Laittakaa tänne mieltänne askarruttavia ongelmia tai juttuja joihin kaipaisitte toisen ihmisen mielipidettä, autan parhaani mukaan.
pulmapalsta
minä...
17746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eli yksinkertaisuudessaan; en saa kiinni elämästä, miten tehdä muutos?
lukio käytynä, semihyvät paperit
työharjoittelu
valtio tarjoaa palvelustaan tammikuussa
tilanne voisi olla huonompi...
-ei ole töitä
-ei ole mitään tietoa opiskeluista
-olen perseauki
-asun porukoilla, olen rasite
-tunnen itseni yksinäiseksi ja onnettomaksi
Väillä vituttaa aika paljonkin ja tuntuu että en vain saa mitään aikaan. Kaveritkin lähtivät omille teilleen... ehkä tässä pitäisi itsekin kohta tarttua johonkin?!
No ensiksi sulla on hyvä tilanne sen puoleen et on lukio ja työharjoittelu suoritettu. Nyt on hyvä miettiä mitä haluat seuraavaksi tehdä.
Sun kannattais miettiä että mikä ala sua kiinnostaa, mutta ei siitä kannata ottaa mitään paniikkia, kyllä sä vielä löydät sen. Ei haittaa vaikka sulla ei olekkaan suunnitelmat valmiina, monet on samassa tilanteessa, ja parempi punnita tarkkaan eri mahdollisuuksia kuin valita vaan eka joka mieleen tulee. Voit hakea vaikka jonnekki mielenkiintoseen paikkaan töihin niin siinä samalla voit miettiä tulevaisuuttasi ja tienaat rahaa. Tai voit esim. mennä ulkomaille au pairiksi.
Tsekkaa http://www.mol.fi/avo/
En usko että oot vanhemmillesi mikään rasite. Vaikka ootkin käynyt lukion loppuun, niin ei se tarkoita sitä että sun pitäisi heti lentää pesästä.
No voisit vaikka yrittää tutustua uusiin ihmisiin esim. työn kautta tai sitten ostat vaikka kuntosalikortin ja meet treenaan ja sitä kautta saat tuttavuuksia tai meet vaikka käymään tansseissa. Joo tiedän ettei oo helppoa yhtäkkiä saada uusia kavereita. Ja voithan vierailla vanhojen kavereittesi luona ja tehdä niitten kanssa jotain.
Voisit vaikka kirjottaa paperille jotain tavotteita, paperille kirjotetut tavotteet toteutuu todistetusti paremmin kuin eikirjatut.
Hyvää jatkoa!
Lukiossa käytiin opon kanssa kaikenlaisia vaihtoehtoja läpi, nettisivutkin kaikki ihan suhteellisen tarkkaan. Olen myös käynyt ammatinvalintapsykologilla ym. mutta ei ole oikein sitä "omaa juttua" vielä löytynyt. Pitäisi kokea paljon kaikkea, jotta se oma ala löytyisi.
Töitä tekisin mahdollisimman paljon (oikeastaan pakko, jotta saisin riittävästi rahaa), mutta ilman työkokemusta ei oikein pitkälle pääse. Ulkomaat kiinnostaisi jossain määrin, mutta se askel tuntuu vielä liian suurelta, koska en ole vielä vanhempien luotakaan pois päässyt. Tiedän että aktiivinen työnhaku tuottaa tulosta, sitä jatkettakoon...
Rasite olen siinä mielessä, että vanhempani olettavat minun itsenäistyvän, olenhan jo kuitenkin 19v; pitäisi olla töitä, jatko-opinnot, oma asunto, osata hoitaa kotityöt, virastoasiat ynnä muu elämä ihan itse. (enkä sano etten kaikkea osaa muttamutta...) Jossain määrin kotona on jo aika kireä tilanne, mutta toisaalta en ole vielä ulos heiton edessä.
Sosiaalista elämää pitäisi varmasti aktivoittaa, nyt vaan tuntuu pahalta, kun luulen etten osaa olla edes vanhojen kavereitteni kanssa. Uudet harrastukset olisi varmaan ihan jees.
Paperille niitä tavoitteita on laitettukin, ongelma on siinä että niissä pyörii samat korjattavat asiat; työt, opinnot, asunto, rakkaus, itsetunto... Enkä siis saa mistään niistä kunnolla kiinni, en tiedä miten ja mistä aloittaa. Tavallaan tulevaisuuden ja oman elämän ajatteleminen myös ahdistaa.
