MITÄ ENEMMÄN KOULUTUSTA, SITÄ ENEMMÄN MIELENTERVYSONGELMIA? Tieto tuo tuskaa?
Mitenkähän tämä lisää ja lisää koulutusta korreloi tuon mielenterveyden kanssa? Pitäisikö ryhtyä pohtimaan näitä mielenterveysongelmia esimerkiksi koulutushistorian keinoin, eikä vain syyllistämällä yksi-huoltajaperheitä? Seuraavassa on lähteitä entisestä kurinpitohoidosta nykyiseen psyykkisiin ongelmiin. Kurinpidosta - mielenterveyteen hoitoa löysin nopealla haulla kuudesta lähteestä.
1) PITKÄ HISTORIA LASTEN MIELENTERVEYDESTÄ
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Lähde: http://herkules.oulu.fi/isbn9514267869/html/c2953.html
"Saatiin aikaiseksi apukoulu ja tarkkailuluokka". Ei tarvittu paljon katkismusaikana paljon mielenterveyttä hoitaa, taidettiin hoitaa vähän niinkuin Jukolan veljekset.
2) SIELUNTERVEYDELLINEN NEUVONTA-ASEMA 1939-1946
--------------------------------------------------------------------------------------------------
(Lähde: http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=4527&nodeid=6648)
3) LASTEN KASVATUSNEUVOLA 1946-49
--------------------------------------------------------------------------------------------------
(Lähde: http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=4527&nodeid=6648)
4) KASVATUSNEUVOLA 1950 PERUSTETTU
--------------------------------------------------------------------------------------------------
(Lähde: http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo93313.pdf)
Kasvatusneuvola
"Turun kaupungin kasvatusneuvola perustettiin lastensuojelulautakunnan alaisuuteen vuonna 1950. Sen edeltäjä oli kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton Turun osaston ylläpitämä vuonna 1939 perustettu Lasten sielunterveydellinen neuvonta-asema. Vuosina 1946-1949 se oli nimeltään Lasten kasvatusneuvola.
Kasvatusneuvolan tehtävänä on edistää lasten ja nuorten tervettä psyykkistä kehitystä ja tässä tarkoituksessa neuvoin ja ohjein auttaa huoltajia, opettajia ja viranomaisia lasten ja nuorten kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä."
5A) LASTEN TERVEYDENHUOLLON PSYKIATRIA KEHITTYI 1980 -LUVULLA
--------------------------------------------------------------------------------------------------
40-LUVULLA SE ALKOI KASVATUSNEUVOLOISSA, 80-LUVULLA SIIRRYTTIIN TERVEYDENHUOLTOON
(Lähde: http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo93313.pdf)
"Lastenpsykiatria on kehittynyt 1940-luvulta alkaen kasvatusneuvoloissa, jotka ovat pitkään vastanneet avohoidossa lastenpsykiatrisesta toiminnasta.Lastenpsykiatria kehittyi terveydenhuollossa merkittäväksi vasta 1980-luvun kuluessa (Piha ja Almqvist 1994). Nähdäkseni on ilmeistä, että lastenpsykiatrian nykyisten toimintatapojen juuret ovat edelleen ns. kasvatusneuvolastrategiaan kuuluvassa intensiivisen yksilöpsykoterapian perinteessä. Intensiivinen yksilöpsykoterapia perustuu siihen, että psykoterapeutti (tässä tapauksessa lastenpsykiatrian erikoislääkäri) itse toteuttaa pitkäaikaisen, tavallisesti kahdesti viikossa annettavan yksilöpsykoterapian alusta loppuun – menetelmän luonteen takia mitään terapiaprosessin osaa ei tietenkään ole mahdollista siirtää muille työntekijöille"
Psykiatriat väsähtivät tässä vaiheessa ja työtä jaettiin sosuille muiden muassa, syntyivät moniammatilliset tiimit pikkuhiljaa.
