herätti jo nukkuvansa
unessaan luuli hukkuvansa.
Silmät sikkuraiset pyörähti
peitto lattialle vyörähti.
Kummissansa nousi istumaan
jytinätä kuuntelemaan.
Vesisade kattoa jyskyttää
läpikö aikooko ryskyttää.
Kello yhtä vasta näyttää
väsymyskin päätä täyttää.
Kaatosade kattoa hakkaa
jatkuu, jatkuu ei lakkaa.
Katulyhtyin valosilla
pisarat tanssii asfaltilla,
ikkunassa jonon muodostaa
kuvioita kasvattaa.
Unen pois pyyhkäisi
hetken siinä nyyhkäisi.
Kahvin keittoon rientää
unen puutetta lientää.
Kello kahta näyttää
aikaa ristikoita täyttää.
Kadonneet on sanat
kadonneet kirjaimet
kadonnut ajatus.
Sateet huuhtoneet
piiloon runopolun.
Ei monta kulkemassa
polkemassa polkua,
poistamassa piiloa.
Pienen puron alta
esiin ponnistaa
kadonneet sanat,
piilosta kirjaimet
pieni ajatus.
Se uusi runo.
Silmät loistaa
kyselee
ei kuule vastausta
muualla jo menossa.
Ei pysäytä
pieni haaveri
Pieni virnistys
ja matka jatkuu.
Ollako vai eikö olla
ettei oisi täysi nolla.
Ratsu laukkaa
ilman kaulaa
päätä sekä häntää.
Runoja en juuri rustaa
nyt voi tulla vaikka *usta
Älkää mua ihmetelkö
kunhan kävin minäkin
pienen runon rustasin.
:)
telkkaria töllötämme
jopa nyt on juhlaa meillä
urheilijamme kilpateillä
sadepäivän riemuksi.
Hyvä, hyvä MITTA "pieni",
löysin tänne juuri tieni.
Mukava kun kirjoitit,
runon tehdä väkersit.
Ei tarte olla häntää
eikä myöskään päätä.
Kunhan jonkinmoista
rupattelun jutunjuurta.
En aikonut puhua mä säästä,
mutta enhän selviäkään tästä
ilman, että jotain mainitsen,
koska auringosta aina iloitsen.
Huomenna ei sada lain,
hieman pilveilevi vain.
Aurinkokin lämmittää,
sehän tässä sykähdyttää.
Urheilua -
mut myös sotaa,
aina emme
tätä hokaa.
Kumpaa sieltä
katsoisimme,
oisko iloisempi
ilme
jos vaikk' kiinni
laittaisimme?
Olla vaikka
möllöttäin me
muista välittäisi
emme.
Mihin oikein
menisimme,
hauskaa yhes
pitäisimme?
Voi, on mukavaa
nurkkaan kurkistaa.
Löytynyt runoratsu tuo
tullut meidän luo.
Joskus piilossa viihtyy
laukkaan kiihtyy.
Iloisena nyt nurkassa
istun runopulkassa.
Runo pieni tarina
pois unohtuu marina.
Mukava kanssanne olla
iloita uudella runolla.
Kiitos teille ystävät
runonne ilon tekevät.
Niissä elämän retki
mennyt- ja tämä hetki.
Hyvä piristys päivän
poistaen pilvenhäivän.
Näin toisiamme piristellään
kun runoja itsestämme kiristellään
kesällä enemmän tekemistä
jo ei muuta niin pyöräilemistä
ei tahdo malttaa kirjoittaa
jos on enemmän muutakin mukavaa
penkkiurheilukin voimia vie
kun kuntokin välillä on mikä lie
vaan täytyy välillä yrittää
myös runovyötäkin kiristää
ja itselleen nauraa irvistää.
Kun nyt tänne
tieni löysin,
ohi en mä
mennä
voisi enää.
Nyt tuo
ratsu vetää
nurkkaan tänne,
ystävämme,
mistä löytyy
suureks riemuksemme.
Kiitää päivä
hiipii yö,
onnellisna
sydän lyö.
Onko sulla
niinkuin mulla?
Ilo mieles,
runo kieles,
ratsu uljas
prinssin tuo?
Piti tulla katsomaan,
kuka myöhään kirjoittaa.
Uteliaana tänne riensin,
kukahan, sitä mietin.
Jutun rustas "haaveillen",
mukavasti sanaillen.
Noin se syntyy runonen,
tuosta aivan leikiten.
Ratsusta en tiedä lain,
prinssit satuolentoja vain.
Ilo elää mielessäin,
yömyöhään runo kielessäin.
Täytyy olla unelmia,
mielessämme kudelmia.
Elämän ne rikkaaks`luo,
vaihtelua meille tuo.
Ilta myöhäinen on
vaan mä oon uneton
ei edes nukkumatti
eikä mattimyöhäinen
mulle seuraa tee
vaan matti kukkarossa
joskus virnuilee.
Tuu tuu tupakkarulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tämä värssy ei mun oma
vaan on mulla ajatuksen sama.
Prinssistä et mitään mieltä,
minä näin sun annan tietää:
prinssill' oli ratsu vainen
muuten vaikk' ol muukalainen
hänpä laukkaan karautti
prinsessansa vapautti.
Kiitos Atolfia pieni
köyhä on mun runon kieli,
vaikka kuinka tahtoisin ma haastaa
ei tuu mitään nytten taaskaa.
Hyvää sulle toivotan ma
iltaa kaunist', onnekasta,
jos tänn' satut saapumaan
pikku värssyin lukemaan.
Kiitos sulle uudelleen
huomenn' koitan runoillen
muuta mukavaa ma kertoo
jolle ei vaikk' olis vertoo.
:)
Lapset kouluun kulkee
joku juoksee, joku polkee.
Rinnakkain tai jonossa
vauhtia riittää monossa.
Syyskesän merkki tää,
nuoret kouluun kiirehtää.
Linnut pian ryhmittyy
kuuluu kuorossa titityy.
Lomilta on jo palattu
ystäviä halattu.
Työpäivän jälkeen kaupassa
ihmisiä jonossa.
Eläkeläinen kirpparilla
tuttuin kanssa juttusilla.
Syksyn tuloa seurailee
ja menneistä kertoilee.
Ennen kesä pitempään kesti
pitkä oli auringon pesti.
Ollut on vaihtelevainen
kesä ailahtelevainen.
Yölämmöt jääneet mottiin
ei tulleet Suomen kottiin.
Aurinko lämpöä jos antaisi
se talven yli kantaisi.
Pian syksy väriloistossaan,
ryhtyy maisemaa maalaamaan.