Tilanne on tämä: äitimme kuoli 9 vuotta sitten, ja meitä lapsia on kolme, minä ja siskoni olemme kolmekymppisiä, ja nuorin sisko 15-vuotias.
20 vuotta sitten mummo myi minulle ja siskolleni pienen metsän. Metsään jäi rasite (mummo halusi hakea metsästä risuja ym poltettavaksi). Kauppa ja siihen liittyvät viralliset asiakirjat on tehty minun ja siskoni ollessa alaikäisiä.
9 vuotta sitten mummo siirsi lahjakirjalla minulle ja siskoilleni kesämökkinsä, ja siitä on tehty viralliset paperit lainhuudatuksineen. Mökkiin jäi mummolle elinikäinen käyttöoikeus.
Tänä kesänä metsä on myyty. Mummo allekirjoitti paperin, jolla luopuu oikeudestaan hakea metsästä poltettavaa, eli metsä myytiin rasitteesta vapaana. Minä ja siskoni olemme viralliset omistajat, ja maksamme luovutusvoittoveron myydystä metsästä.
Mökki myytiin kolmisen viikkoa sitten. Aloite myyntiin tuli mummolta, koska vanhana ihmisenä ei pysty siellä enää käymään. Minä ja sisareni emme ole mökkiä koskaan käyttäneet, ja meille olisi tietysti sopinut, että mökki olisi voinut olla mummon käytössä koko hänen loppuikänsä. Mummo halusi mökin myydä, ja siksi se sitten myytiin. Myynnin myötä mummo luopui elinikäisestä käyttöoikeudestaan mökkiin (siitä on erikseen kauppakirjassa maininta ja mummon allekirjoitus).
Minä ja sisareni olemme kaikki ne vuodet, jotka kiinteistöt ovat olleet meidän, huolehtineet kaikki kiinteistöverot, tiemaksut, jätemaksut ym.
Nyt kun kiinteistöt myyty, niin mummo vaatiikin rahaa niistä. Koska olen sisaruksista vanhin, muut sukulaiset soittavat samasta aiheesta minulle, ja vaativat maksamaan merkittäviä summia mummolle. Kukaan ei kuuntele, kun olen yrittänyt jankuttaa seuraavia seikkoja:
- kiinteistöt ovat virallisien papereiden mukaan meidän, ja meille lankeaa veroseuraamukset kauppasummien ja omistusosuuksien mukaan.
- yhdessä kiinteistössä on osakkaana alaikäinen siskoni, jolla on edunvalvoja, joka valvoo, että sisko saa mökistä saadusta kauppasummasta yhden kolmasosan mikä lain mukaisesti siskolleni kuuluu. Me emme voi jakaa kauppasummaa mielemme mukaan.
Sukulaiset raivoaa, että metsä ja mökki on mummon (ovat kyllä tietoisia 20 vuoden takaisesta myynnistä ja 9 vuoden takaisesta lahjakirjasta), mutta koska kiinteistöt oli alunperin mummon, niin siksi mummo on heidän mielestään oikeutettu saamaan rahaa, ja meidän tulee maksaa.
Tällä hetkellä koko äidin puoleinen suku on meitä vastaan, olemme suorastaan "ryöstäneet mummon". Kukaan ei kuuntele meitä. Rahavaatimukset on sitä luokkaa, että jos siihen lähtisimme, minulle ja sisarilleni jäisi 1500€ jokaiselle. Metsästä ja mökistä meidän tulisi tietenkin maksaa verot ja välittäjäkulut ja kaikki muu raha mummolle.
Minä ja sisareni emme ole koskaan pyytäneet mummolta mitään. Päinvastoin, olemme kehoittaneet mummoamme nauttimaan elämästään, käyttämään omia rahojaan oman elämän helpottamiseen ym. Mummo on itse ja omasta aloitteestaan halunnut joko myydä, antaa tai lahjoittaa meille. Surkuhupaisaa tässä on se, että ennen molempien kiinteistöjen myyntiä, mummo puhui siitä kuinka minä ja siskoni saamme niistä saaduilla summilla mukavasti lyhennettyä asuntolainojamme, ja alaikäinen siskomme saa mukavan pesämunan odottamaan. Nyt ne kaikki pitäisikin a n t a a mummolle takaisin.
