Nämä kaikki keskusteluketjut ovat aika surullista ja säälittävää luettavaa.
Ettekö hyvät ihmiset ymmärrä, lapset ovat vain lainassa meillä, kohta he jo lähtevät rakentamaan omaa elämäänsä ja jättävät ydin-tai uusperheensä.
Siihen saakka on kuitenkin tärkeätä antaa kaikki mahdollinen apu lapselle itsenäistymistä varten mutta ei suinkaan unohtamatta omaa parisuhdetta!!
Minä olen pitkänlinjan äitipuoli ja nyxä. Olen ollut 12 vuotta avioliitossa mieheni kanssa ja hänellä on kaksi ihanaa, lähes aikuista lasta edellisestä liitostaan.
Me jäimme vapaaehtoisesti lapsettomiksi, koska olemme onnellisia näin, meillä oli tarpeeksi lapsiperhe-elämää mieheni lasten myötä.
Näin kultaiän koittaessa, kaksistaan, voin katsoa taakseni myönteisesti. Mieheni kaksi lasta ovat tuoneet iloja ja suruja, mutta enimmäkseen iloja. Suhteemme toisiimme ovat lämpimät ja läheiset.
Ottakaa hiukan toinen, lempeämpi asenne sitä exää tai nyxää kohtaan. Elämä on lyhyt - nauttikaamme siitä vahingoittamatta muita. Kuulostaa hurskastelulta, mutta näin se vain on!
Ettekö hyvät ihmiset ymmärrä, lapset ovat vain lainassa meillä, kohta he jo lähtevät rakentamaan omaa elämäänsä ja jättävät ydin-tai uusperheensä.
Siihen saakka on kuitenkin tärkeätä antaa kaikki mahdollinen apu lapselle itsenäistymistä varten mutta ei suinkaan unohtamatta omaa parisuhdetta!!
Minä olen pitkänlinjan äitipuoli ja nyxä. Olen ollut 12 vuotta avioliitossa mieheni kanssa ja hänellä on kaksi ihanaa, lähes aikuista lasta edellisestä liitostaan.
Me jäimme vapaaehtoisesti lapsettomiksi, koska olemme onnellisia näin, meillä oli tarpeeksi lapsiperhe-elämää mieheni lasten myötä.
Näin kultaiän koittaessa, kaksistaan, voin katsoa taakseni myönteisesti. Mieheni kaksi lasta ovat tuoneet iloja ja suruja, mutta enimmäkseen iloja. Suhteemme toisiimme ovat lämpimät ja läheiset.
Ottakaa hiukan toinen, lempeämpi asenne sitä exää tai nyxää kohtaan. Elämä on lyhyt - nauttikaamme siitä vahingoittamatta muita. Kuulostaa hurskastelulta, mutta näin se vain on!
Vastaukset 7
Vanhimmat
lisää kakaroita uuteen suhteeseen heti. Harva sanoo toisten yekemistä kakaroista mitään positiivista vain omat ihania. Ja omia pitää saada heti syrjääyttääkseen niillä entiset.
Tosiasiassa harvat miehet todella huínkuaa kakaroita mutta ämmien pitää heti niitä puskee suhteeseen tai muuten se euí toimi. Kahden vuoden välein ämmät saattaa itsensä paksuksi ettei tarvitse töihin mennä, maata siis kotona ja kakarat juoksee sitten missä lie häiriköimässä ihmisiä kun joku ylilihava ämmä vaib kotona makaa. Jos ne luuserit menee työelämään niin jatkuvasti sairaslomilla.
Toivottavasti tämä edellinen oli myönteinen kannanotto tekstiini, olen siis ap.
Meillä on huolehdittu ja pidetty mieheni lapsia kuin omiani, minun itsetuntoni ei ole omista lapsista kiinni.
Mieheni kunnioittaa ja rakastaa minua koska olen tehnyt oikein.
asenne sinulla!
Minä olen tällainen kuvaamasi uusi "ämmä".
Olen tehnyt lapsia mieheni kanssa siitä huolimatta että miehelläni on niitä edellisestä avoliitostakin.
En kylläkään tehnyt niitä sen takia että suhteemme toimisi. Mielestäni minulla, aivan samoin kuin exälläkin aikanaan oli, oikeus perheeseen mieheni kanssa. Olisihan exäkin voinut jonkun toisen takia jättää lapsensa hankkimatta, miksi minun olisi näin täytynyt päättää kun ei hänelläkään sitä velvollisuutta ollut?
Meillä näitä "kakaroita" on tehty useamman vuoden välillä kuin kahden. (toisin kuin...) Että olen ehtinyt aivan töissäkin käydä ja opiskella itselleni siinä sivussa korkeakoulututkinnonkin (Taas toisin kuin...)...
Lapseni ei tosiaa juoksentele pitkin kyliä, toisin voisi sanoa exän huolenpidosta, sitä muuten ollenkaan arvostelematta.
En myöskään ole lihava, en edes pullukka, (toisin kuin..)
...Mutta olen varmaa sitten poikkeus näitten laiskojen ja läskien nyxien keskuudessa?
VAI olenko kuitenkaan? Ja onkohan tämä exäkään välttämättä mikään exien stereostypia?
MEITÄ KUN ON ERILAISIA NIIN EXIÄ KUIN NYXIÄKIN!
aivan samaa mieltä.Havahduin asiaan,kun eräällä toisella palstalla oli keskustelu siitä,ettei nuori äiti pidä muiden lapsista.Onkohan tämä joku geneettinen oman suvun jatkumisen perusta,ihan kuin eläimillä?Joskus on niin surullista katsella esim.sitä kun mummoikäinen lepertelee omalle lapsenlapselle,mutta siinä samalla saavat muiden kakarat kuulla kunniansa.Ehkä meidän kaikkien kannattaisi hiukan tutkiskella omia mielenliikkeitämme ja jos tuollaisia tuntemuksia löytyy,hiukan kasvattaa omaa itseämme.Lapset ovat tärkeitä ja voimme antaa paljon elämän rakennuspalikoita heille,omille ja muille myös.
Ole nyt positiivinen jos et ole sitä tosissasi, näyttelemäänkö pitää alkaa?
Jos mies hylkää lapsensa, niin oleppa siinä positiivinen! Sanonko lapsilleni, että sori nyt vaan, mutta hymyilkää ja olkaa onnellisia, mitä haittaa vaikka isä teidät hylkäsi? Heh... melkoista....
monta vuotta olet tuhlannut tuohon negatiiviseen.Jos isä hylkäsi (vai erotitteko te isän?) niin voisi sitä suuntaa muuttaa edes hiukan positiiviseen jossain vaiheessa.On minunkin mies lähtenyt ja harvakseltaan lapsiaan näkee,mutta en minä koko elämääni ole päättänyt olla katkera.
mies todellakin lapsensa?
Vai kenties ainoastaan sinut? Ja kostoksi et anna hänen tavata lapsiaan? Olet kateellinen miehen uudesta rakkaudesta ja pelkäät, että lapsesi jakaisivat tämän onnen hänen kanssaan.
Ja tässä vaiheessa Lissu laittaa kädet korville ja: LÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄ – en kuuntele, en kuuntele!
On todella murheellista, että äiti-ihminen on uhmaikäisen tasolla.