sun olevan kiinnostunut hänestä? Kyseessä henkilö jota näet säännöllisesti harrastuksen parissa ;)
Millaista silmäpeliä täytyy pitää että
toinen ymmärtää
264025
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
suuntautumistaan? Jos tiedät, niin flirtti tulee luonnostaan, mutta jos haluat jotain vakavampaa niin sitten menet vain juttelemaan ja siitä se ehkä lähtee...
Rohkeeta ja iloista flirttiä, anna silmies hymyillä ja toisen ymmärtää, että pidät hänestä. Mä ainakin ajattelen, että jos itse pidän, vastaan menemällä hämilleni ja hetken tajuiltuani, mahd. samaan tahtiin takaisin. :)
joku tietty "käyttäytymiskoodi" että miten silmiin pitäisi katsoa, siis ihan konkreettisesti :D juu, kuullostaa hullulta ja lapselliselta näin kysyä mutta... kaikkea tulee mieleen kysyä kun ei oikein osaa "käyttäytyä oikein"..
Et sä voi käyttäytyä väärin, olet vaan kivakivakiva sille toiselle, siis sen verran mikä sun personaallesi on normaalia. Kyllä jokainen silloin tajuaa, että toinen ainakin pitää susta. Se on sitten eri asia, osaako toinen ajatella, ettei kaikki tässä maailmassa ole heteroja ja päätellä siitä, että sitä yritetään parhaillaan iskeä.
Ja jos sellainen koodi on olemassa, mikä toimii kaikkiin, kertokaa toki mullekin ;)
Hyvä jos toista päin uskaltaa suoraan välillä katsoa... miten tällaisesta käyttäytymisestä eroon? :/
Kun samalla hetkellä, kun pitäisi olla parhaimmillaan, perustekniikasta lähtien hajoaa kaikki tuhannen palasiksi ja mikään ei onnistu. Eikä toinen tajua, tsemppaa vaan ja kai ihmettelee, että jo on heikko itseluottamus, kun kaikki voi noin vaan levitä yhtäkkiä käsiin. :S Tekis mieli vetää toinen sivuun ja sanoo, että sä oot kuule mun ongelma. Että kaikki mitä mä osaan, unohtuu tasan sillon, kun sä tuut liian lähelle.
kun jalat lähtee alta ja yrittää vaan jotenkin kasata itseään käyttäytyen samalla jokseenkin muka-pätevän-asiallisesti ja sitten silleen ettei se toinen katso "mikä jänishousu tuo on". Ehkä se on se jännite välillä joka häviäisi jos vaan vetäisi sen toisen sinne nurkan taakse ja kapsahtaisi kaulaan tai jotain.
ei kannata ottaa niin vakavasti. En tiedä, mutta minä ryhtyisin melko harvan kanssa suhteeseen näin todellisuudessa. Se intohimo on heti alkupeleissä, jos sitä ei ole niin aika harvoin se enää syttyy ja suhde onkin enemmän kaverillista. Jos jännitettä on liikaa, se tarkoittaakin usein sitä, ettei sen ihmisen kanssa tulisikaan mitään. Tosielämässä minä ainakin otan reippaasti kontaktia niihin henkilöihin, joiden kanssa voisin edetä johonkin suuntaan. Ja jos ei onnistu niin valtameressä löytyy muitakin kaloja..ei kannata jäädä pahnoille makoilemaan.
lähden sateeseen tallustamaan. :(
Ikinä et vastaa ja pieni sydän särkee.
Eikö silmäpelisi ole vastannut katseisiisi? Pieni sydän viittaa, että olet nuori? Nuorena ottaa ehkä kaikki vakavammin, mutta näin ehtoopuolella nauttii flirttailusta eikä ota kaikkia tyyppejä niin vakavasti.
mieluummin.
Ei, minun pieni sydän on rakastunut.
Se on hienoa, että olet rakastunut, minun ongelmani on etten rakastu, ei löydy kohdalleni sitä oikeaa.
että minulla on sama ongelma mutta se oli tosiaankin luuloa vain.
Tällä hetkellä kyllä kiukuttaa koko rakastuminen.
sinua, sinähän elät parasta aikaasi, nauti siitä nyt, kun vielä voit.
rakastuin ei välitä yhtään.
naisellasi on sydän paikallaan, hän välittää siitä, että olet rakastunut häneen. Oletko kertonut hänelle, että olet rakastunut häneen?
sillä nyt on. En jaksa avautua enempää.
jos asianomainen ihminen ei tiedä tunteistasi. Sinun ei tarvitsekaan avautua minulle tai täällä yleensä.
