Tällä palstalla kyseltiin aikaisemmin kesällä mitä maksaa näyttelylinjainen sakemanni, rekisteröity ja sirutettu, ainakin toinen vanhemmista jalostustarkastettu. Nyt kysyisin että mikä on tilanne käyttölinjaisten tai ns. sekalinjaisten pentujen osalta. Tottakai vanhempien meriitit ja mahdollinen jalostustarkastus vaikuttavat hintaan, mutta mikä mahtaa olla hintahaitari noin niinkuin yleisesti ottaen?
Pennun hinta (käyttö/sekalinjainen)
tuhategeä?
151957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
400 euroa..Sekä emo että isä on rekisteröimättömiä isässä on myös hitunen toista rotua... Itse laitoin hinnaksi tuon 400 koska ajattelin että siinä on neuvottelu varaa, mutta kaikki pennut menikin ilman mitään mutinoita :)
en tarkoittanut sekarotuisia ja rekisteröimättömiä pentuja!
Sekalinjainen saksanpaimenkoira on pääosin käyttölinjainen, mutta sukutaulussa esiintyy kuitenkin muutamia näyttelinjaisia koiria, olenko ymmärtänyt oikein? Oikaiskaa jos olen väärässä, please!
kun ei tartte ottaa myynnin jälkeen mitään vastuuta, ite oon myyny pitkäkarvaiset suunnilleen tolla hintaa!!!
Itse olen pyytänyt pennuista 800 e josta saa satasen alennuksen kuvausehdosta (koira kuvatava 2 vuotiaaseen mennessä). Eli 700 e.
Sekalinjainen on nly- ja käyttölinjaisten risteytys, jossa voi olla erilaisilla painotuksilla kumpaa tahansa linjaa, eli ei välttämättä ole käyttöpainotteinen.
Hintahaitari lienee noin 700-1200 euroa. Kummankin pään mukaisista hinnoista olen kuullut.
Molemmissa linjoissa.
sekalinjainen on käyttöpainotteinen, mutta jossain kaukana takana voi olla joku yksittäinen näyttölinjainen.
Oman sekalinjaisen sukutaulusta löytyy vanhoja suomalaisia sukuja, koiria nimeltä Rippe, Taru, Karhunkorven Sissi ym, jotka eivät ole oikein mitään linjaa.
Käyttölinjoista kun puhutaan ne on oltava "puhtaita".
Kiitos kaikille vastauksista. Olin siis ymmärtänyt ihan oikein tuon "sekalinjaisuuden". Samoin hintahaitarikin tuntuu olevan juuri sellainen kuin etukäteen arvelin.
Ihanaa että löytyy vielä vanhoja suomalaisia omia "linjoja", toivottavasti ne saadaan säilymään jatkossakin!!! Olet onnekas kun olet tuollaisen koiran onnistunut saamaan itsellesi, niitä tuntuu olevan vaikea nykyisin enää löytää...
Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Meidän edesmennyt saku oli Taru, jonka suvusta löytyi Karhukorven sissi. En nyt jaksa kaivaa papereita, mutta koira oli syntynyt 1993.
suvussa oleva Taru on paljon vanhempi. Samaa ikäluokkaa Sissin kanssa, muita nimiä mitä tulee mieleen on Taiston Ole, Huli, Hupi, opas-kennelin koiria.
oma mututuntu!?Kerrotko mitä kyseiset koirat ovat jättäneet jalostukseen,vai onko sinulla siitä mitään hajua!?Se että koira esiintyy sukutaulussa,ei ole vielä mikään todiste sen jalostuksellisesta erinomaisuudesta.Eikä se "erinomaisuus" sovi joka linjaan,joten mitä ne ovat rodussa parantaneet ja mitä ongelmia kyseisissä linjoissa esiintyy(äläkä nyt väitä ettei mitään)!
Noin vankaan jalostustietoon toivoisi perusteluita,muita kuin että ovat vanhoja linjoja,faktaa periyttämisestä KIITOS!!