5B) VÄLIVAIHE KASVATUSNEUVOLASTA TERVEYDENHUOLTOON 1940-74
(Lähde: http://herkules.oulu.fi/isbn9514267869/html/c2953.html)
Ongelmaoppilaat Oulun kansakoulussa vuosina 1874–1974
Luku 5. Ongelmaoppilaiden opetus sodasta vapaan kasvatuksen aikaan vuosina 1940–1974
Tänä aikanahan kehittyi pitempi kansakoulu, kansalaiskoulu ja oppikoulu sekä vuonna 1968 peruskoulu.
6) LASTEN - JA NUORTEN PSYKIATRIA YLI KAKSINKETAISTUI 12- VUODESSA
--------------------------------------------------------------------------------------------------
LASTEN- JA NUORTEN PSYKIATRIAN KÄYNNIT YLI KAKSINKERTAISTUNEET 1994- 2006
(Lähde: http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Terveyspalvelut/avohoito/erikoissairaanhoidonavohoito_trendi.htm)
"Erikoissairaanhoidon lasten- ja nuorisopsykiatrian käynnit ovat lisääntyneet myös väestöön suhteutettuna. Vuonna 1994 lastenpsykiatrian käyntejä oli keskimäärin 65 / 1 000 0 - 12-vuotiasta asukasta, kun vastaava luku oli vuonna 2006 yli kaksinkertainen, eli 155/1 000 asukasta kohti. Nuorisopsykiatrian 13 - 17-vuotiaaseen väestöön suhteutettuja käyntejä oli 154/1 000 asukasta vuonna 1994, kun vuonna 2006 käyntejä oli jo 411/1 000 asukasta (taulukko 5 [pdf 12 kt])."
Mihinkään ammattiin ei enää pääse ilman koulutusta, eli käytännössä oppivelvollisuus on laajentunut 9-vuodesta 12-vuoteen, koska peruskoulun jälkeen on käytävä vähintään ammattikoulu. Toisaalta kilpailuntahti yliopistopaikoista kiihtyy.
Kaikki eivät selviä edes peruskoulusta, mutta tätä virallinen taho ei taitane myöntää. Olisi kehitettävä vaihtoehtoisia tapoja oppia ja opiskella. Yksi lapsi haluaa oppia, toinen ei. Yksi oppii kuuntelemlla, yksi näkemällä ja kolmas tekemällä. Miksi koululaitos ei pysty vastaamaan erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Usea oppilaat pystyvät selviytymään nykyisestä koulusta hyvilläkin arvosanoilla, mutta jos hänelle annettaisiin mahdollisuus oppia siten, kuin hänen omat lahjansa parhaiten sopivat, saataisiin parempia tuloksia ja jos ei sitä, niin ennekaikkea oppilaat viihtyisivät koulussa, eivätkä kokisi koulua pakkopullana ja saisi näitä psyykeongelmia koko koulusta.
Voi olla, että oppilas kärsii koko kouluaikansa ja menee yliopistoon ja alkaa viihtymään siellä. Tai onhan pääkaupunkiseudulla tämä vaihtoehtoinen ammattikoulu - tekemällä opitaan ammattiin. Nämä ovat niitä poikkeuksia. Mitä muuta voisimme lapsillemme ja nuorillemme keksiä kuin opetushallituksen paksut nivaskat, mitä oppilaan pitää tehdä 40 h viikossa yläasteella! Suosittelen lukemaan yhden nivaskan, ei siinä paljon huomioida yksilöä!
Työssä voi kokea iloa, niin myös oppimisessa, kun se on oikein järjestetty. Aikuinen on tosin enimmäkseen työtä varten, mutta koulun pitäisi olla oppilasta varten - on kyse lapsista ja nuorista, ehkäpä heidän psyykestäänkin.
Näen koulutuksen ja kouluttautumisen positiivisena, ihmistä sivistävänä prosessina. Kaikki eivät kuitenkaan ole kiinnostuneet samoista asioista. Kaikilla on kiinnostusta tehdä jotain. Kaikki tekeminen on positiivista (en tarkoita rikollisuutta ja oman tai muiden terveyden vaarantamista), laiskotellen mieli lepää ja saattaa synnyttää hienoja ajatuksia...
