tähänkö oon tullut

Heippa!

Ymmärrän fiiliksesi todella hyvin! Itse olen läpikäynyt reilun 8 vuoden lapsettomuuden, johon ei tarvittu kuin yksi ivf-hoito ja muutuin kauheaksi hormonihirviöksi. Tuo tähän asti eka hoito tehtiin tämän kesän alussa (tulos nega) ja totesin, että homma ei oo vissiin mua varten. Tai sitten on oltava valmis kärsimään sekä minun että ukon. Mies oli alkuun tod ymmärtäväinen mutta ei sekään jaksanut enää tajuta, että hormonimyllerrys kestää monta viikkoa.
Rinnalla se on silti ollut, ei ole lähtenyt ovet paukkuen kotoa.
Sulle mä haluan sanoo ekaksikin sen, että hurjasti ONNEA RASKAUDESTASI!!! Tällä hetkellä sinusta ehkä tuntuu, että haluat siitä eroon, koska hormonit sotkevat mielialasi..mutta olen varma, että homma tasoittuu kohta ja pääset nauttimaan vauva-ajatuksesta ja miehesi myös. Ymmärrän kuitenkin myös miehesi tunteita... Kukapa meistä ei väsyis jos koko ajan tiuskitaan ja ollaan pahalla tuulella. Olis kuitenkin tärkeätä että kaiken myllerryksen keskellä jaksaisi kertoa myös positiivisistakin tunteista miestä kohtaan ja uskotella, että edessä on varmasti valoisampia aikoja kunhan näistä hetkistä selvitään. Tietysti pahinta on usein se, ettei me naiset kyetä näissä tilanteissa tähän, vaan jotenkin ollaan niin ahtaalla oman pään sisällä, että ei saada mitään hyvää sanottua. :) Toivottavasti jaksaisitte käydä läpi tämänkin haasteellisen vaiheen yhdessä ja pääsisitte nauttimaan siitä, mistä sinäkin olet jo kymmenen vuotta haaveillut!! TSEMPPIÄ ja AURINKOA elämäänne!!! :)

pahasti raskaana ollessa, vaikka olisikin käynyt lapsettomuushoitoja läpi vuosikausia! Ei ne hoidot siltä mitenkään suojaa. Itsekin lapsettomuutta takana 4 vuotta ja hoitoja 3 vuotta, nyt raskaana ja olen kamala hirviö. En itsekään ymmärrä miksi, koska olen toisaalta myös ikionnellinen raskaudesta. Eli ei se oo sun vika.

mitä noi hoidot pitää sisällä ja paljonko sellaset kustantavat??