Miten voi olla mahdollista, että vieläkin tapaa vanhempia, joiden lapsi on ollut vuosia sijoituksessa, eikä yhtään huoltopalaveria ole pidetty, mitään tukea vanhemmille ei ole järjestetty huostaanoton syiden poistamiseksi tai he eivät koskaan ole edes nähneet huostaanottoasiakirjaa, johon huostaanoton syyt olisi kirjattu?
Aivan turha tulla sijaishuollon tähän sättimään vanhempia aloitekyvyttömyydestä saada asiakasrekisteritietoja, koska se ei selitä huostaanoton syitä, eikä kerro mitään siitä taistelusta, mihin huostaanotolla lamautettu vanhempi voi joutua jopa niin yksinkertaisessa asiassa kuin itseään koskevien tietojen saaminen on. Vaikuttaa, että väärin toimineet viranomaiset aina luottavat, että nöyryytetyllä vanhemmalla ei ole voimia taistella ihan yksinkertaisten perusoikeuksiensa puolesta. Ikävä kyllä, he ovat liian usein siinä oikeassakin.
Kun puhuttiin päihdeäitien raskaudenaikaisesta pakkohoidosta, joku asiantuntija kommentoi, että ei ole mielekästä suunnitella pakkohoitoa niin kauan kun vapaaehtoisestikaan hoitoon hakeutuville ei ole riittävästi kuntoutuspaikkoja. Kysymys herääkin, miten paljon on niitä päihdevanhempia, joille ei parin viikon katkon lisäksi ole edes tarjottu asianmukaista kuntoutusta?
On tietysti tapauksia, joissa päihdevanhemmat ovat saaneet tilaisuuden oikeaan päihdekuntoutukseen, mutta halu tai voimat eivät ole riittäneet silti raitistumiseen. Näitä tapauksia ei kuitenkaan tule käyttää perusteluna sille, että oikea kuntoutus kielletään kaikilta muiltakin.
Ja koska kotiuttaminen on tehty niin vaikeaksi, olisi nyt vihdoin lopetettava huuto siitä, että päihdevanhempien lasta ei tule kotiuttaa "liian kevyin perustein". Eikö olisi parempi laatia selkeä ohjeistus, miten pitkä näyttö vanhempien on annettava raittiudestaan, että kotiutus voi alkaa. Riittääkö 1 vuosi, 1½, 2 vuotta vai paljonko?
Mielestäni 1½ vuotta on riittävä näyttö, koska kotiutusprosessi kestää yleensä vuoden, joten sijoituksen kestoksi tulee siinäkin tapauksessa yhteensä 2½ vuotta, mikä on lapselle sitä pitempi aika, mitä pienempi lapsi sattuu kyseessä olemaan.
Siis kaikki pelkästään sossun persoonasta johtuva harkinnanvaraisuus pitäisi poistaa ja laatia selkeät toimintaohjeet mahdollisimman monesta asiasta koko huostaanottoprosessiin liittyen.
Aivan turha tulla sijaishuollon tähän sättimään vanhempia aloitekyvyttömyydestä saada asiakasrekisteritietoja, koska se ei selitä huostaanoton syitä, eikä kerro mitään siitä taistelusta, mihin huostaanotolla lamautettu vanhempi voi joutua jopa niin yksinkertaisessa asiassa kuin itseään koskevien tietojen saaminen on. Vaikuttaa, että väärin toimineet viranomaiset aina luottavat, että nöyryytetyllä vanhemmalla ei ole voimia taistella ihan yksinkertaisten perusoikeuksiensa puolesta. Ikävä kyllä, he ovat liian usein siinä oikeassakin.
Kun puhuttiin päihdeäitien raskaudenaikaisesta pakkohoidosta, joku asiantuntija kommentoi, että ei ole mielekästä suunnitella pakkohoitoa niin kauan kun vapaaehtoisestikaan hoitoon hakeutuville ei ole riittävästi kuntoutuspaikkoja. Kysymys herääkin, miten paljon on niitä päihdevanhempia, joille ei parin viikon katkon lisäksi ole edes tarjottu asianmukaista kuntoutusta?