Tai olisiko muita havaintoja mielenterveysbuumin kasvamiseksi kuin yh-äidit?
Mitenkähän tämä lisää ja lisää koulutusta korreloi tuon mielenterveyden kanssa? Pitäisikö ryhtyä pohtimaan näitä mielenterveysongelmia esimerkiksi koulutushistorian keinoin, eikä vain syyllistämällä yksi-huoltajaperheitä? Seuraavassa on lähteitä entisestä kurinpitohoidosta nykyiseen psyykkisiin ongelmiin. Kurinpidosta - mielenterveyteen hoitoa löysin nopealla haulla kuudesta lähteestä.
1) PITKÄ HISTORIA LASTEN MIELENTERVEYDESTÄ
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Lähde: http://herkules.oulu.fi/isbn9514267869/html/c2953.html
"Saatiin aikaiseksi apukoulu ja tarkkailuluokka". Ei tarvittu paljon katkismusaikana paljon mielenterveyttä hoitaa, taidettiin hoitaa vähän niinkuin Jukolan veljekset.
2) SIELUNTERVEYDELLINEN NEUVONTA-ASEMA 1939-1946
--------------------------------------------------------------------------------------------------
(Lähde: http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=4527&nodeid=6648)
3) LASTEN KASVATUSNEUVOLA 1946-49
--------------------------------------------------------------------------------------------------
(Lähde: http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=4527&nodeid=6648)
4) KASVATUSNEUVOLA 1950 PERUSTETTU
--------------------------------------------------------------------------------------------------
(Lähde: http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo93313.pdf)
Kasvatusneuvola
"Turun kaupungin kasvatusneuvola perustettiin lastensuojelulautakunnan alaisuuteen vuonna 1950. Sen edeltäjä oli kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton Turun osaston ylläpitämä vuonna 1939 perustettu Lasten sielunterveydellinen neuvonta-asema. Vuosina 1946-1949 se oli nimeltään Lasten kasvatusneuvola.
Kasvatusneuvolan tehtävänä on edistää lasten ja nuorten tervettä psyykkistä kehitystä ja tässä tarkoituksessa neuvoin ja ohjein auttaa huoltajia, opettajia ja viranomaisia lasten ja nuorten kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä."
5A) LASTEN TERVEYDENHUOLLON PSYKIATRIA KEHITTYI 1980 -LUVULLA
--------------------------------------------------------------------------------------------------
40-LUVULLA SE ALKOI KASVATUSNEUVOLOISSA, 80-LUVULLA SIIRRYTTIIN TERVEYDENHUOLTOON
(Lähde: http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo93313.pdf)
"Lastenpsykiatria on kehittynyt 1940-luvulta alkaen kasvatusneuvoloissa, jotka ovat pitkään vastanneet avohoidossa lastenpsykiatrisesta toiminnasta.Lastenpsykiatria kehittyi terveydenhuollossa merkittäväksi vasta 1980-luvun kuluessa (Piha ja Almqvist 1994). Nähdäkseni on ilmeistä, että lastenpsykiatrian nykyisten toimintatapojen juuret ovat edelleen ns. kasvatusneuvolastrategiaan kuuluvassa intensiivisen yksilöpsykoterapian perinteessä. Intensiivinen yksilöpsykoterapia perustuu siihen, että psykoterapeutti (tässä tapauksessa lastenpsykiatrian erikoislääkäri) itse toteuttaa pitkäaikaisen, tavallisesti kahdesti viikossa annettavan yksilöpsykoterapian alusta loppuun – menetelmän luonteen takia mitään terapiaprosessin osaa ei tietenkään ole mahdollista siirtää muille työntekijöille"
Psykiatriat väsähtivät tässä vaiheessa ja työtä jaettiin sosuille muiden muassa, syntyivät moniammatilliset tiimit pikkuhiljaa.
