Jokaisella miestä on varmaan se sokea piste jossain. Joka toisin väittää... en usko!
Itselläni se on tuossa keskustelutaidossa ainakin.
Kuluvan kesän aikana on tullut taas uusia tanssituttavuuksia roppakaupalla. Paljon on nimettömiä kasvoja.
Yleensä en kysele mitään, mutta joskus haluan esittäytyä kysymällä naiselta hänen etunimeään ja samalla kertoen omani. Näin varsinkin kun on jo useaan kertaan tanssittu.
Jos toinen sitten alkaa kertoilla hieman lisää itsestään, niin se on ihan ok.
Nyt vaan kävi niin, että aloin itse kysellä kaikenlaista. En kuitenkaan mitään kovin henkilökohtaista. Nainen vaikutti mukavalta jne.
Sain kuitenkin nenilleni, kun hän totesi, että hän on tullut tanssimaan, ei keskustelemaan.
Kysyisinkin tässä nyt neuvoa, arvoista tanssijat, mitä on sopiva kysyä noinniinkuin ylipäätään. Kai sen etunimen voi kysyä, jos jättää sitten muut kysymykset sikseen...
Tietenkin toiset on hyvin herkkähipiäisiä, toiset taas vastaavasti hyvin välittömiä. Etukäteen tätä on vaikea arvata.
Itselläni se on tuossa keskustelutaidossa ainakin.
Kuluvan kesän aikana on tullut taas uusia tanssituttavuuksia roppakaupalla. Paljon on nimettömiä kasvoja.
Yleensä en kysele mitään, mutta joskus haluan esittäytyä kysymällä naiselta hänen etunimeään ja samalla kertoen omani. Näin varsinkin kun on jo useaan kertaan tanssittu.
Jos toinen sitten alkaa kertoilla hieman lisää itsestään, niin se on ihan ok.
Nyt vaan kävi niin, että aloin itse kysellä kaikenlaista. En kuitenkaan mitään kovin henkilökohtaista. Nainen vaikutti mukavalta jne.
Sain kuitenkin nenilleni, kun hän totesi, että hän on tullut tanssimaan, ei keskustelemaan.
Kysyisinkin tässä nyt neuvoa, arvoista tanssijat, mitä on sopiva kysyä noinniinkuin ylipäätään. Kai sen etunimen voi kysyä, jos jättää sitten muut kysymykset sikseen...
Tietenkin toiset on hyvin herkkähipiäisiä, toiset taas vastaavasti hyvin välittömiä. Etukäteen tätä on vaikea arvata.
Vastaukset 15
Vanhimmat
naiselta. Jos ei ole kiinnostunut keskustelemaan asioista, voi asian esittää hieman toisellakin lailla.
Ehkäpä hän vaan ahdistui pötkönä tulvivista kysymyksistä...
Jospa tekisi säännön jatkoa ajatellen, että vain yksi kysymys per tanssi sallitaan. Ja sekin olisi semmoinen ihan viaton luonteeltaan.
Näin ei kukaan tuntisi joutuvansa mihinkään peukaloruuviin.
Toki herrasmiehenä aina vastaan toisen esittämiin kysymyksiin!
naiselta. Täällähän kaikki vakilavakävijät mainostavat kuinka sosiaalista toimintaa tanssi on, pitäisi sen näkyä käytöksessäkin. Mutta tuntuu nirppiksiltä ( ja vähän muiltakin joskus ) puuttuvan kaikkein alkeellisimmatkin kohteliaat tavat. o tempora, o mores sanoisi vanha latinanopettajani.
Uskon lujasti tanssin sosiaalisuuteen. Tietenkin olisin voinut kirjoittaa saman illan aikana tosi onnistuneista hauista. Ne lämmittävät mieltä onneksi enemmän kuin tuo nenille saanti harmittaa.
Halusin vaan jakaa tämän kokemuksen. Osittain siitäkin syystä, että varmaan monelle on käynyt tällä tavoin. Ehkä ei just näin, mutta vastaavasti kuitenkin. Ei anneta surun tulla puseroon sen takia.
Haetaan edelleen ja ollaan haettavina ahkerasti.