On tietysti tapauksia, joissa päihdevanhemmat ovat saaneet tilaisuuden oikeaan päihdekuntoutukseen, mutta halu tai voimat eivät ole riittäneet silti raitistumiseen. Näitä tapauksia ei kuitenkaan tule käyttää perusteluna sille, että oikea kuntoutus kielletään kaikilta muiltakin.
Ja koska kotiuttaminen on tehty niin vaikeaksi, olisi nyt vihdoin lopetettava huuto siitä, että päihdevanhempien lasta ei tule kotiuttaa "liian kevyin perustein". Eikö olisi parempi laatia selkeä ohjeistus, miten pitkä näyttö vanhempien on annettava raittiudestaan, että kotiutus voi alkaa. Riittääkö 1 vuosi, 1½, 2 vuotta vai paljonko?
Mielestäni 1½ vuotta on riittävä näyttö, koska kotiutusprosessi kestää yleensä vuoden, joten sijoituksen kestoksi tulee siinäkin tapauksessa yhteensä 2½ vuotta, mikä on lapselle sitä pitempi aika, mitä pienempi lapsi sattuu kyseessä olemaan.
Siis kaikki pelkästään sossun persoonasta johtuva harkinnanvaraisuus pitäisi poistaa ja laatia selkeät toimintaohjeet mahdollisimman monesta asiasta koko huostaanottoprosessiin liittyen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tapaamiset pitäisi sopia viranomaisten kanssa, mutta joskus niistä sopiminen jätetään vanhempien ja sijaisperheen väliseksi asiaksi? S-vanhemmaksi pääsee kuka tahansa siivooja, kunhan raha-asiat ovat kunnossa, eikä ole rikosrekisteriä. Muuten riittää kun on tavallinen perhe. Ja mikäs perheelle mukavampaa kuin yksityisyys ja rauha, ei kaikkien mielestä ole mukavaa järjestää lasten ja vanhempien tapaamisia saati, että muutakin sukua ramppaisi lasta katsomassa. Tällaisten "ammattilaisten" sana on kuitenkin painavaa sossuun ja hallinto-oikeuteen annetuissa lausunnoissa - vaikka vanhempia ei kuultaisi millään tavalla.
Lausunnoissa kuvataan lapsi usein tapaamisten jälkeen "vaikea oireiseksi", vaikka se olisi normaalia ikävää vanhempia kohtaan, mutta sillä annetaan ymmärtää, miten vahingollista vanhempien seura lapselle on. Myös vanhempien kyvystä pitää kiinni sovituista tapaamisajoista voidaan kertoa virheellistä tietoa, mitään ei tarvitse lausunnon antajan todistaa paikkansa pitäväksi.
Kehotankin kaikkia vanhempia hankkimaan joka tapaamiseen, lapselle soitettuun puheluun ja kotilomaan todistajia paikalle ja pitämään kirjaa kaikista yhteydenpitotoimista. Myös kotiloman ja tapaamisten aikana otettuihin digikuviin tulee kai yleensä aina päivämäärä ja kellon aika mukaan, myös videokuvausta voi kukin harrastaa kotonaan mielensä mukaisesti. Ne ovat kuitenkin hyvää todistusaineistoa huhupuheita ja valheellisia väitteitä vastaan.
Vanhempia vastaan esitettyjä syytteitä ei siis kenenkään tarvitse todistaa oikeiksi, mutta vanhempien on kyettävä kumoamaan syytteet vääriksi. Tämä on sitä oikeusturvan kannalta erittäin kyseenalaista hallinto-oikeuden vaatimaa käänteistä todistustaakkaa vanhemmille, toisin kuin käräjäoikeudessa.
Sossut eivät tietysti vahingossakaan kerro yksityisiltä lääkäriasemilta saatavasta testistä, joka todistaa alkoholinkäytön viimeisten 18 kk:n ajalta 99-prosenttisella varmuudella.
Se on: S-CDT, maksakoe ja pieniverenkuva.
Maksaa 75-100 euroa paikasta riippuen.
Siis jos vanhemmat myöntävät itsekin liian päihteidenkäytön, on huostaanotto OK, mutta jos vanhemmat eivät pidä päihteidenkäyttöään liiallisena, heidän on itse hankittava todisteet siihen oikeutta varten.
