Menin ihastumaan (jälleen kerran) saavuttamattomaan.
Olen 17-vuotias, tänä vuonna 18 vuotta täyttävä tyttö, ja olen bi-seksuaali. Tosin pidän itseäni melkein lesbona, koska tyttöihin ihastun viiteen kuudesta, mutta joka tapauksessa miehetkin kiinnosta a aina välillä. =D
Mutta nyt asiaan. Minulla on taipumus ihastua ystäviini, mikä on tietysti hyvin typerää, koska kaverit ja muut pitäisi pitää erillään... on sitä kuitenkin joihinkin ei-kavereihinkin tullut ihastuttua.
Ja nyt olen ihastunut taas erääseen ystävääni, viisitoistavuotiaaseen. Ongelmia olisi varmaan muutenkin, sillä en uskalla ikinä paljastaa tunteitani ihastukselleni, itsetunto ei ole aivan kunnossa ja ujonpuoleinenkin olen aina välillä. Ainoa ongelma vain ei ole se, vaan se, että tämä ihastukseni on muslimi.
Islamhan kieltää tiukasti homoseksuaalisuuden, ja muutenkin seurusteluasioissa on tiukat säännökset. Ystäväni on kuitenkin kertonut minulle, että epäilee olevansa myöskin bi. Muutenkin hän vihjailee aina silloin tällöin, että hänellä olisi samanlaisia tunteita minua kohtaan kuin minulla häntä kohtaan. En yleensäkään kuitenkaan uskalla antaa vastakaikua. En luota vaistoihini.
Minun tekisi niin mieli kertoa hänelle tunteistani. Ystävyytemme vain voisi mennä piloille, alkaisimme sitten seurustella tai emme. Jos hänellä ei ole samoja tunteita, kaikki ei varmasti jatku aivan ennallaan tunnustukseni jälkeen, ja jos alamme seurustella, niin erotessa tiemme erkanisivat varmaankin. Jos eroa nyt edes tulisi, mutta mistäs sitä koskaan tietää.
Mutta turhapa sitä on edes harkita, että alkaisin seurustella hänen kanssaan ikinä. Eihän hän saa seurustella, vain mennä naimisiin jonkun MIEHEN kanssa, innostaa sitten tai ei. Ja ystäväni ei varmasti halua rikkoa uskontonsa sääntöjä, saati sitten pettää perheensä. Minun ja perheeni välillä hän varmasti valitsee perheensä, vaikka ystäväni aina purnaakin vanhemmistaan minulle. Se taitaa kuitenkin vain olla sitä murrosikää. :p
Mutta kertokaas te viisaammat, että mitä pitäisi tehdä? Tunnustaa vai unohtaa?
Olen 17-vuotias, tänä vuonna 18 vuotta täyttävä tyttö, ja olen bi-seksuaali. Tosin pidän itseäni melkein lesbona, koska tyttöihin ihastun viiteen kuudesta, mutta joka tapauksessa miehetkin kiinnosta a aina välillä. =D
Mutta nyt asiaan. Minulla on taipumus ihastua ystäviini, mikä on tietysti hyvin typerää, koska kaverit ja muut pitäisi pitää erillään... on sitä kuitenkin joihinkin ei-kavereihinkin tullut ihastuttua.
Ja nyt olen ihastunut taas erääseen ystävääni, viisitoistavuotiaaseen. Ongelmia olisi varmaan muutenkin, sillä en uskalla ikinä paljastaa tunteitani ihastukselleni, itsetunto ei ole aivan kunnossa ja ujonpuoleinenkin olen aina välillä. Ainoa ongelma vain ei ole se, vaan se, että tämä ihastukseni on muslimi.
Islamhan kieltää tiukasti homoseksuaalisuuden, ja muutenkin seurusteluasioissa on tiukat säännökset. Ystäväni on kuitenkin kertonut minulle, että epäilee olevansa myöskin bi. Muutenkin hän vihjailee aina silloin tällöin, että hänellä olisi samanlaisia tunteita minua kohtaan kuin minulla häntä kohtaan. En yleensäkään kuitenkaan uskalla antaa vastakaikua. En luota vaistoihini.
Minun tekisi niin mieli kertoa hänelle tunteistani. Ystävyytemme vain voisi mennä piloille, alkaisimme sitten seurustella tai emme. Jos hänellä ei ole samoja tunteita, kaikki ei varmasti jatku aivan ennallaan tunnustukseni jälkeen, ja jos alamme seurustella, niin erotessa tiemme erkanisivat varmaankin. Jos eroa nyt edes tulisi, mutta mistäs sitä koskaan tietää.
Mutta turhapa sitä on edes harkita, että alkaisin seurustella hänen kanssaan ikinä. Eihän hän saa seurustella, vain mennä naimisiin jonkun MIEHEN kanssa, innostaa sitten tai ei. Ja ystäväni ei varmasti halua rikkoa uskontonsa sääntöjä, saati sitten pettää perheensä. Minun ja perheeni välillä hän varmasti valitsee perheensä, vaikka ystäväni aina purnaakin vanhemmistaan minulle. Se taitaa kuitenkin vain olla sitä murrosikää. :p
Mutta kertokaas te viisaammat, että mitä pitäisi tehdä? Tunnustaa vai unohtaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
... minulla myös "muslimi" ystävä joka on bi, vaikka hän olisikin muslimi perheestä ei tarkoita että hän ottaisi esimerkiksi uskontonsa niin vahvasti kuin antaa esim. ymmärtää... luota vaistoihisi, jos sinusta tuntuu että hän on sinusta myös kiinostunut niin miksi ei? toisaalta muuttaahan se välejä, itseasiassa minun kohdallani ystävyyssuhteeni erääseen toiseen ystävääni vahventui sen jälkeen kun kerroin ja kerroin että en haluaisi tuntea sillä tavalla.
tietyissä maissa on valta uskonnot, ystäväsi perheensä ja kulttuurinsa kautta on saanut islaminuskon, me suomessa lähespoikkeuksetta saamme perheemme ja kulttuurimme kautta kristinuskon, eikä se tarkoittaisi sitä ettemmekö voisi olla erimieltä yleisen uskonto käsityksen kanssa.
... tuo piristi päivää ja antoi uutta toivoa. x) Pitää vain kerätä rohkeutta, ehkä vielä jonain päivänä uskallan tunnustaa tunteeni... :P