Olen tanssinut tuntemattoman miehen kanssa, joka ensimmäisen tanssin aikana haluaa tietää nimeni, ikäni, ammattini, siviilisäätyni, työpaikkani, missä olen käynyt kouluni jne. Asioita, joita minun mielestäni ei ole syytä tuiki tuntemattomalle ihmiselle paljastaa, varsinkin jos en ole itse kiinnostunut kyseisestä miehestä häivän vertaa. Joten kohtuullisuutta vähän kyselyihin kiitos. Vastaan kyllä kyselyihin, mutta tarpeen vaatiessa voi olla, että vastaan vähän asian vierestä..
Terv. sinkku, joka seurustelee, vai miten se nyt menikään..
En koskaan kysele eka kerralla mitään... en varmaan toisella, en kolmannellakaan. Mutta jos on oltu kursseilla monasti ja lavalla tanssittu useat kerrat, tulee mieleen, että voisi nyt etunimen kysyä. Se voisi olla jopa kohteliastakin.
Tämän ko tapauksen kanssa taisi olla neljäs tai viides tai kuudes tanssikerta menossa. En ole pitänyt lukua...
Saattaapa olla, että näihin se sitten jäikin! Harmi toisaalta!
Minä en ainakaan halua kertoa yksityisasioitani tanssiparilleni. Pitää olla tuttu muutenkin, että asioitani kerron.
Jutun juurta riittää ilman henk.koht. asioiden kaiveluakin. Toiset kyllä puhuvat kummin kaiman asiatkin, mutta menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
No jo on kumma jos ei edes nimeä voisi kysyä. Minä ainakin olen ennemminkin otettu, jos mies kysyy nimeäni, olkoonkin vaikka ensimmäinen tanssi. Sehän kertoo sen, että mies on kiinnostunut nimenomaan minusta, eikä vaan kenestä tahansa tanssitettavasta. Eikä etunimen perusteella voi toisesta juuri mitään muuta selvittää. Ja ainahan on valkoinen valhe keksitty! Jos nimeni olisi Tiina, voisin "hätätilanteessa" sanoa sen olevan vaikka Stiina. Kauheeta vahinkoa ei kellekään tapahtuisi, ja molemmat olisivat tyytyväisiä.
Koskaan ei ole yliuteliaita tanssittajia osunut kohdalle, mutta muissa tilanteissahan niistä pääsee vastaamalla kauttarantain kierrellen, ja perinteisesti vastakysymyksillä! Useimmathan meistä suorastaa rakastavat puhua itsestään.
Siis mitä järkeä on olla ensin otettu nimen kysymisestä ja sitten valehdella nimensä?
Hei haloo!!!
Jos olet tykittänyt kysymyksesi solkenaan, ei siitä välttämättä kukaan ilahdu. Mutta tökerön vastauksen olet saanut tai sitten nainen on kertakaikkiaan tahtonut tehdä kerralla selväksi ettei lähempi tuttavuus jaksa innostaa. Mutta sehän taisi olla vain yksittäistapaus? Saattaa myös olla niin, että nainen on halunnut keskittyä enemmän soitettavaan musiikkiin tms.
Se on siitä esitystavasta kiinni. Kysyä voi tungettelevasti ja hyvin miellyttävästikin. Huumoria ei sovi unohtaa. Mutta jos vitsi ei irtoa luontevasti, niin ei sitä siinä tanssinkaan lomassa kannata alkaa keksimään. Lopputulos voi olla vielä hullumpi. Me ihmiset kun ollaan niin herkkänahkaisia kuten mainitsitkin. Sellainen kepeä jutustelu on ihan ok. Mutta pitäisi olla herkkävaistoinen huomaamaan milloin kannattaa se kysely jättää vähemmälle. Naisen ikää ja painoa ei ainakaan kannata alkaa tenttaamaan :)
Jos toinen vastailee lyhyesti vain että ai jaa, vai niin jne niin ei se nyt kauhean innokkaalta varmasti kuulostakaan. Silloin kannattaa vaan keskittyä itsekin tanssiin.
Toiset kertoo ummet ja lammet mitä on päivänsä aikana tehnyt, täytyy sanoa, ei sellainen aina jaksa innostaa. Ja toiset jäävät höpöttämään vielä senkin jälkeen kun on kappalepari loppunut... vaihtoon kiitos kipin kapin, että ehtii tanssimaan :)
Ystävällisyyttä ja käytöstapoja kannatan joka tilanteessa.
Ehkä siinä kyselyssä oli hiukan tykityksen makua. Joskus sitä vaan innostuu. Nainen taisi tässä tapauksessa haluta tosiaan tehdä kerralla selväksi, ettei enempi kiinnosta. Toisaalta hyvä niin!