Kysymys kuuluukin, että onko jokin pykälä olemassa, jonka varjolla mummo voi vaatimuksensa esittää?
Mielestäni sellaista ei ole, mutta haluan varmistaa.
20 vuotta sitten mummo myi minulle ja siskolleni pienen metsän. Metsään jäi rasite (mummo halusi hakea metsästä risuja ym poltettavaksi). Kauppa ja siihen liittyvät viralliset asiakirjat on tehty minun ja siskoni ollessa alaikäisiä.
9 vuotta sitten mummo siirsi lahjakirjalla minulle ja siskoilleni kesämökkinsä, ja siitä on tehty viralliset paperit lainhuudatuksineen. Mökkiin jäi mummolle elinikäinen käyttöoikeus.
Tänä kesänä metsä on myyty. Mummo allekirjoitti paperin, jolla luopuu oikeudestaan hakea metsästä poltettavaa, eli metsä myytiin rasitteesta vapaana. Minä ja siskoni olemme viralliset omistajat, ja maksamme luovutusvoittoveron myydystä metsästä.
Mökki myytiin kolmisen viikkoa sitten. Aloite myyntiin tuli mummolta, koska vanhana ihmisenä ei pysty siellä enää käymään. Minä ja sisareni emme ole mökkiä koskaan käyttäneet, ja meille olisi tietysti sopinut, että mökki olisi voinut olla mummon käytössä koko hänen loppuikänsä. Mummo halusi mökin myydä, ja siksi se sitten myytiin. Myynnin myötä mummo luopui elinikäisestä käyttöoikeudestaan mökkiin (siitä on erikseen kauppakirjassa maininta ja mummon allekirjoitus).
Minä ja sisareni olemme kaikki ne vuodet, jotka kiinteistöt ovat olleet meidän, huolehtineet kaikki kiinteistöverot, tiemaksut, jätemaksut ym.
Nyt kun kiinteistöt myyty, niin mummo vaatiikin rahaa niistä. Koska olen sisaruksista vanhin, muut sukulaiset soittavat samasta aiheesta minulle, ja vaativat maksamaan merkittäviä summia mummolle. Kukaan ei kuuntele, kun olen yrittänyt jankuttaa seuraavia seikkoja:
- kiinteistöt ovat virallisien papereiden mukaan meidän, ja meille lankeaa veroseuraamukset kauppasummien ja omistusosuuksien mukaan.
- yhdessä kiinteistössä on osakkaana alaikäinen siskoni, jolla on edunvalvoja, joka valvoo, että sisko saa mökistä saadusta kauppasummasta yhden kolmasosan mikä lain mukaisesti siskolleni kuuluu. Me emme voi jakaa kauppasummaa mielemme mukaan.
Sukulaiset raivoaa, että metsä ja mökki on mummon (ovat kyllä tietoisia 20 vuoden takaisesta myynnistä ja 9 vuoden takaisesta lahjakirjasta), mutta koska kiinteistöt oli alunperin mummon, niin siksi mummo on heidän mielestään oikeutettu saamaan rahaa, ja meidän tulee maksaa.
Tällä hetkellä koko äidin puoleinen suku on meitä vastaan, olemme suorastaan "ryöstäneet mummon". Kukaan ei kuuntele meitä. Rahavaatimukset on sitä luokkaa, että jos siihen lähtisimme, minulle ja sisarilleni jäisi 1500€ jokaiselle. Metsästä ja mökistä meidän tulisi tietenkin maksaa verot ja välittäjäkulut ja kaikki muu raha mummolle.
Minä ja sisareni emme ole koskaan pyytäneet mummolta mitään. Päinvastoin, olemme kehoittaneet mummoamme nauttimaan elämästään, käyttämään omia rahojaan oman elämän helpottamiseen ym. Mummo on itse ja omasta aloitteestaan halunnut joko myydä, antaa tai lahjoittaa meille. Surkuhupaisaa tässä on se, että ennen molempien kiinteistöjen myyntiä, mummo puhui siitä kuinka minä ja siskoni saamme niistä saaduilla summilla mukavasti lyhennettyä asuntolainojamme, ja alaikäinen siskomme saa mukavan pesämunan odottamaan. Nyt ne kaikki pitäisikin a n t a a mummolle takaisin.
