...ja ajattelen kerrankin itseäni!
eilen illalla kirjoitin kauan mietteitäni paperille ja päätin etten itke hänen takia enää ikinä!!!! vaikka se sattuuki niin mun on pakko pelastaa itteni häneltä! ku hän vaan taas uudelleen ja uudelleen satuttaa ja hajottaa mua!
mulla väsyttää tää kaikki ja pelottaa...tuntuu ku ois sotaan lähdössä! :/
hän saa mut niiiiin vihaseks!!!!
ja mä yritänki tässä kokoajan lietsoa vihaa sisälleni...niin illasta tulis helpompi. mun on pakko jättää hänet! ku ei tästä tuu mitään! yritän valmistautua iltaa varten. mun täytyy olla kova ja julmakin. en saa taas sulaa hänen eessä!
hetkittäin mä jopa toivon kun en ois ikinä tavannutkaan häntä. rakastunu häneen. kaikki ois niin paljon helpompaa...kaikkia muita ihmisiä maailmassa olisi paljon helpompi rakastaa ku häntä!
joo...vielä mä tästä nousen!
saapa illalla nähdä mitä tapahtuu...mä oon jo mielessäni näytellyt kaikki kohtaukset valmiiksi:) voi olla että hän taas ilmestyy ovelleni iso kukkapuska kainalossa tai sit hän istuu hiljaa, apaattisena...piittaamattomana. ei edes kuule mitä mä sille yritän sanoa.
tai sit mä huudan sille ja haukun sitä ja se suuttuu ja yrittää lähteä ja mä otan sitä lujasti kiinni ja paiskaan istumaan takaisin sohvalle, karjun "nyt saatana kuuntelet" ja mä katson sitä kuin olisin tappamassa. niin kuin vihaisin sitä joka solullani... ...ehkä hetken mietinki että missä mun leipäveitsi on...tai ehkä sakset...naapurilla haulikko... ... ...:)
no joo tuo viimeinen lause voidaan jättää huomioimatta:)
no mutta kyl tää tästä! kun tää ilta on ohi ja sen ohjelma. mä keskityn unohtaan hänet! se on mun tuleva missio! sit mä oon vapaa ja voin vaikka löytää elämäni raukkauden...voih...oispa ihanaa! kunhan vaan saan sydämeniki tajuaan etten mä tarvi häntä...jossakin on mua varten ihan muuta! parempaa!
kiitoksia kaikille kuuleville korville...ja voimaa kaikille jotka painivat samanmoisten ongelmien keskellä!
eilen illalla kirjoitin kauan mietteitäni paperille ja päätin etten itke hänen takia enää ikinä!!!! vaikka se sattuuki niin mun on pakko pelastaa itteni häneltä! ku hän vaan taas uudelleen ja uudelleen satuttaa ja hajottaa mua!
mulla väsyttää tää kaikki ja pelottaa...tuntuu ku ois sotaan lähdössä! :/
hän saa mut niiiiin vihaseks!!!!
ja mä yritänki tässä kokoajan lietsoa vihaa sisälleni...niin illasta tulis helpompi. mun on pakko jättää hänet! ku ei tästä tuu mitään! yritän valmistautua iltaa varten. mun täytyy olla kova ja julmakin. en saa taas sulaa hänen eessä!
hetkittäin mä jopa toivon kun en ois ikinä tavannutkaan häntä. rakastunu häneen. kaikki ois niin paljon helpompaa...kaikkia muita ihmisiä maailmassa olisi paljon helpompi rakastaa ku häntä!
joo...vielä mä tästä nousen!
saapa illalla nähdä mitä tapahtuu...mä oon jo mielessäni näytellyt kaikki kohtaukset valmiiksi:) voi olla että hän taas ilmestyy ovelleni iso kukkapuska kainalossa tai sit hän istuu hiljaa, apaattisena...piittaamattomana. ei edes kuule mitä mä sille yritän sanoa.
tai sit mä huudan sille ja haukun sitä ja se suuttuu ja yrittää lähteä ja mä otan sitä lujasti kiinni ja paiskaan istumaan takaisin sohvalle, karjun "nyt saatana kuuntelet" ja mä katson sitä kuin olisin tappamassa. niin kuin vihaisin sitä joka solullani... ...ehkä hetken mietinki että missä mun leipäveitsi on...tai ehkä sakset...naapurilla haulikko... ... ...:)
no joo tuo viimeinen lause voidaan jättää huomioimatta:)
no mutta kyl tää tästä! kun tää ilta on ohi ja sen ohjelma. mä keskityn unohtaan hänet! se on mun tuleva missio! sit mä oon vapaa ja voin vaikka löytää elämäni raukkauden...voih...oispa ihanaa! kunhan vaan saan sydämeniki tajuaan etten mä tarvi häntä...jossakin on mua varten ihan muuta! parempaa!
kiitoksia kaikille kuuleville korville...ja voimaa kaikille jotka painivat samanmoisten ongelmien keskellä!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jopa liian tutulle.Tulee tuskaiset muistot mieleen kun itse teki vaikeita päätöksiä mutta lopulta oikeita.Ei kannata hakata enään päätä seinään.Voimia:)
En tyydy enää tähän mitä saan, joka ei ole paljon. En pysty tekemään töitä, en nukkumaan, en nauttimaan elämästä näin.