...sp-rodusta kiinnostuneen "maallikon" mielestä on rodulle rikkaus jos löytyy mahdollisimman laaja jalostuspohja. Kiitos kun otit asian esiin! Tietenkään nuo vanhat suomalaiset koirat eivät ole olleet mitään superkoiria ja epäilemättä niissä on esiintynyt rakenne-, luonne- ja terveysongelmia kuten monissa nykyisissäkin koirissa. Lähinnä huolestuttaa tuo voimakas tuontikoirien ihailu, kaikki kun ei ole kultaa mikä kiiltää. Nöyrästi totean että en todellakaan tunne asiaa tämän tarkemmin, mutta olisin innokas oppimaan ja kuulemaan kokeneiden konkarikasvattajien ajatuksia ja kiihkottomia mielipiteitä "vanhoista suomalaisista linjoista" ja niiden mahdollisesta merkityksestä nykypäivänä.
selvä,mutta koirien esiintyminen sukutaulussa ei vielä kerro sen jalostuskyvyistä mitään.Koiran on periytettävä itseään,omaa leimaansa voimakkaasti,jotta siitä voi sanoa sen olevan jalostuskoira,eri narttujen/urosten kanssa.
Tärkeintä jalostuksessa on tuntea omat narttunsa,jotta voi sitten valita sen partnerin.Lisäksi täytyy tietää esim.minkä linjan kanssa tulee shittiä,vaikka molempien vanhempien tulokset täyttyisivät,voivat ne yhdessä olla fiasko.Ja muistaa myös se ettei hankitut ominaisuudet periydy,eli koiralla voi olla vaikka mitä tuloksia,muttei ne siitä vielä tee jalostusyksilöä,vaan se mitataan jälkeläisten mukaan.
Yksilö voi olla vaikka mitä,mutta sen pentueet,sisarukset ja muut seikat ovat se mitä siitä voidaan odottaa jalostuksellisesti.Eli kahden yksilön tekemä tulos voi jalostuksellisesti olla katastrofi,vaikka miten olis sutsu,vonnia tai muuta,ja taas toisinpäin.
Olen samaa mieltä joidenkin kasvattajien Saksan ihailusta tuontikoirineen,osoittaa minusta suurta tietämättömyyttä,jos rakentaa sille pohjalle,kuin se saksalainen nyt tänne huippunsa myis,varsinkaan kun suomalaisten pennoset ei juuri mitään maailmalla paina.Eikä mikään muukaan niin houkuta,että tänne nyt mitään jumalaisia jalostustähtiä saatais,onhan tuo nähty!
Jos jotakin koiraa on käytetty paljon, jopa helvetin paljon, olipa se sitten ns. vanhaa suomilinjaa tai jotain uutta linjaa (nly- tai käyttö, vahvaa tai ei), niin tekeekö se, että ko. koiraa (urosta lähinnä) on käytetty paljon, ko. koirasta jotenkin hyvän???
kanssasi, hyvin kirjoitettu. Vaikka olen aloitteleva sp-harrastaja, niin olen muutamien muiden rotujen jalostusta ja kasvatusta seurannut hyvin läheltä perhe ja ystäväpiirissä jo 40 vuoden ajan. Itse en ole koskaan halunnut kasvattajaksi, vaikka kennelnimi on perheessämme periytynytkin äidiltä tyttärelle. Olen selvästi ns. urosihminen :-). Koiran jalostusarvo mitataan todellakin sen jälkeläisissä eivätkä tittelit periydy vaikka kuinka toivoisi ;-). Matador-jalostus on pelottavan suosittua, siinä sitä sitten mennään peppu edellä puuhun kun tällainen paljon käytetty koira osoittautuukin esim. perinnöllisesti sairaaksi. Toiset kennelit/kasvattajat kasvattavat vain koiramäärää, toiset todella paneutuvat rodun jalostukseen, näinhän se on.
Kolme vuotta tutkin erilaisia kenneleitä ja niiden terveys-, koetulos yms. tilastoja ennenkuin päädyin valitsemaani kenneliin. Vaikka olisi tehnyt pohjatyön kuinka huolella, niin silti ei voi varmasti tietää millainen koirasta tulee, se on selvä... mutta mahdollisuudet saada terve ja hyvä koira ovat toivottavasti paremmat!