Kysymys kuuluukin, että onko jokin pykälä olemassa, jonka varjolla mummo voi vaatimuksensa esittää?
Mielestäni sellaista ei ole, mutta haluan varmistaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos kaikki on ollut teidän nimissänne niin ei ole eihän kukaan voi vaatia toisen omaisuutta itselleen olisi mummon pitänyt tietää että kun luopuu omaisuudestaan niitä ei voi enää lain mukaan periä takaisin se on ihan sama ovatko ne joskus kuuluneet hänelle
Ei ole pykälää.
Metsän omistusoikeus on siirtynyt kaupalla teille. Se on siis teidän metsänne. Mummo on lisäksi luopunut rasitteena olleesta polttopuiden hakuoikeudestaan. Asiassa ei ole mitään epäselvää. kaupasta on sitä paitsi vierähtänyt aikaa huisin kauan.
Kesämökin omistusoikeus on siirtynyt teille lahjoituksena. Lainhuudatus on tehty. Mummo on luopunut käyttöoikeudestaan.
Vaikka saantinne on ollut vastikkeeton, mökki on ollut teidän omaa omaisuuttanne ja olette voineet myydä sen vapaasti.
Toisilla ihmisillä (kokemusta on vanhoista) on sellainen käsitys, että jos he lahjoittavat omaisuuttaan jollekulle toiselle, se lahjoitettu omaisuus on vielä jotenkin ihmeellisesti kuitenkin heidän. Kyllä sekä myynnissä että lahjoituksessa täysi omistusoikeus siirtyy uudelle omistajalle ja lakkaa vanhalta.
Teillä on kumpaankin saatuun omsiuuteen liittyvät hallintaoikeudet rasitteena, mutta niistä on luovuttu. Ne sitä paitsi oikeuttivat käyttöön ja nautintaan, omistukseen ne eivät millään lailla liity.
Molemmat omaisuuserät, sekä metsä että mökki ovat lisäksi olleet kiinteistöjä eli niiden kaupassa ja lahjoituksessa on käytetty julkista kaupanvahvistajaa. Omistuksen siirroissa ei pitäisi olla mitään epäselvää ja lainhuudotkin on tehty asianmukaisesti.
Et oikeastaan voi muuta kuin edelleen jankuttaa, että sekä metsä että mökkki ovat olleet teidän omaisuuttanne, kun ne on myyty. Kauppahinnat kuuluvat teille. Mitään sellaisia mummon tekemän kaupan ja lahjoitusken järjestelyjä ei ole ollut, joiden perusteella osa kauppahinnasta kuuluisi jollekulle muulle kuin myyjälle.
Otan osaa. Joudutte kärsimään syyttä suotta sukulaistenne omituisten käsitysten aiheuttamasta mielipahasta. Mummon tekemä kauppa ja lahjoitus eivät kuitenkaan kuulu muille sukulaisille yhtään mitään ja mummo on luopunut omistusoikeudestaan aikoja sitten ihan laillisesti ja peruuttamattomasti.
Jos antaisitte mummolle saamastanne kauppahinnasta rahaa, olisi kyseessä teidän mummolle tekemä lahjoitus, josta mummo olisi lahjaverovelvollinen.
>>Mökki myytiin kolmisen viikkoa sitten. Aloite myyntiin tuli mummolta, koska vanhana ihmisenä ei pysty siellä enää käymään. Minä ja sisareni emme ole mökkiä koskaan käyttäneet, ja meille olisi tietysti sopinut, että mökki olisi voinut olla mummon käytössä koko hänen loppuikänsä. Mummo halusi mökin myydä, ja siksi se sitten myytiin. Myynnin myötä mummo luopui elinikäisestä käyttöoikeudestaan mökkiin (siitä on erikseen kauppakirjassa maininta ja mummon allekirjoitus).