Kun huostaanotto on tehty ja vanhempi raitistuu, niin siitä 1½ vuoden kuluttua kannattaa maksaa ensimmäinen yllä mainittu testi yksityisen lääkäriaseman labrassa. Kotiutusta voi hakea jo siinä vaiheessa ja uusia testisarjan vaikka puolen vuoden välein.
Siis heti huostan jälkeen, menin otattamaan MCV; GT ja S-CDT arvot, tein näin kolmen kuukauden välein, ihan terveyskeskus lääkärin lähetteellä ja pyysin häntä myös todentamaan mitä vastaukset tarkoittivat.
Niissä ei ollut koskaan mitään epäilyttävää, ei alun alkaenkaan.
Toinen asia, valittakaa vanhemmat, istukaa vaikka sosiaaliaseman rappusilla niin kauan että teidät otetaan vastaan.
Hankkikaa asianajaja!!
Minun lapseni ainakin kotiutettiin reilu vuoden huostaanoton jälkeen, vaikka minulle oli sanottu että lapsi on huostassa 18 vuotiaaseen.
ÄLKÄÄ ANTAKO PERIKSI!
LOISTAVAA!
Oliko sossu valehdellut lapsesi huostaanottoon muita syitä kuin päihteet? Oliko lapsi perheessä vai laitoksessa? Ja oliko miten aivopestyjä s-hoitajia?
Hyvä, että kirjoitit, koska ne vanhemmat, jotka vielä taistelevat sossujen mielettömyyksiä vastaan, tarvitsevat juuri tällaista kokemusta kannustukseksi!
Ja jukoliste, miten röyhkeää, että ilkeävät sanoa vielä tuollaista, että lapsi on muka huostassa 18-vuotiaaksi asti!
Pääasiallinen syy oli ne päihteet, lapsen vaarantaminen ym. ym. Suomeksi sanottuna olin aivan kamala äiti, ja vaikka minäkin virheitä olen elämässäni tehnyt (varmaan jokainen on), tästä nousi vaan taistelutahto, koska tiesin ettei asiat niin ole.
En siis päästänyt itseäni hetkeksikään masentuun, vaan päätin taistella, sillä kysehän oli minun lapsestani.
Lapsi oli laitoksessa ja siellä kyllä johtajaa myöten kaikki olivat alkukankeuden jälkeen puolellani. Johtaja jopa puolsi kotiuttamista, vaikkeivat sitä yleensä tee.
Soitin vähintään kerran päivässä ja kävin lomien ohessa paikan päällä vaikka sekin kiellettiin, siis sossun toimesta..
Mutta itsepäisenä ihmisenä menin ja pidin yhteyttä, jolloin henkilökuntakin huomasi ettei tuo ihminen ainakaan päihde ongelmainen ole.
Lisäksi soittelin, meilailin ym. sossulle koko ajan.
Tein valituksia valituksen perään ym. ym.
Loppujen lopuksi se sossu joka hoiti lapseni asioita huostaan oton aikana, (eri sossu joka teki huostapäätöksen), huomasi, vaikka välillä yhteen otettiinkin, etten ole sellainen kun väitetään.
Olen kirjoitellut aiemmin nicillä , nyt en laiskuuttani kirjautunut, mutta jotkut saattavat minut muistaa.
En ymmärrä niitä soosutanttoja ollenkaan kun tässä on odotettu jo noin 7 vuotta lapsen palauttamista siis kotiuttamista omaan kotiin. Ensin sanottiin että 8 vuotiaalta voi kysyä haluaako palata sitten se muuttui 12v voi kysyä ja sitten 16v. Ja muuten niin ei mitään toivoa ole annettu. Vaikka huoltosuunitelmissa tivaa sitä että millon. >Niin vastaus on kylmästi vaan että ei. Lapsi on jo ihan vieraantunut, tapaamiset pitkäm matkan takia harventuneet, kulkuyhetyksein huonouden takia. Se syy miksi huostaanotettiin niin sitä ei ole ollut aikoihin. Jotain mätää täs on kun lapsi halutaan pitää kalliissa yksityislastenkodissa koko ikänsä'.
huomioon sen suhteen, että missä hän haluaa asua esimerkiksi. Myös nuorempaa lasta on kuultava, mikäli hän kykenee oman mielipiteensä asioista esittämään. Tarkoititko, että lapset on jo täysin vieraannutettu sinusta?
