Lapsena syntyy kesä
vaalein orain
hennoin lehdin
tuskin hengittäen
vähän kompastellen.
Kun jalat kantavat
se on täynnä voimaa.
Puitten rungot
mahlaa täynnä
tuuheina lehvästöt.
Mutta se loppuu äkkiä,
yksi halla vain.
Lehdet putoavat
kuin ihmisen hiukset,
maan syliin kaikki.
vaalein orain
hennoin lehdin
tuskin hengittäen
vähän kompastellen.
Kun jalat kantavat
se on täynnä voimaa.
Puitten rungot
mahlaa täynnä
tuuheina lehvästöt.
Mutta se loppuu äkkiä,
yksi halla vain.
Lehdet putoavat
kuin ihmisen hiukset,
maan syliin kaikki.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nopeatempoista on tämä elämän kulku.
Keväästä syksyyn,,,kuin hujaus.
Juuri nyt minusta tuntuu siltä, että
tämä oli "hukkakesä",, joutaa mennä:(
Mutta runosi oli herkkä, siitä pidin!
Kiitos viestistäsi! Vaikka kesä onkin nopea kuin elämä, niin myönnän, että on hiukan varhaista surra kesän menoa ensimmäisten keltaisten lehtien pudotessa. Varsinkin, kun syksy, kypsymisen aika, kuulaine aamuineen on ehkä vuodenajoista kaunein ja
sillä on paljon annettavaa.
muistan enää nykyään käydä tällä puolella. Mutta
Sinun runosi vuoksi kannatti tänäänkin tulla.
Kuinka nopeasti se kesä kulkeekin aina,
ja kun tänä vuonna sitä ei juurikaan ole edes ol-
lut - tuleeko se vielä, aika näyttää.
Mutta Sinun kesä-runossasi kaikki elää, ja
viimeisessä säkeessä kaikki loppuu. Miten
kauniisti oletkaan sen päättänyt
' lehdet putoavat
kuin ihmisen hiukset
maan syliin kaikki '
Niin juuri, mutta en minä ainakaan olisi keksinyt
sanoa sitä noin runollisesti.
Mukava että muistat arkirunojenkin puolta. Kyllä sinun runoilijankyvyilläsi puettaisiin juhlapukuun mikä tahansa asia tai ilmiö, olennoista puhumatta, usko pois.