5B) VÄLIVAIHE KASVATUSNEUVOLASTA TERVEYDENHUOLTOON 1940-74
(Lähde: http://herkules.oulu.fi/isbn9514267869/html/c2953.html)
Ongelmaoppilaat Oulun kansakoulussa vuosina 1874–1974
Luku 5. Ongelmaoppilaiden opetus sodasta vapaan kasvatuksen aikaan vuosina 1940–1974
Tänä aikanahan kehittyi pitempi kansakoulu, kansalaiskoulu ja oppikoulu sekä vuonna 1968 peruskoulu.
6) LASTEN - JA NUORTEN PSYKIATRIA YLI KAKSINKETAISTUI 12- VUODESSA
--------------------------------------------------------------------------------------------------
LASTEN- JA NUORTEN PSYKIATRIAN KÄYNNIT YLI KAKSINKERTAISTUNEET 1994- 2006
(Lähde: http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Terveyspalvelut/avohoito/erikoissairaanhoidonavohoito_trendi.htm)
"Erikoissairaanhoidon lasten- ja nuorisopsykiatrian käynnit ovat lisääntyneet myös väestöön suhteutettuna. Vuonna 1994 lastenpsykiatrian käyntejä oli keskimäärin 65 / 1 000 0 - 12-vuotiasta asukasta, kun vastaava luku oli vuonna 2006 yli kaksinkertainen, eli 155/1 000 asukasta kohti. Nuorisopsykiatrian 13 - 17-vuotiaaseen väestöön suhteutettuja käyntejä oli 154/1 000 asukasta vuonna 1994, kun vuonna 2006 käyntejä oli jo 411/1 000 asukasta (taulukko 5 [pdf 12 kt])."
Mihinkään ammattiin ei enää pääse ilman koulutusta, eli käytännössä oppivelvollisuus on laajentunut 9-vuodesta 12-vuoteen, koska peruskoulun jälkeen on käytävä vähintään ammattikoulu. Toisaalta kilpailuntahti yliopistopaikoista kiihtyy.
Kaikki eivät selviä edes peruskoulusta, mutta tätä virallinen taho ei taitane myöntää. Olisi kehitettävä vaihtoehtoisia tapoja oppia ja opiskella. Yksi lapsi haluaa oppia, toinen ei. Yksi oppii kuuntelemlla, yksi näkemällä ja kolmas tekemällä. Miksi koululaitos ei pysty vastaamaan erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Usea oppilaat pystyvät selviytymään nykyisestä koulusta hyvilläkin arvosanoilla, mutta jos hänelle annettaisiin mahdollisuus oppia siten, kuin hänen omat lahjansa parhaiten sopivat, saataisiin parempia tuloksia ja jos ei sitä, niin ennekaikkea oppilaat viihtyisivät koulussa, eivätkä kokisi koulua pakkopullana ja saisi näitä psyykeongelmia koko koulusta.
Voi olla, että oppilas kärsii koko kouluaikansa ja menee yliopistoon ja alkaa viihtymään siellä. Tai onhan pääkaupunkiseudulla tämä vaihtoehtoinen ammattikoulu - tekemällä opitaan ammattiin. Nämä ovat niitä poikkeuksia. Mitä muuta voisimme lapsillemme ja nuorillemme keksiä kuin opetushallituksen paksut nivaskat, mitä oppilaan pitää tehdä 40 h viikossa yläasteella! Suosittelen lukemaan yhden nivaskan, ei siinä paljon huomioida yksilöä!
Työssä voi kokea iloa, niin myös oppimisessa, kun se on oikein järjestetty. Aikuinen on tosin enimmäkseen työtä varten, mutta koulun pitäisi olla oppilasta varten - on kyse lapsista ja nuorista, ehkäpä heidän psyykestäänkin.
Näen koulutuksen ja kouluttautumisen positiivisena, ihmistä sivistävänä prosessina. Kaikki eivät kuitenkaan ole kiinnostuneet samoista asioista. Kaikilla on kiinnostusta tehdä jotain. Kaikki tekeminen on positiivista (en tarkoita rikollisuutta ja oman tai muiden terveyden vaarantamista), laiskotellen mieli lepää ja saattaa synnyttää hienoja ajatuksia...
Tai olisiko muita havaintoja mielenterveysbuumin kasvamiseksi kuin yh-äidit?