No, paljon on vielä tehtävää. Tänään ja huomenna.
Niin ei välttämättä oo helppoa löytäö sitä omaa alaa. Mutta mieti mikä sua kiinnostaa...
Niin valittavasti ei helposti pääse töihin jos ei oo työkokemusta, ja sitte vaikea saadakaan työkokemusta jos ei pääse töihin. Mutta kyllä sä varmaan vielä saat niitä töitä.
Vanhemmat tiesti saattaa odottaa vähän liikojaki. Ei se haittaa vaikka et kaikkia asioitas heti osais hoitaa, kyllä sä opit.
Harrastukset ois ihan hyvä ni tutustuisit uusiin ihmisiin ja piristyisit muutenki.
Kannattaa laittaa niitä tavotteita ihan pienimmästä alkaen ja sellasia joita pystyt toteuttamaan ettet tavottele yhtäkkiä kuuta taivaalta.
Mitä pitäisi tehdä, kun kaipaa naispuolista ihmisolentoa lähelleen, muttei voi saada muuten kuin silmät kiinni haaveillen?
Ensinnäkään en juurikaan osaa tutustua uusiin ihmisiin. Toisekseen minulla on kaikki edellytykset olla mahdollisimman epäkiinnostava: olen tylsä, vähäpuheinen, sisäänpäinsuuntautunut, liian rauhallinen, liian vakaa ja, pitäneekö tätä edes mainita, tuleva insinööriopiskelija. Harrastuksiini ja kiinnostuksenkohteisiini kuuluu: tietokonepelit, penkkiurheilu, runkkaaminen sekä varsin satunnainen tyttöjen väliseen rakkauteen/kiinnostukseen perustuvien seksipainotteisten novellien kirjoittelu.
Ehkä hankin kissan joskus 10 vuoden kuluttua. Olisi ainakin jotain merkitystä elää.
No hyvä että ainaki unelmoit siitä naispuolisesta henkilöstä, nimittäis ilman unelmia elämä ei ois oikeen mitään.
Alat vaikka käymään tansseissa tai baarissa tai jossaki missä niitä naisia on, ja rupeat vaan rohkeasti juttelemaan, kyselet ja näytät että oot kiinnostunut hänestä. Sullekin on varattu se naisystävä, etsi se.
Et sä oo mikään tylsä ihminen. Monesti just ne ujot ja hiljaset on kiinnostavimpia ihmisia kun niihin tutustuu paremmin, niitä on vain yleensä vaikeampi lähestyä. Monet arvostaa rauhallista ja vakaata kumppania. Koita saada nostettua itsetuntoasi jollakin tapaa. Jos huomaat että kelpaat omana itsenäsi, se itsetuntokin nousee.
Koita lähteä sieltä turvalliselta kotisohvalta muiden nuorten seuraan. Ja tuttujen kautta voit myös tutustua sopiiviin tyttöystäväehdokkaisiin.
Hyvää loppukesää!
Eipä kiinnosta ollenkaan juominen ja bilettäminen, joten en ole baareihin tai muihin menossa, ja niistä nyt ei välttämättä mielenkiintoista seuraa juuri löytyisikään. Olisihan se toki paljon helpompaa, jos rohkenisi ja osaisi tuosta vain mennä juttelemaan ja tutustumaan. Muiden nuorten mukaan baareihin ryyppäämään tai ajelemaan autolla pitkin kyliä? Ei kiinnosta.
Itsetuntoa on hieman vaikea pitää korkealla, kun mikään tapahtuma ei oikein anna siihen aihetta. Itseäni osaan kyllä arvostaa, muttei se todellakaan tarkoita, että kukaan muu arvostaisi paskan vertaa.
No sehän on vaan hyvä ettei juominen ym. kiinnosta ei siitä pitemmän päälle mitään hyötyä olekkaan, mutta siellä niitä nuoria näkis.
No, se on kuitenkin hyvä, jos osaat arvostaa itseäsi, vaikka sain kyllä juuri päinvastaisen kuvan.
"Toisekseen minulla on kaikki edellytykset olla mahdollisimman epäkiinnostava: olen tylsä, vähäpuheinen, sisäänpäinsuuntautunut, liian rauhallinen, liian vakaa ja, pitäneekö tätä edes mainita, tuleva insinööriopiskelija."