Kohdallanne on huostaanottoa pitkitetty LAITTOMASTI, se on sanomattakin selvää.
Oletko ikinä yrittänyt asianajajan avustuksella ajaa lasten ja omia oikeuksiasi?
Että minua voi siepata nuo tuollaiset tilanteet!
Ja mitä räkätystä täällä aikanaan eräät pitivät, että "lapsiako muka ryöstetään ha, haa". Mitä tuollainen tilanne muuta on kuin ryöstö?
Tulee mieleen se kristillisen kansanedustajan vähän aikaa sitten "ystäväpariskunnan takia" tekemä lakiesitys, että lasta ei vahingossakaan kotiutettaisi, jos vanhemmat vielä vaativat häntä vuosien jälkeen omaan kotiinsa. Peruste oli se, että "sijaisvanhemmat jo niin paljon rakastavatkin lasta". Voi s....na!
Ensin tapaamisia rajoitetaan LAITTOMASTI ja huostaa pitkitetään LAITTOMASTI ja sitten taivastellaan, ettei häntä vain ikinä jouduttaisi kotiuttamaan enää! Kyllä tuollaiset rikolliset pitää saada vastuuseen rötöksistään, olivat pääjehut sitten sossuja tai sijareita. Ja me veronmaksajat maksamme tuostakin vuosia aiheetta jatketusta sijoituksesta! Mitä helvetin loisjoukkoa tuollainen sijaishuolto on, että laittomasti jatketuilla huostaanotoilla heitä joudutaan toisten voimin elättämään?
kotiloman aikana.
Sijareillahan on sama vakiovirsi, miten lapsia ei edes syötetä kotona ja niin edelleen loputonta jauhamista ilman todisteita.
Ottakaa kuvia yhteisistä ruokailutilanteista ja kuvatkaa RUOKA-ANNOKSETKIN jälkiruokineen kaikkineen, että on todisteita siitä, miten lapsi varmasti ruokitaan kotona. Digikameraan tulee päiväys ja ainakin joihinkin tulee kelloaikakin todisteeksi, josta voi osoittaa myös sen, että RUOKA-AIKOJA NOUDATETAAN kotona. Turha valehdella sen jälkeen sijareiden enää yhtään mitään siitäkään asiasta!
Ja noista päihdesyytteistä:
Koska yhteiskunnan tulee pelastaa lapset lapset vanhempien päihteiden käytöstä johtuvista epävakaista oloista, niin sillä on myös velvollisuus todistaa väite vanhempien päihteidenkäytöstä paikkansa pitäväksi.
En ole keneltäkään kuullut, että päihde-epäiltyä vanhempaa testattaisiin MITENKÄÄN ennen huostaanottoa sossun syytteiden varmentamiseksi. Vain aniharva tietää testeistä, mutta on ollut ilo seurata, miten muutamat ovat pystyneet kumoamaan niillä turhat syytökset.
Huostaanoton jälkeen kun vanhemmat toivovat lasta takaisin, silloin kyllä juoksutetaan loputtomiin seuloissa ja testeissä. Tiedän tapauksen, että huume-epäilyn takia AIHEETTA tehdyn huostaanoton jälkeen, ovat äidin huumeseulat olleet puhtaat koko ajan, eikä kotiutuksesta silti ole tietoakaan. Äiti on kertonut, että ei ole koskaan käyttänyt huumeita ja hänen joka ikinen testinsä on ollut puhdas jo nelisen vuotta.
Sijaisvanhemmat eivät halua olla äidin kanssa missään tekemisissä ja siksi harvat tapaamiset on järjestetty valvotusti. Sosiaalityöntekijät ovat asettaneet tapaamiskieltojakin välillä, joita ei perustella ihmeemmin. Asiat hoidetaan muodollisesti oikein, mutta viranomaisten perustelut ovat mitä merkillisempiä. Äiti on tehnyt lukuisia valituksia, kanteluita, asiaa on käsitelty asianajajan avustamana oikeudessa, mutta ilman tulosta.