Koko aamun olen pyörittänyt sanoja mielessäni, pudotellut niitä paperille. En halua sanoa pahasti, mutta haluan lähteä.
..hiljaisesti, sivistyneesti. Poissa.
Olen pahoillani, Jennifer!
Näyttää siltä, että samaan tahtiin mennään...
Pahoittelen minäkin, ei tällaisiin aina löydä sanoja. Voimaa teille kaikille, teille tämän ketjun naisille ja palstan muille vastaavanlaisten paineiden kanssa kamppaileville. Ratkaisuja. Loput ja alut ovat vaikeita.
..näissä jutuissa.
Usein käy samalla tavalla kuin likaiselle pöytäliinalle, että pesun jälkeen silittelen sen taas pöydälle odottamaan seuraavaa roiskahdusta.
Ikivanha on tuo pöytäliinanikin..;)
Eikä ne minun oveni salvatkaan ole niin vahvoja, ettei se taas yhdellä tempaisulla pääsisi sisään..
Terveisin pahimmanlaatuinen nörtti J
huonoista huonoin..pahemmanlaatuinen takertuja..kuoliaaksirakastaja..
No, miten meni??
..pöytäliinanko kanssa?
Siellähän se on pyykkikorissa parhaillaan..:)
.. ihan kiva kun kerroit niin ei jää vaivaamaan :)
Meinasin kyllä Sassia..
..viesti pitäis olla aina sen kirjoituksen alla johon vastaa.
No eipä tuo haitanne. Pesukonetta en ole saanut päälle edelleenkään, mutta pyykkikoriin se pöytäliina joutui. Eli en vieläkään hennonnut luopua siitä, mutta ehkä jonain päivänä.... näen kaupassa niin ihanan, että päätän vaihtaa..;)
niitä ihania saakin??
No, vastasin kyllä sun pöytäliinajuttuun sun viestin alla mutta unohdin missä olin ja kysyin samalla Sassilta miten meni...Mitenkähän se muuten meni ja taas olen väärässä kohdassa mutta en laita uutta viestiä..
olo on surullinen mutta toisaalta helpottunut koska tiedän että tein itselleni suuren palveluksen kun päätin viimein tehdä lopun kaikesta siitä paskasta.
tätä on-off-suhdetta kun on jatkunu jo kolme vuotta, joten oon jo niin hajalla ettei ollut muuta vaihtoehtoa...
lisäksipä hän oli niin raukka että aavisti puhelimessa mitä asiaa minulla on ja jätti tulematta...eikä hänestä ole taas senkoommin kuulunut...aika luuseri:/. näköjään jopa se että minä olen jättämässä häntä tehdään hänen ehdoilla. olisin halunnut sanoa viimeisen sanan...pistää viimein tälle touhulle kunnolla pisteen...mutta ei.
mutta sen olen päättänyt ettei enää koskaan. ei hänen kanssaan. nyt ajattelen vain omaa parastani.
kiitoksia kaikille kommenteista!!!! :)
..kulkevat ihmissuhteissa usein käsi kädessä. Valitettavasti.
Toisaalta on hyvä, että arvostaa itseään, eikä anna toisen pompottaa ihan mahdottomuuksiin asti, mutta toisaalta on itsellä surullinen mieli, että joutuu hylkäämään sen, jota rakastaa tai haluaa rakastaa.
Olen lähiaikoina huomannut selkeästi, miten ihmisten tunteet menevät ristiin. A välittää B:stä, mutta B välittääkin C:stä ja C saattaakin välittää A:sta. Eikä mistään tule mitään. Se on onni ja autuus, kun tunteet kohtaavat.
Mutta niidenkin kohtaaminen on liian usein erilaisella voimakkuudella olevaa. Toinen välittää enemmän toisesta ja haluaa läheisyyttä, kun taas toinen välittää vähemmän ja haluaa etäisyyttä.
Äh, minä rupean loppuelämäkseni sinkuksi. Ja siinä samassa ikuiseen selibaattiin, kun yhden illan jututkaan eivät iske..:)
tuo on kyllä niin totta kun olla ja voi. tuntuu että todennäköisyys sellaiseen ihmissuhteeseen että molemmat välittää yhtä paljon ja haluaa olla toista lähellä on sama kuin että voittaisi lotossa. jos saisin valita niin valitsisin ihmissuhteen lottovoiton sijaan, niin paljon sitä on oppinut arvostamaan kun on yksin joutunut tässä maailmassa taapertamaan.