Vastaukset 6
Vanhimmat
peruskoulussa, siitä hyötyisivät varmasti kaikki.
Suurinta hämmästystä tulisi varmaan herättämään se, että yksilöllistettyä opetusta saadessaan eräät erityisopetuksen lapset pystyisivät huippusuorituksiin.
Nythän asenne näkyy niissä moukkamaisissa kirjoituksissa, jotka mainitsevat "miten kaikki eivät pysty normaalisti oppimaan". Hah! Tuollaiset möläyttelijät joutuvat häpeään jo nykyisessäkin erit.opetuksessa.
Jospa opettajat ovatkin niitä jotka ovat jarruna lasten kehitykselle. Ehkä opettajat eivät ole tajunneet maailman kehittymistä, eteenpäin menoa vaan elelevät edelleen "poteroaikaa",
kaikki erilaisuus laitetaan lasten ja vanhempien syyksi, vaikka todellisuudessa opettajat tarvitsisivat sivistystä ja nykyelämän tavoille oppimista.
"Yksi oppii kuuntelemlla, yksi näkemällä ja kolmas tekemällä."
Aivan oikein ! Mihin lapseni tulevaisuudessa tarvitsee ruotsin kieltä, siinä yksi esimerkki täysin turhasta opetuksesta, sen ajan voisi toimia hyödyllisempää tehden. Lapseni ovat kovia tekemään, vasara, kirves, ruohonleikkuri, saha, siinä oppii paljon enemmän kuin takomalla nuppiin ruotsinkieltä, jota ei ehkä koskaan tarvitse. En minäkään ole 40 vuoteen tarvinnut.
Koulujen pitäisi siirtyä pois pakosta , esim juuri pakkoruotsista, ja tehdä opettamisesta lapsiystävällisempää, jota pakottaminen ei ole.
Opetushallitus sitoo opettajien kädet tiukasti. Eri asteiden opetussunnitelmat on tarkkaan määritelty.
Osoitteesta www.oph.fi ja kohdasta Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet voi tarkistaa, mitä mahdollisuuksia opettajalla ylipäätään enää on? Kaikkien lasten on tavoiteltava tiettyjä päämääriä, jotka näissä suunnitelmissa on hyvin yksityiskohtaisesti annettu.
Tästä on tehnyt päätöksen Suomen eduskunta säätäessään perusopetuslain 1998/628 ja laittaessaan sinne 15§:n opetussunnitelmista.
Ei oppi ojaan kaada, sanottiin ennen. Pitääkö tämä enää nykyaikana paikkaansa?
En ole historioitsija, en opettaja, en lakimies, en lääkäri,en sosiaalipsykologi, en psykologi tai psykiatri. Mielestäni lasten ja nuorten psyykkisiä ongelmia tulisi poistaa muutoin, kuin lisäämällä rahoja lastenpsykiatriaan tai syyttelemällä yh-äitejä heidän kyvyttömyydestään hoitaa ja kasvattaa lapsia. Psykiatrit ja psykologit ovat keskittyneet yksilöihin, eikä heidän kommentteja yhteiskunnallisista asioista juuri näy. Negatiivisina kommentteina muistan Sinkkosen yh-äitejä syyllistävät, kansantajuiset kirjat.
(Kamppailin itse kaksi vuotta lääkäreiden kanssa oman jaksamattomuuteni ja muiden rankkojen oireiden takia. Sain jos jonkunmoista psyykkistä diagnoosia. Sitten selvisi se fyysinen sairaus, joka näihin oireisiin on johtanut ja sain heittää apteekin roskiiin kaikki psyykelääkkeet, mitä minulle on kahden vuoden aikana määrätty. Ja minä olen sentään aikuinen.)
Olisi todella aika katsoa asiaa laajemmin, mistä johtuu esimerkiksi lasten ja nuorten psyykkisen hoidon yli tupalaantuminen vuosina 1994 - 2006?
Lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmien suurimpana syynä ovat kautta Suomen mielenterveysongelmien olleet äidit. Missään ei oteta huomioon sitä, että lapsi viettää pahimmassa tapauksessa 50 /vko päiväkodissa, koska äiti on hankkimassa lapselleen ruokarahaa.