Tuon tapauksen tuntevat ovatkin sitä mieltä, että aivan vauvana huostaanotettu lapsi täytti adoptiotarpeen lapsettomalle, maaseutukunnan silmäätekevälle pariskunnalle.
En itsekään usko, että lasta ikinä palautetaan, jos vanhempien oikeusturvaa ei nosteta merkittävästi lainsäätäjien taholta. Ja eduskunnassahan tehtiin vähän aikaa sitten lakialoite, jolla edelleen varmennettiin, että lasta ei vahingossakaan erotettaisi "rakastavista" sijaisvanhemmista.
Tuon äidin kohdalla last.suojelun asiakkuus lähti siitä, että suht pienen paikkakunnan sossut saivat tietää ISÄN käyttäneen huumeita, mutta äiti erosi isästä jo ennen lapsen syntymää.
Kyllä näihin tapauksiin on jotain todellista oikeutta ruettava löytymään, ei ihmisiltä ole mitään oikeutta viedä lasta tuollaisin perustein!
Lieneekö em. tapaus sitä ennalta ehkäisevää auttamista viranomaisten mielestä... Ketä sillä autetaan muita kuin lapsetonta pariskuntaa lapsen saamisessa? Tai onko ennalta ehkäisyä vuosien mieletön piina ja pompotus, se tehdään auttamisen nimissä yhteistyössä vanhemman kanssa, mutta todellisuudessa vanhempi kokee sen henkihieveriin kiusaamisena, jossa hän väsyy henkisesti.
Sossut selittävät, miten heidän apunsa on ennaltaehkäisevää, tukevaa, jossa etsitään ja korostetaan vanhemman olemassa olevia voimia ja tuetaan heikkoja alueita, mutta miten nämä hienot suunnitelmat kääntyvät monesti käytännössä päälaeleen? Eikö sillä, miten asiakas tilanteen kokee, ole mitään merkitystä? Sokealtakin sentään kysytään, tarvitseeko hän apua kadun yli, eikä häntä väkisin retuuteta, jos vastaus on kieltävä.
Sossu tietysti sokean tapauksessa väittäisi, että sokea ei ymmärrä omia puutteitaan, luulee tekevänsä oikein, vaikka on väärässä. Ja vaikka vielä ei ole mitään pahaa tapahtunut, niin kohta voi tapahtua. Tuo ennustajaeukkona leikkiminen on minusta kaikkein käsittämättömintä asiakkaiden "auttamisessa". Sen kohteeksi joutuvat helpoiten nuoret yh-äidit, jotka monesti vaaditaankin asumaan esikotiin tai vastaavaan paikkaan. Mikäs siinä, jos hän tosiaan saa siellä opetusta vauvan hoidossa, mutta usein henkilökunta lähinnä seuraa vierestä ja kirjaa ylös hänen puutteitaan.
Jos tunnet sitä tarvitsevasi, niin vaadi sitä itsellesi.
Täällä oli muuten linkki jostain intensiivityöstä, jota on tuotu koteihin ja siitä on hyviä kokemuksia Oulun seudulta muistaakseni.
Jos sossu väittää teidän saaneen jotain tukea, mutta se on valhetta, niin vaadi kaikesta mustaa-valkoisella. Jos hän siis väittää, että sinulle on tarjottu päihdekuntoutuspaikkaa aikaisemmin, niin vaadi hänet todistamaan, että koska ja missä paikka olisi ollut ja millaisesta paikasta on kyse. Kyllä paperit pitää löytää, jos joku paikka olisi todella tarjottu muka. Jos ei, niin sossu valehtelee.
Näiden asioiden kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei kukaan pääse väittämään teidän kieltäytyneen tarjotusta kuntoutuksesta, jos todellisuudessa ei mitään ole tarjottukaan.
Sossu voi langeta mihin halpamaisuuteen tahansa, että asia saataisiin näyttämään sille, että et ole ollut kiinnostunut kuntoutuksesta tai lapsesi tapaamisesta.