Minä ja sisareni olemme kaikki ne vuodet, jotka kiinteistöt ovat olleet meidän, huolehtineet kaikki kiinteistöverot, tiemaksut, jätemaksut ym.
nix nax kirjoitti:
**Kun mummo luopui käyttöoikeudestaan, mökistä saatiin myytäessä parempi hinta kuin ilman luopumista olisi saatu. Näiden hintojen erotus = käyttöoikeuden myyntiajankohdan mukainen kapitalisoitu arvo. Kun luopuminen oli tapahtunut mummon omasta aloitteesta ja ehdoitta, kysymyksessä on mummon antama lahja omistajille, josta hän ei voi jälkikäteen vaatia korvausta. Omistajat ovat tästä lahjastaan lahjaverovelvollisia, jos kunkin saama lahja on arvoltaan vähintään 4.000 euroa (eli koko lahja 12.000 €). **
Eli siis ymmärsinkö oikein, että vertailussa pitäisi olla hinta käyttöoikeus rasitteella ja nyt saadulla rasitteesta vapaalla hinnalla? Mistä sen saa ja miten se lasketaan? Mökin myynnin lähtökohtana oli rasitteeton myynti, koska ei kukaan osta remonttikuntoista mökkiä, jossa käyttöoikeusrasite. Eli siis miten lasketaan/arvioidaan rasitteen arvo/hinta?
Ihan uutta minulle oli se, että mummon olisi pitänyt kiinteistöverot ym maksaa. Kaikki laskut olen hoitanut koko tämän ajan.
Me täysi-ikäiset siskot olemme päättäneet, että alaikäinen siskomme saa oman osansa kuten lain mukaan hänelle kuuluu, toki hänkin maksaa luovutusvoittoverot, mutta esim kiinteistövälittäjän laskun jaoimme me täysi-ikäiset siskot puoliksi, emmekä aio sitä jakaa kolmeen osaan.
Minä ja siskoni olemme ehdottomasti sitä mieltä, että alaikäisen siskomme osuudesta ei mene verojen jälkeen euroakaan muille kuin hänelle itselleen.
Silloin kun kaikki oli "hyvin" eli näitä rahavaateita ei ollut meille vielä esitetty, niin kyllä minä ja sisko olimme ajatelleet antaa omista osuuksistamme mummolle rahaa. Olimme ajatelleet antaa niin paljon kuin maksimissaan voi antaa ilman, että joutuu lahjaveroa maksamaan. Tällä hetkellä fiilikset ovat aika katkerat.
>>Eli siis ymmärsinkö oikein, että vertailussa pitäisi olla hinta käyttöoikeus rasitteella ja nyt saadulla rasitteesta vapaalla hinnalla?>Mökin myynnin lähtökohtana oli rasitteeton myynti, koska ei kukaan osta remonttikuntoista mökkiä, jossa käyttöoikeusrasite.>Eli siis miten lasketaan/arvioidaan rasitteen arvo/hinta?>Olimme ajatelleet antaa niin paljon kuin maksimissaan voi antaa ilman, että joutuu lahjaveroa maksamaan.
Lisätietoja kaivataan taas.
On olemassa vielä yksi kiinteistö, mikä on minun ja sisarieni, sekä isäni omistuksessa, ja mummolla siinä elinikäinen asumisoikeus.
Kiinteistö siirtyi omistukseemme kun äiti kuoli. Äitimme omistukseen mummo oli kotitalonsa siirtänyt vuonna 1986.
Kysynkin seuraavaa: voiko käyttöoikeuden testamentata?
Näyttää nimittäin siltä, että koko tämän metsä-mökki-sopan alkujuuri on se, että mummoa kaduttaa se, että myi meille 20 vuotta sitten metsän, ja antoi lahjakirjalla 9 vuotta sitten mökin. Mummolla on jo pidemmän aikaa vieraillut ahkerasti mummon veljen viisikymppinen poika, joka on ilmeisesti enemmän mummon mieleen, ja mummo haluaisi antaa kaiken hänelle. Ongelma on se, että mummo ei omista enää mitään omien toimiensa takia. Käyttöoikeuksia kiiteistöihin oli, mutta hän luopui niistä kauppojen yhteydessä vastikkeetta.
Jäljellä on enää kotitalo missä hän asuu, senkin omistamme me, ja mummolla käyttöoikeus taloonsa.
Kun mummo joskus kuolee, niin voiko käydä niin, että saadessamme kiinteistön hallintaamme, niin siinä samalla saamme riesaksemme tämän niljakkeisen sukulaismiehen, jota saamme kiittää välien rikkoutumisesta muuhun sukuun?