Päiväkotien historia onkin paljon lyhyempi kuin mielenterveyden historia. Koulun ja mielenterveyden yhteyksiä on kuitenkin jo alettu pohtia, tässäpä pari linkkiä:
Kouluyhteisöön kuuluminen tukee lapsen mielenterveyttä
Julkaistu: 5.7.2008 lehdessä osastolla Pääkirjoitus, Päivi Nykyri, Kristina Salonen
"....Mielenterveyttä ei pidä nähdä vain häiriöiden puuttumisena vaan kokonaisvaltaisena hyvinvointina ja olennaisena osana terveyttä.....
...Koulun ja mielenterveyden yhteyksiä useissa Euroopan maissa tutkineen professori Katherine Wearen mukaan oppilaiden mielenterveys ei parane sillä, että opettajille ladataan yhä enemmän vaatimuksia. Huomiota pitää kiinnittää myös opettajan omaan jaksamiseen ja tuen tarpeeseen...."
Tampere 12.10.1999 Tiedote 31/99
STM/tiedotustoimisto
Stakes/viestintä
"Katherine Weare Southamptonin yliopistosta korosti, että mielenterveystyötä tehdään monilla eri nimillä ja eri tahoilla, esimerkiksi WHO:ssa, EU:ssa ja Euroopan neuvostossa. Ohjelmat ovat Wearen mukaan tehokkaampia, jos niitä ei suunnata vain riskiryhmille, vaan kaikille, esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisen tapauksessa koko koululle"
Mikä muu voisi aiheutaa näitä mielenterveysongelmia? Kun nyt on jo virallisella taholla huomattu kaksi: äiti (ykkösenä edelleen) ja koulu (tästä on jo alettu puhumaan, mutta tästä on tiedotettu hyvin vähän.
Mitähän muuta voisi olla? Entä ympäristömyrkyt, joiden epäillään aiheuttavan yhä enenemässä määrin olevia allergioita. Voisivatko ne vaikuttaa aivoihin jollain vielä tuntemattomalla tavalla?
Entä televisio? Piia Korhonen on tehnyt väitöskirjan aiheena lasten TV-ohjelmiin liittyvät pelot, painajaiset ja pelonhallinta.
Entä tietokone? Miten tietokone pelit vaikuttavat lapseen? Peliriippuvuus on tunnettu ongelma jo Suomessakin ja lasten tietokonepelit voisivat olla yksi selittävä tekijä.
Entä Internet? Kun lasta ei nyt kokoajan voi valvoa Internetin käytössä ja suodatusohjelmatkaan eivät ole onnistuneet, pääsevät lapset joskus liian rankan aikuisviihteen pariin.
Jos nyt jätettäisiin jatkossa yh-äitien ja muidenkin äitien syyllistäminen (ja lastenhuostaanotto) äitien aiheuttamien mielenterveysongelmien kanssa vähemmälle ja tutkittaisiin enemmän näitä muita syitä.
Psykiatrit ja psykologit, joiden kanssa olen keskustellut, eivät hyväksy muita syitä lasten psyykeongelmiin kuin äidit. Pitäisikö valistus aloittaa lastenpsykiatreista? Valistusta ja lisätutkimuksia tässä asiassa todellakin tarvitaan.
Sijarit ja laitosten hoitava taho sossupässien rinnalla kaipaisivat eniten tätä valistusta, mistä mahtaa johtua lasten ja nuorten pahoinvointi?
home ongelmia....ja se on yksi joka vaikuttaa lapsen terveyteen ja mielialaan... ja jotkut lapset kärsivät murros ikäisinä kasvukivuista jotka myös aiheuttavat nuorille hämmennystä ja levottomuutta.. mutta tuntuu että niin opettajat,terveydenhoitajat ja sossu ovat unohtaneet tämänkin seikan...kun lapsi ns.oireilee..
Tämän ketjun kirjoittajat ovat löytäneet oikeat asiat ja nähneet suuren viisauden. Kiitos siitä!