Moikka!
Meidän 2-vee tytölle ei kelpaa enää isi mihinkään hommaan, vaan aina vaaditaan äitiä. Isin kanssa ei mm. käytäisi potalla, isi ei saisi nukuttaa tai työntää ostoskärryjä - lista voisi jatkua loputtomiin. Isi viettää kuitenkin paljon aikaa tytön kanssa ja kahdestaan tilanne on useimmiten ok, mutta kun minä äippä olen paikalla, ei kukaan muu kelpaa. Tämä on varmaan normaalia ja kuuluu ehkä ikään, mutta pitäisikö isin tehdä asioita väkisin eikä aina minun äipän juosta paikalle? Näin olemme toimineet ja sanoneet, että sitten ei esim. mennä potalle lainkaan jos isi ei kelpaa. Onko kokemuksia, miten tilanteissa tulisi toimia ja koska mahtaa mennä ohi? Toinen lapsi on tulossa kuukauden päästä ja olisi kiva, jos isikin kelpaisi ilman suostutteluja/pakottamista =)
Meidän 2-vee tytölle ei kelpaa enää isi mihinkään hommaan, vaan aina vaaditaan äitiä. Isin kanssa ei mm. käytäisi potalla, isi ei saisi nukuttaa tai työntää ostoskärryjä - lista voisi jatkua loputtomiin. Isi viettää kuitenkin paljon aikaa tytön kanssa ja kahdestaan tilanne on useimmiten ok, mutta kun minä äippä olen paikalla, ei kukaan muu kelpaa. Tämä on varmaan normaalia ja kuuluu ehkä ikään, mutta pitäisikö isin tehdä asioita väkisin eikä aina minun äipän juosta paikalle? Näin olemme toimineet ja sanoneet, että sitten ei esim. mennä potalle lainkaan jos isi ei kelpaa. Onko kokemuksia, miten tilanteissa tulisi toimia ja koska mahtaa mennä ohi? Toinen lapsi on tulossa kuukauden päästä ja olisi kiva, jos isikin kelpaisi ilman suostutteluja/pakottamista =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
että lapsi pompottaa sinua.sillä jos tilanteet iskän kanssa on kahdestaan ihan normaaleja. nyt tuli muuten uus vauvalehti ja sieltä ehkä vois löytyy vinkkejä =) tosin siinä käsitellään miten mopo on todella karannut käsistä. taitaa olla äitin tyttö =0) itse en rientäisi aina paikalle jos isä on kuitenkin! uhmaakin?..
kylläkin on 1v3kk mutta sama tilanne! Kahdestaan isän kanssa kaikki ok, mutta jos minä olen paikalla(siis sisällä tai ulkona samaan aikaan kun miehet) niin juoksee perässä. Tänäänkin kun sanottiin, että:"nyt nukkumaan" niin poika oikein juoksi luokseni ja tarrasi kiinni kun takiainen, ettei missään nimessä joudu isän kanssa menemään! Kun vein sänkyyn niin huusi niin pitkään kun isä oli samassa huoneessa.
Ollaan yritetty juuri tuota, että jos isä vie niin vie enkä minä puutu asiaan. Mutta eihän mieskään väkisin poikaa voi pitää sylissä tms. Jos esim. syömisestä ei meinaa tulla mitään isän kanssa niin minä menen pihalle siksi aikaa(tietää jos jään sisälle ja silloin vaan huutaa perääni). Kun teen näin niin syöminen ja kaikki kahdestaan isän kanssa onnistuu. Pelottaa vaan jos tulee kunnon talvi pakkaset niin joudunko värjöttelemään pihalle...:s Jotenkin olisi saatava tottumaan siihen, että ei aina äidistä riitä moneen paikkaan.
Kait se on vaan sitä kun olen pojan kanssa päivät niin on ehkä vähän liikaa kiintynyt... Tai sitten on vaan äidin poika.:) Oikein "pahoina" päivinä yritän vaan ajatella tämän takertumisen kohteliaisuutena. Olen pojalle niin rakas ettei kukaan muu kelpaa. Vähän ajan päästä tilanne voi olla niin päin, että ainoastaan isä kelpaa ja sitten olen pulassa kun aion hoitaa pojan kotona ainakin 3-vuotiaaksi.
Näin se menee useinmiten. Äiti on kuitenkin niin tärkeä ihminen pienelle lapselle, että sen perään lapset ovat luontojaan.
Vaikka mummostakin lapsi tykkäis, niin äiti voittaa senkin. Lapsen kasvettua tilanne muuttuu jotensakin, mutta kylläpä isotkin lapset pyytävät mieluummin äidiltä mitä milloinkin.
Äiti saa useinkin olla "välikätenä" lapsen ja isän välillä, jos kyse on vaikka auton lainaamisesta tms:):)
Äidin ei pidä tämmösestä huolestua, eikä isän loukkaantua. Isä tai mummo tai joku muu aikuinen kelpaa kyllä, kunhan äiti ei ole näköpiirissä.
On ihan luonnollista, että äiti on lapselle tärkeä.
Ole tyytyväinen että edes äiti kelpaa.
Meillä 2v4kk poika, ja kenenkään apu ei kelpaa. Tänäkin aamuna isä kantoi huutavan pojan kengät kädessä autoon, jossa poika sitten itse puki kengät kun oli ensin riisunut pois sen kengän, jonka äiti oli kerennyt laittaa jalkaan. Potalla ei suostu käymään kuin joskus harvoin ja senkin vain tietyn isonsiskon kanssa. Vaipasta pitää ainakin tarrat saada laittaa itse kiinni. Paita pitää pukea väkisin, koska hän ei itse osaa sitä vielä pukea. Housut laittaa "vaippaan asti" itse, ja vaipan yli pitää sitten auttaa.
Meillä oli aikoinaan hyvinkin tiukat "isin illat" ja "äidin illat". Lapsi oli tuolloin jo hoidossa ja päivisin siis ei voitu vuorotella, mutta isin iltoina isi hoiti kaiken ja äiti "lepäsi" ja päinvastoin. Auttoi meillä tuohon ärsyttävään lapsen pompotusyritykseen.
Hyvin nopeasti lapsi nieli tilanteen, jankkaamiseen ei mennyt aikaa eikä energiaa ja lapsikin oppi nauttimaan siitä vanhemmasta, jonka ilta oli. Vaatii tietysti sitten vanhemmiltakin sopeutumista. Joskus vaihdettiin ja lapsella oli ensin kaksi isin iltaa ja sitten kaksi äidin iltaa (jos oli jotain menoja), mutta yritettiin pitää aika tiukasti kiinni ihan vuoroilloista.
Kun vuorottelua jatkettiin runsas vuosi, niin koko pelleily oli ohi ja lapsi suhtautui molempiin vanhempiin hyvin tasapuolisesti. Sitä paitsi minä (äiti) ainakin pidin järjestelyä aika hienona: tuli oikeasti vuoroteltua lastenhoidossa ja joskus tuli oikeasti jopa lepäiltyä silloin, kun oli isin ilta. Pois kotoa en yleensä lähtenyt, sillä ideahan on siinä, että lapsi ei pääse valitsemaan kahdesta saatavilla olevasta vanhemmasta.