Sama tahtoo olla joskus viennin kanssa. Kun kohdalle sattuu innostava kappale, niin jopa rupeaa kuviota irtoamaan jne. Pitäis vaan aina malttaa. Ei naiset yleensä tykkää mistään helikopteriviennistä, varsinkaan jos ne jalat ei oikein tahdo tulla perässä. Tulee se vääntämisen maku.
Otan opiksi: rauhallisesti ja ystävällisesti ja maltilla edeten jatkossa!
Sosiaalisuus ja toisten huomioiminen myös kohteliailla kysymyksillä (ja vastauksilla...)on mielestäni enemmän kuin suotavaa, liikaa arkuuttakin esiintyy paljon. Kannattaa kuitenkin pitää ne tuntosarvet herkkinä, eikä pommittaa partneria kysymyksillä tainnoksiin ensimmäisen tanssin aikana.
Itse yleensä harvemmin tanssin ihan tuppisuuna, saatan esittää ajankohtaisen kommentin tai esittää jonkun kysymyksenkin, vastauksesta usein huomaa onko toinen kiinnostunut jatkamaan ja millä tasolla jutustelu on luentevaa.
Olemme onneksi erilaisia kaikki ja persoonallisuutemme mukaanhan täällä kontaktia otetaan niin tansseissa kuin muuallakin. Ja hyvä niin!
Kysele vaan rauhassa jatkossakin mutta herkistä tilannevaistosi! Joka tapauksessa tökerösti vastattu, et varmaan hae uudelleen tätä daamia.
En yleensä pidä, että tanssin aikana keskustellaan,
Mielummin kappaleiden välissä tai tauolla.
Olen vain tanssimassa, enkä hakemassa uusia ystäviä.
...niin, ja tietysti siitä vastapuolestakin. Joskus on vaan niin hulvattomia juttuja ja mahtavia tyyppejä, että jutustelu käy ihan itsestään, huomaamattaan. Mutta niinkin on, että joskus joku biisi/tanssi ja ihana vienti vangitsee huomion täysin. Silloin ei todellakaan kaipaa sanoja! Mutta olen kyllä samaa mieltä erään aikaisemman kirjoittajan kanssa, että on kohteliaampiakin tapoja ilmoittaa mitä haluaa. Ne ovat ne kuuluisat vuorovaikutustaidot, jotka tuolloin pelaa, eikä kaikilla ihmisillä ole kapasiteettia niihin... Minkäs teet! ei vaan kannata ottaa sellaisista sanomisista herneitä.
>Kysyisinkin tässä nyt neuvoa, arvoista tanssijat, >mitä on sopiva kysyä noinniinkuin ylipäätään. Kai >sen etunimen voi kysyä, jos jättää sitten muut >kysymykset sikseen...
Olen aina ollut sosiaalitanssija. Mielestäni tanssikaverin nimen voi kysyä jo yleisen kohteliaisuuden nimissä. Yleensä esittäydyn kappaleparin lopussa. Kun kättelen daamia kiitokseksi tanssista, samalla esittäydyn "nimeni on muuten Tötterström". Aina on daami esitellyt itsensä tämän jälkeen. Tähän olen todennut "Mukava tutustua Minni-hiiri". Minusta on aikakin mukavaa, jos joku puhuttelee minua nimeltä. Ja olen ymmärtänyt, että daamit eivät myöskään pistä sitä pahaksi.
Minusta on sääli, että tanssilavan sosiaaliset mahdollisuudet jäävät suorituspainotteisen toiminnan varjoon. Alkoholiton illanvietto, mukava kesäinen tunnelma, oman tanssiparin ja muiden tanssijoiden kunnioitus ovat upeita asioita.
Olen tykännyt aina keskustella tanssin aikana. Ymmärrän, että kaikki eivät halua. Mikäli on tansseista seuraa hakemassa, keskustelu on välttämätöntä. Tanssi kehittää sosiaalisia taitoja. Kannattaa jutella sopivasta keskustelun aloittamistavasta, ja jutun aiheista muiden miespuolisten tanssijoiden kanssa. Naiset ovat erilaisia. Kuten ei tanssikaa, ei keskustelu suju kaikkien kanssa. Hyvän daamin kanssa sujuu tanssi ja keskustelu. Hakemalla sellainen sitten itsellekin löytyy. Tsemppiä!