Olemme harkinneet pikku(koti)koiran hankintaa. Rodulla tai roduttomuudella ei sinänsä ole merkitystä. Mietin vaan että minkäköhänlainen koira olisi se oikea meille? Olisikohan kenelläkään ehdotuksia jos toivomme että koira:
- ei olisi kova haukkumaan
- tulisi toimeen muidenkin eläinten kanssa
- olisi luonteeltaan seurallinen ja rohkea (ajattelimme yrittää totuttaa moottoripyörän kyytiin:)
- pienehkö kooltaan
- ei irrottaisi kamalasti karvaa
Luonteissa on tietysti eroja rodun sisälläkin, mutta jos löytyy jotain ehdotuksia/ajatuksia, kirjoitelkaa!
- ei olisi kova haukkumaan
- tulisi toimeen muidenkin eläinten kanssa
- olisi luonteeltaan seurallinen ja rohkea (ajattelimme yrittää totuttaa moottoripyörän kyytiin:)
- pienehkö kooltaan
- ei irrottaisi kamalasti karvaa
Luonteissa on tietysti eroja rodun sisälläkin, mutta jos löytyy jotain ehdotuksia/ajatuksia, kirjoitelkaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
voisitte miettiä vaikka villakoiran hankintaa,kääpiön tai toyn.Villakoirasta ei lähde karvaa,se on hyvin oppivainen ja tottelevainen.
Meidän kääpiövillis ei ainakaan hauku paljoa ja hyväksyy toiset koirat.Uskollinen ja ystävällinen rotu!
Japanese chin on mukava koiruliini. Omani on melko arka, mutta se ei pitäisi olla rotuominaisuus. Se on lyttykuonoinen, muistuttaa tiibetinspanielia, samaa sukujuurta kiinanpalatsikoiran kanssa. Kerrassaan ihastuttava koirarotu. Turkki on helppohoitoinen, mutta kyllä siitä karvaa irtoaa jonkin verran ja vaihtaa myös karvansa.
Sulla on aika paljon noita vaatimuksia (hyvä juttu!), niin ekana tulee mieleen, ettei ainakaan sekarotuista hankittaisi, koska siitähän ei koskaan tiedä, mitä sieltä suvusta löytyy!
Kannattaisi ihan käydä koiranäyttelyissä ja keskustella ihmisten kanssa ja tutustua eri rotuihin, monet kertovat rodustaan mielellään!
Kääpiö- tai toyvillakoira ainakin täyttää suoraan nuo kriteerisi, karvaahan siitä ei lähde ollenkaan. Meidän omammekin kulkee sujuvasti paikasta toiseen, ilman ongelmia! Onnea etsinnällesi!
Me päätimme ottaa chihun emmekä kadu yhtään. Se ei hauku juuri koskaan, on äärettömän kiinostunut kaikesta ja tykkää ihmisistä ja toisita koirista kuin hunajasta. On oikea sylikoira! Nukkuu meidän peiton alla ja antaa aamulla naamapesun jos ei herää ajoissa! Tykkää matkustaa autolla ja haluaa tietysti nähdä mitä siellä ulkona tapahtuu.
kivoista vinkeistä! Olen miettinyt itsekin tuota kääpiövillakoiraa juuri tuon "karvattomuuden" takia. Tutuillani on muutama tällainen, mutta ainakin kyseiset hauvelit on aika kovia räksyttämään (kaikki koirathan tietysti haukkuu jonkun verran :)) Miten paljon muuten "haukkumis"-taipumus kulkee rotuominaisuutena? Tiedän vaan että naapurit ei varmastikaan tykkäisi kuunnella jatkuvaa räksytystä...
Meidän villakoiramme on ainakin hiljainen tapaus! Tottakai se haukahtelee, jos ovikello soi, mutta eipä juuri muuten. Toisille koirille ei ollenkaan. Kovasti se "juttelee", kun opettaa... Eli keskustelu sen kanssa onnistuu!
Varmaan on tuo haukkuminen aika paljon kasvatuksesta/koulutuksesta kiinni ja onhan se tietenkin yksilöllistäkin!
Meidänkään villakoira ei ole haukkuvaa tyyppiä.Sen verran ilmoittelee, että talossa on koira, kun ovikello soi.Jos koira vielä vähemmän haukkuisi eihän se koira olisikaan.
Aina kuulee väitteen että pikkukoira räksyttää. No eivät välttämättä, jos niille opetetaan hiljaisempi elämäntapa. :) Villis ei tietääkseni edes kuulu herkkähaukkuisiin rotuihin? Myös herkkähaukkuisen pikkukoiran, mm chihut, kääpiöpystykorvat, saa kyllä opetettua säätelemään äänenkäyttöään. Tokihan koira haukkuu kun reviirille tulee vieras -mutta jatkuvaa räksyttäjää tuskin villiksestä saa. :)
Pieni koira voi kyllä haukkua siksi, että se on jonkinverran arka. Tulevatko nämä tuttujesi koirat sinua heti haistelemaan ja tutustumaan, vai räkyttävätkö pienen matkan päässä ja tulevat tutustumaan vasta jonkin ajan kuluttua? Jälkimmäisessä tapauksessa haukkuminen johtuu pienoisesta pelosta... täytyy olla varovainen pienen pennun koulutuksessa, ettei siitä tule pelokas. :) Onnea koiranhankintaan :)