Mutta ei sun kannata aatella että oot hyvä jos teet sitä ja tätä, olet hyvä juuri omana itsenäsi tuollaisenaan. Jokaisessa ihmisessä on paljon hyviä puolia. Mutta kun arvostat itseäsi, muutkin huomaavat sen ja kohtelevat sinua arvosi mukaisesti. Ja tuo ei ole totta, ettei sua kukaan arvostaisi!
"Mutta ei sun kannata aatella että oot hyvä jos teet sitä ja tätä"
Mitä edes tarkoitat tällä?
"Mutta ei sun kannata aatella että oot hyvä jos teet sitä ja tätä"
Sori taisin kirjottaa vähän epäselvästi, siis tarkotin, että sun ei kannattais aatella että oot hyvä ihminen ainoastaan jos oot tehny jotain saavuttamisen arvoista, oot hyvä ihminen muutenkin. Sun arvoa ei mitata suorituksilla...
No enpä ole noin ajatellutkaan..
vaikeaa. mulla ei oo koskaan ollu sellasii hyviä kavereita. olen vain kulkenut ns. porukoissa mukana.. oon hiljainen enkä mikään kovin seurallinen tyyppi. itsetuntoni on välillä vähän ailahdellut eikä varmaan koskaan ollut kovin hyvä. kännispäissään hölmöily ei oikeen inspaa vaikka siten uusiin ihmisiin ois varmaan helpoin tapa tutustua. syksyllä alkaa uus koulu ja olis kiva saada uusia kavereita.helppii?
Jokaista jännittää uuden koulun alottaminen, varsinkin jos sinne ei oo tulossa tuttuja. Tuleeko sinne muuten ketään tuttuja? Koitat olla rohkee ja mennä jutteleen muitten kaa, kysyt vaikka että mistä koulusta ne on tulossa ja kesästä ym, kannattaa kysellä kaikkea ja kattoa silmiin, näyttää että oot kiinnostunu... Varmasti saat kavereita jos oot itekki aktiivinen. Ei kannata vetäytyä syrjään, meet vaan mukaan juttuihin. Ja jos siellä on joku yksinäinen ni mee sen kaa jutteleen, sekin varmasti ilahtuu. Et varmasti oo ainut joka siellä haluu uusia kavereita, ja niitä on helpompi saada nyt koulun alussa.
Itsetunto voi olla aika alhaalla jos ei oo ollu hirveesti kavereita. Ja se itsetuntokin voi nousta ihan huomaamatta kun huomaat onnistuneesi, ja kun saat kavereita.
Eikä sun tarvi mitään kännipäissä heilua, saat kyllä muutenki kavereita. Eikä kaikki muutkaan välitä juomisesta. Kännissä on kyllä kieltämättä helpompi tutustua muihin, mutta sillon on myös helppo nolata ittensä tai tehdä jotain mitä saa katua jälkeenpäin. Oikeamman vaikutelman annat selvinpäin.
Tsemppiä uusien kavereitten etsintään!
ongelmia yms.
Minä voisin kysyä apua. Olen aloittamassa yläasetetta uudessa koulussa ja olisi kiva saada uusia kavereita.
Ainut ongelma on, että olen kusipäinen runkku, joka ajattelee itseänsä. Lisäksi olen tunteeton paska. (puhun nyt sanasta sanaan totta)
Miesten kanssa tulen toimeen aika hyvin, mutta olisi kiva tutustua tyttöihinkin. Loppuen lopuksi en tiedä mikä on ongelmani. Onko minulla sellaista?
Ei sulla tään viestin perusteella taida mitään elämää suurempia ongelmia oo, ei oo tarkotus vähätellä. Sulla taitaa olla vähän huono itsetunto ja olet epävarma itsestäsi. En usko että oot mitenkään hirveen tunteeton, jos oisit niin et varmaan ees tiedostais sitä. Olet varmasti ihan hyvä ihminen. älä yritä esittää mitään mitä et ole, siitä ei ole hyötyä. Tulee vain paineita roolin ylläpitämisestä. Ole vain oma itsesi, niin saat kavereita joiden kanssa olet samalla aaltopituudella. Meet vaan jutteleen mukavien tuntuisten tyyppien kanssa.
Kannattaa vain olla oma itsensä. Ei kannata yrittää esittää mitään kovista tyttöjen seurassa, niin kuin monet tekevät. Monet tytöt pitävät herkista pojista.
Tsemppiä yläasteelle menoon!