Sanoisinpa että kyllä varmasti moni vaistoaa ja huomaa sen, jos yhtäkkiä toinen alkaakin käyttäytymään lämpimämmin tai luo merkitseviä katseita. Itse ainakin pistän merkille, jos minusta tuntuu että joku katselee minua tavallista useammin tai pidempään. Normaali katsekontaktihan kestää vain sekunnin-muutaman, mutta silmäpelissä sitä katsotaan pidempään ja intensiivisemmin ja useammin. Katsotaan pitkään, ystävällisesti ja hartaasti, mutta ei niin pitkään, että toinen nolostuu.
Itse taas kuulun niihin, että jos näköpiirissä on jotain kiinnostavaa, niin tulee katsottua huomaamatta ihan liikaa ja liian usein. Todella ärsyttävää sekin, että on pakonomainen tarve vilkuilla toista. Antaa varmaan typerää kuvaa minusta. Mutta toisaalta jotkut lähtee yllättävän nopeasti mukaan samaiseen peliin, ja siinä sitä sitten on olemista.
Olen samaa mieltä, että vaiston varassa ollaan. Itse en kyllä lähde silmäpeliin (tekisi mieli sanoa toista kertaa), jos en ole kiinnostunut, koska mitä iloa vilkuilemisesta on? Vai onko se epävarman ihmisen tapa hakea varmistusta, että kelpaisi? Jos olen tosi kiinnostunut, on vaikea katsoa lainkaan, koska pelkään, että toinen näkee minusta mitä ajattelen. Hullua vai mitä? Tai sitten skarppaan ja katson sillä tavalla asiallisesti ja keskittyneesti. Katse on todella merkittävä tekijä tässä hommassa. Mutta yleensäkin tykkään katsoa ihmisiä silmiin kun puhun, koska samallahan sitä vähän skannaa tilannetta ja arvioi ihmistä. Noin niin kuin esmerkiksi työelämässä ilman sen kummempaa kiinnostusta.
mun pitää (tai saan) töissä katsoa ihmisiä silmiin, mietiskellä, tuijottaa, hymyillä jne. luvan kanssa ja kauan. Minkähänlaista silmäpeliä mun pitäs pitää, kun töissä silmäpeli on ihan normaalia asiakkaan ja myyjän välistä kommunikointia. Muutenkin katon silmiin oikeestaan kaikkia ihmisiä, joille on asiaa vähänkään. Hankalaa...
tämä ketjun aloittaja? Itellä vähän sama tilanne...mutta tyhmää oikeastaan edes kysyä, koska ei sitten kuitenkaa ollakkaan samalta paikkakunnalta. Kuhan kysyin silti :)
pohjoisen suunnalta... en viitsi tarkemmin sanoa. Mut aika pieneltä paikkakunnalta anyway..
t. aloittaja
että millaista silmäpeliä? Kun ei oikein ole kokemusta.
Jos ei uskalla katsoa silmiin? Tsemppaat ja psyykkaat itsesi kunnolla ennen harjoituksia etkä karta tilanteita, missä katsekontakti tulee luonnostaan. Voi olla tehokkaampi keino (ja jopa mairittelevampi) normitilanteessa yrittää edes hetken (esim. puhuteltaessa) killittää toista silmiin, mennä sitten hämilleen ja vaivaantuneen oloiseksi. Siitä, jos jostakin tajuaa, että mitäs mitäs se toinen oikein nyt sekoilee :) Pokkaa ei kannata yritä pitää väkisin, ettei se mene sellaiseksi "asialinjaiseksi, lasiseinä vastassa" -tyyliseksi. Mä ainakin tähän syyllistyin, kun pelkäsin, että musta näkee kilometrien päähän, mitä ajattelen. Ja sitten toinen saa olla oikeesti salapoliisi tajutakseen.
Mä olin itse samassa tilanteessa yli kolme vuotta sitten, kun olin vielä sinkku. Harmittaa joskus vieläkin (viime aikoina taas törmättyämme), miksen ollut silloin rohkeampi. Vaikka tämä lopputulos silti miksikään kyllä muuttuisi.. Enkä tiedä haluaisinkokaan enää, onnellinen suhteessani kun olen.
Tsemppiä kuitenkin aloittajalle!
Liittyen edelliseen silmäpeliä keskusteluun. Mulla on silmäpeliä työpaikalla. Tai siis aina se tyyppi kattoo ja mä nyt olen kattellu sitä suurin piirtein saman ajan. Mutta en tiedä nimeä en mitään muutakaan. Voiko työpaikalla edes ketään lähestyä? En kyllä itse haluaisi, teini-iässä lähestyin ihastuksiani ihan tarpeeksi. Mutta tuskin se tyyppikään mitään tekee ja tosiaan ruokalassa sen aina näen. Vinkkejä vai pitäisikö vain jättää ihan vaan silmäpeliksi eikä edetä tai ajatella asiasta mitään?