Alkaa helpottaa jo vähän ; ). Tuo kuilu viim. tapaamisen, puhelinkeskustelun ja tän muun välissä on suuri ja en tiedä miten kuroa se umpeen. Olen mä vihainenkin monesta asiasta sinulle ja hävettää omat heikot hetkeni. Niin paljon on sanomatta että ei ole sanoja ollenkaan. Välillä tuntuu että tunnet minut ja sitten ettet ollenkaan, etkä luota. Kun voisi jotenkin pudota taivaasta samaan paikkaan ja totutella toiseen vaikka ensin selät vastakkain. Sä olet oikeassa. Mä en hanskaa tätä. En ollenkaan. Ja kuitenkin. Mutta mä rakastan sua ja sen sä tiedät, etkö niin? Muistathan sen? Enkä halua ketään muuta kuin sinut.
Anna käsi
Rakkaasi täällä on
0386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.